Maantieteelliset merkinnät ja kulttuurin suojelu – voiko tuotteen alkuperää ilmaiseva aineettomien oikeuksien suojamuoto edistää kulttuurin suojaamista?

3/2020 25.6.2020

Maantieteellisiä merkintöjä käytetään takaamaan kuluttajille, että jokin tuote on valmistettu tietyllä maantieteellisellä alueella, josta sen erityispiirteet johtuvat. Feta-juusto, Cava-kuohuviini, Darjeeling-tee ja Tequila ovat esimerkkejä tuotteista, jotka on suojattu maantieteellisellä merkinnällä EU:ssa, sillä niiden katsotaan saavan ominaisuutensa jonkin maantieteellisen alueen vaikutuksesta. Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia sääntelevä TRIPS-sopimus asettaa maantieteellisten merkintöjen suojalle kansainvälisen minimitason, mutta suoja on mahdollista toteuttaa sopimuksen jäsenvaltioissa esimerkiksi tavaramerkkijärjestelmän, yhteismerkkien, vilpilliseltä kilpailulta suojaamisen tai erityisen maantieteellisiä merkkejä koskevan sui generis -tyyppisen järjestelmän kautta. EU:ssa suoja on toteutettu nimisuojajärjestelmällä, joka on osa unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Maantieteellisten merkintöjen suojaamalla tuotteen viestimällä kulttuurilla on yhä enemmän kaupallista arvoa globaaleilla markkinoilla, mistä viestii myös EU:n kiinnostus järjestelmän päivittämiseen (ks. IPRinfo 3/2020 Maantieteelliset merkinnät – EU:n perinteisen suojamuodon aika uudistua?). Lukuisat kansainväliset sopimukset ja julistukset – esimerkiksi Unescon vuoden 2001 yleismaailmallinen julistus kulttuurisesta monimuotoisuudesta sekä YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista – edellyttävät kulttuurin suojelua ja suojelevat alkuperäiskansojen oikeutta kulttuuriperintönsä ylläpitämiseen. Kysymys siitä, miten EU:n maantieteellisiä merkintöjä sääntelevä laatujärjestelmäasetus (EU) N:o 1151/2012 sekä TRIPS-sopimuksen maantieteellisiä merkintöjä koskevat artiklat mahdollistavat kulttuurin suojelun immateriaalioikeuksien kontekstissa on erityisesti kulttuurisen kestävän kehityksen tavoitteiden valossa ajankohtainen ja kiinnostava.

 

Maantieteellisten merkintöjen potentiaali kulttuurisen kestävyyden edistäjänä

Maantieteelliset merkinnät suojaavat nimensä mukaisesti nimenomaan tuotteen maantieteellistä alkuperää kuvaavia merkintöjä, vaikkakin välillisesti myös itse tuotteita ja niiden valmistusmetodeja. Tuote tai sen valmistustapa saattavat vahvastikin ilmentää jollekin alueelle ominaista kulttuuria. Maantieteelliset merkinnät ovat kulttuurin ilmausten suojaamiseen erityisen hyvin soveltuva immateriaalioikeuden suojamuoto, sillä niiden avulla voidaan turvata myös vanhaa, jo olemassa olevaa kohdetta. Merkinnän kollektiivinen omistaminen, suojan periaatteessa rajaton kesto, edullisuus suhteessa esimerkiksi patentointiin, suojan toteuttamistavan muokattavuus sekä suojeltavan kohteen perinteisyys eikä niinkään uutuus, ovat muista immateriaalioikeudellisista suojamuodosta poikkeavia maantieteellisten merkintöjen erityispiirteitä, jotka osaltaan tekevät siitä myös kehittyville maille suhteellisen helposti lähestyttävän keinon suojata kulttuuria ilmentäviä tuotteitaan. Valmistusalueen tuottajille maantieteellisen merkinnän käyttäminen voi mahdollistaa perinteisten tuotantometodien hyödyntämisen ja toimeentulon saamisen maatalouselinkeinon harjoittamisesta globaaleilla markkinoilla, joissa tuotetaan runsaasti massatuotteita.

EU:n alueella on jo pitkään tunnettu maantieteellisten merkintöjen potentiaali paikallisten viljelijöiden tukemisessa ja pienemmän mittakaavan tuotteiden säilyttämisessä ruoantuotannon keskittymistä vastaan. Myös kehittyvissä maissa, joissa on usein runsaasti esimerkiksi maataloustuotteisiin liittyvää perinneosaamista, on aiempaa enemmän oltu kiinnostuneita järjestelmän suomista eduista. EU:n nimisuojajärjestelmä tarjoaa suojaa myös kolmansien maiden tuotteille, vaikka niitä on rekisteröity suhteessa vähemmän. Käytännössä järjestelmä onkin hyödyttänyt ennen kaikkea teollisuusmaita, jotka ovat kaupallistaneet kehittyvien maiden perinnetuotteita, esimerkiksi couscous:ia tai basmatiriisiä. TRIPS-sopimuksen myötä maantieteellisten merkintöjen suoja on laajentunut myös kehittyviin maihin, ja suojan toteutustapa on vaihdellut.

Järjestelmä ei potentiaalistaan huolimatta ole täysin ongelmaton, kuten edellä mainituista huomioista voi päätellä. Erityisesti suojamuodon eurooppakeskeisyys sekä järjestelmän kautta merkin haltijalle eli usein tuottajien kollektiiville kanavoituvien hyötyjen kerääntyminen EU:n alueelle ovat herättäneet huolta siitä, toteuttaako järjestelmä kulttuurin suojelua kestävällä tavalla erityisesti kehittyvien maiden näkökulmasta. ”Kulttuurilla” tai ”perinteillä” viitataan usein nimenomaan eurooppalaiseen kulttuuriin, mikä on periaatteessa loogista, kun kyseessä on erityisesti Euroopassa syntynyt immateriaalioikeuksien suojamuoto. Järjestelmän eräänä uhkakuvana on pelko siitä, että maantieteellisten merkintöjen suoja voi johtaa jopa romantisoitujen alkuperätarinoiden kehittämiseen ja tätä kautta jopa kulttuurin vesittymiseen. Muiden kuin tuote-eritelmää noudattavien tuottajien poissulkeminen jonkin tuotteen tuotannosta voi sekin osaltaan vaikuttaa negatiivisesti paikallisten ruoantuotannon toimijoiden välisiin voimasuhteisiin ja sitä kautta johtaa tuotantoketjujen epätasa-arvoisuuteen.

 

Kulttuurin suojelun varmistaminen

Miten maantieteellisten merkintöjen suojamuodon kulttuuria edistävän potentiaalin voisi parhaiten saada käyttöön? TRIPS-sopimus ei määritä tapaa, jolla maantieteellisiä merkintöjä tulisi kussakin jäsenvaltiossa suojata. Koska vaihtoehtoisia tapoja on useita, ja maantieteellisiä merkintöjä voi suojata tavaramerkein, yhteismerkein ja sui generis -järjestelmänä, potentiaali on myös riippuvainen valitusta suojaamistavasta. Haasteena on usein se, että järjestelmä saattaa joiltain osin edistää kulttuurin suojelua, mutta kokonaisuutena tarkastellen johtaa päinvastaisiin vaikutuksiin.

EU:n nimisuojajärjestelmässä kulttuurin suojelu on lähtökohtaisesti sisäänrakennettu järjestelmään jo osana maantieteellisten merkintöjen määritelmää. EU:n laatujärjestelmäasetuksessa alkuperänimityksen saaminen on kytketty ”inhimillisten”, kulttuuriin liittyvien tekijöiden olemassaoloon merkinnällä suojattavassa tuotteessa. Kulttuurin suojelu kytkeytyy olennaisesti merkinnän viittaaman maantieteellisen alkuperän täsmällisyyteen eli niin sanotun merkinnän alkuperäfunktion toteutumiseen.

Kulttuurin suojelua voisi edistää nykyistä tehokkaammin se, että kaikkien maantieteellisellä merkinnällä suojattavien tuotteiden raaka-aineista, ainesosista ja tuotantotavoista tulisi ilmoittaa mahdollinen muu kuin merkin viittaamalla alueella oleva sijainti. Tämä olisi tärkeää, koska usein esimerkiksi Euroopassa suojatun tuotteen ja sinne viittaavan merkin suojaaman tuotteen raaka-aineista osa tuleekin kolmansista maista. Raaka-aineiden tuottajat katoavatkin helposti maantieteellisten merkintöjen suojaamien tuotteiden tuotantoketjuun, eikä niiden panos näy, vaikka itse tuotteeseen raaka-aineilla on tärkeä merkitys. Kolmansien maiden tuottajien mainitseminen voisi lisätä näiden mainetta ja mahdollisesti kanavoida maineeseen perustuvia tuloja myös kolmansiin maihin.

Oikeuskirjallisuudessa on myös esitetty, että nykyistä kattavamman suojan tarjoaminen ja suojan ulottaminen uusiin tuoteryhmiin, kuten kehittyville maille tärkeisiin käsitöihin tai raaka-aineisiin voisi estää teollisuusmaita hyödyntämästä näihin liittyvää mainetta omissa merkinnöissään. Maailmankaupassa, jonka puitteissa maantieteellisiä merkintöjä pääasiassa suojataan, on jo pitkään keskusteltu maantieteellisiä merkintöjä koskevan suojan laajentamisesta. Kansainvälisten neuvottelujen osoittautuessa kankeiksi voi paikallinen taso ja esimerkiksi läpinäkyvyyden lisääminen tuotteen raaka-aineiden ja tuotantovaiheiden maantieteellisessä alkuperässä kuitenkin olla tehokkaampi keino suojamuodon kulttuurisen kestävyyden edistämisessä.

 

Edistääkö maantieteellisten merkintöjen immateriaalioikeudellinen suoja kulttuurin suojelua?

Maantieteellisten merkintöjen yhtenä, ainakin välillisenä funktiona voi katsoa olevan kulttuurin suojelu, mikä välittyy sääntelyn lisäksi myös EU:n maatalouspolitiikassa julkilausutuista nimisuojajärjestelmän tavoitteista. Immateriaalioikeudellisena suojamuotona maantieteellisten merkintöjen tulee täyttää myös tunnusmerkkioikeudelliset tavoitteet eli kyetä riittävästi yksilöimään ja erottamaan tuote kilpailijoiden vastaavista tuotteista. Nykyisellään järjestelmän välillinen vaikutus kulttuurin suojeluun on nähtävissä aineettomien oikeuksien esimerkiksi kaupallisten tavoitteiden ohella, mutta erityisesti kehitysmaiden osalta suojamuoto voisi toimia kulttuurin edistäjänä paremminkin. Kulttuurin suojelun voineekin parhaiten varmistaa yhdistämällä maantieteellisten merkintöjen suoja osaksi laajempaa immateriaalioikeuksien suojaamisstrategiaa myös kehittyvissä maissa.

Kirjoittajat