Maantieteelliset merkinnät – EU:n perinteisen suojamuodon aika uudistua?

3/2020 15.5.2020

Maantieteellinen merkintä on tunnusmerkki, jonka tietyn alueen tuottajat voivat rekisteröidä kuvaamaan laatutuotteidensa maantieteellistä alkuperää, kun tuotteen ominaisuudet tai maine ovat olennaista seurausta kyseisestä maantieteellisestä alkuperästä. Järjestelmä on ollut EU:ssa käytössä jo pitkään, mutta erityisesti viime aikoina suojamuotoa koskevat muutospaineet ovat tulleet näkyviksi, mikä on johtanut unionissa konkreettisiin toimiin järjestelmän uudelleen arvioimiseksi.

Maantieteellisten merkintöjen järjestelmä kehittyi 1800-luvun ranskalaisessa viiniteollisuudessa, jossa alkuperämerkintöjä käytettiin keinona puuttua tiettyjen alueiden laadukkaiden viinien maineen hyväksikäyttöön ja markkinoille ilmaantuneisiin tuoteväärennöksiin. Maantieteellinen merkintä estää muita elinkeinonharjoittajia käyttämästä elinkeinotoiminnassa tuotteen maantieteelliseen alkuperään viittaavaa merkkiä, mikäli tuote ei vastaa merkinnän rekisteröinnin yhteydessä määriteltyjä sen käyttämisen edellytyksiä. Suojamuotona se poikkeaa puhtaasti yksinoikeuksiin pohjautuvista immateriaalioikeuksista, sillä maantieteellisiä merkintöjä käytetään kollektiivisesti. Merkkien lisensointi ei tästä syystä ole mahdollista, sillä alkuperämerkkiä voivat muutoinkin käyttää kaikki alueen tuottajat, jotka täyttävät tuote-eritelmässä määritellyt tuotteen tuotantoa ja raaka-aineita koskevat edellytykset.

Suojatut maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset kuuluvat EU:n nimisuojajärjestelmään, johon luetaan myös aidot perinteiset tuotteet. Suojattu maantieteellinen merkintä voidaan rekisteröidä, kun suojattavan tuotteen laatu, maine tai vastaava ominaispiirre johtuu jostakin maantieteellisestä alueesta ja jokin tuotantovaiheista toteutetaan tällä alueella. Suojatun alkuperänimityksen saamisen kriteerit ovat tiukemmat, sillä tuotteen jalostamisen ja tuotannon tulee tapahtua kokonaisuudessaan alueella, josta suojan kohteen erityisominaisuudet ovat olennaisesti tai yksinomaan peräisin. Aito perinteinen tuote merkintänä suojaa perinteistä tuotantotapaa tai koostumusta, muttei varsinaisesti viittaa valmistusalueeseen.

EU:n nimisuojajärjestelmä muodostuu asetuksista, joista merkittäviä ovat esimerkiksi asetus (EU) N:o 1151/2012 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (niin sanottu laatujärjestelmäasetus) sekä asetus (EU) N:o 1308/2013, jossa on vahvistettu viinialan alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä koskevat säännöt.

Maantieteellisten merkintöjen suojan nykytila – suojamuodon eduista ja muutospaineista

Laatutuotteiden suojaaminen on EU:ssa taloudellisesti merkittävää toimintaa: huhtikuussa 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan vuosina 2011-2017 maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden myyntiarvo oli 74,8 miljardia euroa, josta hieman yli puolet muodostui viineistä, reilu kolmasosa maatalous- ja ruokatuotteista ja loput väkevistä alkoholijuomista ja maustetuista viinituotteista. EU:ssa nimisuojatuista tuotteista kuluttajille tuttuja ovat esimerkiksi Feta-juusto, Parman kinkku ja samppanja. Kaupallisesta arvostaan huolimatta maantieteellisten merkintöjen suojamuotoa on kritisoitu työlääksi, monimutkaiseksi ja aikaa vieväksi. (ks. esim. asetus (EU) 2019/34, johdanto-osan perustelukappale 2). Vaikka maantieteellisten merkintöjen suoja on EU:ssa taloudellisesti merkittävä immateriaalioikeudellinen suojamuoto, se on usein jäänyt tavaramerkkijärjestelmän varjoon, eikä sen hyödyntämistä ole mahdollisesti koettu yhtä houkuttelevaksi. Osittain tästä syystä suojamuotoa on pyritty uudistamaan osana EU:n yhteisen maatalouspolitiikan modernisointia.

EU:n komissio avasi marraskuussa 2019 maantieteellisten merkintöjen järjestelmän toimivuutta koskevan julkisen kuulemisen, joka sulkeutui helmikuussa 2020. Kuulemisen tulokset tiivistävästä raportista voi lukea sinänsä positiivisen viestin siitä, että suuri osa vastaajista, jotka koostuivat pääasiassa organisaatioista, yksityishenkilöistä ja valtionhallinnon edustajista, katsoi EU:n laatujärjestelmän täyttävän sille asetetut tavoitteet ja suojamuoto tunnettiin vastaajien piirissä pääasiassa hyvin. Erityisesti vastaajat katsoivat järjestelmän onnistuvan tuotteiden maantieteellistä alkuperää koskevan tiedon välittämisessä kuluttajille, tuotteiden aitouden viestimisessä ja tuottajien oikeuksien toimeenpanossa. Toisaalta maantieteellisten merkintöjen suojamuodon hyödyntämisen houkuttelevuutta vähensivät erityisesti järjestelmän rekisteröinti-, sertifiointi- ja valvontakustannusten suuruus, tiukka valvonta ja julkisen tuen puute. Vaikka julkinen kuuleminen ei sinänsä vastaa aukotonta tutkimustietoa järjestelmän hyödyistä, on sillä varmasti painoarvoa EU:n komission pohtiessa järjestelmän tulevaisuutta. Komissio pyrkineekin puuttumaan kuulemisessa ilmenneisiin suojamuodon epäkohtiin ja kannustamaan järjestelmän käyttöön sitä koskevan tietoisuuden lisäämisellä sekä tukemalla laatutuotteita tuottavia pienviljelijöitä kansainvälisessä ruoantuotannossa, jossa näiden neuvotteluasema on usein heikko.

Suojamuodon tulevaisuus: tavoitteena paikallisten laatutuotteiden tukeminen

EU liittyi helmikuussa 2020 Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan eli kansainväliseen sopimukseen alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä, mikä laajensi maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä suoja-alaa. Sopimus edellyttää, että sen osapuolet, esimerkiksi EU, suojaavat alueellaan muista sopimukseen liittyneistä valtioista peräisin olevien tuotteiden alkuperänimitykset sekä maantieteelliset merkinnät. Tarkoituksena on luoda alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskeva tehokas kansainvälinen suoja kattavan kansainvälisen rekisteröinnin kautta. EU:ssa sopimukseen liittymisen onkin toivottu edistävän EU:n perinteisten laatutuotteiden kansainvälistä suojaa sekä maaseudun toimijoiden mahdollisuuksia suojata tuotteensa globaalisti.

Geneven asiakirjaan liittyminen ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen ulottanevat tulevina vuosina vaikutuksensa myös EU:n laatutuotteiden suojajärjestelmään. Maantieteellisten merkintöjen suojaan liittyvästä toisinaan skeptisestäkin suhtautumisesta huolimatta sekä suojamuodon taloudellinen arvo että sitä käyttävien toimijoiden järjestelmää koskevat positiiviset näkemykset osoittanevat järjestelmän olevan edelleen tarpeellinen. Kansainvälisen ruoantuotannon aikana paikallisia tuotteita suojaava järjestelmä voikin parhaimmillaan mahdollistaa pienviljelijöiden elinkeinon säilymisen massatuotannon leimaamilla markkinoilla ja samalla lisätä myös kuluttajien mahdollisuuksia nauttia paikallisista laatutuotteista, joiden erityisominaisuudet maantieteellinen merkintä pyrkii takaamaan.

Kirjoittajat

Share: