Oikeudellinen näkökulma: onko Iittalan kahvikuppi kopio?

Iittalan lanseeraama Play-muki on aiheuttanut myrskyn Suomen muotoilupiireissä ja niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa. Mukia moititaan kopioksi, sillä se muistuttaa keraamikko Johanna Ojasen vuonna 2011 lanseeraamaa kuppia. Mutta miltä tämä skandaali näyttää IP-oikeuksien näkökulmasta?

Suomalaisten kestosuosikki Iittala uudisti helmikuun alussa 2024 brändinsä ilmeen, mikä aiheutti laajaa huomiota. Uutta logoa ja brändin yleisilmettä jopa enemmän keskustelua on herättänyt eräs uudistuksen yhteydessä lanseerattu uusi tuote, Play-nimellä kulkeva muki. Play-mukissa hallitsevana elementtinä toistuvat pastellivärien yhdistelmät sekä pyöreä kahva. Mukin on suunnitellut Aleksi Kuokka. Kun muki viime viikolla lanseerattiin, Suomen muotoilumaailma kohahti: muki muistuttaa kovasti keraamikko Johanna Ojasen kuppia, jota Ojanen on valmistanut Suomenlinnassa Pot Viapori -keramiikkatyöhuoneella vuodesta 2011. Ojasen kuppia on myyty muun muassa Artek-, Okra-, Lokal- ja B34-liikkeissä. Ojasen tiedote asiasta on luettavissa täältä.

Iittalaa on tästä yhdennäköisyydestä kritisoitu ankarasti. Sekä toimittajat että muotoilijat, unohtamatta Iittalan asiakkaita, ovat paheksuneet Play-mukia voimakkain sanankääntein. Tekijänoikeuksien on moitittu olevan Suomessa ”retuperällä”. On myös esitetty, että pienet muutokset teokseen estäisivät sen, ettei jäljittelijää voisi syyttää tekijänoikeusrikkomuksesta. Lisäksi Helsingin Sanomissa on kirjoitettu, että ”kahvikupin pyöreää korvaa [ei] voi patentoida”.

No ei toden totta voikaan patentoida.

Sen sijaan kahvikupin korvineen on mahdollista saada tekijänoikeus- tai mallioikeussuojaa (tai jopa 3D-tavaramerkin antamaa suojaa). Vaikka ”kahvikuppi-gate” on herättänyt runsaasti kiivasta keskustelua, ei perusteltuja juridisia kannanottoja olla juurikaan nähty lukuun ottamatta PRH:n tavaramerkit ja mallit -yksikön esihenkilö Olli Teerikankaan YLE:lle antamia yleisellä tasolla pidättyviä kommentteja. Tällainen kaivattu immateriaalioikeudellinen kannanotto Iittala-tapaukseen on luvassa tässä artikkelissa. Artikkeli tiivistää ne oikeudelliset säännöt ja seikat, joilla on merkitystä, kun pohditaan sitä, loukkaako muotoilun tuote aiempaa muotoilun tuotetta. Kaada itsellesi kuppi kahvia, ota mukava asento ja rentoudu – tai provosoidu – tämän analyysin parissa.

Tekijänoikeus sallii kaksoisluomisen

Jotta luovan työn tulosta – taideteosta, kirjallista teosta, käyttötaiteen teosta, kahvikuppia, you name it – voidaan suojata tekijänoikeudella, sen tulee olla tekijänsä henkinen luomus, seurausta tämän vapaista luovista valinnoista, joiden avulla teos heijastaa tekijänsä persoonaa. Tämä niin sanottu omaperäisyysstandardi on vahvistettu Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ennakkotapauksissa C-5/08 Infopaq ja C-145/10 Painer ja standardia on täsmennetty useissa myöhemmissä EUT:n ratkaisuissa. Omaperäisyysstandardi – ja mannermainen tekijänoikeus ylipäätään – keskittyy suojaamaan tekijän ja teoksen välistä erityislaatuista yhteyttä, sillä tekijä on luomistyössään sisällyttänyt palan omaa persoonallisuuttaan luovan työnsä tulokseen (”lyönyt teokseen persoonallisen leimansa”, ks. C-145/10 Painer). Ajatellaan, että suojaamalla teosta tekijänoikeus suojaa välillisesti tekijän persoonaa. Tekijänoikeuden tarkoitus ei ole suojata teoksen uniikkia ilmenemismuotoja muiden tekijöiden saman oloisia teoksia vastaan. Tämä ei ole mikään suomalaisen tekijänoikeuden erityispiirre tai osoitus kotimaisen tekijänoikeuden ”retuperälllä” olemisesta, vaan ihan mannermaisen tekijänoikeustradition perustavanlaatuisia oppeja.

Edellinen tarkoittaa myös sitä, että toisin kuin monesti ajatellaan, tekijänoikeussuojan edellytyksenä ei ole, että luovan työn tulos olisi ainutlaatuinen tai uniikki. Ns. ”prior art” ei ole tekijänoikeudellisesti merkityksellistä. Näin ollen kaksi tekijää voivat toisistaan tietämättä päätyä luomistyössään samankaltaisiin – tai jopa aivan identtisiin – lopputuloksiin ilman, että kumpikaan loukkaa toisensa tekijänoikeutta, ja molemmat luomistyön tulokset ovat itsenäisesti suojattuja omina teoksinaan. Edellisestä päästään siihen, että tekijän yksinoikeus kappaleen valmistamiseen ei estä toisia tekijöitä tulemasta itsenäisesti samaan muotoilun lopputulokseen ja kaupallistamasta tätä. Tekijänoikeudellisesti ”kopio” on kopio vain, mikäli itse kopioinnin teko on tapahtunut. Suunnittelijan B valmistama tuote ei ole kopio suunnittelijan A tuotteesta, vaikka nämä tuotteet olisivat identtisiä, ellei B ole faktisesti kopioinut A:ta.

Toisaalta ”pienikin” kopiointi on kopiointia, joka voi olla tekijänoikeudellisesti tuomittavaa. Pienten yksityiskohtien muuntelu teoksesta ei ole autuaaksi tekevä toimi, kun pohditaan mahdollisuutta tekijänoikeusloukkaukselle. Mikäli suunnittelija B kopioi vain osan suunnittelijan A teoksesta ja muuttaa joitakin elementtejä siten, etteivät lopputulokset ole identtiset, voi tällainen toiminta silti loukata tekijän yksinoikeutta teokseen. Sen sijaan jos teoksen muunteluprosessiin kuuluu vapaita luovia valintoja ja suunnittelija B on tällä tavalla teosta vapaasti muuttaen saanut aikaan omaperäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

Kuppi on kopio, jos se on kopio

Yllä oleva tiivistys tekijänoikeussuojan saamisen perusteista merkitsee tässä Iittala-tapauksessa seuraavaa:

Johanna Ojasen vuonna 2011 lanseeraama kuppi on tekijänoikeudella suojattu, mikäli se on hänen henkisen luomistyönsä tulos ja Ojanen on kuppia valmistaessaan tehnyt vapaita luovia valintoja. Toisin kuin usein ajatellaan, käyttöesineen funktionaalisuus ei ole tekijänoikeuden este, mikäli tekijä on funktionaalisuuden asettamista rajoitteista huolimatta kyennyt tekemään vapaita luovia valintoja (ks. C-833/18 Brompton).

Se, loukkaako Aleksi Kuokan suunnittelema Play-muki Ojasen kupin mahdollista tekijänoikeutta, riippuu yksin siitä, onko Kuokka kopioinut Ojasta, vai tehnyt itsenäistä luomistyötä. Se, että Iittala on ollut ennen Play-astiasarjan julkaisua tietoinen samankaltaisuudesta, ei muuta asiaa tekijänoikeuden näkökulmasta katsottuna.

Kuokka on 7.2. julkaistussa Facebook-päivityksessään kertonut, ettei ole kopioinut Ojasta, eikä ole ollut tietoinen Ojasen kupista. Hän on kertonut hakeneensa inspiraatiota suunnittelutyössään muun muassa ajan hiomista talonpoikaisastioista, värireunallisista emaliastioista ja leikkisästä memphis milano -tyylistä. Astioiden lopullinen muotoilu valikoitui tarvekartoituksen, lukuisten eri mallien sekä pienien ja suurien erojen tutkimisen ja testaamisen kautta jalostuen. Kuokka avaa suunnitteluprosessiaan Facebookissa vielä huomattavasti tarkemminkin päättäen lausuntonsa toteamukseen siitä, että ”Joskus voi käydä niinkin onnettomasti – puhtaasti sattuman vuoksi – että tuotteen muoto tai väri, tai jopa molemmat voivat muistuttaa jo jotain olemassa olevaa esinettä.”

Mikäli Kuokan kuvaukseen suunnitteluprosessistaan on luottaminen, ei tilanne vaikuta tekijänoikeudellisesti ongelmalliselta. Kuokka kuvaa lukuisia muotoiluun vaikuttaneita seikkoja yksityiskohtaisesti, eikä mikään niistä soita immateriaalioikeusjuristin hälytyskelloja. Mikäli Kuokka tosiaan ei ole kopioinut Ojasta, ei kahvikuppien huomattava yhdennäköisyys ole tekijänoikeuden näkökulmasta ongelma. Kuokan Play-mukin on mahdollista olla jopa suojattu omana tekijänoikeudellisena teoksenaan.

Rekisteröity mallioikeus mahdollistaa monopolin muotoilun tulokseen

Tekijänoikeus sallii kaksoisluomisen, mutta EU:n alueella on olemassa myös immateriaalioikeudellinen suojamuoto, joka antaa haltijalleen mahdollisuuden toimia tällaisissa tilanteissa. Rekisteröity mallioikeus antaa suunnittelijalle eräänlaisen monopolin suunnittelunsa tuloksiin parhaimmillaan 25 vuodeksi rekisteröinnistä lukien (myös kolmen (3) vuoden mittainen rekisteröimätön mallisuoja on mahdollinen, mutta sitä ei tässä kirjoituksessa käsitellä, sillä ko. suoja Ojasen kuppi-designille olisi jo aikaa sitten lakannut).

Mallioikeus suojaa sellaista muotoilun tuotetta, joka on yksilöllinen ja uusi. Mallia pidetään uutena, jos samanlainen malli ei ole tullut tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Malleja pidetään samanlaisina, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan. Malli on yksilöllinen, mikäli asiaan perehtyneen käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.

Tässä Iittala-tapauksessa lukuisat henkilöt – Iittalan asiakkaat, toimittajat, muotoilijat – ovat kommentoineet, kuinka erehdyttävästi Iittalan Play-muki muistuttaa Ojasen suunnittelemaa kuppia. Tämä saattaa indikoida sitä, että asiaan perehtyneen käyttäjän Iittalan Play-mukista saama yleisvaikutelma on sama, kuin Johanna Ojasen vuonna 2011 lanseeraaman kupin antama yleisvaikutelma. Iittalan Play-muki saattaisi siten loukata Ojasen rekisteröimää mallisuojaa, mikäli sellainen olisi. Perjantaina 9.2.2024 PRH:n mallioikeustietopalveluun ja EUIPO:n DESIGNview-tietopalveluun tehty pikahaku ei tuottanut tuloksia hakemalla mallin suunnittelijan ja/tai haltijan nimellä ”Johanna Ojanen”. Käänteinen kuvahakukaan ei tuottanut relevantteja tuloksia. Näiden mallirekisterien hakutarkkuus toki jättää usein toivomisen varaa, eikä ole poissuljettu sitäkään, että käsillä oleva kahvikuppimalli olisi rekisteröity esimerkiksi yrityksen nimellä. Toisaalta julkisuudessa ei ole edes esitetty väitteitä siitä, että mallisuojaa olisi haettu.

Huomioitakoon vielä yleisellä tasolla, että muotoilija ei voi hakea mallisuojalleen rekisteröintiä vasta siinä vaiheessa, kun malli on ollut tuotannossa pitkään ja kopioita alkaa ilmestyä; muotoilun tuloksen tulee olla uusi siinä vaiheessa, kun suojaa haetaan. Toisin sanoen mallirekisteröintiä tulisi hakea ennen tuotteen lanseeraamista (joskin hakijalla on turvanaan 12 kuukauden mittainen uutuuden suoja-aika eli ns. grace period).

Lopuksi

Tekijänoikeuden ja mallioikeuden lisäksi kahvikuppien – ja astioiden ylipäätään – IP-suojausta voitaisiin tarkastella vielä 3D-tavaramerkkien näkökulmasta (joskaan mikään julkisuudessa esitetty tieto ei tällä hetkellä viittaa siihen, että ko. suojamuoto olisi tässä tapauksessa käsillä). Teemaa voitaisiin analysoida myös elinkeinotoiminnassa sopimattoman menettelyn perspektiivistä. Tämä kirjoitus on tarjonnut Iittala-tapaukseen puhtaan immateriaalioikeudellisen näkökulman kahden eri IP-oikeuden perspektiivistä ja avannut niitä sääntöjä, joiden valossa asiaa juridisesti tarkastellaan. Kirjoitus ei anna minkäänlaista lopullista ”tuomiota” siitä, onko käsillä ollut tekijänoikeuden (tai minkään muunkaan IP-oikeuden) loukkaus, vaan ainoastaan tiivistänyt ne seikat, joilla voi olla asian oikeudellisessa arvioinnissa merkitystä. Tarkempi tai tyhjentävä tekijänoikeudellinen analyysi juuri tästä tapauksesta ja mahdollisesta loukkauksesta vaatisi huomattavasti laajempia tietoja esimerkiksi niistä molempien asiaan osallisten muotoilijoiden luomisprosesseista, jotka johtivat kiisteltyjen kahvikuppien syntyyn.

Kohun uutisoinnissa on ollut merkillepantavaa se, että huomion keskipisteenä olleiden IPR-seikkojen raportointi ja kommentointi on jättänyt oikeellisuudessaan toivomisen varaa. Kuten asianajaja Emilia Hodge LinkedIn-julkaisussaan oivallisesti asian sanoitti, ” — IPR:ien osalta palstatilaa saavat edelleen ns. tunne- ja uskomusperäiset väitteet,” mikä puolestaan ”saattaa välittää väärää mielikuvaa IPR:ien luonteesta ja merkityksestä.” Toivomme Emilia Hodgen kanssa voivamme edesauttaa IPR-tietämyksen lisääntymistä muotoilun ja muodin alalla, ja siksi olemmekin kirjoittaneet Muotioikeus-nimisen kirjan (Edita 2024). Toukokuussa ilmestyvä kirja käsittelee laajasti muoti- ja design-alan juridiikaa etenkin IP-oikeuksien osalta, keskittyen myös kopioinnin problematiikkaan eri näkökulmista.

Vaikka asian IP-oikeudellisen puolen kommentointi onkin Iittala-tapauksen uutisoinnissa ollut haparoivaa, on julkisuudessa kuitenkin ihan oikein esitetty, että tällaisissa ”kopiointikohuissa” on aina kaksi puolta: oikeudellinen ja moraalinen. Jätän kohun moraalisen tarkastelun muotoilun alan toimijoiden ja heidän asiakkaidensa käytäväksi. Reilu peli on toki aina toivottavaa, vaikka immateriaalioikeudellista ongelmaa ei sinänsä olisikaan.

LUE MYÖS: https://iprinfo.fi/artikkeli/tekijanoikeudellinen-nakokulma-muotoiluun-statussymbolina/ 

__________

Kannen kuva: Auri Vainio