Elokuva- ja pelialan varautuminen lisääntyvään avoimuuteen on sijoitus tulevaisuuteen

1/2020 13.2.2020

KooPee Hiltunen kirjoitti uuden tekijänoikeusdirektiivin (DSM-direktiivin) artiklojen 18 ja 20 lisäävän pelialan hallinnollista taakkaa ja vähentävän sopimusvarmuutta. Vastaavan kehityksen edessä on jokainen luovan työn ala, joka perustuu suuren joukon yhteiseen luovaan panokseen. Radikaaleihin muutoksiin tuskin tarvitsee varautua, mutta avoimuuden lisääminen artikla 19 hengessä jo tässä vaiheessa on sijoitus tulevaisuuteen.

Tietokone- ja konsolipelejä voi hyvällä syyllä kutsua inhimillisen kulttuurin huipentumaksi: ne yhdistävät tietokoneohjelmoinnin avulla milteipä kaikkia kuviteltavissa olevia taidelajeja yhdeksi immersiiviseksi ja vastaanottajansa ohjattavissa olevaksi kokonaisuudeksi. Oikeudellisesti Suomessa pelejä oli pidetty yhteen liitettyinä teoksina, sisältäen erikseen tietokoneohjelman ja muita teoslajeja. Tämä tulkinta muuttui, kun tekijänoikeusneuvosto lausui viitaten EU:n tuomioistuimen ratkaisuun C-355/12 (Nintendo vastaan PC Box ja 9Net) ettei niitä voi pitää yksinomaan tietokoneohjelmina tai elokuvateoksina. Tekijänoikeusneuvoston lausunnon suora oikeusvaikutus oli, että konsolipelien lainaus kirjastosta on sallittua ilman mainittuja teoslajeja koskevia rajauksia, mutta sillä ja EU:n tuomioistuimen ratkaisulla on merkitystä myös DSM-direktiivin tulkintaan.

Tekijänoikeusneuvoston viittaamassa EU:n tuomioistuimen ratkaisussa todettiin, että videopeleillä on oma luova arvo, jota ei voida supistaa tietokoneohjelmaan. Lakiteknisesti tämä tarkoittaa sitä, että pelialan tuotoksia suojataan tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivillä (2001/29) ohjelmistodirektiivin (2009/24) sijaan. Koska pelejä ei suojata ohjelmistodirektiivillä, DSM-direktiivin artiklaan 23 kirjattu rajaus, jonka mukaan artiklat 18, 19 ja 20 eivät sovellu tietokoneohjelmiin, ei rajaakaan pelejä näiden artiklojen ulkopuolelle. Mielenkiintoisia rajanvetotilanteita voi tulevaisuudessa tulla ratkaistavaksi siitä, koskeeko DSM-direktiivin artiklat sittenkään pelkästään pelin ohjelmistokehitystyötä tekeviä. Mutta peliala ja KooPee Hiltunen on siten oikeassa epäillen, että pelialan tulee ainakin valmistautua kohtaamaan hallinnollisen taakan lisääntyminen ja sopimusvarmuuden väheneminen.

Pelialan lisäksi samat haasteet koskevat elokuva-alaa, joka on pelialan tavoin lopputuotteessaan suuren henkilömäärän työtä ja luovutta hyödyntävä ala. Elokuvatuotannoille on tyypillistä tuotto-osuuden jakaminen usean toimijan kesken ja alalla puhutaan ns. vesiputouksista, jossa rahavirrat jakautuvat monipolvisen kaavion mukaan elokuvan jakeluun, tekemiseen ja rahoittamiseen osallistuville. Tällainen rakennelma on pakottanut elokuva-alan noudattamaan jo tiettyä läpinäkyvyyttä ja raportointia. DSM-direktiivin avoimuusvelvoite todennäköisesti laajentaa niiden henkilöiden joukkoa, joilla on oikeus saada säännöllisesti tietoa elokuvan taloudellisesta menestyksestä.

Elokuva-alalla keskeiset tekijät ovat usein jo elokuvan voitonjaon piirissä prosenttiosuudella. Tyypillisesti näitä ovat tuotantoyhtiön lisäksi elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja. Näyttelijät eivät useinkaan ole prosenttiosuuden saajia elokuvan tuotosta, mutta he saavat eräistä elokuvan jälkikäytöistä korvausta kollektiivihallinnon kautta. DSM-direktiivin tuoma oikeus vaatia asianmukaista ja sopivaa lisäkorvausta voi tulla testattavaksi nimenomaa näyttelijän palkkion osalta, jos näyttelijän panos on ollut keskeinen elokuvan menestyksen kannalta, eikä näyttelijällä ole osuutta vesiputouksesta.

Oikeus kehittyy erityisesti oikeuskäytännön kautta ja on odotettavissa, että jossain vaiheessa EU:n tuomioistuin saa jutun, jossa se joutuu ottamaan kantaa missä yhteydessä lisäkorvausta tulee suorittaa. Tällaisen keskelle joutuminen on jutun osapuolille yleensä epätoivottava tilanne prosessin pitkittyessä ja kallistuessa. Sopimuksin on mahdollista olennaisesti pienentää oikeudenkäynnin riskiä toimimalla siten, että kumpikin osapuoli kokee sen reiluksi. Alan käytännön mukaista tai sitä parempaa palkkaa ja korvausta tarjoavan ei tarvitse odottaa olevansa ensimmäinen kohde lisäkorvausvaatimuksille.

Alan käytäntöjä pienemmästäkin korvauksesta voidaan tehokkaasti sopia, sillä asianmukaisen korvauksen periaatetta käsittelevässä 18 artiklassa huomioidaan myös sopimusvapauden periaate.  Tämän myötä sopimusvapauden periaatteen tulee vaikuttaa myös 20 artiklassa säänneltyyn sopimuksen kohtuullistamismekanismiin, vaikka mekanismi perusrakenteeltaan nimenomaa toimii sopimusvapautta vastaan. Kohtuullistamisen tuomasta oikeudesta lisäkorvaukseen ei silti voi kokonaan luopua 23 artiklan mukaan. Lisäkorvauksen määrään ja oikeuden syntymiseen voi vaikuttaa dokumentoimalla korvauksen alhaisen tason perusteet sopimukseen. Samassa yhteydessä on hyvä sopia odottamattoman taloudellisen menestyksen tuomasta lisäkorvauksesta, jonka voi sopia laskettavan tuotantoyhtiölle kulujen jälkeen tuloutuvasta nettovoitosta. Tällöin sopimusvapauden periaatetta todennäköisesti kunnioitettaisiin, eikä periaatetta rajaavaa mekanismia tulisi käyttöön ainakaan alhaisella kynnyksellä.

DSM-direktiivi on tämän kirjoittamisen hetkellä implementointivaiheensa alussa. Direktiivi on moniteemainen kokonaisuus, jonka täytäntöönpano tulee todennäköisesti olemaan vaikeaa ja siten aikataulultaan se venynee parhaimmillaankin implementointimääräajan loppupuolelle. Elokuvien ja pelien tuottajille tässä vaiheessa paras sijoitus tulevaisuuteen on avoimuuden kehittäminen. Sen sivutuotteena saattaa tulla muutakin kuin vain lainsäädäntöön mukautumista: julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sekä pelialan, että elokuva-alan viime vuosien suurimmat menestystarinat Supercell ja Netflix kummatkin luottavat yrityksen sisäiseen avoimuuteen houkutellakseen ja pitääkseen alan parhaimmat kyvyt.

Kiitän IPR University Centeriä haasteesta vastata KooPee Hiltusen artikkeliin ja itse haastan Jussi Mäkisen Teknologiateollisuudesta kertomaan DSM-direktiivin vaikutuksista tiedonlouhinnan hyödyntämiseen suomalaisissa yrityksissä.

Lue KooPee Hiltusen artikkeli Peliala ja uusi tekijänoikeuslainsäädäntö

Muut haasteketjun artikkelit:

Muotoilun suoja – Jussi Ilvonen, Ornamo ry

Tulossa EU:n uusi IP-strategia osana unionin teollisuuspolitiikkaa – Riikka Tähtivuori, EK

Kirjoittajat