EUT linjasi pastissin määritelmästä Pelham II -ratkaisussa
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on antanut ratkaisunsa asiassa C-590/23 (Pelham II), joka selkeyttää tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) 5 artiklan 3 kohdan k alakohdan mukaista pastissia koskevan poikkeuksen tulkintaa. Tuomioistuin vahvisti pastissin olevan unionin oikeuden itsenäinen käsite, joka edellyttää objektiivisesti tunnistettavaa taiteellista vuoropuhelua alkuperäisen teoksen kanssa. Ratkaisu on jatkoa pitkälle oikeustaistelulle, jossa on punnittu musiikillisen samplauksen sallittavuutta ilman oikeudenhaltijan lupaa.
Oikeusjutun keskiössä on Kraftwerk-yhtyeen kappaleesta ”Metall auf Metall” (1977) otettu noin kahden sekunnin pituinen rytmisekvenssi. Tuottaja Moses Pelham otti tästä äänitteestä näytteen (sample) ja käytti sitä toistuvana rytminä Sabine Setlurille tuottamassaan kappaleessa ”Nur mir” (1997). Kraftwerkin perustajajäsenet CG ja RL katsoivat, että heidän oikeuksiaan äänitetuottajina oli loukattu. Saksan liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin (BGH) pyysi EUT:lta tulkintaa siitä, voidaanko tällainen luvaton samplaus katsoa tietoyhteiskuntadirektiivin mukaiseksi pastissiksi, jos se ei täytä parodian tai karikatyyrin tunnusmerkkejä.
EUT vahvisti ratkaisussaan, että pastissi on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava sen tavanomaisen merkityksen mukaisesti ottaen huomioon sen asiayhteys ja direktiivillä tavoitellut päämäärät. Tuomioistuimen mukaan pastissi koskee luomuksia, joissa viitataan yhteen tai useampaan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan niistä havaittavissa olevalla tavalla. Käytön tarkoituksena on oltava taiteellisen tai luovan vuoropuhelun käyminen alkuperäisten teosten välillä, ja tämän vuorovaikutuksen on oltava tunnistettavissa sellaiseksi. Vaikka käsitteet pastissi, parodia ja karikatyyri voivat olla osittain päällekkäisiä, ne säilyvät toisistaan erillisinä. Pastissi voi ilmetä eri muodoissa, kuten avoimena tyylillisenä jäljittelynä, kunnianosoituksena tai humoristisena ja kriittisenä vastakkainasetteluna alkuperäisaineiston kanssa.
Ratkaisussa painotettiin, ettei pastissia koskeva poikkeus muodosta sellaista kaatoluokkaa (Auffangtatbestand), joka kattaisi tekijänoikeudella suojatun aineiston kaikenlaisen luovan käytön. Poikkeusta on tulkittava siten, että tekijöiden oikeudet ja käyttäjien sananvapaus sekä perusoikeuskirjan 13 artiklassa suojattu taiteen vapaus sovitetaan oikeudenmukaisesti yhteen. Oikeudenmukainen tasapaino ei toteutuisi, jos pastissin käsite ulotettaisiin kattamaan suojatun aineiston peitelty jäljittely tai plagiointi. Poikkeuksen on kuitenkin mahdollistettava suojattujen elementtien käyttö, sillä muutoin sillä ei olisi tehokasta vaikutusta. Erityisesti samplauksesta EUT totesi, että ääninäytteen ottaminen uuden teoksen luomiseksi on taiteellisen ilmaisun muoto, joka voi kuulua pastissipoikkeuksen alaan, mikäli se täyttää asetetut kriteerit luovasta vuoropuhelusta.
Ratkaisevaksi tekijäksi pastissin todentamisessa muodostui objektiivinen arviointi subjektiivisen tarkoituksen sijaan. Tuomioistuin hylkäsi tarpeen selvittää käyttäjän todellista mielentilaa tai aikomusta vedota kyseiseen säännökseen. Oikeusvarmuuden takaamiseksi riittävää on, että henkilöt, jotka tuntevat olemassa olevan teoksen ja joilla on tarvittava älyllinen ymmärryskyky, voivat tunnistaa käytön pastissiksi. Tämä luo oikeuskäytäntöön uudenlaisen fiktiivisen viitehenkilön, joka on rinnastettavissa muiden immateriaalioikeuden alojen keskivertokuluttajaan tai alan ammattilaiseen. Objektiivinen tunnistettavuus on edellytys sille, että kyseessä on sallittu avoin käyttö eikä tekijänoikeudellisesti kielletty piilotettu jäljittely.
Lopuksi tuomioistuin totesi, että vaikka äänitetuottajien investointien suoja on direktiivin kymmenennen perustelukappaleen mukaisesti merkittävä, immateriaalioikeuksien suoja ei ole ehdoton. Sitä on punnittava suhteessa muihin perusoikeuksiin, kuten sananvapauteen. Kun musiikkikappaleen rytmisekvenssiä toistetaan samplaamalla siten, että se täyttää avoimen käytön ja havaittavan eron vaatimukset, saavutetaan oikeudenmukainen tasapaino taiteen vapauden ja äänitetuottajan oikeuksien välillä. Päätöksellä unionin tuomioistuin on nyt asettanut selkeät raamit pastissille: se ei ole vapaa valtakirja kaikelle uusiokäytölle, vaan vaatii aina tunnistettavaa ja perusteltua vuorovaikutusta alkuperäisen suojatun kohteen tai sen tekijän ideoiden kanssa.
EUT:n ratkaisun voit lukea täältä ja uutisen aiheesta täältä.
Lue lisää tapauksesta:
EUT: äänitteen samplaaminen ilman lupaa voi loukata äänitteen tuottajan yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen – IPRinfo 19.8.2019.
AG Emiliou antoi ratkaisuehdotuksen pastissin käsitteestä – IPRinfo 19.6.2025.
Kuva: Unsplash / Sasun Bughdaryan
Kirjoittajat
