Taloustilastoja kulttuurin saralta – rahan kulku kuluttajilta musiikin tekijöille

(IPRinfo 2/2003)

Esitelty teos: Pönni, Veijo & Tuomola, Arto: Anna mulle tähtitaivas. Selvitys suomalaisen musiikkitoimialan taloudesta ja tulevaisuudesta. 2003. Turun kauppakorkeakoulu, Mediaryhmä. 222 s. ISBN 952-91-5729-0.

Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y. on julkaissut 75-vuotisjuhlansa kunniaksi teoksen Anna mulle tähtitaivas. Teoston johtokunnan puheenjohtaja, säveltäjä Henrik Otto Donner, kertoo esipuheessa, että ajatus laatia juhlajulkaisuksi historiikin sijasta musiikkimarkkinoiden toimintaa kuvaava kirja tuli edesmenneeltä toimitusjohtaja Jaakko Fredmanilta.

Julkaisu onkin varmasti kiinnostavampi kuin Teoston historian ja toiminnan kuvaus olisi. Teoksessa toki tarkastellaan lyhyesti musiikkitoimialan tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa, mutta pääosa kirjasta käsittelee musiikintekijöiden ja musiikkiyritysten taloudellista asemaa, musiikin käyttöä ja jakelua Suomessa sekä alan tulevaisuudennäkymiä. Tutkimusta varten kerättiin tietoja 253 musiikintekijältä ja 121 musiikkitoimialan yritykseltä. Musiikkitoimialan tunnusluvut on koottu viiden vuoden tilinpäätöksistä.

Tutkimuksessa hyödynnetään liiketaloustieteellisiä analyysimenetelmiä. Arvoketjulla kuvataan musiikin matkaa tekijältä aina musiikkikoulutuksesta luomistyön, esittämisen ja tuottamisen kautta yleisölle kulutettavaksi. Ansaintalogiikka taas kuvaa yleisöltä (ml. julkiset organisaatiot) kertyvien rahavirtojen matkaa kohti musiikintekijöitä.

Tekijät ovat joutuneet jaottelemaan musiikin Teostonkin käyttämiin ryhmiin ”kevyeen” ja ”vakavaan”. Mikä tahansa jaottelu on epäonnistunut, ei vähiten siksi, että monet musiikin tekijät ovat laaja-alaisia. Tarkempikaan ryhmittely ei silti Suomen kokoisilla musiikkimarkkinoilla ja näin pienillä vastaajaryhmillä olisi sen järkevämpää.

Musiikin tekijät kokevat tilanteensa epävarmaksi

Julkaisussa on hyödynnetty aiempia tutkimuksia. Säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien taloudellista asemaa koskeva luku 4 perustuu kokonaan Aino-Maria Hansénin selvitykseen vuodelta 2001. Tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomakkeita lähes 700 musiikintekijälle. Lomakkeet ja kyselyn toteuttaminen vaikuttavat asiallisilta. Kun kuitenkin vastausprosentit ovat jääneet 44:ään (vakavan musiikin tekijät) ja 33:een (kevyen musiikin tekijät) ja kun kyselyn ulkopuolellekin on jäänyt paljon varsinkin kevyen musiikin väkeä, tuloksia ei voi pitää kovin tarkkoina. Ne kuitenkin antanevat luotettavan yleiskuvan tilanteesta.

Kyselyn perusteella valtaosa musiikin tekijöistä kokee taloudellisen asemansa epävarmaksi ja tilanteensa säveltäjänä, sanoittajana ja/tai sovittajana heikoksi. Tätä kuvastaa myös se, että peräti 90% kevyen musiikin tekijöistä tekee sävellystyön ohessa muutakin työtä ja vakavankin musiikin säveltäjistä vain viidesosa ei tee muuta työtä.

Musiikintekijät saivat vuonna 2001 tekijänoikeuskorvauksia keskimäärin vajaat 2 000 euroa ja muita tuloja säveltämisestä n. 1 700 euroa. Keskiarvo ei ole hyvä mittari, mutta luvut kyllä osoittavat, että harva saa elantonsa tekijänoikeuskorvauksista. Muita tulonlähteitä ovat mm. apurahat, palkinnot ja muut työt, erityisesti opetus ja asiantuntijatehtävät.

Tekijänoikeuskorvaukset ja niiden jakautuminen

Viime vuosina tekijänoikeusjärjestöjen vaatimukset tekijänoikeuskorvausten maksamisesta kaikesta missä vain muutama tahti kajahtaa – inkeriläismummojen laulukerhosta taksien radioihin – ovat välillä tuntuneet tavallisen oikeustajun vastaisilta. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että Teosto tosiaan tilittää saamistaan korvauksista 87% tekijöille tai oikeudenhaltijoille.

Kokonaispotti ei liioin ole ihan mitätön: vuonna 2001 Teosto keräsi korvauksina noin 30 miljoonaa euroa, joita tilitettiin edelleen noin 8000 oikeudenomistajalle. Tosin näistä 75% sai alle tuhat euroa! Yhdessä esittäjien tekijänoikeuksia hallinnoivan Gramexin kanssa Teosto keräsi 45 miljoonaa euroa, joista noin 4,5 milj. euroa kertyi ulkomailta. Ulkomaille myös päätyi lähes puolet koko summasta.

Tekijänoikeuskorvauksia konserteista, radiosta ja soittoäänistä

Suomessa myytiin vuonna 2001 vajaat 12 miljoonaa äänitettä yhteensä 127 miljoonan euron arvosta. Tekijänoikeusjärjestöt ovat kuitenkin huolissaan piraattikopioiden yleistymisestä, minkä ne katsovat olevan syynä parin viime vuoden äänitemyynnin laskuun.

Merkittävä osa tekijänoikeuskorvauksista tulee musiikin mekaanisesta esittämisestä eli radiosta, kaikkialla kuuluvasta taustamusiikista, diskoista, levyautomaateista jne. Musiikin esitystoiminnan kokonaisarvosta ei ole olemassa tarkkoja tietoja, mutta vuonna 2001 Teostolle ilmoitettujen teosten esityskertojen määrä oli peräti 6,7 miljoonaa. Yllättävät 2,3 miljoonaa euroa esitys- ja tallennuskorvauksia kertyi matkapuhelinten soittoäänistä.

Harmillista kyllä, elävän ja mekaanisen esittämisen jako ei tilastoissa näy kunnolla. Kirjan tekijät ovat musiikin käyttöä tutkiessaan joutuneet tukeutumaan Tilastokeskuksen kotitalouksien kulutustutkimukseen sekä orkesterien ja festivaalien lipunmyyntitilastoihin, joista ei kuitenkaan kattavaa tietoa löydy.

Ainakin pääkaupunkiseudulla on pienimuotoinen elävän musiikin esittäminen lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti viime vuosina, ja olisi hauska katsoa näkyykö se Teoston tilastoissa – tosin elävän musiikin esitystilaisuuksia on Suomessa vuosittain liki 25.000.

Musiikkitoimialalla liikkuu isoja summia

Musiikkitoimialalla pyörii yhteenlaskettuna kansantaloudenkin mitassa varsin suuri rahamäärä, varsinkin jos mukaan lasketaan oheistoiminta. Levy-yhtiöiden liikevaihto vuonna 2001 oli noin 87 miljoonaa euroa, musiikin kustannustoiminnan lähes 6, äänitysstudioiden 5 ja äänitemonistamojen 11,5 miljoonaa euroa. Lisäksi ohjelma- ja konserttitoimistosektorin liikevaihto oli noin 75 miljoonaa euroa.

Analysoitujen toimialojen työllistävä vaikutus on erilainen, mutta yhteensä ne työllistävät satoja, laajasti katsottuna jopa tuhansia ihmisiä. Varsinaisista musiikin tekijöistä oli Tilastokeskuksen kulttuuritilastojen mukaan vakavan musiikin säveltäjiä, muusikoita ja solisteja noin 2 300 henkilöä sekä viihdemusiikin esittäjiä ja tanssijoita noin 1 600 henkilöä. Rajanvedot ovat tietysti hankalia, joten musiikin todellista työllistävää vaikutusta on mahdotonta määrittää tarkasti.

Jakelu- ja tallennustekniikan kehityksen haasteet

Kirjassa pohdiskellaan myös musiikkibisneksen tulevaisuutta digitalisoituneessa maailmassa. Tuomola arvelee, että Internetin välityksellä käytettävät musiikin tilauspalvelut voivat korvata niitä tulonmenetyksiä, joita CD-kopiointi ja Internetin luvattomat tiedostonvaihtopalvelut ovat oikeudenomistajille aiheuttaneet.

Hän myös suosittelee, että Suomessa ja Ruotsissa otetaan Tanskan ja Norjan mallin mukaan käyttöön Phonofile-järjestelmä, jolla kansallista musiikkirepertuaaria voidaan välittää musiikin ammattikäyttäjille (kuten AV-tuotanto) ja verkkojälleenmyyjille ja sitä kautta kuluttajille.

Anna mulle tähtitaivas toimii jopa käsikirjana, josta saa vastauksia musiikkia ja sen taloutta koskeviin määrällisiin kysymyksiin. Lisäksi se on yleissivistävä teos, jonka voi lukea kannesta kanteen – vaikkapa iltalukemisena jakso kerrallaan. Kirja tarjoaa hyvin jäsenneltyä faktatietoa. Tilastot eivät suppeutensa takia kuitenkaan ole täysin luotettavia, ja uudet digitalisoitumismuodot muuttavat musiikkitaloutta jatkuvasti. Kirjan parasta antia onkin, että se herättää lukijassa halun saada lisää ja tarkempaa tietoa.

Päivi Helander
Informaatikko
IPR University Center