Tekoäly keksijänä tai patentinhaltijana

3/2020 17.6.2020
robot

Euroopan patenttitoimisto, EPO, otti hiljattain kantaa siihen, voiko tekoäly, Artificial Intelligence (AI), olla keksijä/patentinhaltija. Päätös julkaistiin 27.1.2020. Päätös koski DABUS -nimistä AI-järjestelmää ja kysymystä siitä, voiko mainittu järjestelmä olla keksijä ja hakija /patentinhaltija. Syksyllä 2018 oli jätetty kaksi patenttihakemusta, 18 275 163 ja 18 275 174, jotka olivat identtisiä, joten ne käsiteltiin yhdessä. Thaler -niminen henkilö oli pannut ne vireille.

EPO:n päätös oli yksiselitteisen kielteinen. DABUS ei voi olla keksijä ja siten Thaler ei voinut olla patentinhaltija.

Hakemus hylättiin mm. siksi, että Euroopan patenttisopimus (EPC) edellyttää EPO:n mukaan, että hakemuksessa mainittu keksijä on inhimillinen olento eikä kone. Kummassakin hakemuksessa keksijäksi nimetään DABUS. Hakija kuvaa itseään keksinnön omistajaksi ja kertoo saaneensa oikeuden keksijältä eli AI-järjestelmältä, jolloin hänellä hakijana on oikeus mihin tahansa järjestelmän aikaansaamaan immateriaalioikeuteen.

Euroopan patenttitoimiston mukaan Euroopan patenttijärjestelmän tulkinta johtaa siihen, että eurooppalaisessa patenttihakemuksessa mainitun keksijän tulee olla luonnollinen henkilö. Se on myös yhdenmukaista vastaavanlaisiin tapauksiin sovellettavan kansainvälisen standardin kanssa, jota EPO:n mukaan noudattavat myös kansalliset tuomioistuimet. Siten voidaan myös varmistua siitä, että keksijä on oikea henkilö, joka voi hyödyntää statukseensa liitettyjä oikeuksia. Keksijällä tulee siis olla oikeudellinen status, joka puuttuu AI-järjestelmältä. Järjestelmälle annettu nimi ei riitä täyttämään edellä mainittuja vaatimuksia.

Euroopan patenttisopimus edellyttää, että keksijän nimi mainitaan. Jos hakija ei ole keksijä, pitää kuvata miten oikeus keksintöön on syntynyt. Tässä yhteydessä on mainittava sekä keksijän suku- ja etunimet että keksijän täydellinen osoite. Luonnollisten henkilöiden nimi ei pelkästään edesauta identifioimaan keksijää, vaan antaa heille mahdollisuuden hyödyntää oikeuksiaan, jolloin oikeudet ovat osa heidän persoonallisuuttaan. EPO:n mukaan nimi ei mahdollista esineille samoja oikeuksia.

Edelleen Euroopan patenttitoimisto on sitä mieltä, että Euroopan patenttisopimus ottaa huomioon luonnollisia ja juridisia henkilöitä sekä sellaisia entiteettejä, jotka ovat verrattavissa oikeudellisiin henkilöihin. EPC ei huomioi muita (”non-persons”). Konvention esitöitä pidetään todisteena tästä. Niissä mainitaan juridinen henkilö, mutta käsite ei esiinny lopullisessa luonnoksessa.

Munchenin diplomaattisessa konferenssissa vuonna 1979 haluttiin nimenomaan antaa keksijälle vahva asema, joka EPO:n mielestä on sopusoinnussa sen kanssa, että keksijän tulee olla fyysinen henkilö. Päätöksessä tuodaan myös esille, että AI-järjestelmällä tai koneella ei ole oikeuksia, koska sellaisia ei ole säädetty kuten juridiselle henkilölle. Tämän osalta ei myöskään ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Luonnollisen henkilön status liittyy inhimilliseen olentoon ja juridisen henkilön puolestaan siihen, että näin on oikeudellisesti säädetty.

Vaikka valituslautakunta ei ole ottanut kantaa tekoälyn asemaan keksijänä tai patentinhaltijana, ei EPO:n mukaan kuitenkaan voida tulkita, että AI:lla olisi oikeudellinen status. Lopulta patenttitoimisto myös toteaa, että EPO:n vuosina 2018-2019 suorittamassa kyselyssä enemmistö kyselyyn vastanneista sopimusvaltioista oli sitä mieltä, että keksijän tulee olla luonnollinen henkilö. Isot patenttivaltiot, kuten Japani, Kiina, Korea ja USA lähtevät samasta asetelmasta. EPO:n tietoon ei myöskään ole tullut, että jokin valtio olisi kirjannut kansalliseen lainsäädäntöönsä, että keksijäksi voitaisiin hyväksyä kone.

Euroopan patenttitoimisto ei ollut samaa mieltä hakijan väitteen kanssa siitä, että vaatimus luonnollisesta henkilöstä peitti alleen varsinaisen keksijän, vaan korosti, että jokaisella on mahdollisuus reagoida hakemukseen sitä julkistettaessa. Myös Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkitoimisto (USPTO) on DABUS:ta koskevan hakemuksen osalta hiljattain päätynyt samaan lopputulokseen kuin Euroopan patenttitoimisto.

Entä tulevaisuus?

Voimassa olevan lain mukaan tilanne näyttäisi siis jokseenkin selvältä. Mutta onko se sopusoinnussa tekoälyn kehityksen kanssa? Oikeuspoliittinen kirjoittelu tarjoaa tähän kolmenlaisia vastauksia. Ensinnäkin perinteisen koulukunnan mukaan vain luonnollinen henkilö voi olla keksijä, joten patenttisuojaa ei voi saada tekoälyn tekemälle keksinnölle. Se on siten periaatteessa kaikkien käytössä, ellei sitä esimerkiksi suojata liikesalaisuutena. Toisen, radikaalin näkemyksen mukaan AI:lle pitäisi antaa keksijän status. Kolmas koulukunta puolestaan edustaa kompromissia, jonka mukaan AI:n aikaansaamalle keksinnölle nimettäisiin keksijäksi se luonnollinen henkilö, joka on eniten vaikuttanut tekoälyn tuottaman keksinnön syntyyn, esim. tekoälyn keksijä tai rahoittaja.

Jokaiselle näkemykselle löytyy argumentteja puolesta ja vastaan. Esimerkiksi radikaalia vaihtoehtoa vastaan puhuu se, että jonkun henkilön on kuitenkin vastattava tekoälyn tuottaman keksinnön mahdollisesti aikaansaamista vahingoista. Lisäksi AI ei reagoi IPR-järjestelmän oletettuihin kannustimiin, jne. Tämä koskee myös perinteistä näkemystä. Voidaan nimittäin väittää, että mikäli tekoälyn generoimille keksinnöille ei saada patenttisuojaa, se voi vähentää innovatiivisuutta ainakin näiden järjestelmien osalta.

Tämän päivän tiedoilla kompromissi vaikuttaisi järkevimmältä vaihtoehdolta. WIPO:n 7-9. heinäkuuta järjestämien tekoälyä ja IPR:iä koskevien kuulemisien jälkeen olemme varmaankin vähän viisaampia.

Kirjoittajat