Vastaisku aineettomille arvoille – moninapainen maailma Vladimir Putinin mukaan

USA:n edellinen presidentti Donald Trump hämmästytti maailmaa pitkään avomielisillä ellei suorastaan estottomilla twiiteillään. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei twiittaile tuntemuksiaan samalla tavoin, mutta hän on viime aikoina pitänyt runsaasti puheita, joiden englanninkieliset käännökset ovat saatavissa Venäjän presidentin virallisilla nettisivuilla. Oheinen kirjoitus perustuu oikeastaan vain yhteen, tosin sitäkin tärkeämpään, laajaan puheeseen Pietarin kansainvälisessä talousfoorumissa. Kytken puheen keskeiset väittämät siihen kehykseen, mikä on toista sataa vuotta vaikuttanut maailmantalouden kehityksen taustalla, nimittäin kansainvälisen kaupan konventio/sopimusjärjestelmän kehitykseen.

IPR-alan konventiojärjestelmän historia tunnetaan meillä hyvin ja se oli muun muassa oman tekijänoikeudellisen väitöskirjani keskeinen teema, josta ammennan tiettyä perspektiiviä ”moninapaisen maailman” käsitteen ymmärtämiselle.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin pitkä puhe 17.6.2022 Pietarin kansainvälisessä talousfoorumin yleisistunnossa oli paitsi sotaa käyvän presidentin katsaus ajankohtaiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen, myös eräänlainen kurkistus siihen, miten Venäjä hahmottaa globaalin taloudellisen kehityksen ja miltä talouden tulevaisuus näyttää Venäjän nykyjohdon silmin. En ole talous- tai sotapolitiikan asiantuntija, enkä siis kirjoita näistä elementeistä. Kiinnitän kuitenkin huomiota tiettyihin puheen kohtiin, joilla näyttäisi olevan jonkinlainen yhteys tai ainakin viittauksia talouskehitykseen ja erityisesti aineettomien arvojen asemasta maailmataloudessa nyt ja tulevaisuudessa. Nämä liittyvät presidentti Putinin kuvauksiin ”moninapaisesta maailmasta”. – Sanomattakin lienee selvää, että Venäjän presidentin ajatusten kuvaaminen ei tarkoita, että kirjoittaja kannattaisi niitä.

Puheen alkupuoli sisältää tuttua kritiikkiä myyttistä länttä (USA + EU) ja erityisesti Yhdysvaltoja kohtaan johtuen näiden ylivallasta ja pyrkimyksistä tämän ylivallan jatkumiseen. Putin näkee kuitenkin maailman olevan kehittymässä yksinapaisesta USA:n johtamasta valtarakenteesta kohti hajautetumpaa, moninapaista mallia. Putinin mukaan talous, markkinat ja kansainvälisen talousjärjestelmän perusteet ovat kokeneet kovan takaiskun. Ne kaupan, teollisuuden ja logistiikan ketjut, jotka joutuivat epäkuntoon korona-aikana, joutuvat uusien haasteiden eteen. Liikeyritysten maine, omaisuudensuoja ja luottamus kansainvälisiin valuuttoihin ovat vakavasti vaurioituneet. Putin syyttää tästä länsimaita ja lännen halua pitää kiinni vanhoista instituutioista.

Miten Venäjä aikoo toimia muuttuneissa olosuhteissa? Yksinapaisen maailman päättyminen tuo esiin uuden sivilisaatioiden ja kulttuureiden monimuotoisuuden. Uudet keskukset rakentavat oman poliittisen järjestelmänsä ja poliittiset instituutionsa oman talouskasvun mallinsa mukaisesti. Keskuksilla on myös oikeus puolustaa niitä ja varmistaa kansallinen suvereniteetti. Lännen toiminnassa näkyy edelleen jälkikolonialistiset tavoitteet kansainvälisen status quon ylläpitämiseksi.

Euroopan ja USA:n taloudet kohtaavat sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien syvenemisen, kun ruoan ja sähkön hinta sekä polttoainekustannukset kohoavat. Elämänlaatu alenee ja yritykset menettävät markkina-asemia. Eräissä euroalueen maissa inflaatio on Putinin mukaan jo ylittänyt 20 prosenttia. Euroopan kilpailukyky laskee muun muassa Venäjän markkinoiden menettämisen vuoksi. Demokraattiset prosessit ja vaalit Euroopassa näyttävät aina samoilta, kun miltei identtiset poliittiset puolueet tulevat ja menevät, vaikka mikään yhteiskunnassa ei muutu. Ihmisten ja yritysten todelliset tarpeet painuvat taka-alalle. Todellisuuden ja toiveiden välinen ristiriita johtaa populismiin ja ääriliikkeiden kasvuun, merkittäviin sosio-ekonomisiin muutoksiin, taantumaan ja eliitin vaihtumiseen. Perinteiset puolueet menettävät koko ajan kannatustaan. Euroopan unioni yrittää säilyttää kasvonsa mutta on menettänyt poliittisen suvereenisuutensa – virkaeliitti toimii ylempää tulevien käskyjen pohjalta vahingoittaen omaa kansaa, taloutta ja liikeyrityksiä.

Putinin mukaan kansainvälisen talouden heikentyminen ei ole uusi ilmiö. Inflaatio on voimistunut viime kuukausien tapahtumista riippumatta. G7-maat ovat myötävaikuttaneet tähän makrotaloudellisilla ohjelmillaan, joihin on kuulunut vakuudettomien lainojen lisääminen. Tämä lisääntyi koronapandemian aikaan 2020, kun tavaroiden ja palveluiden kysyntä ja tarjonta putosi koko maailmassa. Ennennäkemättömiä budjettivajeita alettiin hoitaa painamalla lisää rahaa.

Mihin kaikki tämä painettu raha meni? Putinin mukaan niillä maksettiin tavaroista ja palveluista länsimaiden ulkopuolella, koska sinne raha kulkeutui. Rahalla vallattiin ulkomaisia markkinoita. Muita maita tai kansoja taikka niiden köyhää väestöä ei ajateltu, vaan ne jäivät nousevien hintojen armoille. USA:n rooli ruoantuottajana on muuttunut nettoviejästä nettotuojaksi – se painaa rahaa ja ohjaa tavaravirtoja maahan. Euroopan tuontikehitys on ollut jopa nopeampaa. Tämä kehitys on näkynyt ympäri maailmaa kohonneina raaka-aineiden, kuluttajatuotteiden sekä ennen kaikkea ruokatuotteiden hintojen nousuna.

Tästä seuraa Putinin mukaan muutos globaalissa arvonmuodostuksessa. ”Myyttisten yksiköiden talouden” (the economy of mythical entities – viitata ilmeisesti juuri niin sanottuihin aineettomiin tuotannontekijöihin ja näiden myötä nousseisiin korkeisiin pörssiarvostuksiin) korvaa todellisiin (materiaalisiin) arvoihin ja tuotannontekijöihin perustuva talous – energia, ruoka, lannoitteet, raaka-aineet. Putinin mukaan tapahtumassa on globaalien reservien konvertoituminen – heikentyvistä valuutoista ollaan siirtymässä reaalisiin arvoihin kuten ruokaan, energiatuotteisiin ja raaka-aineisiin.

Lännen virheet ovat kiihdyttäneet tavaroiden ja palveluiden hintojen nousua, mutta ne ovat myös johtaneet alentuneeseen lannoitteiden tuotantoon, erityisesti maakaasun avulla tuotettujen lannoitteiden osalta. Tilanne tulee heikentymään edelleen, kun lannoitteiden puute tulee johtamaan globaaliin ruoan alituotantoon. Hinnat tulevat nousemaan, mikä johtaa nälänhätään kehittyvissä maissa. – Putin kiistää, että asialla olisi mitään tekemistä Ukrainan tilanteen kanssa, vaan kyseessä on lännen eli USA:n ja EU:n aiheuttama tilanne ja saman kolonialistisen saalistuksen jatkumo, johon länsi on historiassa aiemmin syyllistynyt.

Venäjälle on tärkeää puolustaa poliittista suvereniteettia ja kansallista identiteettiä, mutta myös vahvistaa kaikkea mikä määrittää maan taloudellista, rahoituksellista, ammatillista ja teknologista itsenäisyyttä.

Moninapainen maailma

Putinin mukaan globalisaation nykyvaiheen myötä on syntymässä moninapainen talouskasvun malli. Vahvat itsenäiset valtiot, jotka eivät ota vastaan määräyksiä muilta, määrittelevät nämä säännöt eli uuden maailmanjärjestyksen. Maat jotka eivät tähän pysty, ovat vain vahvempien valtioiden siirtomaita. Venäjän täytyy kulkea ajan hengessä ja seurata kehitystä. Venäjä etenee tähän uuteen aikaan vahvana, itsenäisenä valtiona. Putinin mukaan Venäjä tulee hyödyntämään näin avautuvia suunnattomia mahdollisuuksia ja kehittymään entistä vahvemmiksi.

Putin on yhtäältä selkeä sanoissaan, mutta toisaalta monet hänen ideoistaan ovat niin vallankumouksellisia, elleivät suorastaan huikeita, että niiden kirjaimellinen tulkinta vaikuttaa hiukan riskialttiilta – ”voiko hän todella tarkoittaa tätä?”. Mutta joitakin johtopäätöksiä hänen ajattelunsa pohjalta voi luonnostella.

Moninapainen maailma voisi tarkoittaa järjestystä, jossa maailmaa hallitsevat (käytän tässä tietoisesti mafiatermejä, joita Putin ei kylläkään itse käytä) ”perheet” kontrolloivat ”omia” alueitaan, jotka määräytyvät maantieteellisen approksimaation perusteella. Toisin sanoen, suuret itsenäiset valtiot, joiksi Putin näyttäisi laskevan ainoastaan USA:n, Kiinan, Intian ja Venäjän (väkiluvun perusteella maailmasta löytyisi nykyisin tosin vielä puolenkymmentä Venäjää suurempaa valtiota), hallitsisivat maailmaa jonkinlaisella alueperiaatteella – niillä olisi ylivalta lähialueillaan, jotka kuuluisivat niiden intressipiiriin. Koska pienillä mailla ei olisi kyvykkyyttä tällaiseen itsenäiseen toimintaan, niiden resurssit kuuluisivat kolonisaatioon kykenevien suurvaltojen alaisuuteen.

Sopimus- ja lakiperusteinen maailmanjärjestys (YK ja kauppapoliittiset organisaatiot mukaan lukien WIPO) on mahdollistanut myös pienempien ja Putinin maailmankuvassa ”elinkelvottomien” valtioiden synnyn ja olemassaolon. Tämä on hänen näkökulmastaan epätodellinen olotila, joka pitää muuttaa. Näin ollen maailmantalouden vakautta ja pienten valtioiden toimintaedellytyksiä vahvistavat sopimus- ja lakipohjaiset yhteistyöjärjestelyt ovat Venäjän maalitaulu. Nämä sopimusjärjestelyt tulisi korvata voimalla, joka tarkoittaa lähialueiden viimekädessä sotilaallista pakottamista ja resurssien maantieteellisestä hallintaa. – Maailma tulisi ikään kuin palauttaa 1800-luvun tilaan, aikaan ennen laajaa kansainvälistä kauppaa, vientijärjestelmään liittyvää yhteistyötä ja muun muassa laajaa konventiojärjestelmää.

Ukrainassa Putin testaa tätä uutta maailmanjärjestystä. Ajatus, että Venäjän neuvottelisi Ukrainan kanssa sopimuksen Ukrainan luonnonvarojen käytöstä kansainvälisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti, ei sovi Putinin moninapaiseen maailmaan – moninapaisuus tarkoittaa päinvastoin, että vain Venäjällä on riittävät resurssit olla itsenäinen ja vahva, jolloin viime kädessä sotilaallinen voima ratkaisee sen, että Ukrainan resurssit kuuluvat Venäjälle eivätkä Ukrainalle. Ukrainan resurssit eivät maantieteen perusteella voi kuulua USA:lle, Kiinalle tai Intialle, joten ne kuuluvat Venäjälle.

Voitaisiin myös sanoa, että Putinin maailmankäsitys on avoimen kolonialistinen – hän haluaisi palauttaa maailman järjestyksen yli sadan vuoden taakse, jolloin vahvat moninapaiset valtiot hallitsivat siirtomaitaan ja asioista voitiin neuvotella ja sopia vain harvojen maiden kesken. Esimerkiksi 1880-luvulla laaditut IPR-alan kansainväliset konventiot (Pariisi ja Bern) kattoivat selvästi yli 90 prosenttia kaikesta maailmankaupasta, mutta allekirjoittajavaltioita oli vain kymmenkunta silloisen kolonialistisen maailmanjärjestyksen mukaan. Tämän jälkeen tapahtunut pienten valtioiden itsenäistymiskehitys on muuttanut tämän tilanteen siten, että allekirjoitusvaltioita on lähes 200. Tässä kaoottisessa maailmassa voittajaksi on osoittautunut taloudellisesti vahvin maa, USA, ja seuraavana Kiina, Intian lähestyessä näitä kumpaakin. Venäjän suhteellinen asema on supistunut – toisin kuin kaupankäynnin avulla vaikutusvaltaansa kasvattaneet merivallat, Venäjän strategiana on ollut keskittyminen fossiilisiin raaka-aineisiin ja näitä tukeva maantieteellinen laajentuminen, mikä ei modernina aikana ole kovinkaan helppoa tai edes mahdollista enää.

Venäjän taantuminen

USA:n vetovoima taloudellisena ja myös sotilaallisena kumppanina on ollut ylivoimainen. Venäjä on yrittänyt, mutta ei ole päässyt samalla tavoin talouskasvuun eikä myöskään demografiseen kasvuun mukaan. Maailman nuoriso ei ole muuttamassa Venäjälle paremman elämän toivossa – Kalifornia sen sijaan edelleen kiinnostaa. Runsaista resursseistaan huolimatta – ja mitä luultavimmin juuri sisäisten, institutionaalisten haasteidensa vuoksi – Venäjä ei ole kyennyt menestymään esimerkiksi teknologia-aloilla tai luomaan hi-tech-tuotteita tai -palveluita – aineettomien oikeuksien ja investointien saralla Venäjä ei tahdo pärjätä edes Euroopan pienemmille valtioille kuten Ruotsille. Venäjä on myös väkiluvultaan putoamassa maailman kymmenen väkirikkaimman valtion joukosta lähivuosikymmeninä.

Internetin luoma digitaalinen globalisaatio koetaan Venäjän johdossa luultavasti fundamentaaliseksi uhaksi vanhanaikaiseen, maantieteeseen perustuvan dominanssin haastajana. Venäjän maantieteeseen perustuviin valtiollisiin instituutioihin kohdistuva suurin uhka saattaakin tulla juuri teknologiasta, joka tekee maantiedettä tyhjäksi. Samoin on tulkittavissa uhaksi aineettoman varallisuuden nousu maailmantalouden keskeiseksi arvonmittariksi: Putin näkee korostetusti maailman olevan muutostilassa, jossa kovien, aineellisten arvojen, raaka-aineiden ja ruuan, arvostus tulee palautumaan hallitsevaksi.

Putinin mielessä 1800-luvun konventiojärjestelmän luomisesta alkanut tilanne onkin muuttunut USA:n dominanssiksi ja ”yksinapaiseksi” maailmanjärjestykseksi. Erityisesti Suomen tapaisen maan näkökulma on kuitenkin toinen: sopimus- ja lakiperustainen maailmanjärjestys on ”satanapainen” ja mahdollistaa myös pienten valtioiden itsenäisen toiminnan laajan sopimusjärjestelmän kautta. Tähän ei maantieteeseen ja koviin aineellisiin raaka-ainearvoihin nojaava diktatuuri omista syistään ole pystynyt vaan turvautuu ainoaan osaamaansa keinoon – väkivaltaiseen valloitussotaan. – Diktaattori on ajatuksissaan ajautunut teoreettiseen äärimmäisyyteen, jonka muuttaminen reaalitodellisuudeksi kysyy äärimmäistä voimankäyttöä ja on erittäin riskialtis ja tuhoisa projekti.

Lopuksi pitää todeta, että niille jotka ovat eri rooleissa vierailleet Genevessä WIPO:n kokouksissa, erityisesti CDIP-komiteassa (Committee on Development and Intellectual Property), Putinin tapa hahmottaa maailmanjärjestys ei kuulosta täysin vieraalle. Ajatuksilla on myös kaikupohjaa kehittyvissä maissa, erityisesti niissä, joilla on kolonialistinen taustahistoria. Tämä on hyvä muistaa kansainvälistä keskustelua seuratessa, vaikka oma kantamme olisi täysin vastakkainen.