Valokuvat jakoon – mutta millä ehdoilla?

Lisensointi on suosituin tapa jakaa valokuvien käyttöoikeuksia esimerkiksi kuvapankkien kautta.

Valokuvien saama oikeudellinen suoja rakentuu kahden suojamuodon, tekijänoikeuden ja lähioikeuden varaan. Jos kuva ylittää teoskynnyksen, sitä suojataan tekijänoikeutta nauttivana valokuvateoksena. Mikäli teoskynnys ei ylity, valokuvaa suojaa kuitenkin lähioikeus.

Suojamuotojen keskeisin ero on suoja-aika. Valokuvateos saa suojaa 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Lähioikeussuojan kesto on 50 vuotta ja se lasketaan kuvan valmistushetkestä. Euroopan talousalueelta (ETA) peräisin olevien teosten suoja-aika on yhtenäistetty.

Itsenäinen ja omaperäinen

Valokuvan teoskynnys on perinteisesti asetettu melko korkealle. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, ilmentääkö kuva tekijänsä omaperäistä ja luovaa panosta. Vakiintuneena arviointikeinona voidaan käyttää kysymystä: ”Olisiko kukaan muu samaan työhön ryhtyessään päätynyt samanlaiseen lopputulokseen?”

Valokuvien teosarvioinnissa huomiota kiinnitetään esimerkiksi sommitteluun, kuvakulmaan, kuvan värimaailmaan ja rajaukseen. Myös kuvaan vangitulla tunnelmalla ja sen herättämillä mielikuvilla saattaa olla merkitystä teostason arvioinnissa.

Teoksen ja tavallisen valokuvan välinen raja on toisinaan häilyvä. Tekijänoikeusneuvosto (TN:2003:6) on esimerkiksi todennut, että kuva Paavo Nurmesta sytyttämässä olympiatulta ei ylitä teoskynnystä. Toisaalta tuoreessa ratkaisussaan (TN:2013:3) neuvosto totesi, että tunnettu noottikriisin aikainen lehtikuva presidentti Urho Kekkosesta ylittää täpärästi teoskynnyksen. Ratkaisua perusteltiin mm. valotuksen ja tarkennuksen avulla kuvaan vangitulla dramaattisella tunnelmalla.

Teosvalokuvan ja valokuvan suojassa ei suoja-aikaa lukuun ottamatta ole merkittäviä eroja. Tästä syystä 50 vuotta vanhojen kuvien osalta teospohdintaa ei juuri kannata tehdä.

Kuvan käyttöoikeuden luovuttaminen

Tekijänoikeuslaki jakaa valokuvaajan tekijänoikeuden taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin. Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu oikeus teoksen taloudelliseen hyödyntämiseen eli teoskappaleiden valmistaminen sekä oikeus saattaa teos yleisön saataville. Moraalisilla oikeuksilla suojataan kuvaajan suhdetta luomaansa teokseen: kuvaajalla on esimerkiksi oikeus tulla mainituksi teoksen yhteydessä sen tekijänä. Teosta ei myöskään saa esittää tekijää loukkaavassa muodossa.

Halutessaan tekijä voi vapaasti siirtää taloudelliset oikeutensa eteenpäin. Käytännössä kaikkien oikeuksien luovutusta suositummaksi on noussut valokuvien lisensointi. Lisenssillä myönnetään kuvaan käyttöoikeus, jonka ehdoista osapuolet voivat vapaasti sopia. Käyttöoikeus voidaan esimerkiksi rajata koskemaan vain tiettyä ajanjaksoa, tarkoitusta tai maantieteellistä aluetta. Eksklusiivisella lisenssillä lisenssinhaltija saa yksinoikeuden kuvan käyttöön, rinnakkaisella lisenssillä käyttöoikeus voidaan myöntää usealle taholle.

Lisensointi ei ole aina luonteeltaan kaupallista. Verkkomaailmassa suosituiksi ovat nousseet erilaiset yleiset lisensointimahdollisuudet, joista suosituin on Creative Commons -lisenssi (CC-lisenssi). Sen avulla oikeudenhaltija voi määritellä kuvien ei-kaupallista käyttöä. Kuvaaja voi halutessaan sallia myös kuvan kaupallisen käytön ja muokkaamisen. CC-lisenssiä hyödyntää esimerkiksi Flickr-palvelu.

Valokuvan moraaliset oikeudet ovat luovutettavissa vain osittain, ja kuvan tekijä tulisi aina mainita kuvan yhteydessä sen lähteestä huolimatta.

Kuvapankkien ehdot rajaavat vastuuta

Kuvapankit ovat kokoelmia lukuisten eri kuvaajien töistä, joihin on maksua vastaan mahdollista hankkia joko omistus- tai käyttöoikeus. Valtaosa kuvapankeista toimii lisenssipohjaisesti. Tyypillisesti samaan kuvaan on tarjolla useita erisisältöisiä lisenssejä, joiden hinnat on porrastettu käyttöoikeuden laajuuden mukaan.

Esimerkiksi iStock-kuvapankki tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden valita tavallisen Standard-rinnakkaislisenssin ja kalliimman Exclusive-yksinoikeuslisenssin välillä. Kuvan kaupallinen käyttöoikeus on myös usein sidottu esimerkiksi lehden painoksen määrään.

Kuvapankkien käyttäjäsopimuksissa rajataan suuri osa kuvan käyttöön liittyvästä vastuusta käyttäjälle. Kuvia tulee käyttää hyvän tavan mukaisesti, eikä niissä näkyviä henkilöitä saa esittää loukkaavalla tavalla. Kuvien henkilöitä saatetaan suojata myös kuvan muokkaukseen liittyvillä erityisehdoilla.

Esimerkiksi kuvapankki Pixhillin käyttäjäehdoissa kielletään usean hengen yhteiskuvan rajaaminen siten, että käytettäväksi jää vain yhden ihmisen kuva. Lisäksi osa kuvapankeista kieltää täysin kuvien käytön poliittisessa tai lääketieteellisessä mainonnassa. Käyttäjä on myös itse vastuussa esimerkiksi kuvassa näkyvän tavaramerkin loukkaavasta käytöstä.

Myös kuvien käyttöön liittyvä oikeusvarmuus on kaupallistettu. Kuvapankin käyttäjä voi lisämaksusta hankkia kuvalleen vakuutuksen, joka kattaa mahdolliset vahingonkorvaukset siinä tapauksessa, että kuva osoittautuukin ulkopuolisen tahon omaisuudeksi.

Kristiina Kotro
oik. yo, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja oli harjoittelijana IPR University Centerissä syksyllä 2013.

Kuvan saa ottaa, mutta saako sitä käyttää?

Kuvan ottamiseen tarvittava väline on nykyisin lähes aina mukana, koska matkapuhelinten ominaisuudet ovat entisestään parantuneet. Kuvan käyttämiseen liittyvät kysymykset ovat mukana lähes kaikessa tekijänoikeuteen liittyvässä koulutuksessa.

Vaikka kuvan ottaja antaisi luvan kuvan käyttämiseen, se ei aina riitä. Oikeutta valokuvan käyttämiseen täytyy tarkastella myös kuvan kohteen kannalta.

Mikäli valokuvan kohteena teos, valokuva on tuon teoksen kappale. Kuvan käyttämiseen on saatava myös kuvan kohteena olevan teoksen tekijänoikeuden haltijan suostumus. Taideteoksen kuvan käyttäminen ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta on mahdollista silloin, kuin taideteos ei ole kuvan pääaihe tai ainoa elementti.

Henkilön kuvaaminen on sallittua, mutta kuvan käyttäminen on huomattavasti mutkikkaampaa. Suomessa ei ole erillistä säännöstä henkilön oikeudesta itseään esittävään kuvaan, mutta sitä sivutaan muun muassa rikoslaissa ja henkilötietolaissa. Oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että markkinoinnissa ei saa ilman kuvatun henkilön suostumusta käyttää kuvaa, josta henkilö on tunnistettavissa.

Henkilön kuva on henkilötieto, jonka käsittelystä säädetään henkilötietolaissa. Henkilöitä esittävien kuvien käsittelyä on esimerkiksi niiden julkaiseminen verkossa. Henkilötietojen käsittely voi perustua vain laissa määrättyyn perusteeseen. Mikäli henkilön kuvia siirretään verkkoon, on selkeintä hankkia kuvatun henkilön yksiselitteinen suostumus.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center