Tekijänoikeudellisen ”ettei kukaan muu vastaavaan luomistyöhön ryhtyvä voisi päätyä samankaltaiseen lopputulokseen” -kriteerin käyttökelpoisuudesta
Otsikonmukainen tekijänoikeudellisen omaperäisyyden määritelmä on elänyt pitkään kotimaisessa ja pohjoismaisessa tekijänoikeustraditiossa. EU-tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö – etenkin tuomio Mio/Konektra – kuitenkin kieltää jäsenvaltioita määrittelemästä harmonisoitua omaperäisyyskäsitettä tällä tavalla.
”Omaperäisyys” on tekijänoikeuden kenties tärkein termi, sillä se on tätä nykyä suojan saamisen ainoa edellytys. Suomalaiseen tekijänoikeustraditioon on pitkään kuulunut omaperäisyys-kriteerin määrittely siten, että sen on katsottu tarkoittavan, ettei kenenkään muun vastaavaan luomistyöhön ryhtyvän voida olettaa päätyvän samankaltaiseen lopputulokseen (ks. esim. Harenko et al. 2024, s. 21). Tämä niin sanottu ”ettei kukaan muu” -kriteeri on aiheuttanut keskustelua niin IPRinfo-lehden ”sivuilla”, sekä puolesta (Thesleff 2024) että vastaan (Härkönen 2024), kuin tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännössä (ks. lausuntoihin TN 2024:3 ja TN 2024:4 jätetyt eriävät mielipiteet). ”Ettei kukaan muu” -kriteerillä on juurensa ja kannattajansa myös muualla Pohjoismaissa (ks. perinpohjainen analyysi esim. Rosenmeier 2001). Sen samaistaminen omaperäisyys-konseptin sisällölliseen määritelmään on kuitenkin erittäin ongelmallista, etenkin harmonisoidun EU-tekijänoikeuden valossa. Tässä kirjoituksessa avataan syitä sille, miksi tätä kiistanalaista omaperäisyyden määritelmää ei tule enää käyttää edes tekijänoikeuslain (TekijäL, 404/1961) tulkinnassa.
EU-tekijänoikeus harmonisoi omaperäisyyden määritelmän jäsenvaltioita velvoittavalla tavalla
”Ettei kukaan muu” -määritelmää omaperäisyydelle voidaan kritisoida tiivistetysti ensinnä sitä, että se ei vastaa EU-oikeudellista omaperäisyyden määritelmää. EU-tuomioistuin (EUT) on jo vuonna 2009 ratkaisussaan C-5/08 Infopaq todennut, että omaperäisyysedellytys kaikille teostyypeille on ”tekijänsä henkinen luomus”, ja täsmentänyt määritelmää myöhemmissä ratkaisuissaan (joista tärkeimpinä mm. C-145/10 Painer (2011) ja C-683/17 Cofemel (2019)). Esimerkiksi Cofemel-tapauksessa EUT totesi, että ”omaperäisyys” on ainoa kriteeri, jota riittävän tarkasti ja objektiivisesti tunnistettavissa olevalta teos-kandidaatilta voidaan vaatia suojan saamisen edellytyksenä. Muita vaatimuksia ei saa asettaa, eikä esimerkiksi eri teoslajeille asettaa mitään lisäedellytyksiä. EU-tekijänoikeus ei siis tunne ”ettei kukaan muu” -kriteeriä omaperäisyyden käsitteen osana. Ulla-Maija Mylly on jo vuosikymmen sitten tuonut esiin, että ”ettei kukaan muu” -kriteeri omaperäisyyden määrittäjänä ei vaikuta olevan linjassa EUT:n tekijänoikeutta harmonisoivan oikeuskäytännön kanssa (Mylly 2016, s. 929). Lisäksi ”ettei kukaan muu” -kriteeriä voidaan pitää ongelmallisena siksi, että tekijänoikeus ei ylipäätään edellytä suojan kohteelta ainutlaatuisuutta tai uniikkiuutta. Riittää, että teos on tekijälleen uusi (ns. subjektiivinen uutuus).
Yleisemmällä tasolla ”ettei kukaan muu” -kriteeri kytkeytyy itsenäisen kaksoisluomisen mahdollisuuteen. Ainakaan teoreettisella tasolla tekijänoikeus ei pidä itsenäistä kaksoisluomista ongelmallisena: koska objektiivista uutuutta ei vaadita, voivat kaksi tekijää toisistaan tietämättä luoda samankaltaiset teokset, jotka ovat molemmat itsenäisesti suojattuja ja joista kumpikaan ei loukkaa toista.
Käytännössä tekijänoikeudellisissa riidoissa esiin voi nousta kysymys, onko jokin luovan työn tuotos tekijänoikeudella suojattu vai ei, ja tähän kysymykseen saatetaan pyrkiä vastaamaan käyttämällä apuna ”ettei kukaan muu” -kriteeriä esimerkiksi sen määrittelemiseksi, ovatko kiistanalaisen tuotoksen valmistuksessa tehdyt valinnat vapaita ja luovia. Vastaavanlainen tilanne oli hiljan käsillä Ruotsissa, jossa tuomioistuimen (Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolen) tuli ottaa muun ohella kantaa siihen, voiko itsenäisen kaksoisluomisen todennäköisyys vaikuttaa luovan työn tuotoksen omaperäisyyden arviointiin. Koska tekijänoikeuden suojan saamisen kriteerit on EU-tasolla täysin harmonisoitu, oli Ruotsin tiedusteltava asiaa EUT:lta ennakkoratkaisupyynnön muodossa.
Onko tapaus Mio/Konektra viimeinen naula ”ettei kukaan muu” -kriteerin arkkuun?
EU-tuomioistuin antoi ratkaisunsa yhdistetyissä asioissa C‑580/23 ja C‑795/23 Mio/Konektra joulukuussa 2025. (Kaksi tapausta yhdistettiin, sillä käsillä olevaan problematiikkaan oli sekaantunut myös Saksa, jolla oli niin ikään vaikeuksia tulkita EU-tekijänoikeuden kiemuroita.) Ratkaisussaan EUT vastasi kysymykseen siitä, millainen merkitys omaperäisyyden arvioinnissa on annettava itsenäisen kaksoisluomisen mahdollisuudelle.
Ensinnä EUT totesi, että vaikkei tekijänoikeus edellytä suojan kohteelta uutuutta, toisen tekijän aiemmin itsenäisesti luoma samankaltainen tai identtinen tuotos saattaa kieliä joko omaperäisyyden matalasta tasosta tai omaperäisyyden puutteesta. EUT kuitenkin muistutti, että etenkään käyttötaiteen saralla ei voida sulkea pois mahdollisuutta siitä, että kaksi tekijää ovat toisistaan tietämättä tehneet itsenäisesti samankaltaisia tai jopa täysin samanlaisia vapaita luovia valintoja. Tämä johtuu siitä, että käyttötaiteessa tekijän on useinkin ajateltava funktionaalisuuden asettamia vaatimuksia. (Perustelukappale 80.)
EUT kuitenkin painotti, että itsenäisen kaksoisluomisen todennäköisyys ei ole missään tapauksessa tarpeellista tai ratkaisevaa arvioitaessa sitä, täyttääkö jokin luomus omaperäisyysedellytyksen vai ei. Se kuitenkin voidaan ottaa soveltuvin osin huomioon. (Perustelukappale 82.)
EUT:n linjaus tarkoittaa näin ollen sitä, että termin ”omaperäisyys” (taikka kotimainen teoskynnyksen käsite ylipäätään, joskin tämä vaatisi oman keskustelunsa) merkityssisältö ei ole – eikä voikaan olla – se, ettei kenenkään muun vastaavaan luomistyöhön ryhtyvän voida olettaa päätyvän samankaltaiseen lopputulokseen. Näin siitäkin huolimatta, että tämä omaperäisyyden kiistanalainen apukriteeri esiintyy tiuhaan sekä kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa, oikeuskäytännössä kuin (vanhemmissa) tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa. Tämän ei sinänsä voida olettaa tulleen yllätyksenä kenellekään EU-tekijänoikeuden kehitystä aktiivisesti seuranneelle henkilölle. EUT:n sanamuoto kuitenkin mahdollistanee sen, että ”ettei kukaan muu” -kriteeriä voitaisiin edelleen soveltaa tietyissä tilanteissa EU-oikeudellisen, Infopaq- ja Painer-tapauksista johdettujen ”tekijänsä henkinen luomus, seurausta tekijän vapaista luovista valinnoista jne.” -edellytysten jonkinlaisena täydentäjänä esimerkiksi arvioitaessa sitä, ovatko tekijän tekemät ratkaisut vapaita ja luovia, vaiko ilmiselviä.
On kuitenkin aivan selvää, ettei Suomessakaan voi enää todeta omaperäisyyden tarkoittavan sitä, ettei kenenkään muun vastaavaan luomistyöhön ryhtyvän voida olettaa päätyvän samankaltaiseen lopputulokseen. Tämä on yksiselitteisesti virheellinen väittämä: käsite ”omaperäisyys” kun ei tätä tarkoita.
Tapauksen Mio/Konektra vaikutukset ”ettei kukaan muu” -kriteerin käytännön soveltamiseen Suomessa
Vaikka EU-tekijänoikeutta on harmonisoitu etenkin vuoden 2009 Infopaq-ratkaisusta lähtien merkittävästi ja jäsenvaltioiden liikkumatila suojan saamisen kriteereiden määrittelyssä on kaventunut olemattomiin, on vanhojen kansallisten traditioiden ja -konseptien hiipuminen ottanut yllättävän pitkään. Esimerkiksi Estelle Derclaye on tutkimuksessaan todennut, että jäsenvaltioilla on edelleen vaikeuksia soveltaa harmonisoitua omaperäisyysstandardia oikeaoppisesti etenkin käyttötaiteen tuotoksiin. Myös Suomi sai tästä pyyhkeitä (Derclaye 2022).
Viimeistään Mio/Konektra-tapauksen myötä on selvää, että omaperäisyyden tekijänoikeudellinen määritelmä ei ole yhtä kuin ”ettei kukaan muu” -kriteeri. Sitä ei siis tule käyttää kuvaamaan tekijänoikeuden yleisiä edellytyksiä. Mikäli esimerkiksi asianajaja edelleen tänä päivänä argumentoi tekijänoikeusasiaa samaistaen suojan saamisen edellytyksen ”ettei kukaan muu” -kriteeriin, ei hän anna tekijänoikeustietämyksestään kovinkaan vakuuttavaa kuvaa. Sama koskee luonnollisesti tuomioita, joissa käsitellään tekijänoikeuden suojan saamisen edellytyksiä.
”Ettei kukaan muu” -standardilla voi tänä päivänä olla korkeintaan eurooppalaista harmonisoitua omaperäisyysstandardia avustava taikka täydentävä vaikutus tietyissä tilanteissa, esimerkiksi yhtenä huomioon otettavana seikkana kun pohditaan, ovatko tekijän luomisprosessissa tekemät valinnat vapaita ja luovia. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että ”ettei kukaan muu” -arviointi ei koskaan ole tärkein taikka ratkaiseva edellytys, kun arvioidaan tekijänoikeuden edellytysten täyttymistä. Yhtä tärkeää on huomata, ettei ”ettei kukaan muu” -kriteerin minkäänlainen käyttäminen ole useinkaan tarpeellista ensinkään. Tämän kiistanalaisen kriteerin esiin ottaminen pikemminkin vie omaperäisyyden analyysia sivuraiteille.
Lopuksi
Onko ”ettei kukaan muu” -kriteeristä jauhaminen pelkkää semantiikkaa? Onko tämän kirjoituksen teemalla edes minkäänlaista käytännön merkitystä, vai onko kyseessä vain norsunluutorniin linnoittautuneen tutkijan hiusten halkomista?
Kyse ei ole siitä, onko ”ettei kukaan muu” -kriteeri ylipäätään järkevä tapa arvioida sitä, ansaitseeko jokin luovan työn tulos tulla suojatuksi tekijänoikeudella. Kyse on siitä, miten suojan saamisen kriteereitä arvioidaan eri jäsenvaltioissa harmonisoidun tekijänoikeuden aikakaudella, ja millaisia kriteereitä on ylipäätään sallittua käyttää.
On aivan mahdollista, että ”ettei kukaan muu” -kriteeriä käyttämällä päästäisiin monesti juridisesti samaan lopputulokseen kuin eurooppalaista omaperäisyysstandardia tarkkaan seuraamalla (ts. arvio siitä, saako teos-kandidaatti suojaa vai ei). Ei voida kuitenkaan taata, että argumentaation kulkiessa niinkin erilaisia reittejä päästäisiin samanlaiseen lopputulokseen suojan saamisen kannalta. Tämä koskee etenkin käyttötaidetta, jonka piirissä itsenäisiä kaksoisluomuksia syntynee useammin. Vaarana onkin, että jokin tuotos jää ilman suojaa (taikka saa suojaa), vaikka oikeaoppista – eli harmonisoitua EU-oikeudellista – argumentointilinjaa seuratessa lopputulos olisi ollut toisenlainen. Ja kuten yllä mainittua, onhan se aivan suotavaa, että vaikkapa tuomari taikka asianajaja antaa tekijänoikeudellista asiaa argumentoidessaan sellaisen kuvan, että hänellä on ajantasaiset tiedot modernista tekijänoikeudesta. Ja modernissa tekijänoikeudessa kun ei enää pärjää vain vanhoilla kansallisilla opeilla: harmonisoitu EU-tekijänoikeus on oltava perusteellisesti hallussa.
__________
Viittaukset:
Derclaye, Estelle:The status of three-dimensional functional works post-Cofemel. An empirical analysis of the Member States’ case law which had an artistic merit requirement. https://ssrn.com/abstract=4300926. 2022.
Harenko, Kristiina – Kivistö, Martti – Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka: Tekijänoikeus. Alma Talent, 2024.
Härkönen, Heidi: Onko teoskynnyksellä tulevaisuutta? IPRinfo 2/2024 https://iprinfo.fi/artikkeli/onko-teoskynnyksella-tulevaisuutta/
Mylly, Ulla-Maija: Tekijänoikeuden omaperäisyyden harmonisointi Euroopan unionissa. Lakimies 6/2016.
Rosenmeier, Morten: Værkslæren i ophavsretten. Jurist- og Økonomforbundets Forlag, 2001.
Thesleff, Alexander: Teoskynnyksen ylittyminen vai teoksena pitäminen? IPRinfo 3/2024 https://iprinfo.fi/artikkeli/teoskynnyksen-ylittyminen-vai-teoksena-pitaminen/
____________________
