Markkinaoikeus – juttumäärät ja käsittelyajat

Vuoden 2023 syyskuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta markkinaoikeuden perustamisesta nykymuodossaan. Markkinaoikeuden toimivalta käsittää kaikki teollis- ja tekijänoikeudelliset riita- ja hakemusasiat sekä teollisoikeudelliset valitusasiat. Perustamista edelsi monivuotinen valmistelu, eikä alussa ollut lainkaan varmaa, että aineettomiin oikeuksiin keskittyvä tuomioistuin ylipäänsä perustettaisiin. Asia varmistui, kun poliittinen tuki runsaan miljoonan euron rahoitukselle varmistui (kiitos silloisen työministeri Lauri Ihalaisen) ja päätös hajautetusta kaksiportaisesta valituspolusta syntyi.

Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa (31.1.2013/100) astui voimaan 1.9.2013. Markkinaoikeudesta säädetään lisäksi tuomioistuinlaissa (673/2016).

IPR-piireissä ajatellaan usein, että markkinaoikeus on ennen kaikkea IPR-tuomioistuin. Lakia oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa tarkemmin tarkasteltaessa käy kuitenkin selvästi ilmi, että se on myös paljon muuta. Markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvat IPR-asioiden lisäksi kilpailu- ja valvonta-asiat (2§), hankinta-asiat (3§) sekä niin sanotut markkinaoikeudelliset asiat, kuten esimerkiksi joitain kuluttajansuojalaissa säädettyjä asioita.

Markkinaoikeuden toimintaa arvioidessa tulee siis ottaa huomioon sen varsin laaja vastuu myös muihin oikeuden aloihin liittyvistä jutuista.

Immateriaalioikeudelliset juttumäärät

Markkinaoikeustuomari Anne Ekblom-Wörlundin esityksestä IPR-päivillä syyskuussa kävi muun muassa ilmi, että ennuste saapuvista IPR-asioista vuonna 2013 oli 200 valitusasiaa ja 100 riita- ja hakemusasiaa. Vuosien 2015-2021 keskiarvo on kuitenkin laskenut ja keskimääräisesti markkinaoikeus sai vuodessa käsiteltäväkseen 47 valitusasiaa ja 148 riita- ja hakemusasiaa. Valitusluvut eivät välttämättä ole vertailukelpoisia, koska patentti- ja rekisterihallituksen puitteissa toimivalta valituslautakunnalta jäi käsiteltäväksi merkittävä määrä asioita. Markkinaoikeuden vastuulle jäi siten velvollisuus purkaa muodostunut jutturuuhka.

Ennuste vuodelle 2021 oli vielä matalampi eli 48 valitusasiaa ja 61 riita- ja hakemusasiaa.

Juttumäärät ovat erityisesti aineettomien oikeuksien osalta laskeneet. Eräänä syynä tähän on asiamiespiireissä pidetty yrityksiä koskevan valitusmaksun merkittävä korotus. Se on korkea myös verrattuna muihin pohjoismaihin. Toinen syy riita-asioiden vähäiseen määrän voi olla, että esimerkiksi patenttiriidan käyminen markkinaoikeudessa on kallista ja useimmiten pitkäkestoista. Sama koskee toki patenttiriitojen ratkomista muuallakin. Riitoja pyritäänkin siksi ratkaisemaan neuvotteluteitse. On myös arvioitu, että tavaramerkkioikeuden osalta jo olemassa oleva oikeuskäytäntö riittää välttämään karikoita. Toisaalta voidaan väittää, että tavaramerkkiavaruus on supistumassa, mikä saattaa johtaa loukkauksiin, ellei suhteellisia eli sopimuksenvaraisia esteitä ole PRH:n toimesta otettu jo riittävissä määrin huomioon.

Juttumäärät ovat laskeneet vuoden 2017 luvuista, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana pysyneet miltei samalla tasolla, noin sadassa. Voisi kuitenkin olla paikallaan miettiä, miten ne saadaan ainakin pysymään ennallaan, jotta oikeuskäytännön ohjaava vaikutus ja siten ennakoitavuus säilyisi.

Immateriaalioikeudelliset juttutyypit

Vuoden 2021 tilastojen mukaan immateriaalioikeudellisella puolella mallioikeuksia ja tavaramerkkejä koskevia valituksia sekä patentti- ja muita teollisoikeuksia koskevia riitoja oli eniten.

Jos tarkastelee asioiden määriä asiaryhmittäin, hankinta-asiat ovat ylivoimaisesti suurin ryhmä, noin 300 ja 400 välillä. IPR-asiat muodostavat kolmanneksen niistä. Kilpailuasiat ovat vaihdelleet 7 ja 21 välillä vuosina 2017-2021 ja markkinaoikeudelliset asiat samana ajanjaksona 8 ja 30 välillä.

Keskimääräiset käsittelyajat

Juttumäärien laskevan trendin lisäksi käsittelyajat ovat puhuttaneet IPR-yhteisöä. Vuonna 2015 käsittely aika oli keskimäärin 7 kk. Vuonna 2021 ne olivat 12,5 kk. Jos tarkastellaan kaikkia markkinaoikeuden juttuja, ne ovat saman ajanjakson puitteissa vaihdelleet 6,4 ja 7,9 välillä. On hyvin tiedossa, että hankinta-asiat alentavat lukuja, koska niiden keskimääräinen käsittelyaika on runsaat 6 kk, mutta yksittäinen kilpailuasia voi venyä hyvinkin pitkäksi. Tämä koskee myös patenttivalituksia ja eräitä muita aineettomia oikeuksia koskevia asiaryhmiä. Tämä nostaa keskimääräisiä kokonaislukuja.

Viime vuoden käsittelyaikatilastoa tarkasteltaessa huomio kiinnittyy muun muassa patentteja koskeviin valitusasioihin, joiden osalta käsittelyaika on venynyt 27 kuukauteen. Patenttien riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 23,6 kk. Tässä kategoriassa on kuitenkin huomattavasti enemmän juttuja, joten keskimääräisaika mittarina on luotettavampi. Hyödyllisyysmallien ja tavaramerkkien riita-asioiden osalta keskimääräiset käsittelyajat ovat myös huomattavan pitkät.

Keskimääräinen aika ei kuitenkaan välttämättä anna oikeata kuvaa tilanteesta. Asian käsittelyn venyminen voi riippua osapuolten taktikoinnista tai muista tuomioistuimesta riippumattomista syistä.

Päätelmiä  

Ulkopuolisen on vaikeata arvioida markkinaoikeuden toimivuutta ja mahdollista ”houkuttelevuutta” muutoin kuin tarkastelemalla tilastoja tai keskustelemalla käyttäjien kanssa. Pääsääntöisesti oikeuteen ollaan oltu tyytyväisiä. Sen asiantuntevuus on korkeaa laatua ja se on noussut vuosien varrella kokemuksen karttuessa.

Tätä käsitystä tukee hyvin taustatutkimus ”Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020”, joka tehtiin tukemaan valtioneuvoston periaatepäätöstä aineettomien oikeuksien strategiasta. Taustatutkimuksen kolmannesta luvusta ”IPR-tuomioistuimen toiminta ja markkinaoikeuden maksut” (91 s.), erityisesti luvusta 3.2.4, tämä käy hyvin ilmi. Taustatutkimukseen vastanneista 62 % katsoi, että immateriaalioikeudellisten asioiden keskittäminen markkinaoikeuteen on täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Sama määrä on sitä mieltä, että oikeuden ratkaisut ovat laadukkaita ja hyvin perusteltuja. Selvästi yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että markkinaoikeuden ja sen jäsenten asiantuntemus on riittävällä tasolla. 53 % katsoi, että ennakoitavuus ja johdonmukaisuus toteutuivat markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä.

Laatua ja ripeyttä ei aina voida yhdistää, mutta huomio kiinnittyy kuitenkin käsittelyaikatilastoon. Taustatutkimuksessa yli puolet on sitä mieltä, että immateriaalioikeuksia koskevat käsittelyajat ovat markkinaoikeudessa liian pitkiä. Syinä on pidetty muun muassa osittain puutteellista prosessinjohtoa sekä sitä, että asiat ovat prosessin eri vaiheissa liian pitkään tuomioistuimen harkittavana. Tämä voi myös johtua siitä, että osapuolet eivät aina ole samaa mieltä riidan kohteesta, joka voi johtaa ylimääräiseen kirjeenvaihtoon. Joskus päätöksen saaminen pääkäsittelyn päättymisen jälkeen on katsottu kestävän liian pitkään (s. 113).

Markkinaoikeudessa on varmasti tutustuttu taustatutkimuksen tuloksiin ja muutoinkin eri yhteyksissä kuunneltu käyttäjien mielipiteitä.

Yritysten kannalta on tärkeää, että patentti- ja tavaramerkkiasioden käsittely markkinaoikeudessa saadaan joutuisammaksi. Kymmenvuotisen taipaleen jälkeen voisi olla paikallaan asettaa työryhmä pohtimaan, mitä voitaisiin tehdä käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Se olisi tärkeä askel suomalaisen IPR-infrastruktuurin kehittämiseksi.