Perinteisten kulttuurinilmausten suojaus

Perinteinen IPR-lainsäädäntö suojaa geenivaroja, perinnetietoa ja perinteisiä kulttuurinilmauksia vain osittain tai vääristä lähtökohdista.

Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPOssa Genevessä on neuvoteltu kansainvälisestä geenivarojen, perinnetiedon ja kansanperinteen eli perinteisten kulttuurinilmausten suojaamisesta vuodesta 1998 alkaen.

Aiempi, vuosikymmenen kestänyt neuvottelukierros, jonka tavoitteena oli kansanperinteen suojaa koskeva yleissopimus, päättyi vuonna 1984. Konkreettiseksi tulokseksi jäivät vuonna 1982 hyväksytyt WIPOn ja Unescon yhteiset mallisäännökset kansanperinteen kansainvälisestä suojasta.

WIPOn työ on nyt laajentunut koskemaan erityisesti alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen perinnetiedon hyväksikäyttöä kolmansien osapuolten taholta, ja geenivarojen suojaamista sellaiselta luvattomalta käytöltä, josta ei seuraa tasapuolista hyötyjen jakoa osapuolten kesken.

Mitä ovat TK, GR ja TCE?

Mitä tarkoitetaan perinnetiedolla (traditional knowledge, TK)? Sopimusluonnoksen määritelmässä puhutaan muun muassa tietotaidosta, osaamisesta, keksinnöistä ja opetuksista, jotka on siirretty sukupolvelta toiselle ja jotka ovat alkuperäiskansan tai paikallisyhteisön kehittämiä ja ylläpitämiä. Lisävaatimuksena voi olla, että perinnetieto muodostuu yhteisöllisestä luovasta ajattelusta.

Perinnetietoa voi olla, miten tiettyä kasvia käytetään lääkeaineena tai ihonhoidossa. Suuri osa länsimaisen lääke- ja kosmetiikkateollisuuden patenteista perustuu tällaiseen tietoon. Nykyiset patenttijärjestelmät eivät sisällä pakottavaa edellytystä tiedon alkuperän mainitsemisesta, jonka vuoksi yritykset saavat patentin keksinnölleen, vaikka tekniikka on ollut käytössä aiemmin.

Geenivaroilla (Genetic resources, GR) tarkoitetaan esimerkiksi luonnossa esiintyviä kasveja tai muita ainesosia, joita maat hallitsevat suvereniteettinsa perusteella, ja jotka ovat jonkun tietyn alkuperäiskansan tai paikallisyhteisön kansoittamilla alueilla. Geenivaroja ja niihin liittyvää perinnetietoa on käsitelty myös erikseen YK:n yleisen biodiversiteettisopimuksen alaisissa neuvotteluissa ja siitä on allekirjoitettu Nagoyan pöytäkirja vuonna 2010. Perinnetiedon ja geenivarojen luvattoman käytön yhteydessä puhutaan ”biopiratismista”.

Perinteisten kulttuurinilmausten (traditional cultural expressions, TCE) kohdalla kyse on esimerkiksi eteläamerikkalaisten alkuperäiskansojen sävelmien, kuvitusten, tarinoiden ja asusteiden käytöstä länsimaisessa kulttuurissa. Ei ole mikään uutinen, että länsimaisen rytmimusiikin, eli rockin juuret ovat syvällä afrikkalaisessa rytmiikassa. Alkuperäiskansojen asuja ja välineitä sekä erilaisia tansseja ja musiikkia hyödynnetään laajasti turismissa silloin, kun halutaan esitellä alueen ”eksoottisia” puolia. Tällöin ei alkuperäiskansoille useinkaan ilman muuta jaeta käytöstä heille kuuluvaa hyötyä.

IPR:n ja uuden suojamuodon dilemma

Kansainvälinen immateriaalioikeudellinen sopimusrypäs Bernin sopimuksesta Madridin sopimukseen, ja TRIPSistä WCT:hen on rakennettu ajallisesti rajoitettujen yksinoikeuksien varaan. Suoja-aika on tekijänoikeudessa, patenttioikeudessa ja mallisuojassa yleensä rajallinen. Tämän jälkeen aineisto on vapaasti kaikkien käytettävissä, eli niin sanotussa ”public domainissa”.

Länsimaissa perinteisten kulttuurinilmausten ja perinteisen tiedon on katsottu kuuluvan public domainiin. Voidaan kysyä, olisiko meidän länsimaalainen kulttuurimme kehittynyt tällaiseksi, ellemme olisi saaneet hyödyntää tällaista olemassa olevaa ”vapaata” aineistoa?

Public domain -käsitteen olemassaolon ovatkin Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maaryhmät kyseenalaistaneet. Niin sanotut demandöörit perustelevat suojan tarvetta länsimaiden järjestelmien sallimalla alkuperäiskansojen henkisen omaisuuden riistolla, joka perustuu kehittyvien maiden resurssien hyväksikäyttöön ja omimiseen. Perinnetietoon on katsottu olevan oikeus sillä yhteisöllä, jonka piirissä se on kehitetty ja ylläpidetty. Oikeuksien on katsottu olevan voimassa riippumatta siitä, että tietoa on päässyt yhteisön ulkopuolelle esimerkiksi tutkijoiden kautta.

Suojaa vaativien maiden mielestä WIPOssa tulisi kehittää sui generis eli omaa lajiaan oleva suojamuoto täydentämään nykyisiä teollis- ja tekijänoikeudellisia suojamuotoja. Suojan tulisi olla sitova, sillä vuoden 1982 mallisopimuksen mukaista suositusta on noudattanut vain kourallinen jäsenvaltioita omissa tekijänoikeuslaeissaan. Perinnetietoa koskevaa lainsäädäntöä ei ole ollut voimassa.

Perinteinen IPR-lainsäädäntö suojaa perinnetietoa ja perinteisiä kulttuurinilmauksia vain osittain tai, suojaa vaativien mielestä, vääristä lähtökohdista. Vain kansanperinteen esitykset on suojattu esitys- ja äänitesopimus WPPT:ssä ja uudessa audiovisuaalisia esityksiä suojaavassa Pekingin sopimuksessa tallentamista vastaan.

Useimmiten kyse on esimerkiksi siitä, ettei tekijänoikeusjärjestelmän edellyttämä omaperäisyyskriteeri täyty perinteisen kulttuurinilmauksen osalta tai, että tavaramerkki suojaa vain taloudellista eikä esimerkiksi halventavaa käyttöä vastaan. Tästä on WIPOssa tehty kattava gap-analyysi eli puuteanalyysi, jolla voidaan muun muassa verrata ja kuvata nykytilan ja tavoitetilan välistä eroa.

Selvittelystä konkretiaan

Uudet neuvottelut alkoivat toden teolla vuonna 2006, kun WIPOn sihteeristö julkaisi luonnokset perinnetiedon ja perinteisten kulttuurinilmausten yksinoikeusperusteisesta suojasta. Luonnokset oli kirjoitettu velvoittavaan muotoon, mutta ne eivät ottaneet kantaa siihen, tulisiko sopimuksen olla sitova. Asia on edelleen ratkaisematta, ja siksi uusimmissa neuvotteluasiakirjoissa luonnostellaan kummankin vaihtoehdon mukaisia tekstejä. Sitovaa sopimusta vastustavat haluavat puhua ”sopimusvaltioiden” sijasta ”jäsenvaltioista” tai ”jäsenistä” ja shall-kielen sijaan should-muotoiluista.

Neuvottelut ovat olleet poliittisesti latautuneita. Toteutuessaan uusi suojamuoto voisi vaikuttaa olennaisesti voimassa olevaan kansainvälisten IPR-sopimusten soveltamisalaan. Vuonna 2007 hyväksytyn WIPOn kehitysagendan (Development Agendan) johdosta länsimaat ovat kuitenkin huomanneet, että neuvottelut etenevät kehitysmaiden johdolla länsimaiden vastustuksesta huolimatta.

Euroopan unionin kanta neuvoteltaviin kysymyksiin on ollut kriittinen. Muiden, eli niin sanotun B-ryhmän, maiden toimiessa kriittisessä mutta sovittelevassa hengessä, on EU:ta pidetty neuvotteluja hidastavana ja yhteistyökyvyttömänä maaryhmänä.

Suomi on vuoden 2006 syksystä lähtien yhtynyt virallisesti EU:n kantaan, mutta sisäisesti kuitenkin kannattanut asioiden eteenpäin viemistä kohti jonkinlaista ratkaisua. Suomella ja Ruotsilla on näihin asioihin muita EU-maita läheisempi yhteys, koska saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa.

Toimintatapa on nykyisen hallitusohjelman mukainen. WIPOssa on myös nostettu esiin Suomen Lapin turismin yhteydessä tapahtuva saamelaisten perinteisten kulttuurinilmausten eli saamelaisasujen käyttö, joka on loukannut saamelaisia ennen kaikkea moraalisesti.

Viimeaikojen kehitys

EU on aloittanut WIPOn työhön liittyvän geenivarojen suojaa koskevan Nagoyan pöytäkirjan edellyttämien muutosten voimaansaattamisen unionin lainsäädäntöön. Asetusehdotus annettiin syyskuussa 2012 ja se on julkaistu komission ympäristöasioita käsittelevän pääosaston sivuilla.

Ehdotus sisältää muun muassa geenivaran käyttäjän velvoitteen tarkastaa, että geenivarat ja niihin liittyvä perinnetieto on hankittu noudattaen alkuperämaan oikeudellisia vaatimuksia, ja että hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tutkijoiden ja teollisuuden alakohtaisilla käytännöillä pyritään helpottamaan velvoitteen täyttämistä. Lisäksi perustetaan niin sanottujen luotettavien kokoelmien EU-rekisteri, johon liitetyt kokoelmat sitoutuvat toimittamaan ainoastaan asianmukaisesti dokumentoituja geenivaroja. Asetusehdotuksen käsittely on vasta alkamassa neuvostossa ja Euroopan parlamentissa.

Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta on puolestaan omasta aloitteestaan kesällä 2012 ottanut voimakkaasti kantaa geenivarojen ja perinnetiedon suojan puolesta EU:ssa. Mietinnössään valiokunta korostaa, että patentinhakijoiden tulisi a) ilmoittaa keksinnöissä käytettyjen geenivarojen ja niihin liittyvien perinnetietojen lähde ja alkuperä; b) esittää todisteet toimivaltaisilta viranomaisilta saadusta ennakkosuostumuksesta toimittajamaassa sekä c) esittää oikeudenmukaista ja tasapuolista hyötyjen jakoa koskevat todisteet kansainvälisellä alkuperätodisteella. Näillä toimenpiteillä voisi olla vaikutusta kehitysmaissa olevan köyhyyden vähentämiseen.

Diplomaattinen konferenssi?

WIPO päätti yleiskokouksessaan lokakuussa 2012 jatkaa komitean mandaattia vuodeksi 2013 näiden alueiden tehokkaan suojaamisen varmistavan kansainvälisen instrumentin neuvottelemiseksi.

Syksyllä 2013, kolmen teemakokouksen jälkeen, yleiskokous päättää mahdollisen diplomaattisen konferenssin koolle kutsumisesta. Muutos aiempaan on, että mandaatti annettiin nyt vain vuodeksi eteenpäin. Tämä on mahdollisesti merkki myös siitä, että neuvottelut WIPOssa päätetään tuloksettomina, ellei asioissa saavuteta merkittävää edistystä ensi vuoden syksyyn mennessä.

Anna Vuopala
Hallitussihteeri
opetus- ja kulttuuriministeriö