Liikesalaisuuden suojan asemasta todistelussa

Liikesalaisuuden suoja perustuu vahvasti liikesalaisuudeksi katsotun tiedon salassapitoon. Lähtökohtaisesti liikesalaisuudet yritetäänkin pitää mahdollisimman rajatun henkilöpiirin tiedossa. Todistelun toteutuminen voi kuitenkin vaatia liikesalaisuuksia sisältävien asiakirjojen esittämistä oikeudenkäynnin asianosaisille. Tämän takia liikesalaisuuden suojan ja oikeusturvaa edistävän todistelun välille voi oikeudenkäynneissä syntyä konfliktitilanteita.

Liikesalaisuuden suojaaminen on puhuttanut viime aikoina paljon muun muassa EU:n uuden datasäädöksen takia.[1] Keskustelua herättää liikesalaisuuksien haltijoiden huoli siitä, että sääntely ei suojaa liikesalaisuuksia sisältävää tietoa riittävän hyvin. Liikesalaisuuden luonne immateriaalioikeutena on eräs syy siihen, miksi liikesalaisuuksia koskevaa sääntelyä seurataan hyvinkin tarkasti.

Liikesalaisuus poikkeaa luonteeltaan huomattavasti muista immateriaalioikeuksista. Toisin kuin muut immateriaalioikeudet, liikesalaisuuden suoja ei tuota yksinoikeutta sen haltijalle, vaan käytännössä kieltää liikesalaisuudeksi katsottavan tiedon oikeudettoman hankkimisen, ilmaisemisen sekä käyttämisen.[2] Koska liikesalaisuuden suoja muodostuu siitä, että tieto säilyy salassa, voi sen salassa pitäminen aiheuttaa ongelmia tilanteissa, joissa muiden lainsäädännön velvoitteiden toteuttaminen vaatisi tiedon jakamista.

Todistelun ja liikesalaisuuden suojan ristiriita

Vastakkainasettelu liikesalaisuuden suojan ja julkisuuden välillä voi ilmetä esimerkiksi oikeudenkäynneissä. Lähtökohtaisesti oikeudenkäynnin julkisuutta on rajoitettu liikesalaisuuden osalta. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että liikesalaisuuksia sisältävää aineistoa joutuisi käyttämään todistelussa. Tuomioistuimelle kuuluvan tuomitsemistehtävän täyttäminen vaatii, että sillä on tietoa niistä konkreettisista tosiseikoista, jotka ovat jutun ratkaisun kannalta relevantteja.[3] Todistelun toteutumista on turvattu niin, että oikeudenkäynnissä vastapuolen vaatiessa toiselle osapuolelle voi syntyä velvollisuus esittää esimerkiksi liikesalaisuuksia sisältävä asiakirja oikeudenkäynnissä, jos sitä tarvitaan todisteena. Tätä kutsutaan editiovelvollisuudeksi.[4] Tällainen liikesalaisuuden esittäminen oikeudenkäynnissä on harvoin liikesalaisuuden haltijan intressissä, koska liikesalaisuus päätyy oikeudenkäynnin julkisuuden rajoittamisesta huolimatta haluttua suuremman henkilöpiirin tietoon.

Oikeudenkäynnissä liikesalaisuutta on kuitenkin turvattu vielä salassapitoa pidemmälle, koska liikesalaisuudesta on mahdollista tietyin ehdoin kieltäytyä todistamasta. Tämä mahdollisuus voi kuitenkin olla ristiriidassa oikeusturvan toteutumisen kanssa. Välillä liikesalaisuutta olevaa tietoa sisältävät asiakirjat voivat sisältää kyseessä olevan tapauksen kannalta arvokasta tietoa. Liikesalaisuuden suojan turvaamisen ja oikeudenmukaisen todistelun toteutumisen välillä voikin siis syntyä ristiriita. Lainsäädännön asettamista ehdoista huolimatta voi olla vaikea arvioida, tulisiko etusijalle asettaa todistelua turvaava editiovelvollisuus vai liikesalaisuuden suoja.

Liikesalaisuus ja oikeudenkäynti

Suomessa liikesalaisuus on määritelty liikesalaisuuslain (595/2018) 2 §:ssä. Säännöksen mukaan liikesalaisuuden tunnuspiirteisiin kuuluvat tiedon salaisuus, tiedon taloudellisesta arvosta johtuva salassapitointressi sekä tosiasialliset toimenpiteet, joilla liikesalaisuuden haltija pyrkii suojaamaan kyseistä tietoa. Näiden kaikkien kriteereiden on täytyttävä, jotta tiedon voidaan katsoa olevan liikesalaisuus. Itse tieto voi kuitenkin olla hyvin monenlaista, kuten testituloksia, liikeideoita, hinnoittelutietoja, talousennusteita, kilpailija-analyysejä tai asiakasrekisterejä.[5]

Liikesalaisuus ei ole yksinoikeus, kuten muut immateriaalioikeudet. Näin ollen liikesalaisuuden suojan toteutuminen vaatii sitä, että tieto pysyy riittävän rajatun henkilöpiirin tiedossa. Toisaalta tämän henkilöpiirin ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa edellytetä olevan suppea. On mahdollista, että liikesalaisuus on tunnettu useammassa saman alan yrityksessä, koska useampi taho voi esimerkiksi kehittää saman tiedon itsenäisesti.[6]

Lähtökohtaisesti liikesalaisuuden luonne salassapidettävänä tietona on huomioitu hyvin lainsäädännössä. Julkisuuslain (621/1999) 24.1 §:n 20 kohdassa todetaan, että julkisuusperiaatteesta huolimatta salassapidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liikesalaisuudesta. Oikeudenkäynnin julkisuudesta puolestaan säädetään laissa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007). Lain nojalla oikeudenkäynnissä käsiteltävien asiakirjojen julkisuutta voidaan asianosaisen pyynnöstä rajoittaa. On myös mahdollista, että asian suullinen käsittely osittain tai kokonaan toimitetaan ilman yleisöä eli suljetussa käsittelyssä.[7] Tästä huolimatta salassapidettävä materiaali tulee lähtökohtaisesti oikeudenkäyntiin osallistuvien, kuten oikeudenkäynnin vastapuolen, tietoon. Turvaa liikesalaisuuksille tuo kuitenkin salassa pidettäviä tietoja saaneen vastapuolen vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto.[8]

Liikesalaisuuden haltija ei välttämättä kuitenkaan halua liikesalaisuuttaan todistelun kautta vastapuolen tietoon. Liikesalaisuudesta onkin mahdollista kieltäytyä todistamasta. Oikeudenkäymiskaaressa (4/1734) todetaan 17 luvun 19 §:ssä, että liikesalaisuudesta saa kieltäytyä todistamasta, jolleivat erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet vaadi todistamista. Säännöstä voidaan hyödyntää esimerkiksi tilanteessa, jossa vastapuoli on tehnyt editiovaatimuksen, jonka takia toiselle osapuolelle voisi syntyä asiakirjojen esittämisvelvollisuus.

Editiovelvollisuus

Oikeudenkäynnissä asianosaisten vastakkaiset edut voivat olla konfliktissa erityisesti editiovelvollisuuden ja liikesalaisuuden suojan osalta. Editiovelvollisuus ilmenee oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40.1 §:stä, jossa todetaan, että asiakirjaa hallussaan pitävä on velvollinen tuomaan todisteena merkityksellisen asiakirjan oikeuteen. Editio tarkoittaa siten asiakirjojen esittämisvelvollisuutta, joka voi syntyä vastapuolen tehdessä editiovaatimuksen. Vaatimus kohdistuu asiakirjan haltijaan, jolloin editiovelvollisuus voi syntyä myös muille kuin oikeudenkäynnin osapuolille. Esittämisvelvollisuuden tulee kuitenkin tosiasiallisesti kohdistua siihen henkilöön, jolla on hallussaan kyseessä oleva asiakirja. Lisäksi asiakirja on yksilöitävä riittävän tarkasti.[9]

Säännös editiovelvollisuudesta on otettu lakiin todistelun turvaamiseksi. On mahdollista, että oikeudenkäynnin asianosainen tai oikeudenkäynnin ulkopuolinen henkilö ei ole halukas luovuttamaan asiakirjaa, johon joku asianosaisista haluaisi vedota todisteena.[10]

Editiovelvollisuutta koskevat samat rajoitukset kuin oikeudenkäynnin suullisia lausumia. Tämän takia asiakirjan haltijaa ei voida velvoittaa esittämään asiakirjaa, joka sisältää sellaista tietoa, josta todistajana kuultaessa asiakirjan haltija olisi vaitiolovelvollinen. Tällaista tietoa voivat olla esimerkiksi liikesalaisuudet.[11] Kieltäytymisoikeus pohjautuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ään. Jotta liikesalaisuuteen kieltäytymisperusteena voidaan tukeutua, tulee oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23.1 §:n mukaisesti saattaa todennäköiseksi perustetta tukevat seikat. Tästä huolimatta liikesalaisuudesta voi joutua todistamaan, jos erittäin tärkeät syyt niin vaativat. Näiden erittäin tärkeiden syiden tulkinta on jäänyt suhteellisen avoimeksi.

Liikesalaisuuden suojan ja editiovelvollisuuden suhteessa ongelmallista voi siten olla se, miten voidaan riittävän vakuuttavasti osoittaa todistamisesta kieltäytyessä perusteena olevan liikesalaisuus, ilman että liikesalaisuutta joutuu paljastamaan. Lisäksi editiovelvollisuuden osalta voi nousta ongelmaksi erityisesti siviiliprosesseissa hallinnan selvittely ja se, miten liikesalaisuuksia sisältävät asiakirjat voidaan yksilöidä riittävän tarkasti.[12] Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin käsittelemään todistelun ja liikesalaisuuden suojan suhteen osalta sitä, milloin oikeasuhtaisesti voidaan vaatia todistamaan liikesalaisuudesta erittäin tärkeiden syiden nojalla.

Liikesalaisuudesta todistaminen erittäin tärkeiden syiden nojalla

Poikkeuksesta editiovelvollisuuteen on säädetty oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ssä, jonka mukaan liikesalaisuudesta voi kieltäytyä todistamasta, ellei erittäin tärkeä syy vaadi toisin. Oikeudenkäytön ennustettavuuden kannalta on tärkeää, että oikeudenkäynnissä molemmilla osapuolilla olisi mahdollisuus arvioida etukäteen sitä, kuinka todennäköisesti liikesalaisuudesta voitaisiin edellyttää todistamaan. Erityisen tärkeää ennustettavuus on liikesalaisuuden haltijan näkökulmasta, kun tämä yrittää suojata tietoa.

Erittäin tärkeiden syiden arvioiminen on kuitenkin hyvin tapauskohtaista. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19:ssä on todettu, että erittäin tärkeitä syitä koskevassa punninnassa tulisi huomioida asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet. Oikeuskäytännön mukaan näitä seikkoja tulee tulkita tapauskohtaisesti, mikä ei edistä ennustettavuuden toteutumista säännöksen osalta.[13] Oikeuskäytäntö voi kuitenkin antaa jonkin verran osviittaa erittäin tärkeiden syiden arvioinnissa huomioitavien seikkojen painoarvosta. Korkein oikeus on arvioinut erittäin tärkeitä syitä esimerkiksi ennakkoratkaisussaan KKO:2019:7.

Ratkaisussaan korkein oikeus viittasi hallituksen esitykseen HE 46/2014 vp, jossa todetaan riita-asiassa erittäin tärkeän syyn arvioinnissa voitavan antaa painoarvoa sille, minkälainen ja kuinka suuri intressi tapauksessa on kyseessä. Lisäksi tulisi arvioida muun muassa sitä, kuinka olennaisesta todisteesta on kysymys ja onko korvaavaa todistelua saatavilla. Keskeisenä huomiona tapauksessa nostettiin esiin myös se, että todisteen esittämisen seurauksia on harkittava erityisesti sen kannalta, jonka hyväksi todistamiskielto on säädetty, eli liikesalaisuuden haltijan kannalta.[14]

Korkein oikeus huomioi ratkaisussaan kuitenkin myös sen, että murrettaessa todistamiskielto esimerkiksi erittäin tärkeän syyn nojalla, todiste voidaan ottaa vastaan myös suljetuin ovin sekä määrätä salassa pidettäväksi. Kun tieto pysyy suhteellisen rajatun piirin tiedossa, todistamiskiellon murtamisen seuraukset eivät ole tosiasiallisesti niin suuret. Tämä perustelu on kuitenkin mahdollista kyseenalaistaa, koska liikesalaisuutta olevan tiedon leviäminen edes salassa pidettynä tarpeettoman suuren joukon tietoisuuteen, voi olla haitallista.

Lisäksi korkein oikeus nosti ratkaisussaan esiin hallituksen esityksessä esiintyneen huomion siitä, että erittäin tärkeään syyhyn liittyvässä harkinnassa voidaan huomioida myös asianosaisten tasa-arvoiseen kohteluun ja muut oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvät vaatimukset.[15] On tärkeää huomioida, että liikesalaisuuden suojaamiselle annettava liian voimakas painoarvo verrattuna todistelun toteutumiseen voi heikentää oikeudenkäynnin toisen osapuolen oikeusturvaa. Ratkaisussa KKO:2019:7 katsottiinkin, että enemmän painoa-arvoa oli annettava erittäin tärkeiden syiden käsillä oloa puoltaville seikoille kuin niitä vastustaville seikoille.

Näitä erittäin tärkeitä syitä oli käsitelty myös viimeaikaisessa markkinaoikeuden ratkaisussa MAO 494/2023. Ratkaisussa markkinaoikeus viittasi edellä käsiteltyyn korkeimman oikeuden ratkaisuun. Markkinaoikeus huomioi erityisesti sen, että tapauksessa arvioitua todistelua ei voitu helposti korvata muulla todistelulla. Lisäksi asiassa oli huomattava taloudellinen intressi, koska toisen osapuolen korvausvaatimukset olivat muutamia miljoonia euroja. Vaikka tapauksen osapuolet olivat kilpailijoita, markkinaoikeus koki, että tietojen paljastaminen ei aiheuttaisi vahinkoa. Tätä markkinaoikeus perusteli sillä, että toinen asianosaisista yrityksistä ei ollut aloittamassa sellaista tuotantoa, jota liikesalaisuuksia sisältävä materiaali koski. Liikesalaisuuksien haltija ei ollut myöskään esittänyt selvitystä vahingosta, joka tietojen paljastamisesta voisi syntyä. Markkinaoikeus katsoi siis erittäin tärkeiden syiden käsillä oloa puoltavien syiden olevan tapauksessa merkittävästi painavampia, kuin niitä vastaan puhuvien syiden.

Myös aiemmassa markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:78/19 oli päädytty siihen lopputulokseen, että toisella asianomaisella oli oikeus saada tieto osasta liikesalaisuuden haltijan asiakirjoista huolimatta siitä, että tälle saattoi aiheutua jonkinasteista haittaa kysymyksessä olevien asiakirjojen sisältämien tietojen päätymisestä toisen asianomaisen tietoon. Tätä tulkintaa edisti muun muassa se, että asianosaisaseman perusteella salassa pidettäviä tietoja saanutta osapuolta koskee vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto.

Oikeuskäytännössä vaikuttuu painottuvan se tulkinta, että oikeudenmukainen todistelu, ja tämän takia editiovaatimusten hyväksyminen, on liikesalaisuuden suojaamista keskeisempää. Perusteluissa korostuu erityisesti se, että liikesalaisuus on mahdollista suojata riittävästi muilla toimenpiteillä, kuten salassapidolla sekä vaitiolovelvollisuudella ja hyväksikäyttökiellolla. Liikesalaisuuden sisältävän todistelun käyttämisestä ei siis arvioida olevan huomattavasti haittaa, vaikka liikesalaisuus tulee oikeudenkäynnin asianosaisten tietoon. Sen sijaan mahdollisten keskeisten todisteiden esiin tuominen oikeudenkäynnissä on tärkeää. Tällöin liikesalaisuuden suojan edelle menee ymmärrettävästi esimerkiksi oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvät vaatimukset.

Lopuksi

Tässä kirjoituksessa on esitetty editiovelvollisuuden ja liikesalaisuuden suojan suhteessa esiintyviä ongelmia, kuten liikesalaisuudesta todistamaan velvoittavien erittäin tärkeiden syiden tulkinta. Liikesalaisuuksien suojan ja todistelun suhteessa on selkeää se, että molempia on vaikea turvata samanaikaisesti. Vaikka liikesalaisuutta käsittelevää todistelua käsiteltäisiin suljetuin ovin ja tieto olisi salassapidettävää, voi tieto silti levitä haluttua suuremman joukon tietoisuuteen. Toisaalta aina ei voida myöskään asettaa liikesalaisuuksien suojaa todistelun edelle, koska tämä voisi vaarantaa oikeusturvan toteutumisen oikeudenkäynnissä.

Liikesalaisuuksien suojan ja todistelun suhteessa korostuukin selvästi tapauskohtainen arviointi. Tässä arvioinnissa tulee keskeisesti huomioida se, mistä tulkinnasta toteutuu vähiten haittaa. Arvioinnissa nouseekin esiin erityisesti tähän liittyvät seikat, kuten seuraukset todisteen esittämisestä sekä asiakirjan merkityksestä todisteena. Näitä seikkoja on korostettu myös esitöissä.[16] Vaikka liikesalaisuuksia sisältävän tiedon käyttö todistelussa voi tuntua epämiellyttävältä tiedon haltijalle, voi tämä usein olla välttämätöntä, jotta oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus säilyisi. Todennäköisesti voidaan katsoa vähemmän haittaa syntyvän siitä, että liikesalaisuuksia sisältäviä asiakirjoja käytetään todistelussa, kuin jos näin jätettäisiin tekemättä. Liikesalaisuuden leviämisestä hieman laajemmalle henkilöpiirille syntyvä haitta on mahdollista minimoida usein eri keinoin. Tapauksen kannalta keskeistä todistelua puolestaan voi olla mahdoton korvata.

[1] Ks. Keltto 2023 https://iprinfo.fi/artikkeli/tuotedata-immateriaalioikeudet-ja-eun-datasaados-eu-data-act/, haettu 12.12.2023.

[2] Vapaavuori 2019, s. 37. HE 114/1978 vp, s. 14.

[3] Lappalainen – Frände – Koulu – Niemi-Kiesiläinen – Rautio – Sihto – Virolainen 2021, s. 591.

[4] Lappalainen – Frände – Koulu – Niemi-Kiesiläinen – Rautio – Sihto – Virolainen 2021, s. 668–669.

[5] HE 49/2018 vp, s. 22.

[6] HE 49/2018 vp, s. 83.

[7] Vapaavuori 2019, s. 64–65.

[8] Vapaavuori 2019, s. 65.

[9] Lappalainen – Frände – Koulu – Niemi-Kiesiläinen – Rautio – Sihto – Virolainen 2021, s. 668–669.

[10] Sundström 2007, s. 29.

[11] Lappalainen – Frände – Koulu – Niemi-Kiesiläinen – Rautio – Sihto – Virolainen 2021, s. 669.

[12] Sundström 2007, s. 32.

[13] Nordia law 2023 https://nordialaw.com/fi/ajankohtaista-editiovaatimus/, haettu 28.11.2023.

[14] HE 46/2018 vp, s. 61–62.

[15] HE 46/2018 vp, s. 61–62.

[16] HE 46/2018 vp, s. 79.

Kuva: iStock / z_wei