EUT: Jos parodialla välitetään syrjivä viesti, oikeuksien haltijoilla on oikeus vaatia parodian julkaisun kieltämistä

Direktiivin mukaan tekijöillä on yksinoikeus sallia teoksensa valmistaminen ja levitys yleisölle. Poikkeuksena tähän oikeuteen jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia teoksen käytön karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta (parodiapoikkeus).

Tuomioistuin vahvisti, että parodia on unionin oikeuden itsenäinen käsite ja sitä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla unionin alueella. Parodian olennaisina tunnusmerkkeinä ovat yhtäältä se, että siinä viitataan olemassa olevaan teokseen, mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja toisaalta se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä.

Belgialaisen Gentin kaupungin järjestämällä uudenvuoden vastaanotolla Johan Deckmyn jakoi kalentereita, joiden kanteen oli painettu kuva, joka muistutti Willebrord Vandersteenin vuonna 1961 tekemää piirrosta, joka on De Wilde Weldoener (Hillitön hyväntekijä) -nimisen Suske en Wiske -sarjakuva-albumin kannessa. Suomessa sarjakuva tunnetaan nimellä Anu ja Antti. Alkuperäisessä piirroksessa on kuvattu yksi albumin päähenkilöistä, jonka yllä on valkoinen tunika ja joka heittää kolikoita ihmisille, jotka keräävät niitä. Kalenterin kannessa olevaan kuvaan kyseinen henkilöhahmo oli korvattu Gentin kaupungin pormestarilla ja kolikoita keräävät ihmiset hunnuilla peitetyillä ja ei-valkoihoisilla ihmisillä.

Sarjakuvan piirtäjän perikunnan ja oikeudenhaltijoiden mukaan kyseessä on tekijänoikeuden loukkaus ja he nostivat kanteen Deckmya ja kalenterin rahoittanutta poliittista yhdistystä Vrijheidsfonds VZW vastaan, vaatien Deckmya ja yhdistystä lopettamaan kyseisen piirroksen käyttämisen. Deckmy ja VZW vastustivat vaatimusta väittäen, että kysymyksessä on poliittinen karikatyyri, joka täyttää hyväksytyn parodian edellytykset. Alkuperäisen piirroksen tekijänoikeuden haltijoiden mukaan kalenterin kannessa oleva kuva ei kuitenkaan täyttänyt parodian edellytyksiä, koska se ei ollut omaperäinen. Lisäksi tekijänoikeudenhaltijat moittivat, että kalenterin kansikuvalla välitetään syrjivää viestiä.

Ennakkoratkaisupyyntö

Kansallinen tuomioistuin (Hof van beroep te Brussel) pyysi EUT:lta ennakkoratkaisumenettelyn avulla selvennystä siitä millä edellytyksin teos voidaan luokitella parodiaksi.

EUT totesi ratkaisussaan, että parodian käsitettä ei ole määritelty direktiivissä ja termi on määriteltävä sen yleiskielisen merkityksen mukaan, ottamalla huomioon asiayhteys ja lainsäädännön tavoitteet. EUT painotti, että parodia-termin tavanomaiseen merkitykseen yleiskielessä kuuluvat oleellisina tunnusmerkkeinä se, että siinä viitataan olemassa olevaan teokseen, mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja toisaalta se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä. Vaikka parodian tulee poiketa havaittavissa olevalla tavalla parodian kohteena olevasta teoksesta, sen ei yleiskielisen tukinnan mukaan tarvitse olla muutoin omaperäinen eikä mahdollisen kritiikin tarvitse kohdistua alkuperäiseen teokseen. Myöskään parodian kohteena olevan teoksen lähdettä ei tarvitse mainita. EUT painottaa, että parodia on hyväksyttävä keino mielipiteen esittämiseen.

Parodiapoikkeuksen on kuitenkin noudatettava oikeudenmukaista tasapainoa yhtäällä tekijänoikeudenhaltijoiden etujen ja oikeuksien sekä toisaalta suojatun teoksen käyttäjän ilmaisuvapauden välillä. Jos parodialla välitetään syrjivä viesti, alkuperäisen teoksen tekijänoikeudenhaltijoilla on lähtökohtaisesti oikeutettu intressi siihen, ettei suojattua teosta yhdistetä tällaiseen viestiin.

Tuomio C-201/13 on luettavissa Curia-tietokannasta, http://curia.europa.eu/jcms/jcms/j_6/

(TV)