Tavaramerkkilakia ei sovelleta tekijänoikeuskysymyksiin

(IPRinfo 2/2004)

Eri suojamuotojen rajat ovat immateriaalioikeudessa jatkuvan keskustelun ja mielenkiinnon kohteena.

Tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeuden suhde oli keskeisenä kysymyksenä Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden keskustelua herättäneessä ratkaisussa Dastar Corporation v. Twentieth Century Fox Film Corporation (jäljempänä Dastar v. Fox).

Tavaramerkeillä erotetaan merkin haltijan tavarat tai palvelut toisten tavaroista tai palveluista. Kuluttajat olettavat samalla tavaramerkillä varustettujen tuotteiden olevan samasta kaupallisesta lähteestä. Tavaramerkin ominaisuudet saavat uuden näkökulman, kun levitettävä tuote on sisältötuote. Sisältötuotteiden – kirjojen, videoiden ja äänitteiden – levityksessä tavaramerkin ja kuluttajan suhde on erilainen kuin muiden kulutushyödykkeiden kohdalla.

Merkkiuskollinen kuluttaja valitsee housunsa, kännykkänsä tai kahvinsa tietyn brandin tai tavaramerkin antaman mielleyhtymän perusteella. Kirjan, äänitteen tai vaikkapa videon ostopäätös perustuu tuotteen sisältöön.

Ostamme Madonnan levyjä tai katsomme Harry Potter -elokuvaa, emme ”Time Warner -tuotteita”. Intohimonamme saattaa olla kerätä koko Tammen Keltainen kirjasto, mutta tavallisesti teemme ostopäätöksen kirjailijan maineen tai aikaisemman tuotannon perusteella. Tavaramerkin herättämät mielleyhtymät ovat osa ketjua taiteilijalta suurelle yleisölle.

USA:n ja Suomen järjestelmät erilaiset
Miten oma lainsäädäntömme suhtautuisi Dastar v. Foxin kaltaiseen tapaukseen?

Suomen ja Yhdysvaltojen lainsäädännön erot eivät rajoitu suoja-ajan kestoon ja suojan toteuttamiseen. Myös esimerkiksi televisiosarjojen ja videoiden tekijänoikeuksien haltijoiden piiri määritellään Suomessa ja Yhdysvalloissa eri tavalla. Yhdysvaltain järjestelmä antaa omaamme selkeämmän suojan elokuvan tuottajalle.

Suomessa tekijänoikeus syntyy teoksen luoneelle luonnolliselle henkilölle suoraan lain nojalla. Ollakseen teos elokuvankin on oltava tekijänsä itsenäisen ja omaperäisen luomistyön tulos.

Uutis- ja ajankohtaisohjelmissa teoskynnys ei useinkaan täyty, mutta dokumenttisarjoissa teoskynnyksen on yleensä katsottu ylittyvän.

Tekijänoikeuslakimme mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen elokuvaamisoikeuden luovutus käsittää oikeuden saattaa teos yleisön saataviin esittämällä elokuva teatterissa, televisiossa tai muulla tavoin. Säännös ei koske sävelteoksia, vaan niiden oikeudenhaltijoilla on yksinoikeus teostensa esittämiseen myös elokuvateattereissa ja televisiossa.

Lakimme jättää elokuvatuottajan oikeudet tulkinnanvaraisiksi. Yhtä selvään lopputulokseen kuin Dastar v. Fox tapauksessa, jossa tekijänoikeuksien televisiosarjaan katsottiin rauenneen, ei olisi päästy, jos juttu olisi käsitelty Suomessa ja kyseessä olisi ollut suomalainen elokuvateos. Myös mahdollinen tekijänoikeussuojaan vetoavien piiri olisi Suomessa laajempi kuin Yhdysvalloissa.

Ero moraalisissa oikeuksissa
Yksi periaatteellinen ero Suomen ja Yhdysvaltojen tekijänoikeuden välillä löytyy elokuvan tekijöiden moraalisista oikeuksista. Suomen tekijänoikeuslain mukaan tekijä on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti aina, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos saatetaan yleisön saataviin. Lisäksi teoksen muuttaminen tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla on kielletty. Dastar oli poistanut alkuperäisen televisiosarjan tekijöiden nimet, editoinut sarjan osia ja nimennyt sarjan uudelleen.

Yhdysvalloissa tekijöiden ja esiintyvien taiteilijoiden taloudelliset oikeudet on työehtosopimuksissa ja yksityisissä sopimuksissa usein turvattu vähintään yhtä hyvin kuin eurooppalaisten kollegojen oikeudet. Sopimusten puuttuessa tai vaietessa laki ei Yhdysvalloissa suojaa tekijöiden moraalisia oikeuksia. Suomen tekijänoikeuslain mukaan myös elokuvan tekijöillä on moraalisia oikeuksia.

Tekijänoikeudet voidaan lainsäädäntömme perusteella moraalisia oikeuksia lukuun ottamatta luovuttaa kokonaan tai osittain. Tämän perusteella on katsottu, että moraaliset oikeudet ovat luovuttamattomia. Bernin konvention mukaan moraalisia oikeuksia on kunnioitettava teoksen suoja-ajan.

Tavaramerkin funktio
Toisin kuin tekijänoikeudessa, tavaramerkkioikeudelliset periaatteet ovat Suomen ja Yhdysvaltojen oikeudessa hyvin samanlaiset. Tavaramerkkeihin liittyvät kilpailu- ja mainosfunktiot sekä alkuperä- ja garantiafunktiot ovat leimallisia molemmille oikeusjärjestelmille silloin, kun arvioidaan harhaanjohtavuutta tai sekaannusvaaraa.

Yhdysvaltain tavaraoikeudellisiin perusperiaatteisiin liittyy ”passing off” – oppi. Kenelläkään ei ole oikeutta esittää markkinoinnissa omaa tavaraansa jonkun toisen tavarana. ”Reverse passing off ” tarkoittaa vastaavasti, että toisen tavaraa ei saa esittää omanaan.

Foxin väite siitä, että Dastar esitti virheellisesti Foxin alkuperäisen tavaran olevan Dastarin alkuperäisen tavaran, perustui reverse passing off -väitteeseen. Lanham Actin alkuperää (origin) tarkoittavan käsitteen ei katsottu viittaavan tavaran sisältöön (tässä tapauksessa vapaaksi tulleeseen teokseen) vaan fyysiseen tuotteeseen.

Sekä kirjankustannusalalla että äänilevyteollisuudessa harrastetaan suojasta vapautuneiden teosten uudelleenpaketointia ja myyntiä kuluttajille – yleensä alkuperäistä kirjaa tai äänitettä alemmalla hinnalla. Toisaalta nk.”blanket license” – järjestelmä mekanisointiseurojen ja äänilevytuottajien välillä mahdollistaa kilpailun eri tuottajien välillä suojatuistakin teoksista.

Äänitemarkkinoilla kilpailu käydään äänitteen sisältämien esitysten ja äänitteen hinnan perusteella; julkaisijan tavaramerkillä ei ole kovin suurta merkitystä kuluttajan ostopäätökseen, vaikka tuottajan tavaramerkin goodwill-arvo olisi kiistaton. Kuluttaja tekee ostopäätöksen usein hinnan perusteella eikä kanna huolta julkaisijan ongelmaksi jäävästä ”free ride” -ilmiöstä.

Kilpailu ja kuluttajansuoja
Tekijänoikeus- ja tavaramerkkilainsäädännön tarkoitus on suojata oikeuden haltijaa. Kilpailulainsäädännön tehtävä on tätä laajempi: tarkoituksena on edistää sekä immateriaalioikeuksien haltijoiden että kuluttajien etuja.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) nojalla on kiellettyä käyttää elinkeinotoiminnassa hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Kiellettyä on siis käyttää esimerkiksi totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

Valtaosa markkinaoikeuden (aikaisemman markkinatuomioistuimen), hovioikeuden ja korkeimman oikeuden SopMenL:n nojalla käsittelemistä jutuista perustuu sille, että kilpailija käyttää hakijan tavaramerkkiä muistuttavaa merkkiä tai tuotteiden ulkoasu taikka pakkaus ovat erehdyttävästi samankaltaisia kuin hakijalla.

Dastar v Fox -tapaus on päinvastainen – Dastar oli muuttanut tuotteen nimen ja pakkauksen ja vähäisessä määrin filmimateriaalia. Jutussa ei edes väitetty, että Dastarin tavaramerkki muistuttaisi kantajan tavaramerkkiä.
Dastarin tuote oli huomattavasti halvempi kuin alkuperäinen Foxin tuote. Koska Dastar oli vaihtanut sarjan nimen, tekijätiedot ja pakkauksen ulkoasun, ei kuluttaja voinut tietää ”Crusades in Europe” ja ”World World II Campaigns” videoiden olevan lähes identtisiä.

Plagiaattiteollisuus esiintyy tyypillisimmillään silloin, kun jäljitelmätuote vastaa alkuperäistä. Dastar v. Fox -tapaus on mielenkiintoinen siksi, että siinä ei ole kyse tyypillisestä plagioinnista. Valmis tuote on pyritty saamaan mahdollisimman erilaiseksi ulkoasultaan kuin alkuperäinen – vain sisältö, joka oli tekijänoikeudellisesti vapaata, kopioitiin. Tyypillistä plagiaattituotetta se muistuttaa siinä, että hinta on saatu edulliseksi verrattuna alkuperäiseen tuotteeseen.

Mitä ajatuksia tapaus herättää?
Tekijänoikeutta suojataan tietyn määräajan. Yksinoikeuden lakkaamisen taustalla on ajatus, että suojan lakattua teokset ovat hyödyttämässä uutta luomista. Suojan myöntämisen ratio taas on säilyttää alkuperäisten tekijöiden luomisen edellytykset. Tekijänoikeus ei suojaa ideaa vaan muotoa. Tämä tekijänoikeuden piirre edistää jo sinällään kilpailua: suojaa ei saa kirjan tai elokuvan juoni vaan sen muoto.

Dastar v Fox tapauksessa Dastar muokkasi alkuperäistä filmimateriaalia siten, että alkuperäisen sarjan tekijöiden tiedot ja viittaukset alkuperäiseen kirjaan ja televisiosarjaan poistettiin. Näiden tilalle lisättiin Dastarin tuotantotiimin tiedot. Kysymys herää, riittääkö tämä uuden luovan panoksen syntymiseen siten, että teoskynnys ylittyy?

Luovan säveltaiteen alalla on kehitetty tarkkoja määritelmiä sille, milloin vapaaksi tulleen sävelteoksen uudet versiot ovat siten luovia ja omaperäisiä, että niille myönnetään suojaa itsenäisenä teoksena. Käytännön sanelemat järjestelmät eivät aina ole ongelmattomia ja lisäksi käytännöt vaihtelevat maittain. Kuitenkin järjestelmän takana on ajatus siitä, että vapaiksi tulleiden teosten hyödyntämisessä ei pyritä keinotekoisiin uusien versioiden suojaamiseen. Elokuvateoksissa harkinta lienee aina pakosta tapauskohtaista.

Doubledayn ja Dwight D. Eisenhowerin osalta juttua ei ole ratkaistu. Heidän tekijänoikeutensa alkuperäisteokseen ovat voimassa.

Kirjoittaja on aikaisemmin toiminut musiikkiteollisuudessa mm. Warner/Chappell Music Finland -kustantamon tekijänoikeuspäällikkönä ja Suomen Musiikkikustantajat ry:n hallituksen puheenjohtajana.

USA:n korkeimman oikeuden päätös Dastar Corporation v. Twentieth Century Fox Film Corporation, annettu 2.6.2003, ratkaisun numero 02-428
Doubleday oli vuonna 1948 julkaissut Dwight D. Eisenhowerin II maailmansodan aikaisia tapahtumia käsittelevän kirjan ja myynyt myöhemmin televisiointioikeudet kirjaan Foxille. Kirjaan perustuvan televisiosarjan Crusade in Europe, joka ensimmäisen kerran esitettiin vuonna 1949, tekijänoikeudet kuuluivat Foxille. Doubleday uudisti tekijänoikeutensa kirjaan vuonna 1975, mutta Fox jätti vuonna 1977 lakanneen tekijänoikeutensa televisiosarjaan uudistamatta.

Fox hankki vuonna 1988 uudestaan televisiointioikeudet kirjaan. Se sai myös yksinoikeuden levittää Crusade in Europe -sarjaa videolla. Vuonna 1995 Dastar osti alkuperäisen, tekijänoikeudellista suojaa vaille jääneen Crusade in Europe -televisiosarjan nauhoja. Se muokkasi nauhoja jonkin verran ja poisti kaikki viittaukset alkuperäiseen televisiosarjaan. Tätä versiota Dastar levitti videolla omanaan nimellä World War II Campaigns in Europe.

Koska Foxin tekijänoikeus alkuperäiseen tv-sarjaan oli päättynyt, Fox ei voinut syyttää Dastaria tekijänoikeuslainsäädännön loukkauksesta. Fox nosti 1998 kanteen väittäen Dastarin myymän videosarjan loukkaavan Doubledayn tekijänoikeutta kirjaan ja näin ollen myös Foxille myönnettyjä televisiointioikeuksia. Fox vetosi myös Lanham Actin 43(a) §:ään, jossa kielletään esittelemästä muiden tuotteita omina (”reverse passing off”). Foxin mukaan Dastar aiheutti sekaannusta tavaran alkuperästä myymällä World War II Campaigns in Europe -sarjaa omanaan, viittaamatta millään tavalla Crusade in Europe -sarjaan tai sen tekijöihin.

Piirituomioistuin hyväksyi kanteen kokonaisuudessaan. Lanham Actia koskevalta osalta myös vetoomustuomioistuin hyväksyi Foxin perustelut todeten, ettei vaadittu edes kuluttajien todennäköistä sekaannusta, vaan loukkaukseksi riitti luvaton toisen omaisuuden haltuun ottaminen (”bodily appropriation”). Dastar valitti korkeimpaan oikeuteen.

Korkein oikeus katsoi asian ratkaisun riippuvan Lanham Actissa olevan tuotteen alkuperää tarkoittavan fraasin ”origin of goods” tulkinnasta. Mikäli sen katsottiin viittaavan ainoastaan fyysisen tuotteen (tässä videokasettien) valmistajaan, viittasi se Dastariin. Jos taas ”origin” viittasi videokaseteilla olevan alkuperäisen, Dastarin kopioiman teoksen tekijöihin, oli tuotteen alkuperä jossain muualla (osin jopa alkuperäisillä sotakuvaajilla, joiden kuvaamaa aineistoa sarjassa on käytetty).

Korkein oikeus katsoi sanan ”origin” viittaavan fyysisen tuotteen tekijään, koska sanalla ei voida yksilöidä fyysisen tuotteen sisältämän materiaalin takana olevia tahoja eli tässä tapauksessa videokasetilla muokatussa muodossa olevan alkuperäisen sarjan tekijöitä.

Kuluttajille ei tuomioistuimen mukaan useinkaan ole tärkeää, kuka alun perin on ollut tuotteen alullepanija. Tiettyjen tuotteiden, kuten kirjojen tai videoiden kohdalla, tuotteen fyysistä olemusta tärkeämpää on kuitenkin tuotteen sisältö. Näiden tuotteiden alkuperästä voidaan väittää, että sana ”origin” viittaisi fyysisen tuotteen sisältämän materiaalin luoneisiin tahoihin.

Tällainen tulkinta olisi korkeimman oikeuden mukaan kuitenkin ristiriidassa USA:n tekijänoikeuslainsäädännön kanssa, joka nimenomaan sääntelee tekijänoikeudellisen suojan laajuutta. Toisin kuin patentti- ja tekijänoikeuslainsäädäntö Lanham Actia ei ole tarkoitettu suojaamaan luovuutta ja omaperäisyyttä.

Jos teoksella ei ole tekijänoikeussuojaa, sitä saa vapaasti kopioida (ja levittää) myös mainitsematta alkuperäistä tekijää. Jos em. tulkinta hyväksyttäisiin, laajentaisi se tavaramerkkioikeudellisen suojan – mukaan lukien rajaton ajallinen kesto – tekijänoikeuden alueelle. Lisäksi tulkinta johtaisi käytännössä suuriin ongelmiin yritettäessä paikallistaa tuotteen alkuperää.
Korkein oikeus katsoi Dastarin olevan myymiensä tuotteiden ”alkuperä”, joten Lanham Act §43(a) ei soveltunut asiaan. Korkein oikeus kumosi vetoomustuomioistuimen päätöksen ja palautti asian sinne uutta käsittelyä varten.

Hanna Nuortila
Senior Legal Counsel, OTK
Nokia Oyj, Multimedia

Cornellin yliopiston Legal Information Institute LII ylläpitää sivustoa http://www4.law.cornell.edu/uscode/, jolta
Yhdysvaltain lainsäädäntö löytyy helpommin kuin virallisilta sivuilta. Lanham Act (Title 15 > Chapter 22 > Subchapter iii > Sec. 1125.):
http://www4.law.cornell.edu/uscode/15/1125.html