Muotoilun suoja

4/2019 20.12.2019

Vastine EK:n IPR-asiantuntijan Riikka Tähtivuoren haasteeseen kertoa, miten muotoilualan yritykset näkevät nykyisen IP toimintaympäristön ja mitkä keskeisiä muutostoiveita ja miten ne olisi parasta toteuttaa joko EU:n tai kansallisen IP strategian kautta. Lue Riikka Tähtivuoren artikkeli:  Tulossa EU:n uusi IP-strategia osana unionin teollisuuspolitiikkaa

Muotoilun suoja

Aineettomia luomuksia ja aineetonta arvoa luovat IP-intensiiviset alat, kuten muotoilu, voivat olla yhä useammin avainasemassa, kun puhutaan yritysten kasvupotentiaalista ja kyvystä tuottaa lisäarvoa eri toimialoille. Muotoilun osalta voidaan puhua erityisesti myös kyvystä olla mukana ratkaisemassa kiperiä ja laajoja ongelmia. Nimenomaan immateriaali- eli IP-oikeudet luovat myös muotoiluyrityksissä liiketoiminnalle kriittisen tärkeää turvaverkkoa ja kasvun sekä kansainvälistymismahdollisuuksien pohjaa.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että design-tuotteelle, jopa palvelukonseptille, voidaan saada vähintään kohtalaisen kattavaa ja tehokasta IPR-suojaa jäljittelyä vastaan (ja toisaalta mahdollistaa luomuksiin kohdistuvien yksinoikeuksien lisensointi), jos suojaamiseen käytettävät resurssit ovat kunnossa ja IP-oikeudet kyetään ottamaan huomioon riittävän varhaisessa vaiheessa, myös suhteessa sopimuskumppaneihin. Muotoilun kaltaisilla toimialoilla IP-oikeuksia ei tulisi myöskään mieltää suppeasti vain osaksi tuotteen kaupallistamissuunnitelmaa, vaan tulisi pyrkiä ottamaan IP-oikeudet osaksi koko yrityksen liiketoimintasuunnitelman hahmottelua.

Jos kuitenkin samalla puhutaan aloittelevasta tai pienehkön liikevaihdon yrityksestä, ollaan merkittävän haasteen edessä. IP-suojaan tarvittavien resurssien määrä voi nousta suureksi, jos halutaan kyetä paitsi suunnittelemaan yrityksen IPR-strategiaa, myös rekisteröimään oikeuksia ja tehokkaasti valvoa ja puolustaa oikeuksia. Haaste korostuu, jos suojattavaa on paljon ja laajalla markkina-alueella.

Koska myös Suomessa design-yritykset ovat usein pieniä mutta samalla korkeatasoiset luomukset voisivat hyvinkin olla kilpailukykyisiä suuremmillakin markkinoilla, on hyvä tarkastella tarkemmin, miltä IP-vetoisen design-liiketoiminnan menestymisen edellytykset näyttävät, jos tarkastellaan asiaa erityisesti muotoilualalle tyypillisten yksinyrittäjien ja pienempien yritysten näkökulmasta.

Muotoilu työn ja tuotannon alueena pitää nykypäivänä sisällään, hieman määrittelytavasta riippuen, mm. teollisen muotoilun, tekstiili- ja muotisuunnittelun, kalustesuunnittelun, sisustusarkkitehtuurin, palvelu- ja liiketoimintamuotoilun, digitaali- ja pelisuunnittelun sekä taideteollisen muotoilun ja taiteen. Erityisesti 2000-luvun mittaan palveluiden ja digitaaliympäristöön suunniteltujen luomusten osuus tuotannosta on kasvanut voimakkaasti. Usein muotoilutyössä on kyse palvelusta siinä mielessä, että työ tehdään asiakkaan toiveiden mukaan tai toiveet huomioiden. Toisaalta monet myös työskentelevät myyden tai lisensoiden valmiita malleja ja muita luomuksia, jotka on tehty puhtaammin muotoilijan omista lähtökohdista käsin.

Vastaavasti kuin toimiala itse, myös IPR-suojaamistarpeet voivat design-yrityksissä olla moniulotteiset – yrityksen koosta riippumatta. Yleistäen: sisustusarkkitehdin tai palvelumuotoilijan luomukset voivat olla huomattavasti hankalampia IPR-suojata kuin teollisen muotoilijan, tekstiilisuunnittelijan tai kalustemuotoilijan.

Joka tapauksessa design-yrittäjän merkittävimmät IPR-haasteet liittyvät nähdäkseni tehokkaan suojan saatavuuteen, sanan laajassa merkityksessä. Tehokasta yksinoikeussuojaa on saatavissa ennen kaikkea rahaa vastaan, ja tämä menoerä voi monesta syystä nousta joskus suureksi: monia suojatarpeita sisältävä tuote tai palvelu, liiketoiminnan räätälöintitarpeet, laaja markkina-alue, tai tarve suojata keksintöjä patenteilla. Toisaalta ilman suojaa design-luomukset ovat usein erittäin alttiita jäljittelylle varsinkin maailmalla, eli suojan hankkimisessa voidaan puhua milteipä välttämättömyydestä. Parhaimman laatuinen suoja on usein varattu niille, joilla rahaa on. Toki esimerkiksi toimialajärjestöt sekä julkiset tai julkisrahoitteiset neuvontapalvelut tekevät parhaansa auttaakseen yrittäjiä alkuun ja neuvoakseen mutkakohdissa. Tällainen neuvonta ei kuitenkaan voi korvata räätälöityä, syvemmälle liiketoimintaan ulottuvaa IPR-asiantuntijapalvelua.

Saatavuushaasteista toinen liittyy suojavalikoimaan: teoskynnys mallien osalta on korkealla, joten toisin kuin esim. kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin osalta, ei muotoilija voi luottaa tekijänoikeussuojan syntymiseen. Tämä on tietysti omiaan kasvattamaan jo aloittelevankin yrityksen IPR-menoja, vaikka olisi kyse vain tarpeesta suojata mallin ulkomuoto. On samalla korostettava, että design-luomuksetkin voivat ilman muuta saada tekijänoikeussuojaa, mutta suojan syntyminen kannattaa lähtökohtaisesti mieltää epävarmaksi seikaksi, eikä oletuksen pohjalta kannata vielä yleensä lähteä esimerkiksi sopimaan kaupallistamisesta. Tätä näen tapahtuvan edelleen kohtalaisen usein. Suomessa tapahtuvan toiminnan osalta tekijänoikeusrajanvetoa tekijänoikeusneuvosto helpottaa merkittävästi. Lausunnon saa vähävaraisinkin yrittäjä.

Suojavalikoiman osalta myös mallioikeuden, nimenomaan muotoilun ja ns. käyttötaiteen suojaksi kehitetyn IPR-tyypin, tehokkaaseen suojaan liittyy oma problematiikkansa. Mallioikeutta ei sinänsä voitane pitää yksittäisen luomuksen osalta kohtuuttoman kalliina investointina aloittelevallekaan yritykselle, edes EU:n laajuisena yhteisömallina. Toisaalta on selvää, että mallioikeuden rekisteröinti on omiaan pienentämään jäljittelyyn liittyviä riskejä. Huomattavasti parempi siis, kuin ei mitään.

Kuitenkin mallioikeuden heikkoutena voidaan pitää, että sen tarjoama suoja on kierrettävissä, jos alkuperäismallia on muuteltu sen verran paljon, että kokonaisvaikutelman ei voida katsoa ainakaan yksiselitteisesti olevan sama. Tämä luultavasti on omiaan laskemaan halukkuutta hakea rekisteröintiä. Mallisuojan tehoa voidaan parantaa merkittävästi, jos rekisteröidään useita vaihtoehtoisia malleja kerralla, ja jos esimerkiksi onnistutaan kytkemään mallin ulkomuoto tunnistettavaan tavaramerkkiin ja muihin brändielementteihin. Näin suuret design-tuotteita kaupallistavat yritykset usein tekevät – heillä kun on IPR-strategiointiin ja eri suojamuotojen rekisteröinteihin hyvät resurssit.

Mallioikeus ei myöskään välttämättä sovi esim. muotialan yritysten tarpeisiin, jotka saattavat lanseerata hyvinkin laajoja mallistoja vuosittain. Mallisuoja tulisi näissä tapauksissa äkkiä valtavan kalliiksi, ja toisaalta lähinnä vain hitiksi muodostuvat harvat tuotteet ovat suuressa jäljittelyvaarassa. Lisäksi on lukuisia viitteitä siitäkin, että hittivaatteiden jäljittelyssä ei ole kyse myöskään tavaramerkkinä suojattavan logon jäljittelystä, tehokkaan suojan saanti voi vaikeutua entisestään, jopa muodostua mahdottomaksi.

Kaiken kaikkiaan: mielelläni näkisin enemmän – myös yli toimialarajojen – keskustelua teoskynnyksen korkeudesta ja siitä, onko designin yksinoikeussuoja liian hankalasti saavutettava, jos puhutaan pienemmistä yrityksistä ja designin moderneista sovellutuksista, kuten palvelukonsepteista. Toisaalta, koska designin tehokas suojaaminen voi olla vaativa harjoitus, ja kysyä runsaasti resursseja, etenkin jos puhutaan kansainvälisestä liiketoiminnasta, on peräänkuulutettava, että Suomen ja EU:n tulee varmistaa riittävä, mielellään myös IPR-rekisteröintikustannukset kattava rahoitus ja neuvontapalvelut pienille yrityksille 2020-luvulla. Sen päälle on hyvä rakentaa.

Kiitän Riikka Tähtivuorta haasteesta ja itse puolestani haastan toisen IP-intensiivisen alan mukaan: pelialan järjestö Neogames, millaisia huomioita, tarpeita tai haasteita nostaisitte esiin pelialan yritysten näkökulmasta liittyen IP-oikeuksiin ja yritysten toimintaan Suomessa ja EU:ssa? 

Kuvat:
Pääkuva: Jessica Ruscello, Unsplash
Artikkelikuva: Parker Burchfield, Unsplash

Kirjoittajat