Tekoälyn luoma muoti ja mallioikeus: mahdollisuuksia, mutta myös uhkia

Tekoälyn suunnittelema muoti on herättänyt IP-oikeudellista keskusteltua etenkin tekijänoikeuden saralla. Mutta miltä sama teema näyttää mallioikeudellisessa valossa?

Tekoälyavusteinen ja tekoälyn itsenäinen luomistyö ovat viime vuosina puhutelleet oikeustieteilijöitä. Keskustelua ovat herättäneet etenkin tekijänoikeussuojan portinvartijana tiukasti seisova omaperäisyysvaatimus ja sen välillinen vaatimus tekijän ihmisyydestä, mikä on luonut tekoälyn ja tekijänoikeussuojan välille perustavanlaatuisen konfliktin.[i] Tekijänoikeuden ja tekoälyn suhdetta on analysoitu myös nimenomaan muotisuunnittelun näkökulmasta,[ii] joka jo itsessään on immateriaalioikeudellisesti notorisen haastava ympäristö.[iii] Kaiken kaikkiaan oikeustieteilijöiden keskuudessa vallitsee varsin vahva konsensus siitä, että tekijänoikeus soveltuu varsin kehnosti tekoälyn tuotosten suojaamiselle teoslajista riippumatta. Vähemmälle huomiolle tässä keskustelussa sen sijaan on jäänyt mahdollisuus suojata tekoälyn työn hedelmiä mallioikeudella. Tämä kirjoitus tarkasteleekin tekoälyn luomien mallien mahdollisuuksia nauttia mallioikeudellista suojaa. Erityisenä tarkasteluperspektiivinä ovat muotiluomukset ja tekoäly muotisuunnittelijan asemassa, sillä vaatteet ja asusteet teollisen muotoilun tuotteina ovat juuri sellaisia malleja, joita silmällä pitäen eurooppalainen mallisuojajärjestelmä on rakennettu.

Tekoäly muotisuunnittelussa mallioikeuden perspektiivistä

Tekoälyllä tarkoitetaan pääsääntöisesti ohjelmistoa, joka voi oppia. Tekoäly pystyy päättelemään, suunnittelemaan ja tuottamaan ”luovia” lopputuloksia, jotka ovat tyypillisesti ihmisälyyn yhdistettyjä ominaisuuksia.[iv] Tekoälyn ”luovuus” perustuu sen hyödyntämään massiiviseen lähdedataan, jota muodin kontekstissa voidaan kerätä esimerkiksi visuaalispainotteisesta sosiaalisesta mediasta, kuten Instagramista ja Pinterestistä. Keräämänsä ja analysoimansa datan perusteella tekoäly suunnittelee uusia malleja. Toisin sanoen tekoälyn ”luovuus” tapahtuu hyödyntämällä tietoa jo olemassa olevista tuotteista. Koska mallisuoja edellyttää suojan kohteen olevan yksilöllinen ja uusi, olemassa oleviin malleihin perustuvan lähdedatan hyödyntäminen suunnittelussa vaatii erityistä tarkastelua. Toinen keskeinen kysymys on tekoäly mallin luojan asemassa. Tällöin pohditaan sitä, voiko tekoäly ylipäätään olla mallin luoja, vai voiko tässä asemassa olla vain ihminen. Kaiken kaikkiaan on myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ovatko tekoälyn ja ihmisen yhteistyössä luodut tuotteet helpommin suojattavissa kuin tekoälyn itsenäisesti luomat tuotteet.

Yksilöllisyys ja uutuus

Mallidirektiivin (98/71/EY, art. 3(2)) ja -asetuksen (6/2002, art. 4(1)) mukaan mallin täytyy suojaa saadakseen olla uusi ja luonteeltaan yksilöllinen. Malli on uusi, mikäli samanlaista mallia ei ole tullut tunnetuksi aikaisemmin. Mallit puolestaan katsotaan samanlaisiksi, jos ne eroavat toisistaan vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan. Uutuudessa olennaista on siten mallien välisen identtisyyden arviointi. Yksilöllisyyttä taas arvioidaan kokonaisvaikutelman osalta. Arvioinnissa käytetään pohjana ”asiantuntevan käyttäjän” käsitettä. Tällä tarkoitetaan kuvitteellista henkilöä, jonka profiili vaihtelee kyseessä olevan mallin kategorian mukaan.[v] Esimerkiksi muodin alalla asiantuntevalta käyttäjältä voidaan edellyttää jonkinlaista harrastuneisuutta ja/tai perehtyneisyyttä muoti- ja trendivirtauksiin sekä muodin (lähi)historiaan. Asiantunteva käyttäjä ei ole ainoastaan kohtuullisen huolellinen keskivertokuluttaja, joka tarkastelee mallia kokonaisuutena, eikä kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Toisaalta asiantunteva käyttäjä ei myöskään muodin asiantuntija, joka on kykeneväinen huomaamaan kaikki pienimmätkin eroavaisuudet mallin yksityiskohdissa.[vi] Lisäksi keskeistä mallin yksilöllisyyden arvioinnissa on se, saako tämä asiantunteva käyttäjä malleista samanlaiset kokonaisvaikutelmat, vai onko malleissa tarpeeksi erottavia piirteitä.

Toisin kuin tekoälyn luoman muodin mahdollisuus olla tekijänoikeudellisessa mielessä omaperäistä, vaikuttaa siltä, etteivät mallisuojan vaatimukset uutuudesta ja yksilöllisyydestä ole mahdottomia täyttää. Uutuusvaatimus vähintäänkin näyttäisi olevan saavutettavissa, sillä sen osalta olennaista on identtisyys. Mikäli tekoäly kykenee suunnitellessaan yhdistelemään tarpeeksi monia tuotteita, lopputulos tuskin on minkään pohjalla käytetyn tuotteen kanssa identtinen, vaan yhdistelmä näitä kaikkia. Yksilöllisyysvaatimus näyttäisi puolestaan olevan hieman vaikeammin täytettävissä, joskaan ei mahdoton saavutus tekoälyn suunnittelemille tuotteille. Täyttääkseen yksilöllisyysvaatimuksen, tekoälyn pitäisi pystyä yhdistelemään jo olemassa olevia tuotteita siten, että mikään pohjalla oleva tuote ei erottuisi muiden joukosta liian vahvasti, jotta asiantunteva käyttäjä saisi malleista erilaisen kokonaisvaikutelman.

Tulkinta-apua tekoälyn vaikutuksesta yksilöllisyysvaatimuksen täyttymiseen voidaan hakea myös EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisusta C-345/13 Karen Millen Fashions. Tapauksessa arvioitiin sitä, miten malliasetuksen yksilöllisyyttä koskevaa 6 artiklaa oli tulkittava. Tuomioistuin totesi, että yksilöllisyyden arvioinnissa jokaista vertauksen kohteena olevaa mallia tarkastellaan yksitellen ja verrataan mallista saatua kokonaisvaikutelmaa kyseessä olevan mallin kokonaisvaikutelmaan. Aikaisempien tunnettujen mallien yksittäisten piirteiden yhdistelmä ei siten tule verrattavaksi kokonaisvaikutelmaan yksilöllisyyden arvioinnissa. Karen Millen -tapausta voidaan soveltaa analogisesti tekoälyn suunnittelemiin malleihin, kun ottaa huomioon, että tekoälyn suunnitellessa vaatteita se käyttää lähdedataa, jossa on todennäköisesti mukana useita jo tunnettuja malleja. Karen Millenin valossa tekoälyn suunnitteleman mallin yksilöllisyyden arvioinnissa kokonaisvaikutelmaa peilattaisiin jokaista mallia vasten erikseen, mikä vaikuttaisi tekoälyn luomien mallien suojaamisen kannalta positiiviselta asialta. Tekoälyn suunnittelemassa mallissa kaiketi yhdistyisi monen eri mallin tunnettuja piirteitä uudella tavalla. Jos jo tunnettujen mallien yksittäisiä piirteitä arvioitaisiin yhdistelmänä tekoälyn suunnittelemaa mallia vasten, voisi se mahdollisesti estää mallin yksilöllisyyden, koska tekoäly on yhdistänyt useita yksilöllisiä piirteitä uudeksi kokonaisuudeksi.

Mallioikeuden vaatimus yksilöllisyydestä voi näin ollen täyttyä, vaikka designin olisikin suunnitellut tekoäly. Lähdedatan osuus tuo tekoälyavusteisten designien suojaamiseen mallioikeudella kuitenkin omat epävarmuustekijänsä. Vaikuttaa siltä, että tekoälyn ja ihmisen yhdessä luoma tuote voisi olla helpommin suojattavissa mallisuojalla, kuin tekoälyn yksin luoma tuote. Tämä johtuu siitä, että kun ihminen antaa suunnitteluun oman inhimillisen luovan panoksensa, kasvanee myös luomuksen todennäköisyys yksilöllisyyteen. Tällöin kyseessä olevan luomuksen on mahdollista myös lähestyä tekijänoikeudellisen omaperäisyysstandardin täyttymistä (tai jopa ylittää se), mikä puolestaan edellyttää tekijän vapaita luovia ratkaisuja. Tässä kohtaa analyysia mallioikeuden ja tekijänoikeuden erilaiset kriteerit suojan saamiselle voivatkin tietyllä tapaa limittyä, mutta käsitteellisesti ne on siitä huolimatta pidettävä erossa toisistaan.

Teknologian kehityksestä apua yksilöllisyyden arviointiin?

Myös teknologian kehityksestä ja vauhdikkaasta digitalisaatiosta voi olla apua yksilöllisyyden toteamisessa. Lohkoketjuteknologia voisi olla yksi vaihtoehto takaamaan, miten tekoälyn itse suunnitteleman tuotteen yksilöllisyys saataisiin varmistettua. Lohkoketjuteknologialla tarkoitetaan toimintaa, jossa keskiössä on ytimeltään hajautettu tietokanta. Uudet tapahtumat suunnittelussa tallennetaan eri lohkoihin, jotka seuraavat toisiaan. Lohkoketjuteknologian avulla voitaisiin mahdollisesti saada tarkkaan kirjattua ylös, mitä esikuvia uudessa tuotteessa on käytetty pohjalla ja sillä voisi olla todistusvoimaa sen suhteen, että tuote on niin monen olemassa olevan tuotteen yhdistelmä, että siitä ei voi syntyä samanlaista kokonaisvaikutelmaa kuin mistään yksittäisestä pohjalla olevasta tuotteesta. Esimerkiksi digitaalista muotia tuottava muotitalo The Fabricant käyttää suunnittelussaan lohkoketjuteknologiaa, jonka avulla saadaan varmistettua tuotteen uniikkius ja aitous. Tämän teknologian kykyyn todentaa yksilöllisyys ei kuitenkaan voida suhtautua aivan täysin varauksetta, sillä se ei välttämättä ota huomioon muiden kuin tekoälyn lähdedatana käyttämien mallien vaikutusta. Tällöin asiantuntevalle käyttäjälle voisi edelleen muodostua tekoälyn suunnittelemasta mallista samanlainen kokonaisvaikutelma kuin mallista, joka on jäänyt kokonaan lähdedatan ulkopuolelle.

Tekoäly mallin suunnittelijana

Yksilöllisyys- ja uutuusvaatimusten lisäksi on aiheen tarkastella sitä, voiko tekoäly olla mallin luojan asemassa. Kuten todettua, eräät muut immateriaalioikeuden lajit vaativat luonnollisen henkilön luovuutta tai innovatiivisuutta suojan saamisen edellytyksenä. Tekijänoikeussuojan syntyminen on tiiviisti sidottu tekijän ihmisyyteen. Myös patenttien suhteen ajatus tekoälystä keksijänä on torjuttu (ks. Euroopan patenttiviraston päätökset EP 18 275 163 ja EP 18 275 174).[vii] Vaikka mallioikeussuojaa ei ole yhtä tiiviisti sidottu mallin luojaan kuin tekijänoikeus tekijään ja patentti keksijään, ei mallioikeus kuitenkaan suhtaudu täysin välinpitämättömästi mallin luojan henkilöyteen.

Mallioikeutta koskevassa sääntelyssä ei määritellä tarkemmin sitä, kuka voi olla mallin luoja. Asiaa koskevien säädösten kieliasu kuitenkin viittaa siihen, että mallin luojan on katsottu olevan käytännössä luonnollinen henkilö. Esimerkiksi tilanteessa, jossa mallin rekisteröintiä hakee oikeushenkilö, nimetään mallin luojaksi kuitenkin luonnollinen henkilö (ks. malliasetus artiklat 18 ja 36(3)(e)). Jos mallin ovat luoneet ihminen ja tekoäly yhdessä, voitaisiin ihminen periaatteessa merkitä mallin luojaksi yksin. Tällöin hakemukseen saataisiin nimettyä mallin luojaksi luonnollinen henkilö, eikä tekoäly luojana muodostu samanlaiseksi ongelmaksi. Jos taas ainoa vaihtoehto on nimetä tekoäly yksin mallin luojaksi, voi rekisteröintihakemuksen läpimeno muodostua ongelmaksi, etenkin jos säädöstekstiä tulkitaan tältä osin tiukasti. Vaikuttaakin siltä, että yksilöllisyys- ja uutuusvaatimuksia suuremmaksi haasteeksi saattaa muodostua nimenomaan tekoälyn asema mallin luojana. Toisaalta lienee kuitenkin mahdollista tulkita säädöstekstiä tekoälyn suunnittelemien tuotteiden kannalta positiivisesti, etenkin jos tulkintaa pohjustetaan mallioikeuden normatiivisesta oikeutuksesta: eurooppalainen mallioikeusjärjestelmä on luotu ennen kaikkea luovuudesta ammentavan teollisuuden tarpeisiin ja palvelemaan erinäisiä kaupallisia intressejä. Tämä on merkittävä ero tekijänoikeuteen: mannermaisessa oikeusjärjestelmässä on ajateltu, että teosta suojaamalla suojataan itseasiassa välillisesti tekijää ja hänen persoonaansa. Mallioikeudella ei ole samanlaista ”painolastia” tekijän persoonan suojaamisesta. Näin ollen sen voidaan ajatella soveltuvan paremmin myös sellaisten tuotosten suojaamiseen, jotka eivät kytkeydy kenenkään persoonaan – tekoälyllä kun ei persoonallisuutta ole.

Tulisiko tekoälyn suunnittelemia malleja suojata?

Argumentteja voidaan esittää sekä tekoälyn luomien mallien suojaamisen, että suojan ulkopuolelle jäämisen puolesta. Suojan saaminen voisi olla tärkeää erityisesti investointien suojaamisen osalta, sillä tämä on yksi mallioikeuden keskeisistä tavoitteista.[viii] Suojan saaminen olisi toisaalta merkityksellistä myös kestävän kehityksen näkökulmasta etenkin sellaisilla luovilla teollisuudenaloilla, joiden puitteissa tyypillisesti nähdään lyhytikäisten, huonolaatuisten käyttöhyödykkeiden valmistusta, joka perustuu pikemminkin imitointiin kuin uuden luomiseen. Muoti on tästä surullisenkuuluisa esimerkki. Mikäli tietyt muotiteollisuuden tuotteet jäisivät kokonaan suojan ulkopuolelle, olisivat ne vapaasti kopioitavissa, jolloin esimerkiksi pikamuotivalmistajat voisivat hyödyntää tekoälyn tekemää suunnittelutyötä.[ix] Pikamuotia palveleva immateriaalioikeuksien tulkinta on suuri ongelma esimerkiksi ympäristön takia, sillä vaateteollisuus on yksi maapallon pahimmista saastuttajista.[x] Mikäli tekoälyn suunnittelemia tuotteita voitaisiin suojata, eivät ne jäisi ainakaan vapaasti kopioitaviksi ja täten voitaisiin osaltaan vaikeuttaa pikamuotituotantoa.[xi]

Suojan saaminen palvelisi myös sitä, että tekoälyn käytöstä oltaisiin avoimia, eikä sitä tarvitsisi alkaa piilottelemaan, jottei suojan ulkopuolelle jäätäisi. Toisaalta on tärkeää suhtautua kriittisesti siihen, halutaanko lähdedatan pohjalta suunniteltuja vaatetuotteita suojata, sillä ne perustuvat aina jollain tasolla kopiointiin, jota mallioikeus ylipäätään pyrkii osaltaan estämään tai ainakin vaikeuttamaan.

Lopuksi

Oikeuskäytännön vielä toistaiseksi puuttuessa jäävät tarkemmat linjanvedot tekoälyn ja mallisuojan välisestä suhteesta osittain avoimeksi. Varmaa on kuitenkin se, että tekoäly mallin luojana ei ole juridisesti täysin ongelmaton tilanne, joskin huomattavasti helpompi kuin tekoäly tekijänä tai keksijänä.

Mikäli (esimerkiksi EUTI:n) oikeuskäytännössä otettaisiin kantaa tekoälyyn mallin luojan asemassa, voisimme saada kokonaisvaltaisen linjauksen siihen, voidaanko tekoälyä pitää tällaisena luojana vai ei. Jos oikeus esimerkiksi toteaisi, että tekoäly ei voi olla mallin luoja, tämä lähtökohtaisesti estäisi mallioikeuden saamisen muillekin tekoälyn itsenäisesti suunnittelemille tuotteille. Uutuus- ja yksilöllisyysvaatimusten täyttymistä koskevat ratkaisut sen sijaan tuskin vetäisivät yhtä yleispäteviä oikeusohjeita, sillä vaatimusten täyttyminen on tapauskohtaista. Yksi oikeustapaus ei välttämättä määrittele sitä, miten kriteerien täyttymiseen suhtaudutaan muissa tapauksissa, ellei tuomioistuin esimerkiksi linjaisi, että lähdedatan käyttö suunnittelutyössä estää yksilöllisyysvaatimuksen toteutumisen. Karen Millen -tapauksen takia edellä kuvaillun kaltaista ratkaisua kuitenkaan tuskin tehtäisiin.

Monitieteinen tutkimus siitä, millaisia tuotteita tekoäly todellisuudessa kykenee parhaillaan luomaan, olisi tärkeä lisä olemassa olevaan tutkimukseen. Näin todellisia tuotteita ja mallioikeudellisia vaatimuksia voitaisiin arvioida rinnakkain, eikä arviointi siten jäisi teoreettiselle tasolle.

Kirjoitus perustuu Pynnösen kirjoittamaan oikeusnotaaritutkielmaan ”Tekoäly muotisuunnittelijana – voivatko mallioikeuden vaatimukset toteutua?”, jonka Härkönen on ohjannut. Tutkielma on laadittu osana Turun yliopiston oikeustieteen tiedekunnassa järjestettyä ”Yksityisyys ja haavoittuvuudet datavetoisessa kulttuurissa” -erikoistumisjaksoa. Kyseinen erikoistumisjakso sekä tämä kirjoitus ovat osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa (IDA) -hanketta.

[i] Ks. esim. Antikainen 2018.

[ii] Härkönen 2020.

[iii] Härkönen 2018.

[iv] Mitä tekoäly on ja mihin sitä käytetään? Euroopan parlamentti. 4.9.2020.

[v] Aalto-Setälä et al. 2016, s. 147.

[vi] C-281/10 PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphi, perustelukappaleet 53 ja 59.

[vii] Oker-Blom 2020.

[viii] Hallituksen esitys mallioikeuslain muuttamisesta, HE 6/2002, s.4 ja malliasetuksen perustelukappale 7.

[ix] Härkönen 2021.

[x] Pikamuodilla tarkoitetaan vaateteollisuutta, jossa vaatteiden elinkaari on hyvin lyhyt ja toisaalta uusia vaatteita tuotetaan jatkuvasti nopealla tahdilla. Fletcher 2014.

[xi] Härkönen 2020.