Patenttien arvo ja arvonmääritys – Kirja-arvio

EDITA on julkaissut VT, OTM Charlotta Henrikssonin väitöskirjan Patenttien arvo ja arvonmääritys, i-xii, 1–414. Väitöskirja esitetään Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi 13. toukokuuta 2023.

Väitöskirjan rakenne ja tutkimuskysymys

Väitöskirja muodostuu viidestä luvusta. Johdannossa määritellään tutkimuskysymys tai -väite, tutkimuksen oikeusteoreettinen tausta ja perustelut, tutkimusmenetelmät ja rajaukset (1–39). Toisessa luvussa kuvataan patenttien arvonmääritystä käsittelevän tutkimuksen lähtökohdat (40–136). Kolmas luku käsittelee patenttien arvonmääritysnormeja ja niiden soveltamista (137–312). Neljännessä käsitellään talous- ja liiketaloustieteen lisänäkökulmia oikeudelliseen arvonmääritykseen (313–375) ja viidennessä esitetään tutkimuksen johtopäätökset ja lopussa niitä ”testataan” tutkimusväitettä vastaan (376–391).

Tutkimus on rajattu siten, että väitöskirjassa tarkastellaan patenttien ja patentoitavien keksintöjen taloudellisen arvon määrittämistä oikeudellisesta näkökulmasta osana oikeussäännösten tulkintaa ja soveltamista, jolloin kysymys on juridisesta eikä liike- tai kansantaloudellisesta tutkimuksesta.

Tutkimuksen lähtökohtana on väite, jonka mukaan patenttien taloudellisen arvon määrittämiseen sisältyy merkityksellinen oikeudellinen näkökulma. Kirjoittajan mukaan aihetta voidaan kuvata ja eritellä oikeusteoreettisesti ja analyysin tuloksia hyödyntää lainsäännösten tulkinnassa ja soveltamisessa patenttien arvonmääritykseen. Kirjassa tarkastellaan tämän väitteen tai hypoteesin paikkansapitävyyttä vastaamalla kolmeen kysymykseen:

1. Onko systematisoitavissa erityinen taloudellisten hyötyjen arvioimista sääntelevien oikeusnormien kategoria, arvonmääritysnormit?
2. Voidaanko arvonmääritystä kuvata oikeudellisena prosessina
3. Voidaanko tässä käytettyä oikeudellista harkintaa johdonmukaistaa hyödyntämällä patenttioikeuksien yksityisen taloudellisen arvon määrittämiselle tyypillisiä piirteitä?

Tutkimuksen metodi ja rajaus

Tutkimuksessa hyödynnetään pääasiallisesti tavanomaista lainopillista metodia Aulis Aarnioon tukeutuen sekä oikeusvertailevaa metodia. Ottaen huomioon, että pohjoismaiset patenttilait aikanaan perustuivat lainvalmisteluyhteistyöhön, on viimeksi mainittu lähestymistapa perusteltu. Kirjassa kuvataan varsin seikkaperäisesti myös Saksan ja Yhdysvaltain patenttilakien korvaussäännöksiä arvonmääritysnäkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan oikeuden ja talouden vuorovaikutusta sekä eräitä käytännön näkökohtia, ”law-in-action”, ajatellen patenttisalkkujen hallinnointia.

Mielenkiintoisen lisän tutkimukselle antavat kuudentoista arvonmäärityksen parissa työskentelevän asiantuntijan haastattelut. Nämä toimivat kirjassa jonkinlaisena ”reality checkinä”.

Tutkimus on rajattu koskemaan Suomen lainsäädäntöä, mutta patenttiloukkauskorvausten osalta otetaan huomioon myös oikeusvertailevia näkökohtia. Talous- ja liiketaloustieteen arvonmääritysmetodien ja laskentatekniikoiden osalta kuvataan vain peruspiirteitä. Lisäksi kilpailuoikeudellisia näkökohtia mainitaan ainoastaan patenttisopimusten ja sopimushinnoittelun yhteydessä.

Väitöskirjan lopputulema

Väitöskirjassa todetaan, että on olemassa erityinen oikeusnormien kategoria (tutkimuskysymys 1) ja patenttien arvonmääritystä voidaan kuvata oikeudellisena prosessina (tutkimuskysymys 2). Kolmanteen kysymykseen kirjassa suhtautudutaan tutkimustulosten pohjalta hieman varauksellisemmin. Patenttioikeuksien yksityisen taloudellisen arvon määrittämisen tyypilliset piirteet voidaan ottaa huomioon, mutta ne ovat kuitenkin alisteisia yksittäistapaukselle ja arvonmääritysnormien kulloiselle päämäärälle.

Päätelmiä

Väittelijä lähestyy tutkimuskohdettaan systemaattisesti ja paikoittain erittäin yksityiskohtaisesti. Kirjassa käydään läpi patenttilain loukkauskorvauksia koskeva säännös, työsuhde- ja korkeakoulukeksintöjen korvauksia koskevat säännöt, aihetta koskevaa kirjanpito- ja vero-oikeuden siirtohinnoittelua tarkoittavat säännöt ja lopuksi konkurssilain pesän aineettoman omaisuuden rahaksimuuttoa koskevat säännökset.

Eri patenttien arvostamista koskevien säännösten säädösympäristö tavoitteineen ohjaa tutkimuksen mukaan niiden tulkintaa. Esimerkiksi patenttilain 58 § lähtee kohtuullisesta korvauksesta ja taloudellisen arvon määrittäminen tulee noudattaa vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita. Työsuhdekeksintölaki taas pyrkii toteuttamaan työsuhdeasetelman ja innovatiivisuuden kannustamiseen liittyviä tavoitteita. Korkeakoulukeksintökorvausten osalta vaikuttavana tavoitteena on korkeakouluympäristö tarkoituksenmukaisuusharkintoineen. Kirjanpitolaissa korostuu luotettavuuden vaatimus sekä hyvän kirjanpitotavan merkitys, verotuksen siirtohinnoittelussa markkinaehtoisuus ja konkurssilainsäädännössä käyvän arvon periaate sekä pesän etu.

Kirjan systemaattinen ”päämäärät–keinot” -ote jäsentää hyvin arvonmääritysnormit ja niiden tulkinnan. Pohjoismaiden patenttilakien vertaileva läpikäynti muodostaa tutkimukselle tukevan perustan. Kuvailemalla Saksan ja Yhdysvaltain patenttilakien korvausarviointia koskevia lain säännöksiä kirjassa osoitetaan, miten Suomen patenttilaki näyttäisi asettuvan abstraktimman saksalaisen ja talouspainoitteisemman ja tapauskohtaisen amerikkalaisen käsityksen väliin.

Tutkimus on huolellisesti tehty ja kieliasultaan sujuva. Se on osoitus tieteenalan syvällisestä tuntemuksesta ja käytännön kokemuksesta koskien patenttien arvonmääritystä.  Tutkimusotteena ”päämäärät–keinot”-ote on onnistunut ja toimii hyvin normikategorian arvonmääritysnormeja systematisoivana lähestymistapana. Oikeusvertailu asemoi hyvin patenttilain edellyttämää korvausarviointia.

*******
Kirja-arvion kirjoittaja KTT, OTL Max Oker-Blom on toiminut väitöskirjan esitarkastajana. Kirjoitus perustuu hänen oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostolle antamaansa lausuntoon.