Luovan prosessin, tekijän subjektiivisen käsityksen ja teoksen taiteellisen arvon merkitys omaperäisyyden arvioinnissa

Käyttötaiteen tekijänoikeussuoja on aihe, joka herättää kerta toisensa jälkeen uusia kysymyksiä. Euroopan Unionin tuomioistuimessa (EUT) on tällä hetkellä vireillä kaksi ennakkoratkaisupyyntöä, joissa jäsenvaltioiden tuomioistuimet pyytävät EUT:ta täsmentämään teoksen käsitettä erityisesti käyttötaiteen kontekstissa.

 Viime vuosien kehityskulut ja oikeudelliset linjanvedot EUT:ssa – ennen kaikkea tapaukset C-168/09 Flos, C-683/17 Cofemel ja C-833/18 Brompton – voisivat antaa olettaa, että käyttötaiteen, teollisen muotoilun ja taidekäsityön tuotteiden mahdollisuudet saada tekijänoikeussuojaa olisi aihe, joka on jo perin juurin käsitelty. Ja vielä mitä! Tämä tekijänoikeuden kenties sensitiivisin teema on jälleen EUT:n käsiteltävänä. Tämä kirjoitus tiivistää, missä kirjoitushetkellä vireillä olevissa ennakkoratkaisupyynnöissä C-580/23 Mio ja C-795/23 USM Haller on kyse, sekä analysoi ennakkoratkaisupyyntöjen omaperäisyysstandardiin liittyviä kysymyksiä aiemman EUT:n ratkaisukäytännön valossa.

Keskeiset kysymykset tapauksessa Mio

Syyskuussa 2023 Svean hovioikeus (Svea Hovrätt, SH) (Ruotsi) jätti EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön asiassa Mio, jossa kiistanalainen käyttötaiteen piiriin kuuluva esine on ruokapöytä. Tapauksessa ovat osapuolina Galleri Mikael & Thomas Asplund Aktiebolag (”Asplund”) sekä Mio AB, Mio e-handel AB ja Mio Försäljning AB (”Mio”). Asplund valmistaa ja suunnittelee erilaisia ​​sisustustuotteita ja huonekaluja. Mio puolestaan harjoittaa huonekalu- ja sisustusalan vähittäiskauppaa. Asplundin mukaan Mion Cord-ruokapöytä on kopio Asplundin Palais-ruokapöydästä ja loukkaa kyseiseen pöytään kohdistuvaa tekijänoikeutta. Mion vastauksen mukaan Palais-pöytä ei ole omaperäinen ja näin ollen tekijänoikeudella suojattu, ja vaikka olisikin, tällä ei olisi asian kannalta ratkaisevaa merkitystä: Mion Cord-pöytä on suunniteltu itsenäisesti, eikä tässä prosessissa ole kopioitu Asplundin Palais-pöytää.

Asiaa käsitellessään SH pyysi EUT:lle ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:

1. Arvioitaessa sitä, voidaanko potentiaalista suojan kohdetta pitää tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) 2–4 artiklassa tarkoitettuna teoksena, miten tämä testi teoksena pitämisestä tulisi suorittaa ja mitkä tekijät on otettava huomioon, kun arvioidaan, heijastaako teos tekijänsä persoonallisuutta ilmaisten tämän vapaita ja luovia valintoja? Kysymys on ennen kaikkea siitä, tulisiko omaperäisyyttä arvioitaessa keskittyä luomisprosessiin liittyviin seikkoihin ja tekijän käsitykseen luomisprosessissaan tekemistään valinnoista, vai tulisiko pikemminkin kiinnittää huomiota teokseen itseensä ja luomisprosessin lopputulokseen, sekä siihen, antaako teos taiteellisen vaikutelman.

2. Mikäli käyttötaiteen teos heijastaa tekijänsä persoonaa ilmentämällä tämän vapaita ja luovia valintoja, mitä merkitystä sillä on, mikäli

a) käsillä oleva teos koostuu yleisesti tunnetuista tai arkipäiväisistä muodoista tai elementeistä?

b) käsillä oleva teos perustuu tai se on muunnelma aiemmin tunnetuksi tulleesta mallista tai vallalla olevasta muotoilutrendistä?

c) identtisiä tai samankaltaisia teoksia on luotu aiemmin, tai – itsenäisesti ja tietämättä käsillä olevasta, väitetysti tekijänoikeudella suojatusta teoksesta –käsillä olevan teoksen luomisen jälkeen?

Kysymykset ovat allekirjoittaneen ei-sananmukaisesti ruotsista suomeen kääntämiä.

Edellisten lisäksi SH tiedustelee EUT:lta eräitä tekijänoikeuden loukkauksen arviointiin liittyviä seikkoja (kysymykset 3 ja 4), mutta näitä ei tässä lyhyessä kirjoituksessa pieniä huomioita lukuun ottamatta tarkastella.

Ennakkoratkaisukysymyksissä on selkeästi nähtävillä tapauksen C-145/10 Painer vaikutus. Vuonna 2011 annetun Painer-ratkaisun teksti antaa ymmärtää, että tekijänoikeussuojan kannalta merkityksellistä ei ole pelkästään luovan työn lopputulos, vaan myös itse prosessi. Lisäksi Painer antaa runsaasti painoarvoa tekijän persoonalle (ks. perustelukappaleet 88 – 89 ja 92).

USM Haller –tapauksen tematiikka

Myös Saksan liittotasavallan korkeimman oikeuden (Bundesgerichtshof, BGH) käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyse huonekaluista, ennen kaikkea hyllyistä ja säilytysratkaisuista. Kantaja USM Haller on sveitsiläinen yritys, joka valmistaa modulaarisia huonekaluratkaisuja. USM Hallerin kromipäällysteisistä putkista voi pallonmuotoisten liitososien avulla koota hyllyiksi ja kaapeiksi sopivan kehikon. Kehikkoon voi liittää eri värisiä metallipaneeleita tai -ovia. Tällä tavalla USM Hallerin tuotteista voidaan niitä vierekkäin ja päällekkäin asettelemalla rakentaa yksilöllisiä kokonaisuuksia. Kantajan mukaan kyseiset huonekalut ovat tekijänoikeudella suojattuja. Asiassa vastaajana oleva yritys valmistaa USM Haller -huonekaluihin sopivia vara- ja lisäosia, joiden muoto (ja useimmissa tapauksissa myös väri) vastaavat kantajan alkuperäisiä huonekalukomponentteja. Kantajan mukaan vastaajan toiminta loukkaa (muun muassa) kantajan tekijänoikeutta kyseisiin huonekaluratkaisuihin (ks. tarkemmin BGH:n tiedote asiasta, jossa on kyse myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa).

Edellä esitettyyn liittyen BGH pyytää EUT:lta vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Ottaen huomioon, että käyttötaiteen teokset voivat olla myös suojattuja malleina, jolloin alempi oikeusaste näin ollen oletti, että tällaisten luomusten tekijänoikeussuoja tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, tuliko tällaisten luomusten omaperäisyyden arvioinnissa tekijän vapaiden ja luovien valintojen vaatimus olla korkeampi verrattuna muihin teoskategorioihin?

2. Arvioitaessa tekijänoikeudellista omaperäisyyttä, tulisiko huomioon ottaa (myös) tekijän subjektiivinen käsitys luovasta prosessistaan ja siitä, että hänen tulee tietoisesti tehdä luovia ratkaisuita, vai tulisiko pikemminkin soveltaa objektiivista standardia?

3. Lisäksi vastausta pyydetään vielä toistaiseksi yksiselitteisesti selventämättömään kysymykseen siitä, tuleeko omaperäisyyden arvioinnissa ottaa huomioon käsillä olevan tuotteen luomisen jälkeiset olosuhteet, kuten tuotteen esillä oleminen taidenäyttelyissä tai museoissa, tai sen tunnistettavuus relevanteissa asiantuntijayhteisöissä.

Kysymykset ovat allekirjoittaneen ei-sananmukaisesti englannista suomeen kääntämiä.

Mio ja USM Haller halki, poikki ja pinoon

Yllä esitettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen kysymyksissä on paljon yhteisiä piirteitä. Molempia kansallisia tuomioistuimia vaikuttaa askarruttavan omaperäisyysstandardiin eittämättä kuuluvien subjektiivisten seikkojen ja toisaalta omaperäisyyden objektiivisen arvioinnin välinen tasapaino (Mio, kysymys 1 ja USM Haller, kysymys 2). Koska omaperäisyysstandardi kiinnittyy EU:ssa niin vahvasti tekijän persoonaan, on tietynlainen subjektiivinen elementti välttämätön osa tätä standardia, vaikka itse omaperäisyyden arvioinnin tulee luonnollisesti olla sinänsä objektiivista.

Ruotsalaiset pohtivat lisäksi trendien sekä aiempien ja jäljempien teosten (prior art) vaikutusta omaperäisyyteen (Mio, kysymys 2). Saksalaisille on jostain syystä edelleen epäselvää, mikä on mallisuojan mahdollisuuden vaikutus käyttötaiteen teoksilta vaadittavaan omaperäisyyteen, ja mikä merkitys kiistanalaisen tuotteen luomistyön jälkeisillä seikoilla, kuten museo- ja taidenäyttelynäkyvyydellä, tunnistettavuudella tai asiantuntijapiirien osoittamalla arvostuksella on sen potentiaaliseen omaperäisyyteen (USM Haller, kysymykset 1 ja 3). Teoksen mahdollisesti antamaa taiteellista vaikutelmaa sivutaan myös tapauksessa Mio (kysymys 1).

Tekijän subjektiivinen käsitys ja teoksen subjektiivinen vs. objektiivinen uutuus

Edellisistä kysymyksistä ehdottomasti kiinnostavin – ja EUT:n oikeuskäytännössä vielä vastaamaton – on tekijän subjektiivisen käsityksen ja luomisprosessin vaikutus omaperäisyyteen. Selvää on, ettei tekijä itse voi sanella, onko hänen luomuksensa omaperäinen. Muu katsontakanta voisi johtaa absurdeihin lopputuloksiin, sillä milloin tekijällä olisi intressejä todeta, että hänen luomuksensa ei ole omaperäinen? Kenties tarkoituksellinen teosten public domainiin tyrkyttäminen voisi olla joiltain taiteilijoilta kannanotto sinänsä tai jonkinlaista ”copyleft”-aktivismia, mutta pääsääntöisesti tekijän subjektiivinen arvio teoksensa juridisesta omaperäisyydestä ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä luotettava tai teoskandidaatin omaperäisyyttä määrittävä seikka. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tekijä voisi tarjota merkityksellistä tai jopa ratkaisevaa tietoa teoksen luomisessa tehdyistä vapaista luovista valinnoista. Esimerkiksi luomisprosessin kirjallinen dokumentointi voi tuoda tällaisia seikkoja esiin. Luomisprosessilla voidaan katsoa olevan ainakin jonkinlaista merkitystä omaperäisyyden arvioinnissa: totesihan EUT Painer-tapauksessaan, että

” [K]yse on tekijän luovan henkisen työn tuloksesta silloin, kun se kuvastaa tekijänsä yksilöllisyyttä. Tästä on kysymys silloin, kun tekijä on teoksen toteutuksessa kyennyt ilmaisemaan luovia kykyjään tekemällä vapaita luovia ratkaisuja […] Näillä eri ratkaisuilla henkilökuvan tekijä pystyy lyömään teokseensa ’oman persoonallisen leimansa’.” (Perustelukappaleet 88–89, 92, kursivointi tässä.)

Edellä siteerattu indikoi, että sekä taiteellisella työskentelyllä että sen lopputuloksella on merkitystä. Luomisprosessissa tehdyillä vapailla luovilla valinnoilla on itsessään väliä, mutta niiden tulee myös jollain tavalla ilmetä lopputuloksesta (teoksesta). Mielenkiintoinen kysymys onkin, tuleeko vapaiden luovien valintojen olla ilmiselvästä teoksesta nähtävillä (tai muutoin aistein havaittavissa) ilman tekijän myötävaikutusta – toisin sanoen, niiden havaitsemisen ei tule edellyttää sitä, että tekijä ne erikseen teoksen kokijalle indikoi.

Mitä tulee Mion kysymykseen 2, se liittyy osittain niin sanottuun kaksoisluomus-tematiikkaan sekä teokselta vaadittavaan subjektiiviseen uutuuteen (sen voisi ajatella liittyvän myös kiistanalaiseen, niin sanottuun ”ettei kukaan muu” -apukriteeriin, jota ei tässä lyhyessä kirjoituksessa kuitenkaan käsitellä – katso sen sijaan IPRinfo-lehden aiemmat artikkelit ko. omaperäisyyden apukriteeristä täältä ja täältä). EUT:n kannanotto asiaan tulee olemaan tärkeä, sillä etenkin käyttötaiteessa ja teollisessa muotoilussa trendit, aiempi muotoilu ja ylipäätään käytössä olevat muotoiluvaihtoehdot voivat vaikuttaa luovan työn lopputulokseen. Voidaan ajatella, että mitä vähemmän tällaiset ulkopuolelta tulevat vaatimukset ovat vaikuttaneet luovan työn lopputulokseen, sitä todennäköisemmin kyseinen luomus täyttää omaperäisyyden vaatimuksen.

Mallisuojan mahdollisuuden vaikutus ja teoksen taiteelliset meriitit

USM Haller –tapauksen kysymyksien 1 ja 3 (mallisuojan mahdollisuuden vaikutus omaperäisyyteen ja luomistilanteen jälkeiset olosuhteet, mukaan lukien asiantuntijoiden teoskandidaatille osoittama arvostus) ei kuitenkaan luulisi olevan vaikea löytää vastauksia.  Cofemel-tapauksen (2019) jälkeen pitäisi olla olevan selvää, ettei mallisuojan mahdollisuudella ole mitään vaikutusta potentiaalisen suojan kohteen tekijänoikeudelliseen arviointiin (ks. Härkönen 2020, s. 11 – 13). Kuten EUT Cofemel-tapauksessa totesi, jäsenvaltioiden ei ole sallittua asettaa käyttötaiteen teoksille, teollisille malleille ja taidekäsityön tuotteille omaperäisyyden (”tekijänsä henkinen luomus” -standardi) lisäksi mitään muita kriteereitä tekijänoikeussuojan saamisen edellytyksenä. Tekijänoikeus ja mallisuoja palvelevat eri tarkoituksia ja niitä arvioidaan erikseen – toisin sanoen sillä, että tuote voi olla suojattu myös mallina, ei ole vaikutusta, kun arvioidaan, onko tuote suojattu myös tekijänoikeudella. Näitä suojamuotoja ja niitä koskevia vaatimuksia ei tule sekoittaa keskenään.

Brompton-tapauksessa (2020) puolestaan EUT totesi, että

”arvioitaessa sitä, onko pääasiassa kyseessä oleva taittopolkupyörä omaperäinen luomus, joka saa siten tekijänoikeussuojaa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki käsiteltävässä asiassa merkitykselliset seikat, sellaisina kuin ne olivat kyseistä kohdetta suunniteltaessa, riippumatta ulkoisista ja tuotteen luomisen jälkeisistä tekijöistä.” (Perustelukkapale 37, kursivointi tässä.)

Brompton-tapauksessa esitetty vaikuttaa vastaavan USM Haller -tapauksen kysymykseen 3. Luomuksen nauttima arvostus taide- ja kulttuuripiireissä (tai käänteisesti: tällaisten piirien osoittama negatiivinen huomio, kritiikki, halveksunta taikka huomiotta jättäminen) ei vaikuta sen mahdollisuuksiin saada tekijänoikeussuojaa. Myös Cofemel-tapaus indikoi selvästi, että teoksen ”taiteellisella arvolla” tai vastaavilla seikoilla ole merkitystä omaperäisyyden arvioinnin kannalta (kuten myös Eleonora Rosati napakasti kirjoittaa täällä ja täällä). Todettakoon myös, että omaperäisyys ei ole mikään muotoilupalkinto (Schovsbo 2020).

Mitä tulee Mio-tapaukseen ja loukkausarviointiin, on pidettävä mielessä, että tekijänoikeuden loukkaus edellyttää de facto kopiointia (ks. IPRinfo-kirjoitus teemasta täällä 12.2.2024). Vastaajan mukaanhan Cord-pöytä on itsenäisen luomistyön lopputulema. Näyttötaakkaan liittyvät kysymykset voivat kuitenkin muodostua kimuranteiksi – pääsääntö on toki ”väittäjä näyttää”, mutta miten kantaja voisi käytännössä näyttää vastaajan todella kopioineen? Prosessioikeudellisessa mielessä on mielenkiintoista, mitä EUT tulee tästä seikasta lausumaan ja miten tämä vaikuttaa pääasiassa kansallisen lain tasolla säädettävien prosessioikeudellisten kysymysten tulkintaan tuomioistuimissa. Näyttötaakkaa on sivuttu aiemmin muun muassa tapauksessa C-479/12 Gautzsch Großhandel mallioikeudellisessa kontekstissa (ks. tarkemmin Hodge & Härkönen 2024, s. 219–220). Tapauksessa todettiin, että

”[…] suojatun mallin haltijalle asetettu todistustaakka voi tehdä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi todistelun, sillä on tehokkuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi velvollisuus turvautua kaikkiin kansallisessa oikeudessa sen käyttöön annettuihin menettelyllisiin keinoihin tämän vaikeuden poistamiseksi […] Se voi siten tarpeen vaatiessa soveltaa kansallisen oikeuden sääntöjä, joissa säädetään todistustaakan siirtämisestä tai keventämisestä.” (Perustelukappale 43.)

Mikäli analogiaa tekijänoikeuteen haetaan mallioikeudellisesta Gautzsch Großhandel –tapauksesta, voidaan ajatella, että väitetyn kopion tekijällä olisi velvollisuus osoittaa, että hänen tuotteensa olisi itsenäisen luomistyön tulos eikä kopio. Toisaalta on kuitenkin pidettävä mielessä, että nimenomaan subjektiivisen uutuuden vaatimus on yksi tekijänoikeuden keskeisimpiä periaatteita. Tekijöiden on myös voitava pystyä hyödyntämään esimerkiksi yleistä ja arkipäiväistä muotokieltä ilman tekijänoikeusloukkausten pelkoa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei ole tekijänoikeuden hengen mukaista ”bongailla kopioita” kaikkialta, missä jonkinnäköisiä yhdennäköisyyksiä on löydettävissä. Ei myöskään ole toivottavaa, että tekijänoikeutta käytetään esimerkiksi funktionaalisia muotoja koskevien monopolien luomiseen (etenkin, koska tekijänoikeutta ei ole tarkoitettu tällaiseen, eikä sitä kuulu käyttää ns. takaporttina saavuttamaan etuja, joiden tarjoaminen on ennen kaikkea teollisoikeuksien tehtävä – ks.  C-683/17 Cofemel, perustelukappaleet 50–51 sekä julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus tapauksessa Cofemel, kohdat 51–57). Tämän vuoksi voisi olla perusteltua vaatia, että kopioinnista syyttävällä tulisi olla jonkinlainen velvollisuus näyttää toteen, että väitetysti loukkaava tuote on todella syntynyt (tai ainakin voinut syntyä) kopioinnin tuloksena.

Lopuksi

Tässä kirjoituksessa on esitetty edellä mainittujen ennakkoratkaisupyyntöjen analysoinnissa mahdollisesti huomioon otettavia seikkoja. Nämä tulkinnat perustuvat ennen kaikkea aiempaan oikeuskäytäntöön, kuten tapauksiin Painer, Cofemel ja Brompton. Tarkoituksena ei sinänsä ole ennustaa EUT:n ratkaisuiden lopputulemia, vaan tuoda esiin seikkoja, jotka saattavat painaa – tai joiden tulisi painaa –  EUT:n vaakakupissa. Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, miten EUT:n viime vuosina kulkema käyttötaiteen tekijänoikeus -polku tulee vielä jatkumaan. Kiistat koskien tekijänoikeuden kenties voimakkaimpia mielipiteitä herättävää teoskategoriaa eivät ota loppuakseen (ainakaan kansallisissa tuomioistuimissa), mutta nähtäväksi jää, onko teema Mio ja USM Haller –tapausten jälkeen jo viimein EUT-tasolla taputeltu – ainakin hetkeksi.

_______

Kannen kuva: iStock / Seventyfour