Unionin tuomioistuin antoi ennakkoratkaisun vuosia kestäneeseen kiistaan hiilidioksidipulloista

Suomalaisen Mysoda Oy:n ja Pepsin omistamien SodaStream-konsernin yhtiöiden välinen oikeuskiista tavaramerkeistä on jatkunut jo vuosia. Kiistan ytimessä ovat veden hiilihapotuslaitteissa käytettävien hiilidioksidipullojen kierrätys- ja uudelleentäyttötapa sekä tavaramerkkioikeuden sammuminen.

Mysoda Oy on suomalainen yritys, joka suunnittelee ja valmistaa hiilihapotuslaitteita muun muassa ekologisesta puukomposiitista. Kesäkuusta 2016 lähtien Mysoda on täyttänyt ja myynyt myös hiilihapotuslaitteiden kanssa käytettäviä hiilidioksidipulloja, jotka sopivat niin Mysodan valmistamiin kuin muiden valmistajien hiilihapotuslaitteisiin.

Alalla on yleisesti ollut käytäntönä, että kuluttaja vie tyhjän hiilidioksidipullon jälleenmyyjälle ja saa täyden hiilidioksidipullon pelkän hiilidioksidin hinnalla. Hiilidioksidipullot palautetaan toiminnanharjoittajille uudelleen täyttämistä varten. Samoja hiilidioksidipulloja voidaan käyttää jopa 40 vuotta, ja hiilidioksidipullojen täyttäminen on Suomessa viranomaisvalvonnan mukaista toimintaa. Hiilidioksidipulloihin vaihdetaan uudelleen täytön yhteydessä etiketti siten, että hiilidioksidipullojen alkuperäisen liikkeellelaskijan pintaan kaivertama tavaramerkki ja pullon tiedot jäävät näkyviin.

Mysoda on pullojen uudelleen täyttämisen jälkeen myynyt ja markkinoinut pulloja kahdenlaisilla etiketeillä, väritykseltään vaaleanpunaisilla ja valkoisilla. Vaaleanpunaisissa etiketeissä on ollut hallitsevana elementtinä MYSODA-logo. Valkoisissa etiketeissä sen sijaan on ollut hallitsevana elementtinä sana ”hiilidioksidia” kirjoitettuna viidellä eri kielellä. Lisäksi valkoisessa etiketissä on ollut maininta, jonka mukaan pullon on täyttänyt Mysoda ja että Mysodalla tai MYSODA-tavaramerkillä ei ole yhteyttä pullon alkuperäiseen toimittajaan tai tämän yritykseen eikä pullossa mainittuihin tavaramerkkeihin. Samaa etiketöintitapaa noudattaa Suomessa myös muun muassa AGA. SodaStream sen sijaan käyttää itse vain SODASTREAM-logolla varustettuja etikettejä.

Hiilidioksidipullojen kierrätystapa johti vuosien oikeuskiistaan

Vuonna 2017 SodaStream-konsernin kaksi yhtiötä vaativat markkinaoikeutta (MAO) vahvistamaan, että Mysoda on loukannut heidän tavaramerkkejään käyttämällä SODASTREAM ja SODA-CLUB -tavaramerkkejä luvatta elinkeinotoiminnassaan markkinoimalla ja myymällä niillä merkittyjä hiilidioksidipulloja. SodaStream vaati markkinaoikeutta kieltämään Mysodaa jatkamasta menettelyä 100 000 euron uhkasakon uhalla. SodaStream vaati markkinaoikeutta myös velvoittamaan Mysodaa suorittamaan SodaStreamille vahingonkorvauksia tavaramerkkien loukkauksista sekä korvaamaan SodaStreamin oikeudenkäyntikulut. Markkinaoikeuden arvioitavana oli se, oliko SodaStream-yhtiöillä tavaramerkkioikeuden sammumista koskevissa kansallisissa ja EU-säännöksissä tarkoitettu perusteltu aihe vastustaa Mysodan menettelyä.

SodaStream esitti, että perustellun aiheen tulkinnassa olisi sovellettava Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännössä määriteltyjä ns. Bristol-Myers Squibb -edellytyksiä. Bristol-Myers Squibb -tapauksessa (yhdistetyt asiat C-427/93, C-429/93 ja C-436/93) oli kyse uudelleen pakattujen lääkkeiden rinnakkaistuonnista. EUT katsoi kyseisessä ratkaisussa, että tavaramerkin haltija voi kieltää uudelleen pakattujen tuotteiden myynnin, ellei jälleenmyyjä osoita, että menettely täyttää tuomiossa asetetut edellytykset. SodaStream vetosi näistä Bristol-Myers Squibb -edellytyksistä erityisesti välttämättömyysedellytykseen, jonka nojalla tavaramerkin haltija voi kieltää pullojen jälleenmyynnin, ellei uudelleen pakkaaminen, etiketin poistaminen ja uuden etiketin lisääminen ole välttämätöntä tuotteiden saattamiseksi markkinoille jäsenvaltiossa.  Markkinaoikeus totesi välituomiossaan Bristol-Myers Squibb -edellytysten osalta, että niitä ei ollut syytä soveltaa, sillä käsillä olleessa tapauksessa ei ollut kyse rinnakkaistuonnista vaan yhden jäsenvaltion sisällä tapahtuvasta menettelystä.

Markkinaoikeus tukeutui arvioinnissaan sen sijaan EUT:n ratkaisuun asiassa Viking Gas (C-46/10), jossa oli kyse kaasupullojen uudelleen täyttämisestä ja etiketin vaihtamisesta sen yhteydessä. EUT katsoi ratkaisussa, että perusteltu aihe vastustaa tavaroiden myöhempää pitämistä tavaramerkin sammumisen jälkeen on olemassa esimerkiksi silloin, kun luodaan virheellinen mielikuva siitä, että tavaramerkin haltijan ja kolmannen osapuolen välillä on taloudellinen yhteys. Tällaisen mielikuvan arvioinnissa tulee ottaa huomioon kaikki jälleenmyyjän toimintaan liittyvät olosuhteet ja pullojen myyntiolosuhteet, erityisesti kyseisellä alalla vallitsevat uudelleentäyttämiskäytännöt (ns. Viking Gas -testi).

Markkinaoikeus katsoi välituomiossaan, että SodaStreamillä oli tavaramerkkioikeuden sammumissäännöksissä tarkoitettu perusteltu aihe vastustaa Mysodan menettelyä vain siltä osin, kun menettely koski etiketin poistamista SodaStreamin tavaramerkillä varustetuista hiilidioksidipulloista, pullon täyttämistä uudelleen ja varustamista Mysodan vaaleanpunaisella etiketillä ennen myyntiä ja markkinointia elinkeinotoiminnassa. Kyseinen menettely oli markkinaoikeuden mukaan omiaan luomaan mielikuvan osapuolten välisestä taloudellisesta yhteydestä. Muilta osin ja myös Mysodan valkoisen etiketin osalta markkinaoikeus hylkäsi SodaStreamin kannevaatimukset. MAO:n ratkaisu vahvisti sen, että Mysodan valkoisten etikettien käyttö oli sallittua eikä menettely loukannut pullojen alkuperäisen liikkeellelaskijan eli SodaStreamin tavaramerkkejä.

Korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisua EUT:lta

SodaStream ja Mysoda saivat molemmat asiassa valitusluvat korkeimpaan oikeuteen (KKO). Korkeimman oikeuden arvioitavaksi tuli valitusten perusteella se, oliko SodaStreamillä perusteltu aihe vastustaa Mysodan hiilidioksidipullojen uudelleentäyttöön ja jälleenmyyntiin käyttämää menettelyä.

Korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisupyyntöä Euroopan unionin tuomioistuimelta. KKO tiedusteli EUT:lta ensinnäkin, sovelletaanko Bristol-Myers Squibb -edellytyksiä ja erityisesti välttämättömyysedellytystä myös silloin, kun kyse on liikkeeseen laskettujen tavaroiden uudelleenpakkaamisesta tai -merkinnästä samassa jäsenvaltiossa tapahtuvaa jälleenmyyntiä varten. Toiseksi KKO kysyi, sovelletaanko Bristol-Myers Squibb -edellytyksiä ja erityisesti välttämättömyysedellytystä Mysodan menettelyyn eli etikettien vaihtamiseen samalla, kun hiilidioksidipulloihin kaiverrettu SodaStreamin merkintä on edelleen näkyvissä. Kolmanneksi KKO kysyi, voiko tavaramerkin sisältävän etiketin poistaminen ja korvaaminen lähtökohtaisesti vaarantaa tavaramerkin alkuperäfunktion, vai onko uudelleenpakkaamista ja -merkintää koskevien edellytysten soveltumisen kannalta merkitystä kohdeyleisön käsityksillä siitä, mihin etiketti viittaa: vain pullon sisältämän hiilidioksidin alkuperään vai myös pullon alkuperään. Neljänneksi KKO tiedusteli, voiko pulloihin kiinnitettyjen etikettien rikkoutuminen tai irtoaminen tai vaihtoehtoisesti pullon jo aiemman uudelleentäyttäjän tekemä etiketin vaihtaminen puoltaa sitä, että etikettien korvaamista uudelleentäyttäjän etiketillä voidaan pitää välttämättömänä uudelleentäytettyjen pullojen markkinoille saattamiseksi.

EUT:n arviointi ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotus: Kokonaisvaikutelma ratkaisee

Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamies Pitruzzella antoi asiassa ratkaisuehdotuksen EUT:lle. Julkisasiamiehen tehtävänä on esittää puolueeton ja riippumaton ratkaisuehdotus asioissa, joissa EUT:n perussääntöjen mukaan edellytetään hänen lausuntoaan. Ratkaisuehdotus ei siten sido tuomioistuinta. Julkisasiamies toi ehdotuksessaan esille kaksi vaihtoehtoista päättelyä ja tarkasteli asian olosuhteita sekä Bristol-Myers Squibb -edellytysten että Viking Gas -testin kannalta. Julkisasiamies päätyi molemmissa päättelyissä samankaltaisiin lopputuloksiin.

Bristol-Myers Squibb -edellytysten osalta julkisasiamies katsoi, että pullojen uudelleentäytön ja etiketin vaihtamisen kieltäminen kolmannelta osapuolelta ei saa johtaa markkinoiden keinotekoiseen eristämiseen. Tuomioistuimen tulee eristämisvaaran arvioimiseksi tarkastella sitä, voidaanko uudelleenpakkaamista pitää välttämättömänä tuotteen käyttötarkoituksen ja luonteen valossa. Arvioinnissa on lisäksi huomioitava kolmansien pääsy uudelleentäyttömarkkinoille. Jos menettelyn katsotaan olevan välttämätöntä, on lisäksi varmistettava, että tavaramerkin haltijan oikeudet turvataan.

Viking Gas -testiä tarkastellessaan julkisasiamies korosti, että arvioinnissa on huomioitava, voidaanko uusista merkinnöistä eli uudessa aiemman poistetun etiketin tilalle laitetussa etiketissä sekä pullon kaulan kaiverrukseen näkyviin jäävässä tavaramerkissä syntyvän kokonaisvaikutelman perusteella uudelleenpakkaajaa ja tuotteen valmistajaa koskevia tietoja pitää selkeinä ja yksiselitteisinä tarkkaavaisen ja normaalin näkökyvyn omaavan kuluttajan näkökulmasta. Kyseiset tiedot eivät saa antaa kuluttajalle vaikutelmaa siitä, että tavaramerkin haltijan ja uudelleentäyttäjän välillä olisi taloudellinen yhteys tai erityinen suhde. Uusien merkintöjen luoman mielikuvan arvioimiseksi on otettava huomioon alan erityiset käytännöt sekä kuluttajien tietämys niistä.

EUT ei ottanut ratkaisussaan C‑197/21 nimenomaisesti kantaa Bristol-Myers Squibb -edellytysten soveltamiseen käsillä olevassa asiassa. EUT katsoi, että Viking Gas -tapauksessa on kyse pääasiaa lähempänä olevasta asiayhteydestä. Aiempaan oikeuskäytäntöön tukeutuen EUT totesi, että unionin oikeutta on tulkittava siten, että tavaramerkin haltijalla ei ole oikeutta vastustaa etiketin korvaamista uusilla merkinnöillä ja alkuperäisen tavaramerkin näkyviin jättämistä tavaroissa, jotka on tarkoitettu uudelleenkäytettäviksi ja -täytettäviksi useita kertoja, elleivät nämä uudet merkinnät luo kuluttajalle virheellistä mielikuvaa siitä, että jälleenmyyjän ja tavaramerkin haltijan välillä olisi taloudellinen yhteys. Sekaannusvaaraa tulee EUT:n mukaan arvioida kokonaisuutena huomioiden tavarassa ja sen uusissa merkinnöissä olevat tiedot sekä alan jakelukäytännöt ja kuluttajan tietämyksen taso näistä käytännöistä.

EUT antoi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyynnön myötä unionin tavaramerkkioikeuden tulkintaan kansallista tuomioistuinta sitovia suuntaviivoja. Korkeimman oikeuden tehtäväksi jää kuitenkin arvioida tarkemmin pulloissa uudelleentäytön jälkeen olevien merkintöjen perusteella sekaannusvaaran mahdollisuutta pullon alkuperäisen liikkeelle laskijan sekä uudelleen täyttäjän välisestä taloudellisesta yhteydestä käsillä olevassa tapauksessa ja sitä, mikä on kuluttajien tietämys hiilidioksidipullojen jakelukäytännöistä.

Kansikuva: iStock/denisvrublevski, muut kuvat: Mysoda Oy