Lohkoketjuteknologia ja IPR

2/2017 15.6.2017
(Photo: istockphoto.com/monsitj)
Yhdysvalloissa kilpajuoksu  lohkoketjuteknologian patentoitavuudesta on käynnistynyt jo hyvän aikaa sitten. Euroopan patenttivirastoon (EPO) toimitettujen hakemusten perusteella ilmiö leviää myös Eurooppaan.

Viime vuosina lohkoketjuteknologia (blockchain) on noussut myös suuren yleisön tietoisuuteen. Useat tahot aina valtion viranomaisista järjestöihin ja suuryrityksistä start-upeihin ovat ilmaisseet kiinnostuksensa teknologian hyödyntämistä kohtaan. Esimerkiksi vuonna 2015 NASDAQ ilmoitti onnistuneensa Nasdaq Linq-lohkoketjualustansa käyttämisessä yksityisten transaktioiden toteuttamisessa ja kirjaamisessa. Yksi tunnetuimmista lohkoketjuteknologiaa hyödyntävistä yhteisöistä on varainsiirtoihin keskittynyt Bitcoin, ja usein lohkoketjuteknologiasta puhutaankin kryptovaluuttojen yhteydessä. Kiinnostuksen kasvaessa teknologia on kuitenkin herättänyt kysymyksiä myös immateriaalioikeuksien saralla. Puheenvuoroja on käytetty muun muassa lohkoketjupohjaisen IPR-hallinnon ja teknologian patentoitavuuden osalta.

Älykkäät sopimukset

Yksinkertaistetusti lohkoketjuteknologia mahdollistaa konsensusmekanismien avulla toisilleen tuntemattomien tahojen yhteisesti ylläpitämät tietokannat ilman keskuskontrollia. Käytännössä kyseessä on kronologinen tietokanta transaktioista, jonka tallentaa useiden tietokoneiden verkosto. Lohkot sisältävät tiedon toimenpiteistä ja viittauksen aiempaan lohkoon, jolloin niistä muodostuu ikään kuin palapelin paloja. Muutos yhdessä lohkossa näkyy myös kaikissa muissa. Verkosto varmentaa transaktion oikeellisuuden. Uusi lohko lisätään vasta, kun kaikki kytkennässä olevat tietokoneet ovat saavuttaneet nk. yksimielisyyden.

Lohkojen sisään on mahdollista säilöä erilaisia tiedostoja ja ohjelmointilogiikkaa. Olennainen termi lohkoketjujen osalta on ’älykäs sopimus’ (smart contract). Yksinkertaisimmillaan älykkäitä sopimuksia voidaan luonnehtia tietokoneohjelmiksi, jotka täytäntöönpanevat itsensä tiettyjen ennalta määriteltyjen ehtojen täyttyessä. Älykkäiden sopimusten hyödyntämiseen liittyy mahdollisuus luoda ohjelmistoperustaisia organisaatioita, joko hajautettuja organisaatioita (Decentralized Organisations, DO) tai hajautettuja autonomisia organisaatioita (Decentralized Autonomous Organizations, DAO) Hajautetut autonomiset organisaatiot toimivat irrallaan kehittäjistään oman sisäisen logiikkansa mukaisesti. Hajautetut organisaatiot voivat perinteisten organisaatioiden tavoin omistaa, vaihtaa ja tehdä kauppaa, sekä kommunikoida ihmisten ja laitteiden kanssa.

Voiko lohkoketjuteknologiaa patentoida?

Erityisesti kaupallisen kiinnostuksen kasvaessa kysymykset lohkoketjuteknologian immateriaalioikeudellisesta suojasta ovat nousseet esiin. Eräs keskustelluimmista aiheista on lohkoketjuteknologian patentoitavuus. Yhdysvalloissa kilpajuoksu on käynnistynyt jo hyvän aikaa sitten ja Euroopan patenttivirastoon (EPO) toimitettujen hakemusten perusteella ilmiö leviää myös Eurooppaan. Muun muassa Mastercard ja Goldman, Sachs & Co. ovat toimittaneet hakemuksen lohkoketjuteknologialle pohjautuvien menetelmien patentoimiseksi.

Euroopassa suhtautuminen ohjelmistopatentteihin on perinteisesti ollut Yhdysvaltoihin verrattuna vähemmän sallivaa. Euroopan patenttisopimuksen mukaan tietokoneohjelmat eivät ole patentoitavissa ’sellaisenaan’. EPO hyväksyy kuitenkin tietokonesovelteiset keksinnöt (computer implemented-inventions, CII), jotka sisältävät tietokoneen, tietokoneiden verkon tai muun ohjelmoitavan laitteen käytön siten, että yksi tai useampi ominaisuus on toteutettu tietokoneohjelman avulla.

Pitkään EPOn linjauksena on ollut keksinnöllisyyden arviointi teknisyyden vaatimuksen perusteella.  Teknisyyden tulkinta on vaihdellut jonkin verran eri aikoina. EPOn uusin määritelmä onkin nk. ’any hardware’-approach, jonka mukaisesti tekniseksi katsotaan ohjelmat, jotka ovat yhteydessä mihin tahansa laitteeseen. Jopa tavallinen tietokone, jossa ohjelma ajetaan, on katsottu riittäväksi. Vaikuttaakin siltä, että nykyisen linjauksen perusteella tietokoneohjelmat ovat tosiasiassa tulleet kokonaisuudessaan patentoitavuuden piiriin.

Varsinainen kysymys ei näin ollen kenties liitykään siihen, hyväksytäänkö tietokoneohjelmia keksinnöiksi, vaan keksinnöllisyyden vaatimukseen. Vaikka lohkoketjuille perustuvia ohjelmistoja sinällään voitaisiinkin pitää patentoitavina, on hakemuksen kohteina olevien keksintöjen erottava olennaisesti siitä, mikä on tullut aiemmin tunnetuksi. Tarkastelun perusteena on se, mitä alan ammattimies ymmärtää aikaisemmin tunnetuksi tulleen tekniikan tasoon kuuluvien ratkaisujen perusteella.

Millainen IPR-suoja?

Patentin lisäksi harkittavaksi tulevat muut immateriaalioikeudelliset suojakeinot. Kuten mainittu, lohkoketjua voidaan pitää eräänlaisena tietokantana, ja näin ollen herää kysymys tietokantadirektiivin soveltamisesta. Säädöstekstin ollessa kuitenkin laadittu selkeästi tavanomaisia, keskitettyjä tietokantoja silmällä pitäen, ei direktiivin soveltuminen hajautettuun järjestelmään ole täysin selvää.

Tietokoneohjelmien katsotaan myös olevan tekijänoikeudella suojattu, sikäli kun ne ovat itsenäisen luomistyön tuloksena syntyneitä omaperäisiä teoksia. Patenttihakemukset voivat toisaalta sisältää myös muita kohteita kuin tietokoneohjelman ja laitteen yhdistelmän. Esimerkiksi Mastercardin hakemus Euroopan patenttivirastolle koskee paitsi järjestelmän käyttämiseen tarvittavaa ohjelmistoa ja laitteistoa, myös olennaisia rajapintoja. Tekijänoikeuden ja patentin lisäksi muita suojakeinoja voisivat olla tavaramerkki ja liikesalaisuus.

Mitä lohkoketjuteknologia voi tarjota IPR:lle?

Lohkoketjuinnovaatioiden suojan lisäksi keskustelua on käyty siitä, mitä teknologia voisi antaa immateriaalioikeuksien suojaamiselle. Lohkoketjualustan käyttö voisi tarkoittaa uudenlaista kustannustehokkaampaa IP-oikeuksien hallintoa. Älykkäiden sopimusten avulla oikeudet olisivat välittömästi täytäntöön pantavissa.

Yritykset ovatkin tarttuneet mahdollisuuteen. Esimerkiksi Ujo on jo hyödyntänyt toiminnassaan lohkoketjuteknologiaa, työskennellen muun muassa laulaja-lauluntekijä Imogen Heapin kanssa, jonka kappale ’Tiny Human’ julkaistiin lohkoketjussa. Näin käyttäjät saattoivat hankkia oikeuden kappaleen lataamiseen älykkään sopimuksen avulla, artistin saadessa maksun suoraan käyttäjiltä, ilman välikättä.

On myös esitetty lohkoketjuteknologian hyödyntämistä oikeuksien valvonnassa. Lohkoketjuun kirjattavilla tiedoilla voitaisiin todentaa alkuperäinen tekijä tai tavaramerkin aitous. Yksi esimerkki on vaatemerkki Babyghostin ja start-up-yritys Vechainin yhteistyö. Vuoden 2017 kevätmalliston vaatekappaleisiin oli kuhunkin asennettu lohkoketjuun yhteydessä oleva siru. Mobiilisovelluksen avulla käyttäjä saattoi tarkastella tietoja vaatteesta ja sen alkuperästä.

Teknologiaa voidaan pitää lupaavana, mutta esimerkiksi lohkoketjuun rekisteröidyn tekijänoikeuden tehokas valvominen edellyttäisi, että kuluttajat tosiasiallisesti käyttäisivät palveluita. Esimerkiksi musiikkiteollisuuden ongelma piratismin osalta tuskin on se, ettei tekijänoikeudesta tiedettäisi. Lohkoketjuteknologia voisi kuitenkin tarjota kilpailukykyisen vaihtoehdon keskitetyille palveluille musiikin laillista hankkimista varten. On myös mahdollista, että kuluttajien halukkuus maksaa musiikista kasvaa, mikäli korvaus ohjautuu suoraan artistille.

Kaupallinen kiinnostus lohkoketjuja kohtaan on vasta herännyt. Suuryritysten voimien keskittäminen kehitystyöhön voi tuoda tullessaan uusia harppauksia, mutta samaan aikaan kysymys ohjelmistopatenteista on perusteellisesti vastaamatta. Tämä yhdistelmä voi johtaa myös arvaamattomiin lopputuloksiin, mikäli patentoitavuuden kynnys pidetään suhteellisen matalana. Teknologian yleistyessä huomioon otettavaksi tulevat myös kysymykset esimerkiksi henkilötietojen ja yksityisyyden osalta. Tällä hetkellä suurimmat toimijat ovatkin keskittyneet nk. yksityisiin lohkoketjuihin, joissa anonymiteettia ja mukaantuloa on rajoitettu. Tulevaisuus näyttää mikä teknologian merkitys suurelle yleisölle tulee lopulta olemaan.

Iiris Kestilä
oik.yo
Lapin yliopisto

Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana IPR University Centerissä kesällä 2017.