Valokuvat tekijänoikeusneuvoston käytännössä: Kuvasiteeraus tuottaa tulkintaongelmia

(IPRinfo 5/2008)

Tekijänoikeusneuvostossa on punnittu valokuvien teoksellisuutta ja oikeutta kuvan siteeraamiseen.

Kaikki valokuvat saavat tekijänoikeuslain mukaan jotakin suojaa. Jos kyseessä on itsenäinen ja omaperäinen, teoskynnyksen ylittävä valokuva, se saa teoksena tekijänoikeuslain 1 §:n mukaista varsinaista tekijänoikeussuojaa, mutta jos tämä edellytys ei täyty, suoja määräytyy lain 49 a §:n mukaisesti.

Valokuvien suojaan liittyy useita käytännön ongelmia, joita myös tekijänoikeusneuvosto (TN) on käsitellyt.

Tekijänoikeusneuvosto antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta, joten esimerkiksi sopimuksia, hyvää liiketapaa ja korvausmääriä koskevat kysymykset jäävät TN:n mandaatin ulkopuolelle. Lausunnot eivät oikeudellisesti sido tuomioistuinta eivätkä lausunnon pyytäjää tai tämän vastapuolta.

Teosvalokuvalla korkea kynnys
Jo valokuvien teoksellisuus on ongelmallinen käsite. EY:n suoja-aikadirektiivin (93/98/ETY) mukaan ainoa kriteeri suojan saamiselle on se, että valokuvaa voidaan pitää tekijänsä luovan henkisen työn tuloksena. Voidaan kysyä, onko Suomessa sovellettu itsenäisyyden ja omaperäisyyden edellytys tiukempi kuin direktiivin ilmaisu. Kyse on kuitenkin nähdäkseni samasta asiasta, joka vain on esitetty eri tavoin.

Tekijänoikeusneuvoston tuoreessa käytännössä valokuvan teoksellisuutta on pohdittu erityisesti kahdessa lausunnossa. TN 2007:15 koski taidegraafikko ja valokuvaaja Aukusti Tuhkan ottamia valokuvia.

Laajasta aineistosta tekijänoikeusneuvosto poimi kaksi valokuvaa, joiden se totesi olevan siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne ylittivät teoskynnyksen. Arviointikriteereistä neuvosto mainitsi esimerkkinä sen, että kuvat olivat valon ja kuvakulmien käsittelyn osalta sen kaltaisia, että joku toinen samaan tehtävään ryhtyessään ei päätyisi samanlaisiin tuloksiin.
Vastaavaa kriteeriä neuvosto käytti myös lausunnossa TN 2008:12, jossa neuvoston mukaan kylää esittävä ilmavalokuva ei ilmentänyt sellaista valokuvaajan persoonallista luomistyötä, ettei joku toinen vastaavaan työhön ryhtyessään olisi voinut päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Kysymyksessä ei siten ollut teos, vaan 49 a §:ssä tarkoitettu valokuva.

Teosvalokuvia ja tavallisia valokuvia koskevat lähes samat rajoitussäännökset (TekijäL 2 luku). Kuitenkaan lain 12 § 3 momentissa tarkoitettu taiteellisin menetelmin tapahtuva kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön ja 19 § 4 momentin mukainen oikeus korvaukseen kappaleiden lainaamisesta yleisölle eivät koske tavallista valokuvaa.

Viimeaikaisissa rajoitussäännöksiin liittyvissä tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa on pohdittu valokuvien ”yksityistä käyttöä” ja kuvasitaatteja.

Valokuvan käyttö internetissä
Lausunnossa TN 2008:1 viikko-osakkeen omistaja oli pannut Keltaisen Pörssin verkkoversioon myynti-ilmoituksen.. Ilmoitukseen hän oli liittänyt netistä löytämänsä yleiskuvan lomamökistä.

Valokuvaaja oli ottanut häneen yhteyttä ja pyytänyt 400 euron korvausta kyseisen kuvan käytöstä. Lausuntopyynnössään hakija kertoi, että hänen tarkoituksensa ei ollut ollut varastaa kuvaa, vaan kopioida kuva yksityiseen käyttöön. Hän kysyikin tekijänoikeusneuvostolta, voiko valokuvaaja vaatia häneltä korvausta.

Hakijan toimien tekijänoikeudellinen arviointi on yksinkertaista. Suojatun aineiston laittaminen avoimeen tietoverkkoon – vaikka sitten yksityishenkilön kotisivuille tai ilmoituksiin – ei ole yksityistä käyttöä vaan välittämistä yleisölle. TN totesikin, että valokuvaajalla on yksinoikeus valokuvan saattamiseen yleisön saataville esimerkiksi internet-sivuilla olevan materiaalin osalta (TekijäL 49 a §).

Hakija oli liittänyt valokuvan ilmoitukseensa markkinointitarkoituksessa, mikä ei ole tekijänoikeuslain rajoitussäännöksissä tarkoitettua yksityistä tai sitaatinomaista käyttöä, vaan se olisi vaatinut valokuvaajan luvan. Luvattomasta käytöstä on suoritettava kohtuullinen hyvitys.

Siteerausoikeuden laajuus tulkinnanvarainen
Erityisen ongelmalliseksi käytännössä on osoittautunut kuvien siteeraaminen. Samat rajoitussäännökset soveltuvat taideteokseen, teosvalokuvaan ja tavalliseen valokuvaan. Kuvan lainauksen keskeinen ongelma on, että useissa tapauksissa olisi tarpeellista käyttää koko kuvaa, ei vain osaa siitä, kuten tekstisitaatissa yleensä on luontevaa.

Sitaattia koskevassa yleissäännöksessä (TekijäL 22 §) puhutaan ”hyvän tavan mukaisuudesta” ja ”tarkoituksen edellyttämästä laajuudesta”. Siinä ei suoraan kielletä kokonaisen teoksen siteeraamista. Oikeuskirjallisuudessa koko teoksen lainaamista onkin yleisesti pidetty mahdollisena, mikäli yleiset siteeraamisen edellytykset täyttyvät.

Oikeuskäytäntöä, jossa koko teoksen käyttö olisi ollut laillista siteeraamista, ei kuitenkaan Suomessa tiettävästi ole. Päinvastaista käytäntöä sen sijaan löytyy esimerkiksi TN:n lausunnoista, joissa on useita kertoja käytetty ilmaisua ”koko teoksen siteeraamiseen on suhtauduttava pidättyvästi”.

Oikeustapaukset ja tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat kuitenkin kannanottoja vain yksittäistapauksiin, eikä niistä voida vetää kategorisesti sellaista johtopäätöstä, että koko teoksen siteeraaminen ei koskaan olisi sallittua.

Valokuvien siteeraaminen ongelmallista
Tuoreessa kuvien siteeraamista koskevassa lausunnossa (TN 2008:5) oli kysymys Pirkka-lehtien kansikuvien käytöstä A-lehdet-konsernin mediaoppaassa. Mediaopas sisälsi kuvauksen jokaisesta konsernin julkaisemasta lehdestä ja havainnekuvan kunkin lehden kannesta.

Lausuntoa haki Pirkka-lehtien uusi julkaisija, joka oli havainnollistamistarkoituksessa käyttänyt kansikuvia mediaoppaassa.
Tekijänoikeusneuvosto totesi, että lehden kannet ja niihin sisältyvät valokuvat eivät ylitä teoskynnystä, mutta valokuvat saavat suojaa tekijänoikeuslain 49 a §:n nojalla. Valokuvia oli käytetty markkinointitarkoituksessa tavalla, jota ei voitu pitää laillisena siteeraamisena, vaan se olisi edellyttänyt oikeudenhaltijan luvan. Lausunnossa viitattiin myös osapuolten välisiin sopimuksiin.

Vähemmistöön jäänyt jäsen katsoi, että vaikka siteeraaminen ei yleensä ole mahdollista mainos- tai markkinointitarkoituksessa, sääntö ei ole sillä tavoin ehdoton, etteikö siitä voitaisi perustelluissa tapauksissa poiketa. Tässä tapauksessa kuvien käyttö ei ollut vastoin hyvää tapaa, kuvilla oli asiallinen yhteys oppaan sisältöön eikä käyttö ylittänyt tarkoituksen edellyttämää laajuutta, joten hän katsoi, että kyse oli sallitusta sitaatista.

Lausunto osoittaakin, miten hankalia tulkintakysymyksiä kuvien siteeraamisen arviointi yleissäännöksen nojalla tuottaa.

Rajoitussäännökset helpottavat kuvien luvallista käyttöä
Tekijänoikeuslaissa on myös useita kuvien käyttöön liittyviä rajoitussäännöksiä: 25 §:ssä säännellään kuvien käyttämistä arvostelevissa tai tieteellisissä esityksissä, päiväntapahtumaa selostavissa kirjoituksissa sekä toisarvoista toisintamista. Lain 25 a § koskee erilaisia näyttelyluetteloita sekä julkiselle paikalle sijoitettujen taideteosten ja rakennusten kuvaamista.

Näiden pykälien soveltamiseen tekijänoikeusneuvosto on useasti ottanut kantaa. Sen sijaan päiväntapahtuman toisintamista (radio- tai tv-lähetyksessä tai elokuvassa) koskevasta 25 b §:stä käytäntöä ei tiettävästi ole.

Lordi-yhtyeen ”Awan” kuvaa koskevassa lausunnossa TN 2007:6 oli kysymys 25 §:n tulkinnasta. Lordin euroviisuvoiton jälkeen valtava mielenkiinto kohdistui siihen, keitä Lordin jäsenet oikeasti ovat. Ennen pitkää lehdistössä julkaistiinkin yhtyeen jäsenten nimet ja kuvat.

Tämä ei sinällään koske tekijänoikeutta: kuvan kohteella ei ole tekijänoikeuksia. Eräässä aikakauslehdessä julkaistiin kuitenkin Awasta kuva, joka oli löydetty internetistä ja joka oli osa toisesta yhtyeestä otettua kuvaa. Sen ottanut valokuvaaja katsoi, että hänen taloudellisia ja moraalisia tekijänoikeuksiaan oli loukattu.

Sinällään tapauksessa oli selvää, että kyse oli valokuvan kappaleen valmistamisesta osittain ja tämän kuvan levittämisestä yleisön keskuuteen. Tekijänoikeusneuvostossa kysymys oli siitä, soveltuiko kuvan käyttöön joko yleinen sitaattisäännös (22 §) tai kuvasitaattisäännös (25 §). TN katsoi, että 25 § on nimenomaisesti valokuvan käyttämistä koskevana säännöksenä erityissäännös, jonka soveltuvuus tuli ratkaista ensin.

Mikä on päiväntapahtuma?
Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia mm. aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa edellyttäen, ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi (TekijäL 25 § 1 mom.) 2 kohta). Ilmaisu oli samanlainen jo vuonna 1961 (silloinen 15 § 2 mom.), eli se on nykyään vähintäänkin vanhahtava.

Awa-tapauksessa TN:n pitikin ensin ottaa kantaa siihen, mitä nykypäivänä tarkoitetaan sellaisilla sanoilla kuin ”aikakauskirja”, ”selostaminen” ja ”päiväntapahtuma”. Se katsoi aikakauskirjan tarkoittavan myös aikakauslehtiä ja selostamisen päiväntapahtuman käsittelyä eri näkökulmista käytettävissä olevan viestinnän keinoin. Ongelmallisin ilmaisu oli ”päiväntapahtuma”.

Neuvosto totesi, että vaikka rajoitussäännöksiä lähtökohtaisesti tulkitaankin suppeasti, ei pelkästään kielellisten ilmaisujen muuntuminen osittain toisensisältöisiksi voi yksin merkittävästi kaventaa säännöksen soveltamista. ”Päiväntapahtuma” ei ole sidottu vain samaan tai seuraavaan päivään, vaan sillä on tarkoitettu ajankohtaista asiaa.

Lordi-yhtyeen viisuvoitto oli huomattava uutistapahtuma, jota seurattiin, taustoitettiin ja kartoitettiin välittömän uutisoinnin jälkeen jopa viikkojen ajan. Yhtyeen jäsenten ulkonäkö oli yksi keskustelunaihe, ja se oli uutisluontoisen päiväntapahtuman käsittelyä. Valokuvan käytöllä oli asiallinen yhteys päiväntapahtumaan, joten kuvan käyttö oli 25 §:n sallimaa.

Tekijänoikeusneuvosto viittasi tässä yhteydessä myös lainkohdan tavoitteeseen turvata vapaata tiedonvälitystä.
Vähemmistöön jääneet seitsemän jäsentä arvioivat kuvan liittymistä tekstiin toisin. Heidän mukaansa sekä yleisen sitaattisäännöksen että kuvasitaattisäännöksen mukaan tekstin pitäisi olla kokonaisuudessa pääasia. Näin ei tässä tapauksessa ollut, sillä pääasia ei ollut euroviisuvoiton selostaminen vaan henkilökuvien paljastaminen. Vähemmistö katsoikin, etteivät sitaatti- ja kuvasitaattisäännös soveltuneet tapaukseen.

Lausunnossa on poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti analysoitu kuvasitaattisäännöstä, ja myös sen lopputulos on selkeä kannanotto asiaan. Useissa aikaisemmissa kuvien siteeraamista koskevissa lausunnoissa ei ole ollut konkreettista soveltamistilannetta, jolloin neuvoston lausuntokin on jäänyt jossain määrin abstraktille tasolle.

 Katariina Sorvari
Yliassistentti, OTT, Turun yliopisto