Tuotedata, immateriaalioikeudet ja EU:n datasäädös (EU Data Act)

Juristien keskuudessa on käyty jo vuosia vilkasta debattia tuotedataa koskevista juridisista kysymyksistä.

Tuotedatalla (joskus myös käytetään termiä laitedata tai teollinen data) tarkoitetaan laitteen tai tuotteen käytöstä kertyvää dataa ja sillä pääsääntöisesti tarkoitetaan muunlaista dataa kuin henkilötietoja käsittävää dataa, vaikka sinänsä se voi myös sisältää henkilötietoja joissain tapauksissa. Jotta päästään käsiksi nimenomaan tuotedataa koskeviin juridisiin kysymyksiin, on tarkoituksenmukaista jättää henkilötietoja koskevat kysymykset aluksi taka-alalle. Tuotedata voi olla sekä jalostamatonta ns. raakadataa (engl. raw data), että jalostettua tai prosessoitua dataa (engl. pre-processed data, processed data, enriched data, derived data).

Tuotedata ja oikeudelliset kysymykset

Polttavia tuotedataa koskevia kysymyksiä viime vuosina ovat olleet muunmuassa seuraavat:

• Voiko tuotedataa omistaa, eli voiko data olla omistusoikeudellinen objekti?
• Kuka lähtökohtaisesti omistaa laitteessa, esimerkiksi moottorissa olevien sensoreiden keräämän tuotedatan?
• Kenellä on oikeus kerätä ja käyttää tällaista tuotedataa esimerkiksi datan jatkojalostukseen, jossa luodaan tärkeää informaatiota, jolla on kaupallista arvoa, koska se luo hyödyllistä lisäarvoa laitteen käyttäjälle?

Juristien piireissä on löytynyt jonkinlainen konsensus sille, että (raaka-)datan omistajuuskysymys saattaa olla irrelevantti ja tärkeämpi kysymys onkin, kenellä on käyttöoikeus tällaiseen dataan. Tyhjentäviä juridisia vastauksia ei kuitenkaan ole löytynyt, vaikka niitä on pyritty ratkomaan hyvin korkeallakin tasolla (esim. Legal study on Ownership and Access to Data). Varsin laaja yksimielisyys on vallinnut esimerkiksi siitä, että data voi olla äärimmaisen hyödyllistä ja datan päätyminen osaaviin käsiin voi hyödyttää niin laitteen käyttäjää, pidentää laitteen elinkaarta, tehostaa kilpailua kuin myös viime kädessä hyödyttää ympäristön kannalta tärkeitä tavoitteita (EU:n datastrategia). Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa kulkuneuvon moottoria ja sen tuottamaa dataa moottorin toiminnasta. Tällainen data voi olla hyvin tärkeää laitteen huoltamisen ennakoinnin, suunnittelemisen ja kustannustehokkaan huollon toteutuksen kannalta (engl. Predictive and preventive maintenance). Toistaiseksi datan käyttöoikeutta koskevat kysymykset on jätetty sopimusvapauden (freedom of contract) kautta ratkottaviksi, jolloin kaupallisen sopimuksen osapuolet ovat olleet vapaita sopimaan datan keräämisestä ja käytöstä. Tämä on ollut toimiva ja joustava tapa B2B-markkinoilla. Toki on muistettava, että kuluttajamarkkinoilla ei vallitse samanlaista sopimustapainoa kuin useimmilla B2B-markkinoilla, jolloin kuluttajat ovat olleet heikommassa asemassa lainsäädännön kehittymättömyyden vuoksi.

Tuotedata ja immateriaalioikeudellinen suoja

Keskustelua on myös käyty datasta immateriaalioikeutena (esim. International Inhouse Counsel Journal,  Study on data sharing between companies in Europe). Voiko data, esimerkiksi laitteen lämpötilasta tiettynä ajanjaksona, olla immateriaalioikeudellisen suojan kohde? Entä tällaisesta datasta johdettu lisäinformaatio?

Immateriaalioikeuksia koskevassa keskustelussa on tärkeää tehdä ero erilaisten datatyyppien välille. Sensorien tuottamaa dataa esimerkiksi laitteen tietyn osan lämpötilasta ei ole luotu sillä tavoin, että se voisi saada immateriaalioikeudellista suojaa. Kun ohjelmisto tai ihminen kehittää raakadatasta prosessoitua dataa, jalostettua dataa tai hyödyllistä informaatiota, lopputulos ei ole vain sensorin lähettämä signaali, vaan jotain kehittyneempää. Tällaisessa datan käsittelyssä on voitu käyttää hyväksi erityistä tietotaitoa tai luovuutta ja lopputuloksella voi olla erityistä arvoa loppukäyttäjille. Silti tässäkin vaiheessa voi olla haastavaa löytää tällaiselle datalle tai informaatiolle sopivaa immateriaalioikeudellista suojaa, sillä se ei välttämättä sovi perinteisten suojatyyppien malleihin (tekijänoikeus, tavaramerkki, patentti, mallisuoja, tietokannan suoja). On selvempää, että datan prosessoinnissa on voitu käyttää apuna ohjelmistoa tai laskukaavoja, jotka voivat hyvinkin olla immateriaalioikeudellisten suojien kohteena, mutta ohjelmiston tai laskukaavan immateriaalioikeudellinen suoja ei välttämättä auta tuotetun datan suojaamisessa. EU on luonut oikeudellisen suojan tietokannoille (database), mutta ei sille tiedolle tai datalle, josta itse tietokanta koostuu (EU:n tietokantadirektiivi). Toistaiseksi on päädytty siihen, että nykyisistä suojakeinoista sopivin datalle on liikesalaisuuden suoja, vaikka toki sekään ei ole aukoton suojakeino.

EU:n Datasäädös

Vuonna 2021 EU aloitti osana datastrategiaansa hyvin mielenkiintoisen lakihankkeen (EU Data Act/Datasäädös), jossa se pyrkii vastaamaan ainakin osittain näihin tuotedatan juridiikkaa koskeviin kysymyksiin. EU otti selkeästi lähtökohdakseen kannan, jonka mukaan laitteen käyttäjällä täytyy olla määräysvalta hänen omistamalla laitteella luotuun dataan ennen sen jatkojalostamista. Datasäädöksen mukaan laitteen valmistajan täytyy suunnitella laite sellaiseksi, että laitteen tuottama data on helposti ja ilmaiseksi laitteen käyttäjän saatavilla. Laitteen käyttäjä voi jopa velvoittaa laitevalmistajan jakamaan tuotedata kolmansien osapuolten kanssa, jotka voivat olla myös laitteenvalmistajan kilpailijoita. Laitteen valmistaja itse ei saa kerätä tai käyttää dataa ilman voimassa olevaa sopimusta laitteen käyttäjän kanssa. Tällä pyritään siihen, että laitteen käyttäjällä olisi vahvempi kontrolli datan hallintaan ja käyttämiseen liittyviin päätöksiin esimerkiksi laitteen huoltoon liittyvissä toimenpiteissä. Kun laitteen huoltoon tarvittava data on käyttäjän ja kolmansien osapuolten saatavilla, laitteen huoltomarkkinan kilpailu tehostuu, joka lähtökohtaisesti hyöyttää laitteen käyttäjää. Tämä on yksi keskeisiä EU:n datasäädöksen keskeisiä tavoitteita: tehostaa huoltomarkkinoiden kilpailua parantamalla tuotedatan saatavuutta markkinoilla.

Datasäädöksen luomat haasteet

Jo datasäädöksen neuvotteluprosessin aikana kävi kuitenkin ilmeiseksi EU:n sinänsä ymmärrettävien tavoitteiden ja laitteiden valmistajien immateriaalioikeuksien suojan väliset ristiriidat. Laitteiden valmistajat ovat olleet huolissaan siitä, että heidät pakotetaan jakamaan tuotedataa, joka saattaa sisältää dataa ja informaatiota, joka voi paljastaa liikesalaisuuksia liittyen laitteen valmistukseen. Pahimmassa tapauksessa datan jakamisvelvoite voisi johtaa tilanteisiin, joissa kilpailija pääsee käsiksi laitteen toiminnan ja suunnittelun kannalta tärkeään dataan, jota se voisi hyödyntää omassa kilpailevan laitteen suunnittelu- ja kehitystyössä. Tällainen riski nostaa esiin myös kilpailuoikeudellisia huolia, mikäli datasäädöksen velvoitteet johtavat kilpailijoiden väliseen kaupallisesti sensitiivisen datan jakamiseen. Ei ole tarkoituksenmukaista, että valmistaja, joka on käyttänyt vuosikymmenten ajan suunnattoman paljon taloudellisia ja muita resursseja laitteen kehittämiseen, velvoitetaan jakamaan kriittistä dataa sen kilpailijoille. Datasäädöksen neuvotteluprosessin aikana pyrittiin paikkaamaan näitä aukkoja säädöksessä. Lopputulos jättää silti edelleen huolenaiheita ja kysymyksiä käytännön soveltamisesta, joissa jäädään EU:n tulevien ennakkoratkaisujen varaan.

Datasäädös ja datan suoja liikesalaisuusetana

Datasäädös antaa teoreettisen mahdollisuuden laitevalmistajalle olla luovuttamatta dataa, joka sisältää liikesalaisuuksia. Liikesalaisuuden kriteerit määritellään EU:n Liikesalaisuusdirektiivissä (EU 2016/943). Direktiivin mukaan liikesalaisuudella tarkoitetaan tietoa, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

” a) se on salaista siinä mielessä, että se ei ole kokonaisuudessaan tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä sellaiseen henkilöpiiriin kuuluvien henkilöiden, jotka yleensä käsittelevät tällaisia tietoja, yleisesti tiedossa tai helposti saatavissa; b) sillä on kaupallista arvoa, koska se on salaista; c) henkilö, jolla on tieto laillisesti hallussaan, on ryhtynyt vallitsevissa olosuhteissa kohtuullisiksi katsottaviin toimenpiteisiin sen pitämiseksi salaisena.”

Käytännössä laitteen valmistajalle voi olla hyvinkin haastavaa osoittaa, että nämä kriteerit täyttyvät laitteen tuottaman datan osalta.

Datasäädös ja sopimusvapauden periaate

Datasäädös on myös hyvin yleisellä tasolla laadittu ja sillä pyritään säätämään keskenään hyvin erilaisiakin markkinoita. Sen säädökset koskevat yhtäältä kuluttajamarkkinoita, joissa on hyvinkin perusteltua luoda kayttäjälle eli kuluttajalle vahvempia oikeuksia laitevalmistajia kohtaan. Esimerkkejä voivat olla henkiöauton käytöstä kertyvä data, tai älykkään pesukoneen käytöstä kertyvä data. Kuten todettua, kuluttajat ovat olleet pitkään heikommassa asemassa elinkeinonharjoittajia kohtaan datan hallinnan suhteen ja kuluttajamarkkinoille Datasäädös voidaan katsoa hyvinkin perustelluksi. Datasäädös kuitenkin koskee toisaalta yhtä lailla yhtiöiden välisiä sopimuksia B2B-markkinoilla. Säännökset ulottuvat hyvinkin pitkälle kahden keskenään suhteellisen samantasoisella neuvotteluvoimalla operoivan yrityksen välisiin sopimuksiin. Thelen Technopark Berlin GmbH v M NO (C-261/20). Onkin kyseenalaista, miksi EU haluaa puuttua yritysten välisiin sopimuksiin aloilla, joilla ei ole samanlaista epätasapainoa sopimuskumppaneiden välillä kuin kuluttajamarkkinoilla.

Mitä seuraavaksi?

Datasäädös, jonka sisältö on käytännössä jo sovittu, on tarkoitus vahvistaa vielä vuoden 2023 aikana. Tämän jälkeen alkaa 20 kuukauden siirtymäaika. Yrityksillä on siis vielä kohtuullisesti aikaa valmistautua säädökseen. Valmistautumista hankaloittaa säädöksen yleisluontoisuus ja eräät ristiriidat säädöksen sisällä. Artiklojen tulkinta selviää lopullisesti vasta tulevien oikeustapausten kautta.