Nousiko UPC:n tie pystyyn?

2/2020 20.4.2020

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tilaaman Eurooppalaisen patenttijärjestelmän uudistusta koskevan selvityksen ”Yhtenäispatentin ja yhdistetyn patenttituomioistuimen (UPC) vaikutuksista suomalaisyrityksiin” ilmestymisestä on kulunut jo kuusi vuotta. Selvitys syntyi elinkeinoelämän ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteishankkeena. Ansiokkaan ja monipuolisen selvityksen toteuttajina olivat Ella Mikkola ja Mikko Nurmisto Bird & Bird:stä sekä Karri Leskinen ja Pamela Lönnqvist Boco IP:stä. Selvityksen teettämästä yrityskyselystä käy mm. ilmi, että kyselyyn vastanneista yrityksistä 71 % oli sitä mieltä, että UPC-sopimus tulisi ratifioida eli saattaa kansallisesti voimaan. Kielteiselle kannalle asettui 7 %.

Selvityksestä käy ilmi, että tietämys patenttijärjestelmän uudistuksesta erityisesti pk-yritysten keskuudessa oli heikko. Selvityksen tarkoituksena oli myös lisätä tietämystä. Kokonaisarvion perusteella selvityksen tekijät päätyivät siihen, että Suomi voisi siirtää ratkaisunsa ratifioinnista vuoteen 2015. Näin myös kävi. Suomi ratifioi sopimuksen vuoden 2015 lopussa. Selvitys antaa kuitenkin ymmärtää, että tekipä Suomi niin tai näin uudistus etenisi.

Eteneminen on kuitenkin ollut tuskallisen hidasta ja nyt sen toteutuminen näyttää olevan vaakalaudalla. Tämä ei johdu pelkästään Iso-Britannian ailahtelevasta suhtautumisesta UPC:hen, vaan nyt myös Saksan perustuslakituomioistuimen (Bundesverfassungsgericht) vastikään tekemästä ratkaisusta, jossa sanottiin, että Saksan parlamentin (Bundestag) päätös UPC:tä koskevan sopimuksen hyväksymisestä ei täyttänyt Saksan perustuslain (Grundgesetz) voimassa olevia määräenemmistöä koskevia vaatimuksia. Valtiopäivät hyväksyi puheena olevan sopimuksen yksimielisesti. Ongelmia aiheutti läsnäolijoiden vähäinen lukumäärä (noin 35 henkilöä – kolmas käsittely tapahtui aamuyöstä). Valtiopäivillä ei tuolloin myöskään päätetty erikseen tarvittavasta enemmistöstä, eikä valtiopäivien puhemies ilmoittanut, että sopimus oli hyväksytty tarvittavalla määräenemmistöllä. Nämä asiat tekivät tuomioistuimen enemmistön mielestä päätöksestä mitättömän.

Kolmen tuomarin vähemmistö oli eri mieltä. Heidän näkemyksensä mukaan tavallinen liitovaltiolaki riittää mainitun tyyppisen sopimuksen hyväksymiseksi. Jos päätösmuodollisuuksia tämän tyyppisissä EU-integraatioon läheisesti liittyvissä kysymyksissä voidaan viedä perustuslakituomioistuimen ratkaistavaksi, se voi päinvastoin, enemmistön näkemyksestä poiketen, kaventaa valtiopäivien päätösvaltaa ja myös EU:n integraatioprosessia.

Jotta UPC:tä koskeva sopimus tulisi voimaan, edellyttää se kolmen eniten patentteja myöntäneiden maiden eli Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian ratifiointia. AIPPIn UPC:tä koskevan pysyvän komitean puheenjohtajan Christof Augensteinin mukaan se voisi Saksan osalta kuitenkin edelleen onnistua. Tämä tapahtuisi siten, että valtiopäivät tekevät uuden päätöksen perustuslakituomioistuimen edellyttämällä tavalla, eli kahdella kolmanneksella kaikista valtiopäivien edustajista. Haasteena on kuitenkin, että tämän tulisi tapahtua ennen seuraavia liittopäivävaaleja, jotka pidetään syksyllä 2021. Lisähaasteena on se, että UPC- sopimusta on muutettava siten, että Iso-Britannian luopuminen EU-jäsenyydestä otetaan huomioon. Uuden sopimustekstin tulisi olla Saksan parlamentin käsiteltävänä uutta päätöstä tehtäessä.

On esitetty (Richard Gordon QC ja Tom Pascoe, UK), että Iso-Britannia voisi olla UPC-sopimuksen osapuoli EU-erostaan huolimatta. Sopimuksen jäsenvaltiot on määritetty EU:n jäsenmaiksi, joten tämä ei valitettavasti näytä olevan mahdollista. Samaa määritelmää on myös käytetty UPC-sopimuksen avainmääräyksissä eli allekirjoitusten, ratifioinnin, liittymisen, ja voimaantulon osalta. Muun muassa Max Planck Instituutti on alkusyksystä 2018 todennut, että Iso-Britannian pysyminen UPC-sopimuksen osapuolena EU-eronsa jälkeen ei ole EU-lain sääntöjen mukaista.

Yllä mainittujen brittijuristien argumentointi perustuu siihen, että Iso-Britannian pitäisi erostaan huolimatta hyväksyä osia UPC-sopimuksesta. Heidän tulisi hyväksyä muun muassa suostumus siihen, että yhdistetty tuomioistuin soveltaa EU-oikeutta ja että EU-oikeus voi tulla sovellettavaksi Iso-Britaniassa siltä osin kuin se on relevanttia UPC:lle. EU-oikeudella olisi näin etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Lisäksi maan tulisi hyväksyä, että UPC voi kääntyä EU-tuomioistuimen puoleen prejudikaattiasioissa, jolloin Iso-Britannia kaikesta huolimatta tulisi hyväksyneeksi EU-tuomioistuimen tulkintoja EU-oikeudesta. Tämä seikka ei ole sopusoinnussa sen käsityksen kanssa, että englantilaisten tuomioistuinten riippuvuus EU-tuomioistuimen ratkaisuista tulisi päättyä eron myötä. Iso-Britanialle jäisi toisin sanoen jonkinlainen EU-status patenttien osalta.

Jää nähtäväksi miten Iso-Britannian ja Saksan aikaansaama solmu ratkaistaan. Yhtenäispatentin ja yhdistetyn tuomioistuimen aikaansaamiseksi on eri maiden taholta satsattu merkittävä määrä aikaa ja rahaa muun muassa tuomareiden rekrytoimiseen, koulutukseen, ym. en olisi kuitenkaan ihan vielä valmis hylkäämään hanketta, varsinkaan kun sille löytyy järkevät perustelut. UPC:n valmistavan komitean (Preparatory Committee) puheenjohtaja Alexander Ramsay oli vielä joulukuussa varsin optimistinen. Se tietenkin kuuluu hänen rooliinsa, eikä Saksan perustuslakituomioistuimen ratkaisu ollut tuolloin vielä tiedossa. Ottaen huomioon kuinka kauan ajatus yhtenäispatentista on ollut vireillä, ei jokunen lisävuosi maailmaa kaada.

Aiheet: Patentit

Kirjoittajat