Suomen Tulli – Eturintamassa väärän tavaran kauppaa vastaan

Laittoman tavaran pitkä historia – kahvista kasvuhormoneihin

Suomen oman tullilaitoksen juuret juontavat vuoteen 1809, jolloin maamme liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjän keisarikuntaa, ja jolloin Suomesta tuli itsenäinen valtiontalous. Ennen kyseistä ajankohtaa tullitulot oli kannettu suoraan Ruotsin valtionkassaan. Vuonna 1812 Suomen tullilaitos kehittyi edelleen saaden oman keskushallintonsa.[1]

Varhaisimmillaan laittoman tavaran kauppa työllisti Tullia salakuljetuksen muodossa. Tyypillisiä salakuljetettavia tavaroita olivat yli kaksisataa vuotta sitten alkoholi, tupakka, kankaat, korut sekä kahvin kaltaiset siirtomaatuotteet.[2] Alkoholilla, erityisesti kotipoltetulla väkiviinalla, oli pitkään tärkeä rooli salakuljettajien tuotevalikoimassa: vaikka 1920-luvulla liikutettiin edellä mainittujen tuotteiden ohella myös pelikortteja ja jopa gramofonilevyjä, muodostui vuosikymmenen alussa takavarikoitujen erien kokonaisarvo 85-prosenttisesti pirtusta – luku, joka vain jatkoi kasvuaan kieltolain loppua kohti.[3] Nähtiinpä vuonna 1913 eräänlainen tuoteväärennösten prototyyppi, kun rajan yli yritettiin kuljettaa konjakkietiketeillä varustettuja pulloja, jotka tosiasiassa sisälsivät värjättyä spriitä.[4]

Kulloinkin vallinnut ajan henki näkyi myös myöhemmissä salakuljetettavien tuotteiden katalogeissa. Vuosisadan puolessavälissä Tullin haaviin jäi esimerkiksi kelloja ja ulkomaan valuuttaa,[5] ja 1960-luvulla yleistyi huumausaineiden, uskonnollisten ikoneiden, aikuisviihteen sekä hormonivalmisteiden maahantuonti.[6]

Listaukset eri aikakausina liikutelluista tuotteista luovat mielenkiintoisen kuvan laittoman tavaran menekissä tapahtuneisiin muutoksiin. Salakuljetuksen nykyinen luonne toimintatapoineen ja tuoteryhmineen eroaa kuitenkin olennaisesti Tullin toiminnan alkuvuosista, jolloin tupakalla lastatut purjelaivat väistelivät yön pimennossa Tullin valvonta-aluksia.[7] 1990-luvun puolivälissä Suomen kautta kuljetettiin Venäjälle jo runsaasti vaatteiden, pelien ja cd-levyjen kaltaista väärää tavaraa. Kauttakulkuliikenteen kasvaessa paisuivat myös takavarikoitujen tuotteiden määrät, minkä lisäksi kotimaisille markkinoillemme suunnattiin runsaasti väärennettyjä savukkeita.[8]

Tuoteväärennökset maailmankartalle

Tuoteväärennöksiä sanan nykyisessä merkityksessä Suomen Tulli käsitteli ensimmäisen kerran 1970-luvulla. Tullilaboratorion tutkittavaksi tuli tällöin ”made in Finland” -leimalla merkittyjä Japanissa valmistettuja kahvikuppeja, jotka oli suunnattu Ruotsin markkinoille. Suomeen saapuvat tuoteväärennökset eivät tällöin olleet kuitenkaan vielä kovin merkittäviä valvonnan kohteita, ja jokaisessa ennen vuotta 1995 tutkitussa kansallisessa tuoteväärennöstapauksessa olikin kyse alkuperämaan väärentämisestä tullietuuksien saamiseksi.[9]

Tullilaboratorion rooli tuoteväärennösten maahantuonnin torjunnassa laajeni keskeisesti 1970-luvun tienoilla, kun kuluttajia ryhdyttiin suojelemaan määräysten vastaisilta ja terveydelle haitallisilta tuotteilta. Keskiöön nousi tällöin myös kuluttajien varjeleminen väärennetyiltä tuotteilta ja harhaanjohtamiselta. Ensimmäistä kertaa kuluttajien suojelu mainittiin Tullilaboratorion nimenomaisena tehtävänä vuoden 1980 tullihallintoasetuksessa.[10]

Tuoteväärennösten torjunta nousi maailmanlaajuisen huomion kohteeksi 1900-luvun loppua lähestyttäessä. Vuonna 1986 alkaneella, tulleja ja kaupankäyntiä koskeneen GATT-yleissopimuksen Uruguayn kierroksella immateriaalioikeuksien suojaaminen kansainvälisessä kaupankäynnissä nousi entistä merkityksellisempään asemaan. Tällöin ymmärrettiin tulliselvitysten keskeinen merkitys kuluttajille päätyvien tuoteväärennösten ehkäisemisessä. Eri valtioiden kesken 1950-luvulla perustetun tulliyhteistyöneuvoston keskuudessa laadittiin puolestaan vuonna 1998 malli tuoteväärennösten maailmanlaajuiseksi valvomiseksi tullilaitosten toiminnassa.[11]

Suomen Tullille osoittautui aluksi ongelmalliseksi rajanaapureissa yleinen tuoteväärennösten myynti sekä tähän liittyvät valvontavaikeudet yleistyneen ostoturismin seurauksena. Vielä 1990-luvun puolivälissä Tullissa sovellettiin tapauskohtaista harkintaa sen suhteen, kuinka paljon matkailijoiden oli sallittua tuoda tuoteväärennöksiä yksityiseen käyttöönsä. Laajamittaisempi väärän tavaran kuljetus Suomeen yleistyi kuitenkin Venäjälle suuntautuneen kauttakulkuliikenteen alkaessa samoihin aikoihin.[12]

Vuonna 1995 voimaan tulleen EU:n tuoteväärennösasetuksen kahtena ensimmäisenä soveltamisvuonna koko unionin alueella pysäytettiin yhteensä 4 133 tavaraerää, joista 63 seisautettiin Suomessa. Vuonna 1998 Tulli pysäytti 130 tavaraerää, joiden epäiltiin sisältävän tuoteväärennöksiä tai laittomasti valmistettuja tavaroita. Asetuksen voimaantuloa seuranneen vajaan neljän vuoden aikana Tulli oli pysäyttänyt pääasiassa Venäjälle ja Baltiaan suuntautuneita piraattituote-eriä jo yli miljoonan kilon edestä.[13]

Tuoteväärennökset ja Tulli nykyään

Muutaman vuosikymmenen takaiset takavarikkotilastot kalpenevat nykylukuihin verrattuna. Vuoden 2016 maailmanlaajuisen tuoteväärennös- ja piraattituotekaupan kokonaisarvoksi on esitetty 509 miljardia dollaria, mikä merkitsi 3,3 prosenttia kyseisen vuoden maailmankaupasta.[14]

Globalisaation seurauksena paisunut tuoteväärennösten kauppa on erottamaton osa myös Suomen Tullin jokapäiväistä valvontatoimintaa. Millaisia määriä väärää tavaraa kuljetetaan nykyisin rajan yli? Entä miten tällaisten tuotteiden maahantuonti on kehittynyt vuosituhannen vaihteen jälkeen? Näihin ja muihin kysymyksiin vastasi teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tuotteiden valvonnasta vastaava tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen.

Kuinka monta tuoteväärennökseksi tai piraattituotteeksi epäiltyä tuotetta Tulli pysäytti vuonna 2020? Näkyikö koronapandemian kiihdyttämä globaali verkkokauppa luvuissa? Entä miten määrät ovat yleisesti kehittyneet viime vuosien aikana?

Tulli pysäytti vuonna 2020 tarkastettavaksi yhteensä 119 337 tuoteväärennöksiksi epäiltyä artikkelia. Piraattituotteita, eli laittomia elokuva- tai musiikkitallenteita ei enää juurikaan liiku, vaan tämä laiton bisnes on siirtynyt lähes kokonaan internetiin.

Koronapandemia näkyi erityisesti keväällä 2020, kun Kiinan sulkeutuminen johti siihen, että mitään tavaraa ei valmistettu, ei laillisesti tai laittomasti. Myös vähentynyt lentoliikenne on vaikuttanut tuoteväärennösten liikkuvuuteen ja näkyy eritoten Suomessa, jonne tuoteväärennökset saapuvat pääsääntöisesti lentoliikenteessä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että pandemia ei ole vaikuttanut Suomessa tuoteväärennösten määrään tai laatuun, eikä Suomessa ole tavattu varsinaisesti COVID-19 -pandemiaan liittyviä tuoteväärennöksiä.

Minkälaisten summien edestä väärää tavaraa pysäytetään Tullissa vuosittain?

Mitään yleistä arviota on vaikea antaa, sillä luvut voivat vaihdella paljonkin vuosien välillä. Tämä riippuu täysin siitä, millaista tavaraa tarkastuksilla kulloinkin havaitaan. Ennen vuotta 2012 arvot liikkuivat useissa miljoonissa. Tämä johtui siitä, että Suomi oli tuolloin vielä itään suuntautuvan tuoteväärennöskaupan kauttakulkumaa. Vuoden 2012 jälkeen tilanne on muuttunut maailman poliittisten tapahtumien ja logististen reittien muuttumisen jälkeen niin paljon, että voidaan sanoa, ettei Suomi ole enää kauttakulkumaa. Suomen nykyiset luvut heijastavat pääsääntöisesti tapahtumia kotimaassa, ja vielä tarkemmin nettikaupassa. Suomessa ei onneksi ole kovinkaan suurta kysyntää tuoteväärennöksille, ja posti- ja pikarahtiliikenteessä liikkuvat paketit ja artikkelimäärät ovat kooltaan hyvin pieniä verrattuna aikoinaan kauttakulkuliikenteessä liikkuneisiin merikontteihin ja rekkalasteihin. Vuonna 2020 Tullissa pysäytettiin tuoteväärennöksiä 214 752 euron arvosta.

Mitä kanavia pitkin ja mistä päin maailmaa väärää tavaraa saapuu pääasiassa Suomeen?

Suomeen saapuvat tuoteväärennökset liikkuvat pääsääntöisesti lentoliikenteessä joko lentorahtina, postilähetyksinä tai pikarahtina. Erityisesti posti- ja pikarahtilähetykset ovat kooltaan pieniä, ja sisältävät usein vain muutamia artikkeleita.

Kiina on sekä Suomen että EU:n tilastojen mukaan suurin alkuperämaa tuoteväärennöksille. Lähes 90 prosenttia kaikista EU:n alueella pysäytetyistä tuoteväärennöksistä saapuvat Manner-Kiinasta tai Hongkongin kautta.

Minkälaisista tavaroista on useimmiten kyse? Onko näissä havaittavissa jonkinlaisia trendejä?

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos mille tahansa tavaralle on kysyntää, on siitä myös väärennöksiä. Esimerkiksi viime vuonna Tulli pysäytti paljon nettikaupasta ostettuja väärennettyjä Fjällrävenin Kånken-reppuja.

Oletko urasi aikana kohdannut poikkeuksellisen eriskummallisia tai mieleenpainuvia tuotteita taikka tilanteita?

Valitettavasti olen kohdannut niin paljon kummallista tuoteväärennöksiin liittyen, että mikään ei oikein enää yllätä. Täytyy tosin sanoa, että vuonna 2019 EU:n alueella tapahtunut väärennettyjä tulitikkuja koskenut iso takavarikko aiheutti minussa lievää huvittuneisuutta siinä mielessä, ettei todellakaan näytä olevan yhtään tuotekategoriaa, johon väärentäjät eivät iskisi.

Useimmat meistä ovat törmänneet erittäin tärkeää työtä tekeviin tullikoiriin – onko näillä arjen karvaisilla sankareilla roolia väärän tavaran kaupan torjunnassa?

Valitettavasti ei, sillä tuoteväärennöksillä ei ole mitään yksittäistä tunnistettavaa hajua. Tuoteväärennösten valvonta on hyvin resursseja vievää, sillä edes läpivalaisukuva ei juurikaan auta, koska esimerkiksi tavaramerkkejä ei läpivalaisussa voi nähdä. Tuotteiden tarkastaminen vaatii aina fyysisen paketin avaamisen ja tuotteen tarkastelun.

Onko sinulla terveisiä tai toiveita kuluttajille?

Haluaisin painottaa sitä, että kuluttajien on hyvä ymmärtää, että tuoteväärennösbisnes on hyvin pitkälti järjestäytyneen rikollisuuden pyörittämää maailmanlaajuista bisnestä, johon liittyy ikäviä lieveilmiöitä ihmiskaupasta ja lapsityövoimasta aina terrorismin tukemiseen. Tästä syystä kuluttajien on hyvä varsinkin ulkomaisilla nettikaupoilla asioidessaan pysähtyä miettimään nettitilauksiaan ja kysyä itseltään, minkälaista toimintaa he haluavat tukea. Usein väärentäjät myyvät tuotteita hyvin luotettavilta tuntuvilla verkkosivuilla ja käyttävät alennuskampanjoita, joissa alennukset ovat esimerkiksi -30 %, houkutellakseen asiakkaita ja saadakseen kuluttajat luottamaan tuotteeseen. Ennen tilaamista itselleen uudesta nettikaupasta, suosittelen etsimään internetistä muiden asiakkaiden käyttäjäkokemuksia, jotka voivat paljastaa mahdolliset epäselvyydet kyseiseen nettikauppaan liittyen.

Toinen tärkeä asia on tuoteväärennösten aiheuttamien terveys- ja turvallisuusriskien tiedostaminen. Väärentäjät haluavat myymistään tuotteista mahdollisimman suuren katteen ja käyttävät väärennösten valmistamiseen usein halvimpia ja huonolaatuisimpia materiaaleja. Erityisesti kaikissa sähkölaitteissa turvallisuusriskit ovat suuria mahdollisten tulipalojen takia. Myös elintarvikkeet tai esimerkiksi kosmetiikka voivat sisältää ainesosia, jotka voivat pahimmillaan olla hengenvaarallisia. Vaarallisimpia kaikista ovat luonnollisesti väärennetyt lääkkeet.

Lopuksi

Yksittäisten kuluttajien ohella on luonnollisesti myös muilla toimijoilla, kuten julkisen vallan edustajilla, keskeinen asema väärän tavaran kaupan hillinnässä. Ilahduttavaa onkin, että aiheeseen on esimerkiksi Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) raporteissa kiinnitetty huomiota jo pitempään. Sen viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on selostettu esimerkiksi immateriaalioikeuksien täytäntöönpanoa sisämarkkinoilla, tarkasteltu elinkeinonharjoittajien uusia teknologisia mahdollisuuksia tuoteväärennösten torjunnassa sekä kuvailtu merikonttikuljetusten väärinkäyttöä tuoteväärennöskaupassa. EU-kansalaisten immateriaalioikeusasenteita tarkastelleen tutkimuksen mukaan vain harvat kuluttajat myöntävät ostavansa väärennettyjä tuotteita tarkoituksella, minkä lisäksi ainoastaan pieni vähemmistö väestöstä katsoo väärennettyjen tuotteiden ostamiselle olevan päteviä syitä.

Terveydelle haitallisten tuoteväärennösten torjuminen on mainittu yhtenä keskeisenä tehtävänä Tullin vuosien 2020-2023 strategiassa. Tässä yhteydessä mainittu Tullin visio kiteyttää onnistuneesti kansalaisten, julkishallinnon ja muiden toimijoiden yhteisen roolin tuoteväärennösten tukahduttamisessa: Enemmän kuin Tulli – yhdessä askeleen edellä.

__________

[1] Sakari Heikkinen, Suomeen ja maailmalle: Tullilaitoksen historia. Tullihallitus 1994, s. 18.

[2] Heikkinen 1994, s. 179.

[3] Heikkinen 1994, s. 395.

[4] Heikkinen 1994, s. 345.

[5] Heikkinen 1994, s. 468.

[6] Heikkinen 1994, s. 521-522.

[7] Heikkinen 1994, s. 173.

[8] Janne Nokki, Haavista verkkoon: Suomen Tulli muuttuvassa maailmassa. Edita Publishing Oy 2015, s. 433-436.

[9] Nokki 2015, s. 432.

[10] Heikkinen 1994, s. 514-517.

[11] Nokki 2015, s. 433.

[12] Nokki 2015, s. 433.

[13] Nokki 2015, s. 433-434.

[14] OECD/EUIPO, Trends in Trade in Counterfeit and Pirated Goods, Illicit Trade, OECD Publishing, Paris/European Union Intellectual Property Office 2019, s. 11.

Kansi: iStock.com / Lya_Cattel