Trumpin tekijänoikeussotkut: Yhdysvaltojen politiikka ja musiikin tekijänoikeudet

Viime aikoina otsikoissa on näkynyt useasti, kuinka artistit ovat vastustaneet teostensa luvatonta käyttöä poliittisten tarkoitusten edistämiseen. Erityisesti kyseinen ilmiö on liittynyt Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin vaalikampanjointiin.[i] Millaisia aineettomia oikeuksia artisteilla on näissä tilanteissa ja millaisia rajoituksia Yhdysvaltain lainsäädäntö kyseisiin oikeuksiin asettaa?

Musiikin käyttäminen osana politiikkaa ja vaalikampanjointia ei ole uusi idea, vaan poliitikot ovat jo pitkään osanneet hyödyntää musiikin voimaa. Musiikin avulla voidaan strategisesti yrittää antaa tietynlaista kuvaa poliitikon identiteetistä tai saada suurempi osa äänestäjistä asettumaan poliitikon leiriin. Kappalevalinnoilla voidaan pyrkiä vihjailemaan tai antaa olettaa, että kyseinen artisti tukee poliitikon näkemyksiä. Tämä on saattanut johtaa siihen, että tekijänoikeuden alaisia teoksia käytetään ilman tekijän lupaa ja tekijä tulee vastoin tahtoaan yhdistetyksi poliittisiin kantoihin.[ii]

Trump otsikoissa – artistit tyytymättömiä

Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla otsikoihin on jälleen noussut useita kertoja, miten eri artistit vastustavat musiikkinsa käyttämistä kampanjoinnissa. Céline Dionin tiimi julkaisi viestipalvelu X:ssä 10.8.2024 lausunnon, että Dion ja hänen levy-yhtiönsä ei ole antanut lupaa Donald Trumpille käyttää Dionin kappaletta ”My heart will go on”.[iii] Isaac Hayesin perhe taas on aloittanut toimet vastustaakseen Hayesin kappaleen ”Hold on I’m coming” käyttöä Trumpin kampanjoissa.[iv] Trumpille langetettiinkin väliaikainen kielto käyttää Hayesin musiikkia (IPR info Uutinen aiheesta)[v]. Béyonce, ABBA, Sinéad O’Connorin kuolinpesä, Johnny Marr, The Foo Fighters ja Village People ovat myös esittäneet tavalla tai toisella tyytymättömyytensä teoksiensa käytöstä Trumpin kampanjaan liittyen.[vi] Sinéad O’Connorin kuolinpesä ilmaisi huolensa siitä, että O’Connorin musiikkia käytti omiin tarkoituksiinsa ja vääristi taho, jota O’Connor ei olisi hyväksynyt.[vii]

Aiempina vuosina muun muassa Rihanna, Steven Tyler, Neil Young, The Rolling Stones, John Fogerty, Tom Pettyn kuolinpesä ja Phil Collins turhautuivat musiikkinsa käyttöön ja julkisesti kritisoivat tätä.[viii] John Fogertyn tiimi lähetti Trumpille vaatimuksen toiminnan välittömästä lopettamisesta.[ix]

Jotkut ovat edenneet jopa haastamaan Trumpin ja/tai hänen kampanjointitiiminsä oikeuteen. The White Stripes duona tunnettu Jack White ja Megan White kertoivat haastaneensa Trumpin oikeuteen kappaleensa ”Seven Nation Army” tekijänoikeuden loukkauksesta maanantaina 9.9.2024.[x] Joissakin tapauksissa muusikot ovat kuitenkin lopulta saaneet haluamansa oikeusteitse, esimerkiksi muusikko Eddy Grant, josta lisää myöhemmin.[xi]

Kaikki yllä mainitut artistit ovat osoittaneet tyytymättömyytensä musiikkinsa luvattomaan käyttöön poliittisissa tilaisuuksissa, kampanjamainoksissa tai muuten, mutta artistien reaktiot ovat olleet kuitenkin hyvin erilaisia. Miksi osa kirjoittaa sosiaaliseen mediaan asiasta ja toiset haastavat Trumpin oikeuteen? Millaisilla aineettomilla oikeuksilla voidaan vastustaa teosten poliittista käyttöä?

Luvallista, mutta tahdonvastaista – artistin oikeudet

Yksi tekijänoikeuden tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista on Bernin yleissopimus (1886), joka toimii perustana tekijän moraalisten oikeuksien suojalle. Bernin sopimuksen 6bis artikla suojaa tekijän oikeutta vaatia tulla nimetyksi teoksensa tekijänä ja oikeutta vastustaa teoksen muuntamista ja vääristämistä sekä muita teokseen kohdistuvia toimenpiteitä, jotka vahingoittavat tekijän kunniaa tai mainetta. Näihin moraalisiin oikeuksiin viittaamme Suomessa nimeämisoikeutena ja respektioikeutena. Englanniksi näihin viitataan yleensä sanoilla right of attribution ja right of integrity.

6bis artiklassa suojattujen moraalisten oikeuksien suoja vaihtelee kuitenkin suuresti allekirjoittajamaiden välillä, sillä oikeussuojakeinot määräytyvät kyseisen maan lainsäädännön mukaan.[xii] Yhdysvallat on ollut osa Bernin sopimusta vuodesta 1988 lähtien, mutta moraalisia oikeuksia ei suojata Yhdysvalloissa yhtä laajasti ja yhtenäisesti kuin esimerkiksi Suomessa. Implementoidessa Bernin sopimusta Yhdysvallat totesi, että heidän lainsäädäntönsä täyttää jo Bernin sopimuksen velvoitteet[xiii]. Yhdysvalloissa 6bis artiklan oikeuksia suojataan esimerkiksi Lanham Act:llä, Copyright Act:llä ja Visual Artists Rights Act:llä (VARA).[xiv] VARA:ssa viitataan right of attribution ja right of integrity, mutta se suojaa kuitenkin vain tiettyjä visuaalisia teoksia[xv], joihin sävelletyt teokset eivät kuulu.

Itse sävelletty teos on tekijänoikeudella suojattu. Teoksen äänitettä koskee rajatumpi tekijänoikeussuoja.[xvi]  Osa oikeuksista on ns. pakkolisensoitavia (compulsory and statutory licenses).[xvii] Tällainen pakollinen valtion asettama lisenssijärjestely antaa kolmansille osapuolille oikeuden käyttää maksua vastaan tekijänoikeudella suojattuja töitä (17 U.S.C. § 115).[xviii] Moni muusikko on osin tämän seurauksena siirtänyt vastuun teostensa esitysoikeuden lisensoimisen järjestöille, jotka lisensoivat näitä oikeuksia eteenpäin kollektiivisesti.[xix]  Nämä organisaatiot tunnetaan esitysoikeusorganisaatioina (PRO). Niistä The American Society of Composers, Authors and Publishers (ASCAP) vastaa sävellyksistä.[xx]

Usein tapahtumapaikoilla ja messukeskuksilla on omat kollektiiviset lisenssinsä soittaa musiikkia tapahtumissaan. Joissain tapauksissa poliittiset tapahtumat on rajattu näiden lisenssien ulkopuolelle.[xxi]  Jos tapahtumapaikalla ei ole omaa lisenssiä, kampanjan on hankittava se itse.[xxii] Lisenssi hankitaan yleensä myös muuhun käyttöön, kuten kampanjamainoksiin tai muuhun poliittiseen materiaaliin. Koska toimintaan on usein lisenssi, ei Yhdysvalloissa näihin tilanteisiin voi teoksen tekijä välttämättä suoraan tekijänoikeuden perusteella puuttua. Jos lisenssiä ei ole, on tekijänoikeuden rikkomiseen pohjautuva kanne mahdollinen Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain § 106(1) perusteella teoksen kopioimisena ja jakeluna.[xxiii]

Teosten tekijät eivät kuitenkaan menetä kaikkia oikeuksia teostensa esittämiseen antaessaan vastuun esitysoikeuden lisensoimisesta järjestöille kuten ASCAP:ille. ASCAP:in omassa ohjeessa musiikin esittämisestä poliittisissa tapahtumissa on käyty läpi erilaisia tilanteita, joissa teoksen tekijä saattaisi haastaa käyttäjän oikeuteen, vaikka teos on asianmukaisesti lisensoitu.[xxiv] Perusteet kanteille ovat esitelty lyhyesti ASCAP:in ohjeissa. Kampanja saattaa tulla haastetuksi oikeuteen harhaanjohtavasta tai valheellisesta kannatuksen osoituksesta; tunnetun henkilön ”right to publicity” -väärinkäytöstä (oikeus julkisuuteen) tai tavaramerkin väärinkäytöstä aiheutuvan ”maineen” sekaannuksen tai laimentumisen vuoksi.[xxv]

Tunnetun henkilön oikeus omaan identiteettiinsä tai brändinsä erottaviin ominaisuuksiin kuten ääneen, joka on suojattu oikeudella julkisuuteen Yhdysvalloissa ainakin 40:ssä osavaltiossa,[xxvi] suojaa musiikkiin liittyvissä tapauksissa lähinnä äänen imitoimiselta eikä musiikillisen teoksen kopioimiselta.[xxvii] Koska oikeus on suojattu osavaltiotasolla, tulkinnassa on alueellisia eroja.[xxviii] Käytännössä oikeus suojaa henkilön mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mihin hänen nimensä, kuvansa ja työnsä liitetään.[xxix] Yhdysvalloissa tekijänoikeudesta säädetään sen sijaan liittovaltion tasolla. Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeudella suojatut teokset kuuluvat sen toimivaltaan yksinomaisesti.[xxx] Tämän vuoksi esimerkiksi Kaliforniassa asiaa on tulkittu tapauksessa Laws v. Sony Music Entertainment, Inc (2006).[xxxi] niin, että vaikka tapauksessa Waits v. Frito-Lay (1992) todettiin, että äänen imitoiminen rikkoo oikeutta julkisuuteen,[xxxii] ei oikeutta julkisuuteen voida soveltaa tilanteisiin, jossa väitetty loukkaava teos on tekijänoikeuden alaan kuuluva.[xxxiii] Tämä vahvistettiin toisessa Kalifornian tapauksessa Butler v. Target Corp (2004).[xxxiv]

Toisin kuin oikeus julkisuuteen, myös tavaramerkkiä koskeva laki on Yhdysvalloissa säädetty liittovaltion tasolla. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että tämän vuoksi tavaramerkkiä koskeva kanne voi onnistua todennäköisemmin kuin oikeutta julkisuuteen koskeva kanne silloin, kun tarkoitus on puuttua musiikin esittämiseen.[xxxv] Esimerkiksi tapauksessa Waits v. Frito-Lay (1992) todettiin, että Waitsin omintakeisen äänen imitoiminen mainoksessa aiheuttaa kuulijassa olettamuksen, että Waits laulaa mainoksessa ja siten tukee mainostajaa. Kyse oli harhaanjohtavan tai valheellisen kannatuksen osoittamisesta (false endorsement).[xxxvi]

Yhdysvalloissa Lanham Act:in § 43(a) pyrkii puuttumaan tilanteisiin, jossa aiheutuu sekaannusta tuotteen alkuperästä, sponsoroinnista tai merkin omistajan hyväksynnästä[xxxvii]. Tämän perusteella se taho, joka antaa virheellisen tai valheellisen kuvan tavaramerkin suhteesta tuotteeseensa ja aiheuttaa siten sekaannusta (confusion), on vastuussa.[xxxviii] Tähän voisi vedota julkisuuden henkilö, jonka tavaramerkkiä poliitikko käyttää ja josta siten aiheutuu sekaannusta kuluttajalle esimerkiksi liittyen sponsorointiin. Tavaramerkkinä voi toimia myös musiikin pätkä. Tavaramerkin loukkaamisesta artisti pystyy haastamaan poliittisen kampanjan oikeuteen, jos kampanja kopioi nimenomaan tavaramerkkiä.[xxxix]

Teos, kuten tekijänoikeuden suojaama kappale tai kuten tapauksessa Oliveira v. Frito-Lay, Inc. (2001), äänite kappaleesta artistin esittämänä, ei kuulu Lanham Act:in soveltamisalaan.[xl] Esimerkkitapauksena tästä on Henley v. DeVore (2010), jossa oli kyse siitä, että DeVore oli muunnellut Henleyn kappaleen sanoja ja kappaleen oli laulanut kampanjan mainoksiin kampanjan manageri uusilla kampanjaan liittyvillä sanoilla.[xli] Tuomioistuin ei katsonut, että tässä olisi voinut vedota Lanham Act:iin eikä tapaus ole verrattavissa tapaukseen Waits v. Frito-Lay (1992), sillä laulaja ei selvästi ole Henley. Tuomioistuimen mukaan muunneltujen kappaleiden perusteella ei voitu olettaa, että Henleyn tukee kampanjaa.[xlii]

Jotkut oikeusoppineet eivät pidä todennäköisenä, että kanteet musiikin käyttöä vastaan onnistuvat, kun käyttäjällä on lisenssi.[xliii]  On selvää, että tilanteet, jossa musiikin esittämiselle on lisenssi, ovat hiukan kinkkisiä teosten tekijöille vastustaa. Kun käyttäjällä ei ole lisenssiä ja tekijänoikeuden haltija nostaa kanteen tekijänoikeuden loukkauksesta, saattaa poliitikko kuitenkin vedota teoksen kohtuulliseen käyttöön eli fair use -oppiin.

Tekijänoikeussuojan ja sananvapaussuojan jännite –”fair use”

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys (first amendment) suojelee sananvapautta ja asettaa myös poliittisen puheen suojattuun asemaan. Varsinaisesti siinä ei ole mainittu poliittista puhetta, mutta oikeuskäytännössä on linjattu, että sen tarkoitus on turvata vapaa keskustelu valtion demokraattisesta hallinnosta sekä ehdokkaista.[xliv] Peilattuna tähän poliittisen puheen etuoikeutettuun asemaan saattaa tekijänoikeuslaki ja sen takaama yksinoikeus näyttää ristiriitaiselta. Yhdysvalloissa ei ole kirjattu tekijänoikeuslakiin erillistä poikkeusta, joka koskisi poliittista puhetta. Tuomioistuimet ovat yhdenmukaisesti tunnustaneet, että ensimmäinen lisäys on sisällytetty tekijänoikeuslakiin esimerkiksi fair use -lausekkeeseen, eikä näin ollen erilliselle poikkeukselle ole tarvetta. Tämä tekijänoikeuslakiin sisäänrakennettu sananvapaudensuoja tarkoittaa, ettei poliittisissa tekijänoikeusrikkomus tapauksissa ole tarvetta tehdä erillistä sananvapauspoikkeusta tai analyysiä perustuslain ensimmäisestä lisäyksestä.[xlv] Osa tutkijoista on kyseenalaistanut, onko poliittisissa tekijänoikeusasioissa fair use -oppi riittävä suojaamaan sananvapautta tekijänoikeudelliselta sensuurilta.

Fair use on kodifioitu Yhdysvaltain tekijänoikeuslain 107 §:ään. Pykälän mukaan tekijänoikeudella suojattua teosta voidaan käyttää ilman tekijän suostumusta, jos kohtuullinen käyttö liittyy esimerkiksi kommentointiin, uutisointiin tai kritiikkiin. Arvioitaessa, onko teoksen käyttö tietyssä tapauksessa oikeudenmukaista, tulee huomioon ottaa:

1) käytön tarkoitus ja luonne,

2) tekijänoikeudella suojatun teoksen luonne,

3) käytetyn osan suuruus ja olennaisuus suhteessa tekijänoikeudella suojattuun teokseen kokonaisuudessaan: ja

4) käytön vaikutus tekijänoikeudella suojatun teoksen mahdollisiin markkinoihin tai arvoon.[xlvii]

Tuomioistuimet soveltavat näitä neljää kriteeriä tehdessään arviota fair use -opin soveltamisesta poliittisissa tekijänoikeudenrikkomus tapauksissa ja voivat sallia teoksen käytön ilman tekijän lupaa käyttötarkoituksessa, joka usein liittyy teoksen parodioimiseen tai kritisoimiseen. Kriteerien täyttyessä fair use -oppi mahdollistaa siis tilanteen, jossa poliitikko voi käyttää artistin musiikkia osana vaalikampanjaansa ilman varsinaista lisenssiä tai lupaa artistilta. Yleensä fair use -opin toinen kriteeri, joka koskee teoksen luonnetta, on tuomioistuinten arvioinnissa ratkaisevin kriteeri, kun puhutaan poliittisista fair use -tilanteista.[xlviii]

Ensimmäinen arviointikriteeri huomioi teoksen käyttötarkoituksen. Yleensä ei-kaupallinen käyttö on väitteenä menestynyt hyvin ja useimmat tuomioistuimet ovat linjanneet teosten poliittisen käytön ei-kaupalliseksi. Teosten käyttö poliittisessa tarkoituksessa ei saa kuitenkaan automaattista fair use -opin ensimmäisen kriteerin vapautusta. Tapauksessa Henley v DeVore (2010) tuomioistuin katsoi, että tekijänoikeudella suojatun kappaleen käyttö osana poliittista kampanjavideota oli kaupallista käyttöä. Videolla oli pyritty saamaan julkisuutta ja kampanjalahjoituksia ja tuomioistuin lausui asiassa, ettei varsinainen rahallinen hyöty ollut ainoa kriteeri, jolla käytön tarkoitus voitiin määritellä. [xlix] Harper & Row (1985) tapauksessa tuomioistuin kiteytti käytön tarkoituksen arvioinnin niin, että on arvioitava, hyötyykö aineiston käyttäjä alkuperäisen teoksen käytöstä maksamatta tekijälle korvausta.[l]

Käytön tarkoituksen arvioinnissa tulee myös ottaa huomioon, onko kyseinen alkuperäisen teoksen käyttö ollut teosta muuntavaa. Fair use -opin mukaista käyttöä on katsottu olevan sellainen käyttö, joka muuttaa alkuperäistä teosta antamalla sille uudenlaisen merkityksen, ilmaisun tai viestin. Tapauksessa Campbell v. Acuff-Rose Music, Inc. (1994) tuomioistuin lausui teoksen käytön arvioinnista, että olennaista on huomioida, muuttaako uusi teos alkuperäistä esimerkiksi uudella sanomalla tai merkityksellä tai lisääkö uusi teos alkuperäiseen jotakin, kuten uuden tarkoituksen sekä missä määrin teosta muunnetaan.[li] Yhdysvaltain tekijänoikeuslain 107 § ei mainitse sanaa “muuntaminen”, mutta oikeuskäytännössä tälle on lähtökohtaisesti annettu painoarvoa[lii]

Toisessa fair use -kriteerissä arvioidaan alkuperäisen teoksen luonnetta. Poliittisiin käyttötarkoituksiin liittyvissä tilanteissa tämä kriteeri on noussut tuomioistuimissa keskeiseksi.[liii] Oikeuskäytännössä on linjattu, että luonteeltaan informatiivisen teoksen käyttö katsotaan todennäköisemmin fair use -opin mukaiseksi kohtuulliseksi käytöksi, kuin luovan teoksen käyttö. Luovia teoksia ovat esimerkiksi erilaiset sävellykset. [liv] Jos alkuperäisenkin teoksen luonne on poliittinen, katsotaan teoksen käyttöä poliittisissa tarkoituksissa usein kohtuulliseksi fair use -opin mukaisesti.[lv] Esimerkiksi tapauksessa Keep Thomson Governor Committee (1978) poliittisen kampanjan musiikin käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin teki käytöstä ”fair use”.[lvi] Kuitenkaan alkuperäisen teoksen poliittinen luonne ei oikeuskäytännön mukaan automaattisesti tarkoita, että teos olisi fair use -lausekkeen mukaan käytettävissä.[lvii]

Kolmas kriteeri arvioi alkuperäisestä teoksesta käytetyn osuuden suuruutta ja olennaisuutta. Yleisesti ottaen, mitä suurempaa osaa alkuperäisestä teoksesta käytetään, sitä epätodennäköisemmin se on fair use -opin mukaan hyväksyttyä käyttöä. Poliittisissa fair use -tilanteissa kolmannen kriteerin ei ole katsottu olevan niin ratkaiseva kuin muiden kriteerien ja kyseistä kriteeriä tulisikin tulkita peilaten käytön tarkoitusta ja luonnetta. Kriteeriä saatetaan painottaa tilanteissa, joissa vaihtoehtoja välittää poliittinen viesti olisi useita eli juuri kyseistä tekijänoikeuden alaista teosta ei tarvitsisi käyttää tavoitteen saavuttamiseen. [lviii]

Neljäs kriteeri ottaa huomioon, miten teoksen käyttö saattaa vaikuttaa sen mahdollisiin markkinoihin tai arvoon.  Kriteeriä arvioidessa tuomioistuimen tulee ottaa huomioon sekä alkuperäiselle teokselle että myös johdannaisteokselle mahdollisesti aiheutuva markkinahaitta.  Poliittisten käyttötarkoitusten yhteydessä teoksen tekijät yleensä vetoavat siihen, että käyttö vahingoittaa heidän mainettaan. Kyseinen väite ei todennäköisesti estä teoksen käyttöä fair use -lausekkeen nojalla, sillä tuomioistuimet ottavat arvioinnissaan huomioon teokselle aiheutuvan varsinaisen tai mahdollisen kaupallisen haitan. Mainehaitan aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta tulisi voida osoittaa näyttöä.[lix]

Oikeustapaus Grant v Trump

Esimerkki tilanteesta, jossa Trump on käyttänyt musiikkia ilman lupaa, löytyy tapauksesta Grant v Trump (2021). Tapauksessa oli kyse ”Electric Avenue” -kappaleen käyttämisestä osana poliittista kampanjamainosta. Tapaus on mielenkiintoinen, koska siinä tuomioistuin arvioi fair use- perustetta ja punnitsi huolellisesti teoksen käytön tarkoitusta ja luonnetta politiikkaan liittyvässä yhteydessä. Twitterissä julkaistussa videossa on nähtävissä Joe Bidenia esittävä hahmo ja takana soi Eddy Grantin ”Electric Avenue” -kappale. Grantin oikeudet kappaleeseen on siirretty Greenheart Antigua -yritykselle. Grant syytti Trumpia, että hän käytti kappaletta ilman lupaa tai lisenssiä, ja näin ollen loukkasi kappaleen kopiointi- ja levitysoikeuksia.

Trump vetosi, että kappaleen käyttö oli oikeutettua fair use -lausekkeen perusteella. Kappaletta käytettiin osana videota, joka tuli Trumpin puolustuksen mukaan ymmärtää johdannaisteoksena. Videota käytettiin komedialliseen ja poliittiseen tarkoitukseen, joka erosi kappaleen alkuperäisestä tarkoituksesta.

Tapauksessa tuomioistuin toteutti tapauskohtaisen arvioinnin jokaisen fair use -kriteerin osalta. Ensimmäisen arviointikriteerin mukaan johdannaisteoksen tulisi kommentoida alkuperäistä teosta tai sitä tulisi käyttää eri tarkoitukseen kuin alkuperäistä. Tuomioistuin arvioi, että videon tekijä olisi voinut valita käyttää, mitä tahansa muuta kappaletta videon taustalla ja se olisi silti palvellut samaa tarkoitusta. Vaikka videolla oli yleinen poliittinen tarkoitus, ei sen voitu katsoa automaattisesti olevan teoksen muuntavaa käyttöä.

Toinen arviointikriteeri puolsi sitä, ettei teosta tulisi käyttää fair use –lausekkeen nojalla, sillä teoksen luonteen katsottiin olevan luova. Kolmannen kriteerin osalta tuomioistuin lausui, että kappaleesta oli käytetty huomattavaa osaa leikkaamattomana ja se oli tunnistettavissa välittömästi videosta. Neljännen kriteerin osalta tuomioistuin kuuli useiden asiantuntijoiden arviointeja teoksen käytön vaikutuksista sen lisensointimarkkinoihin ja mahdollisiin vahinkoihin. Trump ei onnistunut näyttämään, että teoksen mahdollisiin markkinoihin ei aiheutuisi haittaa.

Kokonaisuudessaan tuomioistuin katsoi, että kappaletta oli kopioitu huomattavissa määrin ja sitä käytettiin poliittisessa videossa muokkaamatta laulun piirteitä. Käytön sallimiseksi Trumpin olisi pitänyt joko maksaa lisenssi, pyytää teoksen tekijän lupaa käyttöön tai muuttaa kappaletta uudella ilmaisulla tai viestillä. Trumpin haaste kanteen hylkäämiseksi hylättiin, sillä hän ei pystynyt osoittamaan, että teoksen käyttöön soveltui fair use -oppi.[lx] Tapausta ei ole käsitelty vielä korkeammissa oikeusasteissa.

Lopuksi

Artistien on harkittava monenlaisia näkökohtia päättäessään, miten reagoida, kun poliitikko käyttää artistin teoksia kampanjassaan. Kuten artikkelissa on käsitelty, erot artistien reaktioissa voivat johtua myös sävellysten tekijänoikeuksiin liittyvistä näkökohdista. Kun poliitikolla ei ole lisenssiä musiikin käyttöön, artistilla on mahdollisuus haastaa kampanja tekijänoikeuden loukkaamisesta. Joissain tilanteissa poliitikolla on kuitenkin lisenssi käyttää sävellyksiä, kuten esimerkiksi tapahtumapaikan kautta saatu kollektiivilisenssi. Lisenssistä huolimatta voi teoksen tekijää harmittaa teoksen käyttö poliittisessa kontekstissa, jos käytöstä aiheutuu esimerkiksi mainehaittaa. Pelkkä mainehaitta ei oikeuta haastamaan oikeuteen tekijänoikeuden loukkaamisesta, kun käyttäjällä on lisenssi.[lxi] Tavaramerkkilainsäädäntö voi toimia kuitenkin turvana joskus myös näissä tilanteissa.

On kuitenkin olemassa keinoja vastustaa käyttöä, kuten julkinen lausunto poliitikon käyttöä vastaan, joka voi taas vastavuoroisesti aiheuttaa mainehaittaa poliitikolle. Onko kuitenkaan tarkoituksenmukaista, että immateriaalioikeuksia puolustetaan vain sosiaalisen median ja julkisten lausuntojen kautta käytyinä sotina? Riittävätkö aiemmin käsitellyt mahdollisuudet toiminnan vastustamiselle oikeusteitse? Tätä Yhdysvaltain tekijänoikeuteen liittyvää ilmiötä tarkasteltaessa, huomaa moraalisten oikeuksien vähäisen merkityksen Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädännössä moneen EU maahan verrattuna ja sen, miten eri keinojen kautta pyritään silti vaikuttamaan samoihin tekijän aineettomia oikeuksia koskeviin asioihin. Luominen on hyvin henkilökohtainen prosessi ja teokset ovat artistin omia henkisiä luomuksia. Ei siis ole ihme, että artistit haluavat päästä vaikuttamaan teostensa käyttöön. Vaikka Yhdysvallat ovatkin katsoneet lainsäädäntönsä täyttävän Bernin sopimuksen velvollisuudet moraalisten oikeuksien osalta, herää kysymys, olisiko tätä artistien kokemaa ongelmaa nykyisessä laajuudessa, jos tekijöillä olisi turvanaan aiempaa vahvempi tekijänoikeuden moraalisten oikeuksien suoja.

Fair use –lauseke takaa poliitikoille mahdollisuuden hyödyntää tietyissä määrin teoksia osana poliittista puhetta ja toteuttaa sananvapautta. Se, että kappaletta käytetään täysin muuntamattomana ilman tekijän lupaa ei saa turvaa fair use -lausekkeesta ja sen sananvapautta edistävästä osasta. Fair use -lauseketta ei tule siis ymmärtää väärin poliittisen puheen “vapaudu vankilasta -korttina”, joka oikeuttaisi käyttämään kappaleita osana kampanjointia pelkästään sillä verukkeella, että kyse on poliittisesta käyttötarkoituksesta. Ilmiössä tulisikin kyseenalaistaa sitä, voivatko poliitikot ohittaa artistien immateriaalioikeudet, kun he hyödyntävät artistien ja heidän teoksiinsa liittyvää mainetta kalastellessaan äänestäjiä.

_____

[i] Rolling Stone, All the artists who don’t want Donald Trump using their music. Rolling Stone, 30.8.2024. Saatavissa: https://www.rollingstone.com/music/music-lists/all-the-artists-who-dont-want-donald-trump-using-their-music-1235080043/celine-dion-6-1235080045/ (viitattu 11.9.2024).

[ii]Jared Zim, Copyright and Political Campaigns: How Much Control Should a Copyright Owner Have Over the Use of Their Musical Work in a Political Campaign. University of Miami Business Law Review, vol. 31, no. 3, Kevät 2023, s. 62-91.

[iii] McDermott Eileen, The Trump Campaign’s lates copyright conundrum. IP Watchdog. IPWatchdog Inc. 12.8.2024. Saatavissa: https://ipwatchdog.com/2024/08/12/trump-campaigns-copyright-conundrum/id=180080/ (viitattu 11.9.2024) ja Dion Celine. Post. Viestipalvelu X 10.8.2024. Saatavissa: https://x.com/celinedion/status/1822347994223587506 (viitattu 11.9.2024).

[iv] McDermott Eileen, 12.8.2024.

[v] Siiri Klang, Donald Trumpille kielto käyttää Isaac Hayesin kappaletta kampanjoinnissan. IPRinfo 6.9.2024. Saatavissa: https://iprinfo.fi/uutiset/donald-trumpille-kielto-kayttaa-isaac-hayesin-kappaletta-kampanjoinnissaan/ (viitattu 17.9.2024).

[vi] Rolling Stone, 2024.

[vii] Shafer Elisse, Sinéad O’Connor Estate Denounces Donald Trump’s Use of ‘Nothing Compares 2 U’ at Campaign Rallies: She ‘Would Have Been Disgusted, Hurt and Insulted’. Variety Media LLC, 4.5.2024. Saatavissa: https://variety.com/2024/music/global/sinead-oconnor-donald-trump-nothing-compares-2-u-rallies-1235929084/ (viitattu 11.9.2024).

[viii] Rolling Stone 30.8.2024.

[ix] Rolling Stone, 30.8.2024.

[x] Rolling Stone, Dillon Nancy, Jack White, Meg White Hit Donald Trump with Lawsuit: ‘This Machine Sues Fascists’. Rolling Stone, 9.9.2024. saatavissa: https://www.rollingstone.com/music/music-news/donald-trump-sued-jack-white-meg-white-the-white-stripes-1235098125/ (viitattu 11.9.2024) ja Mcdermot Eileen, White Stripes is Latest Band to Sue Trump Campaign for Copyright Violations. IP Watchdog. IPWatchdog Inc. 10.9.2024. Saatavissa: https://ipwatchdog.com/2024/09/10/white-stripes-latest-band-sue-trump-campaign-copyright-violations/id=181070/ (viitattu 11.9.2024).

[xi] Vivian Stolt, Donald Trumpia syytetään muusikoiden tekijänoikeuksien rikkomisesta. IPRinfo, 6.10.2021. Saatavissa: https://iprinfo.fi/uutiset/donald-trumpia-syytetaan-muusikoiden-tekijanoikeuksien-rikkomisesta/ (viitattu 17.9.2024).

[xii] Harenko, Kristiina, 1960- kirjoittaja.; Kivistö, Martti, 1962- kirjoittaja.; Niiranen, Valtteri, 1967- kirjoittaja.; Tarkela, Pekka, 1965- kirjoittaja.; Alma Talent. S. 96-97.

[xiii] Title 17 of the United States Code, Appendix Q:The Berne Convention Implementation Act of 1988

[xiv] Jacobs, Samuel, The Effect of the 1886 Berne Convention on the U.S. Copyright System’s Treatment of Moral Rights and Copyright Term, and Where That Leaves Us Today. Telecomm. & Tech. L. Rev. 169, 2016. s.174-175.

[xv] Temple A. Karyn, authors, attribution, and integrity: examining moral rights in the united states. United States Copyrigth Office, 2019. S.3

[xvi] Michel Stefan, You Can’t Always Get What You Want: A Comparative Analysis of the Legal Means to Oppose the Use of Campaign Music. John Marshall Review of Intellectual Property Law, vol. 18, no. 2, 2018, s. 169-204. HeinOnline. s.175.

[xvii] Schwender Danwill D., The Copyright Conflict between Musicians and Political Campaigns Spins Around Again. American Music, Vol. 35, No. 4, Music and the 2016 U.S. Presidential Campaign (Winter 2017), s. 490-500. University of Illinois Press 2017, s.491-492.

[xviii] Schwender Danwill 2017, s.491 “The compulsory licensing scheme set up under the Copyright Act controls both digital phonorecord deliveries and mechanical reproductions (17 U.S.C. §§ 111–22).”.

[xix] Schwender Danwill 2017, s.491.

[xx] Muita sävellyksistä vastaavia järjestöjä: Broadcast Music, Inc. (BMI); and SESAC Holdings, Inc. (originally the Society of European Stage Authors and Composers and known as SESAC) Schwender Danwill 2017, s.491.

[xxi] Schwender Danwill 2017, s.492.

[xxii] Michel Stefan 2018, s.176.

[xxiii] Michel Stefan 2018, s.176.

[xxiv] ASCAP, Guidelines on using music in political campaigns: what you should know. ASCAP. Saatavissa: https://www.ascap.com/help/ascap-licensing/political-campaign-license-faqs ja https://www.ascap.com/~/media/files/pdf/advocacy-legislation/political_campaign.pdf (viitattu 12.9.2024).

[xxv] ASCAP GUIDELINES.

[xxvi] Michel Stefan 2018, s.171.

[xxvii] Schwender Danwill 2017, s.495.

[xxviii] Michel Stefan 2018, s.177.

[xxix] Michel Stefan 2018, s.177.

[xxx] Michel Stefan 2018, s.178.

[xxxi] Laws v. Sony Music Entm’t. Inc., 448 F.3d 1134, 1134 (9th Cir. 2006).

[xxxii] Waits v. Frito-Lay, Inc., 978 F.2d 1093, 1098 (9th Cir. 1992).

[xxxiii] Laws v. Sony Music Entertainment, Inc.

[xxxiv] Butler v. Target Corp., 323 F. Supp. 2d 1052, 1055-1056 (C.D. Cal. 2004).

[xxxv] Long, Elizabeth, Trumped by False Endorsement: Musicians Still Might Have Intellectual Property Rights to Prohibit Politicians from Using Their Songs Despite Copyright Licenses. Northern Kentucky Law Review, vol. 44, no. 2, 2017, pp. 171-204, s.173.

[xxxvi] Waits v. Frito-Lay, Inc., 978 F.2d 1093, 1098 (9th Cir. 1992).

[xxxvii] 15 U.S.C. § 1125(a) (2012) “Lanham Act”. ja Michel Stefan 2018, s.179.

[xxxviii] 15 U.S.C. § 43 (a)(A) (2012) ja Michel Stefan 2018, s.179.

[xxxix]Schwender Danwill 2017, s.495.

[xl] Oliveira v. Frito-Lay, Inc., 251 F.3d 56, 62 (2d Cir. 2001). ja Michel Stefan 2018, s.180.

[xli] Henley v. DeVore, 733 F. Supp. 2d 1144 (C.D. Cal. 2010).

[xlii] Henley v. DeVore, 733 F. Supp. 2d 1144 (C.D. Cal. 2010). Ja Michel Stefan 2018, s.181.

[xliii] Michel Stefan 2018, s.181.

[xliv] Citizens United v. Fed. Election Comm’n, 558 U.S. 310, 339-40 (2010).

[xlv] Smith, Cathay Y. N, Political Fair Use. William & Mary Law Review, vol. 62, no. 6.5.2021, pp. 2003-2074, s. 2008., katso Harper & Row, Publishers, Inc. v. Nation Enters., 471 U.S. 539, 556-60 (1985).

[xlvi] Katso: Joseph P. Bauer, Copyright and the First Amendment: Comrades, Combatants, or Uneasy Allies?, 67 WAsH. &LEEL.REV. 831, 873, 2010.

[xlvii] U.S.C. § 107.

[xlviii]Smith, Cathay Y. N. 2021, s.2040.

[xlix] Campbell v. Acuff-Rose Music, Inc., 510 U.S. 569, 579 (1994).

[l] Harper & Row, Publishers, Inc. v. Nation Enters., 471 U.S. 539, 562 (1985).

[li] Campbell v. Acuff-Rose Music, Inc., 510 U.S. 569, 579 (1994).

[lii]Clark D. Asay, Arielle Sloan ja Dean Sobczak, Is Transformative Use Eating the World?. 61 B.C. L. REV. 905, 948-49, 2020. (describing factor two as statistically irrelevant); Barton Beebe, An Empirical Study of U.S. Copyright Fair Use Opinions, 1978-2005. 156 U. PA. L. REV. 549, 584-86 2008, s.908.

[liii] Smith, Cathay Y. N. 2021, s.2040.

[liv] Henley v. DeVore, 733 F. Supp. 2d 1144, 1151 (C.D. Cal. 2010).

[lv] Katso esim. Galvin v. Ill. Republican Party, 130 F. Supp. 3d 1187, 1190, 1197 (N.D. Ill. 2015), Hill v. Pub. Advoc. of the U.S., 35 F. Supp. 3d 1347, 1352, 1360 (D. Colo. 2014) ja Galvin v. Ill. Republican Party, 130 F. Supp. 3d 1187, 1190, 1197 (N.D. Ill. 2015).

[lvi] Keep Thomson Governor Comm., 457 F. Supp. at 961.

[lvii] Galvin v. Ill. Republican Party, 130 F. Supp. 3d 1187, 1193 (N.D. Ill. 2015). Aiheesta lisää esm. Smith, Cathay Y. N. 2021, s.2040.

[lviii] Smith, Cathay Y. N. 2021, s.2058-2063.

[lix] Smith, Cathay Y. N. 2021, s.2061

[lx] Grant v. Trump, 563 F. Supp. 3d 278 (S.D.N.Y. 2021).

[lxi] Smith, Cathay Y. N. 2021, s.2061.

______________

Kannen kuva:

iStock / Derek Brumby

Kuvat:

iStock / olga_steckel
iStock /lenscap67
iStock / Dmitry Vinogradov