Tekoäly ja työ

Joka päivä kuulee puhuttavan tekoälystä eli AI:sta (Artificial Intelligence). IPRinfo-lehden tekoälyä käsittelevissä artikkeleissa pyritään määrittelemään mitä se tarkoittaa, mistä nimitys on peräisin, missä sitä käytetään ja etenkin, miten sen käyttö vaikuttaa yhteiskuntaan, yrityksiin ja työntekijöihin eli työhön. Käsite tekoäly syntyi runsaat kuusikymmentä vuotta sitten, tarkemmin sanottuna vuonna 1956 jolloin ryhmä tutkijoita tapasivat New Hampshiressä Yhdysvalloissa.

Määritelmät vaihtelevat. Komission vuoden 2021 huhtikuussa julkaiseman tekoälyasetuksen mukaan AI-järjestelmällä tarkoitetaan tietyllä tekniikalla valmistettua ohjelmistoa, joka voi tiettyjen ihmisten määrittämien tavoitteiden puitteissa tuottaa sisältöä, ennusteita, suosituksia tai päätöksiä, jotka vaikuttavat sen kanssa vuorovaikutuksessa olevaan ympäristöön (IPRinfo 3/2021). Näihin tekniikoihin kuuluvat muun muassa koneoppiminen ja siihen sisältyvä syväoppiminen, erilaisia logiikkaan perustuvia tekniikoita, jotka sisältävät esimerkiksi asiantuntijajärjestelmiä sekä tilastollisia menetelmiä.

Toinen tapa lähestyä AI:n sisältöä on puhua käytettyjen tekniikoiden (techniques) ohella sovelluksista (applications) ja alueista missä tekoälyä sovelletaan (application fields). AI:n avulla voidaan esimerkiksi poistaa taustamelu kuulolaitteesta. AI tekniikoita käytetään navigaattoreissa, kirjoja ja musiikkia suositeltaessa, tukena tehtäessä diagnooseja ja tulkittaessa röntgenkuvia. Lisäksi on olemassa siivousrobotteja, robottiruohonleikkureita, kirurgisia robotteja ja teollisuusrobotteja. puhetunnistimia, digitaalisia assistentteja, optisia lukulaitteita ja niin edelleen. Luettelo on pitkä. Tyypillisiä alueita missä tekoälyä sovelletaan ovat esimerkiksi biotieteet, telekommunikaatio ja kuljetukset.

Patenttihakemukset ovat varsin hyvä indikaattori teknologian kehityksestä ja nykytilasta. Tekoäly ei ole tästä poikkeus. WIPO:n julkaiseman raportin 2019 Technology Trends Artificial Intelligence mukaan vuosien 1960 ja 2018 välillä on julkaistu noin 340 000 hakemusta ja 1,6 miljoonaa tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät tekoälyä tavalla tai toisella. Hakemukset ovat lisääntyneet erityisesti vuosien 2011 ja 2017 välisenä aikana. Yleensä patenttihakemukset laahaavat selvästi tieteellisten kirjoitusten perässä – tekoälyn osalta noin kymmenen vuotta. Tämä suhdeluku on kuitenkin kaventumassa, mikä puhuu käytännön sovellusten merkityksen kasvusta ja mielenkiinnon lisääntymisestä.

AI:n vaikutus työhön

Keskusteltaessa liikemaailmassa siitä, mitä uusia taitoja ja apuvälineitä tarvitaan, kuinka yrityksiä tulee organisoida, mitä voi automatisoida ja miten saada henkilöstö mukaan muutokseen, voidaan erottaa ainakin viisi erilaista skenaariota.

Yhtä voidaan kutsua dystooppiseksi skenaarioksi, toista utopiaksi, kolmatta teknologiaoptimismiksi, neljättä tuottavuusskeptiseksi skenaarioksi ja viidettä optimistiseksi realismiksi.

Ensimmäisessä tulevaisuuden kuvassa koneet taistelevat voiton ihmisestä ja tekoäly korvaa asiantuntijoiden ja korkeasti koulutettujen työt ja robotit hoitavat raskaat tehtävät. Seurauksena on suurtyöttömyys ja laskevat palkat, varsinkin USA:ssa ja Euroopassa, joissa kulutus vastaa noin 60 % BKT:sta.

Toisessa skenaariossa lopputulema on päinvastainen. Nopeasti kasvavassa talousympäristössä, jossa koneet pystyvät jäljittelemään ihmisaivojen toimintaa, hyvinvointi lisääntyy ja ihmiset voivat keskittyä omiin harrastuksiinsa.

Teknologiaoptimistit povaavat tuottavuuden lisääntymistä, mutta sen ja informaation saatavuuden helpottuminen jakaantuu epätasaisesti ja moni työpaikka häviää. Jotta voidaan välttyä kielteisiltä työ- ja palkkaseurauksilta, on panostettava koulutukseen ja erilaisten digitaalisten taitojen opettamiseen ja oppimiseen.

Älykkäästä teknologiasta huolimatta tuottavuusskeptikot eivät usko tuottavuuden nousevan mainittavasti, jolloin tulevaisuudessa häämöttää pysähtyneisyyden tila suuria kustannuksia vaativine ympäristöhaasteineen.

Optimistinen realisti muistuttaa puolestaan teknologiaoptimistia ja näkee tuottavuuden lisääntyvän digitalisaation ja älykkäiden koneiden myötä. Tämä kehitys voi kuitenkin vähentää työpaikkoja joka tasolla niin asiantuntijoiden kuin manuaalista työtä tekevien keskuudessa. Lisää tutkimusta tarvitaan tuottavuuden kasvun, työllisyyden ja palkkojen keskinäisien suhteiden vastalääkkeiden löytämiseksi.

Päätelmiä        

Kenties realistinen teknologiaoptimismi on lähimpänä totuutta ottaen huomioon, että läpimurtoja on vaikeaa ennustaa. Järkeileminen jälkikäteen on helpompaa. Selvää on, että yritysten ja niitä konsultoivien, esimerkiksi IP-toimistojen, on jatkuvasti seurattava teknologista kehitystä ja otettava käyttöön uutta teknologiaa työn teon tueksi. Liiketoiminnassa tulee jatkuvasti miettiä, mitä työpanoksia tarvitaan ja vastaako nykyorganisaatio kysyntään. Tärkeintä kuitenkin on, että kehitystyö tehdään yhdessä työntekijöiden kanssa. Ihmisen tulee myös arvioida ja kontrolloida tekoälyn tuottamia tuloksia.

Vaikka erityisesti palvelualoilla on kiire hoitaa asiakkaiden toimeksiannot ja vastata niiden tarpeisiin, on säännöllisin väliajoin syytä pohtia, miten vastata nopean teknologisen kehityksen haasteisiin niin käytettävien apuvälineiden kuin osaamisen osalta. Näin turvataan parhaiten työpaikkoja. Työn sisältö voi toki muuttua matkan varrella.

On pidettävä mielessä, että siinä missä älykkäät laitteet ja koneet ovat nopeita, tarkkoja ja johdonmukaisesti rationaalisia, ne eivät kuitenkaan voi korvata ihmisen intuitiota, tunteita ja kulttuurista herkkyyttä. Optimaalinen lopputulos syntyy näitä yhdistelemällä.