EUT: äänitteen samplaaminen ilman lupaa voi loukata äänitteen tuottajan yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen

Samplauksella tarkoitetaan tekniikkaa, jossa äänitteestä otetaan pituudeltaan alle yhdestä yli kymmeneen sekuntiin vaihtelevia pätkiä, joita käytetään uuden sävellyksen osana toisessa äänitteessä. Tässä yhteydessä äänitteitä miksataan, muokataan ja toistetaan siten, etteivät ne ole välttämättä tunnistettavissa. Käsiteltävässä asiassa valittaja oli kopioinut Kraftwerk-yhtyeen ”Metall auf Metall” –kappaleesta samplaustekniikan avulla noin kaksi sekuntia rytmisekvenssiä alkuperäisestä äänitteestä ja siirtänyt sen oman kappaleensa taustalle jatkuvana toistona.

Kansallinen tuomioistuin kysyi ensiksi EUT:lta, tarkoittaako tällainen pienen äänitepätkän kopioiminen tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) 2 artiklan c alakohdan mukaista äänitetuottajan kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden loukkaamista. Direktiivin 2 artiklan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää ”suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinoilla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen” on äänitetuottajilla äänitteidensä osalta.

EUT totesi, että artiklan sanamuodosta ilmeni, että sitä, että käyttäjä valmistaa kappaleen äänitteen hyvin lyhyestäkin katkelmasta, on lähtökohtaisesti pidettävä mainitussa säännöksessä tarkoitettuna ”osittaisena” kappaleen valmistamisena kyseisestä äänitteestä. Tällainen kappaleen valmistaminen kuuluu näin ollen kyseisellä säännöksellä tällaisen äänitteen tuottajalle annetun yksinoikeuden piiriin. EUT:n mukaan sanamuodonmukainen tulkinta vastaa yhtäältä direktiivin yleistä tavoitetta ottaa käyttöön korkeatasoinen tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suoja sekä toisaalta sitä erityistä tavoitetta, jonka tarkoituksena on äänitteiden tuottajien tekemien investointien suojaaminen. EUT huomautti, että kappaleen valmistamisesta ei kuitenkaan ole kyse, kun käyttäjä käyttää taiteen vapauttaan ja ottaa äänitteeltä ääninäytteen käyttääkseen sitä muutetussa ja kuuntelemalla tunnistamattomassa muodossa uudessa teoksessa.

Toiseksi tuomioistuin kysyi, muodostaako samplattu äänite kopion alkuperäisestä äänitteestä vuokraus- ja lainausdirektiivin (2006/115/EY) mukaisesti. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan äänitteiden tuottajilla on yksinoikeus saattaa äänitteitään, mukaan lukien niiden kopiot, myymällä tai muilla tavoin yleisön saataville.

EUT totesi, että ainoastaan tallenne, joka sisältää kaikki tai olennaisen osan mainittuun äänitteeseen tallennetuista äänistä, voi ominaisuuksiensa vuoksi korvata sen lailliset kappaleet ja olla näin ollen direktiivissä tarkoitettu kyseisen äänitteen kopio. Tallenne, jolla ei toisteta kaikkia tai olennaista osaa äänitteelle tallennetuista äänistä vaan johon ainoastaan sisällytetään kyseiseltä äänitteeltä siirrettyjä musiikkinäytteitä mahdollisesti muutetussa muodossa uuden ja aikaisempaan äänitteeseen nähden itsenäisen teoksen luomiseksi, ei sen sijaan ole vuokraus- ja lainausdirektiivissä tarkoitettu kopio.

Kolmanneksi tuomioistuin kysyi, voiko jäsenvaltio säätää kansallisessa oikeudessaan muusta kuin tietoyhteiskuntadirektiivin äänitteiden tuottajan oikeutta koskevasta poikkeuksesta tai rajoituksesta kuin niistä, joista säädetään kyseisen direktiivin 5 artiklassa. EUT totesi, että direktiivillä pyritään säilyttämään oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijoiden henkisen omaisuutensa suojaa koskevan intressin ja toisaalta suojatun aineiston käyttäjien intressien ja perusoikeuksien sekä yleisen edun suojaamisen välillä. Sen mahdollistaminen, että kukin jäsenvaltio voisi ottaa käyttöön säädettyihin poikkeuksiin ja rajoituksiin kuulumattomia poikkeuksia, vaarantaisi EUT:n mukaan direktiivillä tavoitellun oikeusvarmuuden.

Neljänneksi tuomioistuin kysyi, onko tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitettu lainaukset eli sitaatit käsittävät tilanteen, jossa lainaamisen kohteena olevaa teosta ei ole mahdollista tunnistaa. EUT totesi, että lainauksen keskeisiin ominaispiirteisiin kuuluu se, että teoksen käyttäjä, joka ei ole teoksen tekijä, käyttää sitä esimerkiksi ajatuksen havainnollistamiseksi ja tavoitteena on näin ollen oltava vuorovaikutus mainitun teoksen kanssa. EUT totesi, että sämpläys voi sinänsä olla tarkoitettu ”lainaus”, kunhan mainitulla käyttämisellä pyritään vuorovaikutukseen sen teoksen kanssa, josta näyte on otettu, ja siteeraamisen edellytykset täyttyvät. EUT totesi, ettei tällaista vuorovaikutusta voi kuitenkaan olla, ellei kyseessä olevan lainaamisen kohteena olevaa teosta ole mahdollista tunnistaa.

EUT:n tuomio on luettavissa täältä.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa luettavissa täältä.

(AH)