Meemit ja muumit – uusi parodiaoikeus
Suomalaista yhteiskunnallista keskustelua sävyttää silloin tällöin keskustelu siitä, milloin Suomesta tuli “osa Eurooppaa”. Tapahtuiko se jo Suomen itsenäistyessä? Tapahtuiko se, kun Suomi liittyi EU:iin? Vai tapahtuiko se kenties joskus muulloin, esimerkiksi Suomen liittyessä NATO:n jäseneksi?
Tekijänoikeusjuristina ehdottaisin kuitenkin, että Suomen eurooppalaistumisen päivämäärä olisi 3.3.2023: tuona päivänä Suomen tekijänoikeuslakiin lisättiin Tietoyhteiskuntadirektiiviin (InfoSoc-direktiiviin)[i] perustuva, parodian eksplisiittisesti salliva pykälä 23 a §.
Parodia oli tietysti Suomessa sallittu jo aiemmin. Mikä siis muuttui? Esittelen seuraavaksi perinteisen suomalaisen parodiaopin ja vertaan sitä uuteen, minkä lisäksi käyn läpi joitain – mielestäni tärkeimpiä – uuden parodiaopin avaamia kysymyksiä.
Perinteinen, pohjoismainen parodia
Perinteinen suomalainen parodiaoppi ei siis perustunut InfoSoc-direktiivin[ii] mahdollistamaan parodiapoikkeukseen, vaan suomalaiseen (tai oikeastaan pohjoismaiseen) tulkintaan parodiasta vapaan muuttamisen[iii] muotona, jolla olemassa olevasta teoksesta tai olemassa olevan teoksen perusteella on saatu aikaan ivamukaelma, siis parodia.
Ivamukaelman molempien edellytysten tuli täyttyä: kyseessä piti olla iva, joka ilmeni mukaelmassa. Tulkinta oli sikäli pätevä, että ilman ivaa kyseessä on lähinnä jokin muu muuntelu; mukaelma taas viittaa siihen, että parodian on pitänyt olla tekijänsä valmistama ja viitata johonkin toiseen teokseen. Jos teos on alkuperäisen kanssa yksi yhteen, kyse ei ole mukaelmasta vaan kopiosta, ja toisaalta jos teos ei muistuta alkuperäistä lainkaan, voidaan kysyä, mihin teos tarvitsee parodiaa olemassaolonsa oikeutukseksi.
Tulkinta parodiasta oli kuitenkin sikäli suppea, että ivan tuli kohdistua 1) itse teokseen, 2) teoksen tekijään, tai 3) teoksen aiheeseen.[iv] Siis vain kohdeparodia oli sallittu, mutta välineparodia,[v] jossa teosta A parodioimalla ivataan jotain aivan muuta, ei ollut.
Internet on täynnä erilaisia parodioita, joiden ideana on ollut liittää vaikkapa poliittisista päättäjistä kertovaan uutiskatkelmaan taustamusiikki, joiden yhdistelmä on ollut humoristinen ja ivallinen. On ilmeistä, että suppean kohdeparodian aikakaudella nämä parodiat olivat periaatteessa lainvastaisia.
Oman haasteensa asiaan toi se, että kun samaa parodiatulkintaa käyttivät lähinnä Suomi ja Ruotsi, oikeuskäytäntö asiasta oli vähäistä.
Uusi, eurooppalainen parodia
Uusi parodiapoikkeuksemme perustuu siis nimenomaiseen tekijänoikeuslain parodiapykälään 23 a §, joka taas perustuu InfoSoc-direktiiviin. Kun näin on, myös parodiapykälän tulkinnan tulee seurata EU-tuomioistuimen ratkaisuja.
Parodian kannalta merkittävin lieneekin EU-tuomioistuimen nk. Deckmyn-tuomio (C‑201/13, Deckmyn ja Vrijheidsfonds v. Vandersteen et al.), jonka alku on Belgian Gentin kaupungissa. Johan Deckmyn oli kaupungin uudenvuoden vastaanotolla jakanut vierailijoille kalentereita, joiden kansi muistutti Willebrord Vandersteenin vuonna 1961 tekemää piirrosta. Piirros oli tunnettu Suske en Wiske – De Wilde Weldoener[vi] -sarjakuva-albumin kantena. Alkuperäisessä kuvassa on yksi ko. sarjakuva-albumin päähenkilöistä, jonka yllä on valkoinen tunika ja joka heittää kolikoita niitä kerääville ihmisille. Kalenterin kannessa hahmo oli korvattu Gentin kaupungin pormestarilta näyttävällä hahmolla, ja kolikoita keräävät ihmiset hunnutetuilla ja ei-valkoihoisilla hahmoilla.[vii]
Oikeudenkäynnissä oli kyse siitä, oliko kyseessä tekijänoikeuden loukkaus vai poliittinen karikatyyri, joka täyttää hyväksytyn parodian edellytykset. Oikeudenhaltijoiden mukaan kyseessä ei ollut parodia, koska kalenterissa ollut kuva ei ollut omaperäinen ja lisäksi se sisälsi syrjivän viestin.[viii]
Ensinnäkin EUT totesi, että parodia on EU-oikeuden itsenäinen käsite.[ix] Sen vuoksi sitä tulee tulkita EU:n alueella yhtenäisesti. EUT jatkoi, että InfoSoc-direktiivi ei määrittele parodian käsitettä, ja tämän vuoksi sen merkitys ja ulottuvuus on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määritettävä sen tavanomaisen, yleiskielisen merkityksen mukaan, ottamalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja parodia-käsitteen sisältävän lainsäädännön tavoitteet.[x]
Parodian tavanomaisesta merkityksestä EUT totesi, että on kiistatonta, että “parodian olennaisina tunnusmerkkeinä ovat yhtäältä se, että siinä viitataan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja toisaalta se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä”.[xi]
Sen jälkeen EUT listasi asioita, jotka eivät ole parodian edellytyksiä. EUT totesi, että parodialla ei tarvitse olla “sille ominaista alkuperäistä luonnetta”, tai että “se on voitava kohtuudella yhdistää muuhun henkilöön kuin alkuperäisen teoksen tekijään”, että “sen kohteena on oltava alkuperäinen teos” tai että siinä olisi “mainittava parodian kohteena olevan teoksen lähde”.[xii]
EUT kuitenkin totesi myös, että parodiaa sovellettaessakin tulee turvata “oikeudenmukainen tasapaino” tekijöiden oikeuksien ja etujen ja toisaalta tekijänoikeudella suojatun aineiston käyttäjien oikeuksien ja etujen välillä.[xiii] Parodia ei siis ole automaattinen vapaudu vankilasta -kortti tekijänoikeuden loukkauksille. Erikseen EUT vielä mainitsi, että parodian avulla ei saa välittää syrjiviä viestejä.[xiv]
Mitä tämä tarkoittaa Suomen uuden parodiapykälän kannalta? Sitä, että Suomen tulee parodioita tulkitessaan noudattaa Deckmyn-päätöksen määritelmää, jota kutsun tässä eurooppalaiseksi parodiaksi. Eurooppalaisen parodian tunnusmerkistö on perinteiseen suomalaiseen parodiaan verrattuna laveampi: eurooppalaisen parodian ainoina tunnuspiirteinä on, että:
- Parodiateos viittaa olemassa olevaan teokseen, mutta poikkeaa siitä havaittavissa olevalla tavalla; sekä se, että
- Parodiateos on huumorin tai pilailun ilmentymä.
Erikseen EUT totesi, että parodian edellytyksenä ei saa pitää sitä, että:
- sillä olisi sille ominainen alkuperäinen luonne (havaittavissa olevan poikkeavuuden lisäksi),
- se on voitava kohtuudella yhdistää muuhun henkilöön kuin alkuperäisen teoksen tekijään,
- sen kohteena on alkuperäinen teos, tai
- siinä olisi mainittava parodian kohteena olevan teoksen lähde.
Lisäksi EUT totesi, että:
- Parodian on löydettävä oikeudenmukainen tasapaino teoksen oikeudenhaltijoiden ja parodian tekijöiden oikeuksien välillä, ja
- Parodiaa ei saa käyttää syrjivien viestien välittämiseen.
Mitä nämä tarkoittavat käytännössä? Vaatimuksia täytyy tarkastella lähempää.
Syväsukellus eurooppalaiseen parodiaan
Periaatteessa parodian rajat ovat Deckmyn-päätöksen jälkeen selvät: parodian tulee viitata olemassa olevaan teokseen, mutta poiketa siitä havaittavissa olevalla tavalla, sekä olla huumorin tai pilailun ilmentymä.
Käytännössä kansalliset tuomioistuimet ovat – ainakin historiallisesti – asettaneet parodialle muitakin edellytyksiä.[xv] Ilmeisesti tämä oli taustana sille, miksi belgialainen tuomioistuin tiedustelikin Deckmyn-tapauksessa EU-tuomioistuimelta, ovatko tällaiset vaatimuksia parodialle.[xvi]
Tarkastelen seuraavaksi näitä kiellettyjä ehtoja, minkä jälkeen analysoin EUT:n parodialle asettamia “oikeita rajoja”, minkä jälkeen palaan vielä syrjiviin viesteihin ja oikeudenmukaiseen tasapainoon parodiassa.
Kielletty ehto 1: parodialle ominainen alkuperäinen luonne. Ehkä mielenkiintoisin EUT:n kielletyistä ehdoista oli, että parodialla pitäisi olla sille ominainen alkuperäinen luonne. Mitä “parodialle ominainen alkuperäinen luonne” oikeastaan tarkoittaa? Vastaus löytyy Deckmyn-päätöksen kappaleesta 13: belgialainen tuomioistuin oli erikseen kysynyt, “–onko parodian täytettävä seuraavat edellytykset tai tunnusmerkit: -sillä on oltava sille ominainen alkuperäinen luonne (omaperäisyys)[xvii]”. Omaperäisyys taas tarkoittaa jotakuinkin samaa, mitä Suomessa on perinteisesti tarkoitettu nk. teoskynnyksellä, mutta kuten esim. Härkönen huomauttaa, teoskynnys-termistä pitäisi siirtyä omaperäisyysstandardin käsitteeseen.[xviii]
Käytännön sovellutus tästä kriteeristä on kuitenkin selvä: parodialta ei voi edellyttää, että se olisi itsessään “teoskynnyksen ylittävä” eli siis omaperäinen teos, vaan parodia voi olla pelkkä humoristinen lisäys – vaikkapa kuvateksti – johonkin omaperäisyysstandardiin yltävään teokseen. Luonnollisesti parodia voi yltää omaperäisyysstandardiin, mutta tätä ei saa käyttää parodian edellytyksenä.
Kielletty ehto 2: kohtuudella yhdistettävyys muuhun kuin tekijään. Nähdäkseni tämä kielletty ehto on kolikon kääntöpuoli sille parodian reunaehdolle, että parodia eroaa alkuperäisestä teoksesta havaittavissa olevalla tavalla. Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä on silloin tällöin jouduttu pohtimaan sitä, voidaanko parodialta edellyttää, ettei se aiheuta sekaannusta alkuperäisen teoksen kanssa.[xix] Deckmyn-päätöksen jälkeen vastaus on selvä: ei voida. Vaikka joku erehtyisikin pitämään parodiateosta alkuperäisenä teoksena, se ei voi olla kriteeri sille, onko parodia oikeasti parodia vaiko vain tekijänoikeuden loukkaus – tältä osin parodian ainoa ehto on, että se eroaa alkuperäisestä havaittavissa olevalla tavalla.
Kielletty ehto 3: parodian kohteena tulee olla alkuperäinen teos. EU-tuomioistuimen jonkin verran kryptisestä sanamuodosta huolimatta kyse on hyvinkin tärkeästä linjauksesta, eli siitä, mitä parodialla saa parodioida. Viittaan tässä perinteiseen pohjoismaiseen parodiakäsitykseen, jossa parodian piti kohdistua joko teokseen itseensä, teoksen tekijään tai näiden ilmentämiin arvoihin.[xx] EU-tuomioistuin kuitenkin totesi, että parodialta ei saa edellyttää, että sen kohde olisi alkuperäinen teos. Näin se siis vahvisti julkisasiamies Villalónin näkemyksen siitä, että myös nk. välineparodia on sallittu.[xxi]
Kielletty ehto 4: parodian tulee mainita kohteena olevan alkuperäisen teoksen lähde. Kielletyistä ehdoista tämä lienee yksinkertaisin: parodialta ei saa edellyttää, että alkuperäinen lähde tulisi mainita.[xxii] Parodioita saa siis tehdä siinä mielessä vapaasti, ettei niiden yhteyteen tarvitse merkitä, mistä alkuperäinen teos on.
Laillinen ehto 1: parodia viittaa olemassa olevaan teokseen, mutta poikkeaa siitä havaittavissa olevalla tavalla. Tältä osin viittaan siihen, mitä alussa lausuin ivamukaelmasta, varsinkin mukaelman osalta. Nähdäkseni tämä on looginen edellytys sille, että kyseessä voi ylipäänsä olla parodia eli ivamukaelma. Parodianhan täytyy viitata olemassa olevaan teokseen: jos ei, kyseessä ei ole mukaelma vaan jokin muu, alkuperäinen humoristinen teos. Toisaalta jotta kyseessä olisi mukaelma, sen täytyy erota alkuperäisestä, parodioitavasta teoksesta. Jos eroa ei ole, silloinhan kyseessä on vain alkuperäisen kopio tai muu jäljitelmä.
Laillinen ehto 2: parodian tulee olla huumorin tai pilailun ilmentymä. Jos laillinen ehto 1 (parodia viittaa olemassa olevaan teokseen, mutta poikkeaa siitä havaittavissa olevalla tavalla) viittasi ivamukaelman mukaelma-sanaan, laillinen ehto 2 viittaa sen iva-sanaan. Ehdon merkitys on sinänsä melko helppo käsittää. Jos ivamukaelmasta puuttuu iva, se on pelkkä mukaelma. Ehkä kiinnostavin kysymys liittyy siihen, pitääkö huumorin tai pilailun olla nimenomaan ja pelkästään hauskaa. Tämäkin tulkinta olisi sanamuodon perusteella mahdollinen, mutta nähdäkseni se on tulkintana virheellinen, sillä parodialla on pitkät perinteet myös vakavan kritiikin esittämisessä. Kuten myös Jongsma esittää, EU-tuomioistuimen vaatimuksen huumorin tai pilailun ilmentymisestä voi ymmärtää myös niin, että parodia on huumorin tai pilailun ilmaus, riippumatta siitä, onnistuuko parodioija naurattamaan. Jongsma vielä huomauttaa, että erityisesti pilailu (eng. mockery) ei välttämättä viittaa huumoriin lainkaan.[xxiii] Nähdäkseni Jongsman tulkinta on oikea: parodiaa voi ja pitää voida käyttää myös vakavaan kommentointiin, vaikka sen keino olisikin huumori, pilailu, pilkka – tai iva.
Syrjivät viestit. Tuomiossaan EU-tuomioistuin myös totesi, ettei parodiaa saa käyttää syrjivien viestien välittämiseen. Linjaus oli hyvin selvä eikä sinänsä jätä paljoa arvailun varaan: Deckmyn-päätöksen kappaleessa 31 EUT totesi, että “oikeuksien haltijoilla on lähtökohtaisesti oikeutettu intressi siihen, ettei suojattua teosta yhdistetä tällaiseen [syrjivään] viestiin”. Viestin syrjivyys on luonnollisesti tulkintakysymys, mutta jos viesti on syrjivä, sen parodiasuoja ikään kuin poistuu ja parodiseksi väitettyä teosta tulkitaan ilman parodiapoikkeuksen tuomaa suojaa. Ja kun parodiset teokset ovat määritelmällisesti mukaelmia, tämä tarkoittaa, että syrjivän parodian tekijä syyllistyy helposti kansanryhmää vastaan kiihottamisen (tai muun vastaavan rikoksen[xxiv]) lisäksi myös tekijänoikeusrikokseen tai -rikkomukseen.[xxv]
Oikeudenmukainen tasapaino teoksen oikeudenhaltijoiden ja parodian tekijän välillä. Lopulta on syytä paneutua EUT:n mainintaan siitä, että parodiassa on löydettävä oikeudenmukainen tasapaino teoksen oikeudenhaltijoiden ja parodian tekijän välillä. Mitä tämä tarkoittaa? Kuten alussa sanoin, parodiapoikkeus ei ole vapaudu vankilasta -kortti, eikä sillä voi oikeuttaa mitä tahansa. Käytännössä “oikeudenmukainen tasapaino” voikin johtaa siihen, että jotkut kielletyt ehdot hiipivät sisään takaoven kautta.[xxvi] Jongsma huomauttaa, että EU-tuomioistuin on lukuisissa yhteyksissä korostanut, että teoksen oikeudenhaltijalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus teoksensa käytöstä.[xxvii] Oletetaan, että parodian tekijä tekee yhden vähäpätöisen muutoksen vaikkapa uutuuselokuvan tekstitykseen ja lataa sen internetiin kaikkien ihmisten ladattavaksi lainvastaisesti. Voiko parodisti tässä välttää tekijänoikeustuomion väittämällä, että hänen toimintansa on täysin laillista, koska kyseessä on hänen mukaansa parodia? Tuskinpa.
Kuten Jongsmakin toteaa, [parodisen] käytön perusteen tai tavoitteen tulisi olla merkittävä osa oikeudenhaltijoiden ja parodian tekijöiden oikeuksien välistä tasapainoa pohtiessa: parodian käyttö tärkeiden yhteiskunnallisten aiheiden kritisointiin voi syrjäyttää oikeudenhaltijoiden oikeudet helpommin kuin parodian käyttö kaupallisiin tarkoituksiin, erityisesti mikäli parodinen teos kilpailee alkuperäisen kanssa.[xxviii]
Oikeudenmukaisen tasapainon löytäminen on siis helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun EUT:kin totesi, että tilanteessa “on otettava huomioon asian kaikki olosuhteet”.[xxix] Kyse on siis kokonaisharkinnasta ja tarkemmat linjaukset selvinnevät vasta oikeuskäytännön myötä.
Meemit parodioina ja parodioiden käyttö
Tähän asti olen kirjoituksessa tarkastellut sitä, minkä pykälien ja tulkintojen perusteella parodiaa tulkittiin Suomessa ennen ja miten sitä tulkitaan nyt. On kuitenkin syytä vielä kysyä, miten parodisia teoksia saa tästä eteenpäin Suomessa käyttää. Deckmyn-päätös nimittäin koskee tilannetta, jossa joku luo teoksen tai muokkaa olemassa olevaa teosta niin, että tuloksena on parodia. Jos parodinen teos yltää omaperäisyysstandardiin, se on oma, itsenäinen teoksensa vaikka se on parodia. Jos parodinen “teos” perustuu olemassa olevan teoksen yksinkertaiselle, omaperäisyysstandardiin yltämättömälle muokkaamiselle, se on “vain” alkuperäisen teoksen muunnelma, mutta parodinen sellainen.
Erityisesti internetin nykyisessä “remix-kulttuurissa”[xxx] on tyypillistä käyttää oman tekemisen pohjana jonkun jo nettiin lataamaa materiaalia ja muokata sitä edelleen. Esimerkiksi Gondola-niminen meemihahmo[xxxi] perustuu suomalaiseen alikersantti Spurdo -meemihahmoon, joka taas perustuu Spurdo Spärde -hahmoon,[xxxii] joka perustuu 4chan-kuvafoorumilla olleeseen Pedobear-meemihahmoon,[xxxiii] joka taas perustuu japanilaisen 2chan.net-kuvafoorumin Kumaa-meemihahmoon.[xxxiv] Jokaisesta on arviolta tuhansia eri variaatioita.
Näistä meemihahmoista tehtyjä kuvia tallennetaan ja ladataan internetiin yhä uudestaan ja uudestaan muiden nähtäville, niin muokkauksilla kuin ilman. Miten tällaiseen tulisi suhtautua?
Periaatteessa vanhan, pohjoismaisen parodiaoikeuden aikana meemikuvien käyttö muokattuna tai muokkaamattomana oli lähinnä yksi iso tekijänoikeusloukkaus.[xxxv] Uuden parodiaoikeuden aikana näin ei välttämättä ole, ainakin jos muokkaat meemikuvaa edelleen, sillä tällöin kyseessä on parodia, todennäköisesti epäitsenäinen sellainen.
Mutta entä jos et muokkaa parodista meemikuvaa, vaan lataat sen nettiin kaiken kansan nähtäville ilman mitään muokkauksia, ihan vain koska kuva oli mielestäsi hauska? Nähdäkseni teon laillisuus riippuu siitä, onko kyseessä epäitsenäinen vai itsenäinen parodia. Parodioita voi miettiä niin, että parodia muodostuu kahdesta elementistä: alkuperäisteoksesta A ja parodisesta elementistä B. Epäitsenäisessä parodiassa A on tietysti omaperäisyysstandardiin yltävä teos, mutta B ei. Itsenäisessä parodiassa A voi olla omaperäisyysstandardiin yltävä teos, mutta se ei ole pakollista.[xxxvi] Oleellista on, että B:n osuus yltää omaperäisyysstandardiin.
Parodian omaperäisyys siis tavallaan syrjäyttää alkuperäisteoksen omaperäisyyden, ja parodisen teoksen kohtelua, esimerkiksi levittämistä, tulisi tulkita vain sen parodisen elementin (itsenäinen tai epäitsenäinen) kautta, tietysti ottaen huomioon “asian kaikki olosuhteet” kuten EU-tuomioistuin totesi.[xxxvii]
Tämä johtaa siihen, että epäitsenäisiä parodioita saa levittää vapaasti: ne ovat parodioita, mutta koska ne eivät saa tekijänoikeuden suojaa, niiden levittäminen on vapaata. Sen sijaan, koska itsenäiset parodiat saavat tekijänoikeussuojaa, niiden levittäminen vaatii periaatteessa oikeudenhaltijan luvan.[xxxviii]
Uusi parodiapykälä vahvistaa teosten käyttäjien asemaa
Kokonaisuudessaan voitaneen todeta, että uusi parodiapykälä ja sen mukana tuleva eurooppalainen parodiatulkinta vahvistaa nimenomaan teosten käyttäjien asemaa. Esimerkiksi taannoinen Moomin of Finland -tapaus, jossa Image-lehti käytti kannessaan Sami Saramäen piirtämiä lihaksikkaita, Tom of Finlandin taiteesta inspiroituneita homoeroottisia muumihahmoja.[xxxix] Moomin Characters Oy Ltd oli lähestynyt Image-lehteä korvausvaatimuksella. Tapauksessa oli kyse niin tekijänoikeudesta, tavaramerkeistä kuin sopimattomasta menettelystä liiketoiminnassa.[xl]
Vaikka riita julkisuudessa olleiden tietojen mukaan koskikin useampaa immateriaalioikeudellista suojamuotoa, voidaan kysyä, olisiko riitaa tullut ylipäänsä nykyisen parodiapykälän aikana. Voidaan nimittäin todeta, että vaikka uusi parodiapykälämme ei olekaan taikasana, joka pelastaa missä tahansa tilanteessa, se luo ainakin vahvan ennakko-olettaman siitä, että jos olemassa olevan teoksen hyödyntäminen perustuu parodiaan, eli se täyttää EU-tuomioistuimen Deckmyn-päätöksessään ilmoittamat kriteerit, se on laillinen. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä oikeudenhaltijan tulee kyetä kumoamaan tämä ennakko-olettama osoittamalla, että mikäli “asian kaikki olosuhteet” otetaan huomioon, esimerkiksi oikeudenhaltijan oikeus kohtuulliseen korvaukseen teoksensa käytöstä on voimakkaampi kuin parodistin sananvapaus.
Kuten juridiikassa muutenkin, vasta oikeuskäytäntö tulee osoittamaan, mihin tasapaino asettuu. Mutta ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että esimerkiksi homomuumien kaltaisille parodisille hahmoille koittaa kissan- tai muuminpäivät. Netissä kiertävää BM-Ankat meemikuvaa lainaten: ”never stop the madness, ja kohta vedetään taas”.
________
[i] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa
[ii] Ibid.
[iii] Esim. Hietanen, Herkko: Pelleily sallittu? – Parodia tekijänoikeuden rajoituksena, Defensor Legis N:o 1/2009, s. 148
[iv] Hietanen, 2009
[v] Julkisasiamies Pedro Cruz Villalónin ratkaisuehdotus asiassa C-201/13 (Deckmyn ja Vrijeidsfonds vastaan Vandersteen), alakohdat 59 – 65. Villalón käyttää termejä “parodian kohde” ja “parodian väline”. Itse kutsun niitä kohdeparodiaksi ja välineparodiaksi.
[vi] Suomessa tunnettu nimellä “Anu ja Antti – Hillitön hyväntekijä”
[vii] Esim. IPRinfo-lehden uutiset 15.9.2014: “EUT: Jos parodialla välitetään syrjivä viesti, oikeuksien haltijoilla on oikeus vaatia parodian julkaisun kieltämistä”, https://iprinfo.fi/uutiset/eut_jos_parodialla_valitetaan_syrjiva_viesti_oikeuksien_haltijoilla_on_oikeus_vaatia_parodian_julkaisun_kieltamista/, vierailupäivä 16.10.2024
[viii] IPRinfo-lehden uutiset, 2014
[ix] C-201/13, kappale 17.
[x] C-201/13, kappale 19.
[xi] C-201/13, kappale 20.
[xii] C-201/13, kappale 21.
[xiii] C-201/13, kappale 26.
[xiv] C-201/13, kappaleet 29 – 31.
[xv] Jongsma, Daniël: Parody after Deckmyn. A comparative overview of the approach to parody under copyright law in Belgium, France, Germany and the Netherlands. 48 International Review of Intellectual Property and Competition Law 652-682 (2017), s. 3
[xvi] C-201/13, kappale 13.
[xvii] Lihavointi kirjoittajan.
[xviii] Härkönen, Heidi: Onko teoskynnyksellä tulevaisuutta? IPRinfo 2/2024.
[xix] Jongsma, 2017, s. 6
[xx] Hietanen, 2009.
[xxi] Ks. alaviite v.
[xxii] On sinänsä kiinnostavaa, ettei EU-tuomioistuin ratkaissut tätä kysymystä yhdessä kielletyn ehdon 2 (kohtuudella yhdistettävyys muuhun kuin tekijään) kanssa.
[xxiii] Jongsma, 2017, s. 18.
[xxiv] Esim. uskonrauhan rikkominen
[xxv] Ks. IPRinfon uutiset 17.1.2024: Oulun käräjäoikeudelta ensimmäinen tekijänoikeuslain parodiapoikkeusta koskeva tuomio, https://iprinfo.fi/uutiset/oulun-karajaoikeudelta-ensimmainen-tekijanoikeuslain-parodiapoikkeusta-koskeva-tuomio/, vierailupäivä 22.10.2024
[xxvi] Vrt. Jongsma, 2017, s. 18.
[xxvii] Jongsma, 2017, s. 19 – 20.
[xxviii] Jongsma, 2017, s. 21
[xxix] C-201/13, kappale 28
[xxx] Remix-kulttuurista Lessig, Lawrence: Remix, 2008.
[xxxi] Knowyourmeme.com: Gondola, https://knowyourmeme.com/memes/gondola, vierailupäivä 27.10.2024
[xxxii] Knowyourmeme.com: Spurdo Spärde, https://knowyourmeme.com/memes/spurdo-sparde, vierailupäivä 27.10.2024
[xxxiii] Knowyourmeme.com: Pedobear, https://knowyourmeme.com/memes/pedobear, vierailupäivä 27.10.2024
[xxxiv] Ibid.
[xxxv] Ks. esim. Kari, Jussi: Meemien tekijänoikeudet, 2015, https://www.jussikari.fi/meemien-tekijanoikeudet/, vierailupäivä 27.10.2024
[xxxvi] Mieti esimerkiksi Scary Movie -elokuvia. Ne parodioivat esim. Scream- ja I know what you did last summer -kauhuelokuvia, mutta ovat myös itsenäisiä teoksia – omaperäisyysstandardiin yltäviä eli itsenäisiä parodioita.
[xxxvii] Ks. alaviite xxix.
[xxxviii] Sanon “periaatteessa”, koska erityisesti remix-kulttuuriin kuuluu teosten vapaa jakaminen. Toisaalta on sanomattakin selvää, että näin toimiva ottaa vähintään periaatteellisen oikeudellisen riskin.
[xxxix] Kari, Jussi: Moomin of Finland – Oikeuksien loukkaus vai sallittu käyttö? https://parodia.turre.com/moomin-of-finland/, vierailupäivä 27.10.2024
[xl] Ibid.
______________
Kannen kuva:
Kirjoittajat
