Kun e-kirja ei enää riitä – lisätty todellisuus kirjallisuudessa

Tilaisuuden aloitti Linkit Concept Oy:n johtaja Kalle Saarikangas, joka avasi lisätyn todellisuuden käsitettä ja miten ilmiö näkyy tämän hetken kirjallisuudessa. AR, augmented reality, ei ole saanut vakiintunutta muotoa suomeksi, vaan keskustelussa puhutaan joko lisätystä tai laajennetusta todellisuudesta. Ajatus lisätystä todellisuudesta ei ole uusi. Ensimmäisen kerran aihetta on pohdiskellut L. Frank Baum teoksessaan ”The Wonderful Wizard of Oz” jo 1900-luvun alussa. Käytännön sovellukset syntyivät kuitenkin huomattavasti myöhemmin ja markkinoille lisättyä todellisuutta tarjoavat tuotteet saapuivat vuonna 1990. Lähes 30 vuotta markkinoilla ollut tuote on kehittynyt huomattavasti siitä mistä lähdettiin liikkeelle ja kehitys jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Tällä hetkellä tunnetuimpiin lisätyn todellisuuden sovelluksiin kuuluu viime vuonna huippusuosion saavuttanut Pokémon Go -peli. Televisiolla ja internetillä kesti useita vuosia saavuttaa 50 miljoonaa käyttäjää,  mutta Pokémon Go haali tämän käyttäjämäärän kasaan 19 päivässä.

Visuaalisuuden merkitys kasvaa

Saarikangas kertoi, että tutkimusten mukaan ihminen havainnoi maailmaa jopa 70-80 %:sesti näköaistillaan. Lisätty todellisuus hyödyntää tätä tarjoamalla ihmisille kolmiulotteisia kuvia fyysisistä tuotteista. Mullistavaa teknologiassa on se, että alkuperäistä esinettä ei tarvitse muokata millään tavalla. Mihin tahansa esineeseen, kuten esimerkiksi kirjaan, kelloon tai vaikkapa tölkkiin, voidaan istuttaa lisättyä todellisuutta. Visuaalisuuden merkityksen kasvu on havaittavissa myös sosiaalisen median uusimpien innovaatioiden kautta. Facebook ja Twitter keskittyvät sanalliseen viestintään, kun taas Snapchat ja Periscope ovat ottaneet visuaalisemmat ilmaisutavat.

Lopuksi Saarikangas esitteli Linkit Concept Oy:n hyödyntämää teknologiaa. Sovelluksessa kännykän kamera kohdistetaan esineeseen, ja kun ohjelma tunnistaa esineen, se tarjoaa erilaisia tietoja esimerkiksi tuotteen ominaisuuksista tai mistä sen voi hankkia. Lisätty todellisuus näkyy siinä, että tuotteen pintaan muodostuu esimerkiksi uusi kuviointi tai valikko. Esimerkiksi Tuomas Kyrön ”Mielensäpahoittaja”-romaani herää aivan uudella tavalla henkiin, kun skannaamalla kirjan kannen lukija voi kuunnella ääninäytteitä kirjasta tai kohtauksia kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta.

Lisätty todellisuus voi pelastaa printin

Arilyn augmented reality -yrityksen toimitusjohtaja Emmi Jouslehto esitteli yrityksensä lisättyyn todellisuuteen liittyvää toimintaa. Hän kertoi yrityksen lähteneen liikkeelle median ja viihteen yhdistämisestä lisätyllä todellisuudella. Kohderyhmänä ovat tällä hetkellä erityisesti sosiaalisen median keskellä kasvaneita nuoria. Hän korosti, että printtimedia ei ole katoamassa vaan lisätyn todellisuuden avulla sen pariin voidaan ohjata uusia ryhmiä.

Virtuaaliseen todellisuuteen (virtual reality, VR) verrattuna lisätty todellisuus on ainakin toistaiseksi usein helpommin kuluttajan käytettävissä. Kun virtuaalimaailma edellyttää täydellistä toiseen maailmaan siirtymistä, esimerkiksi virtuaaliteknologiaa hyödyntävillä laseilla, lisätty todellisuus hyödyntää fyysistä ympäristöämme lisäämällä siihen elementtejä. Yhdistävänä tekijänä teknologiaa käyttäville yrityksille on se, että niiden tulee Jouslehdon mukaan olla jatkuvasti valmiina luomaan uutta ja olemaan valmis luopumaan vanhoista innovaatioistaan.

Jouslehto lopetti puheenvuoronsa esittelemällä teknologiaa Miina ja Manu pääkaupungissa -kirjan kautta. Kirja toimii itsenäisenä teoksena, mutta skannaamalla kirjan sivuja sovelluksella lukija voi katsoa tarinaan liittyviä videoita, joissa hahmot seikkailevat ja liikkuvat tarinan kohteissa. Jouslehto korostikin, että sovelluksen tarkoitus on tukea tarinankerrontaa, tuoda siihen lisäelementtejä viemättä huomiota pois kirjan pääasiasta.

Nykypäivän käpylehmät

Lastenkirjailija Kaisa Happonen esitteli Bolognan lastenkirjamessuilla palkittua Mur, eli karhu -lastenkirjaan tehtyä sovellusta. Happonen aloitti esityksensä pohdiskelemalla, onko sanoista tullut nykypäivän käpylehmä ja miten tämä käpylehmä saadaan säilymään mielenkiintoisena lasten ja nuorten elämässä.

Happonen korosti esityksessään sitä, että kirjailijalta vaaditaan lisätyn todellisuuden aikakautena samoja asioita kuin ennenkin. Vaikka tarinan kerrontatavat muuttuvat, itse juonen merkitys ei katoa ja sen tulisi olla teoksen kantava voima. Happonen muistuttikin, että teknologian tuottaja ei saa tyytyä nopean mielihyvän tuotteiden valmistamiseen, vaan kirjan tulee säilyä teoksena, joka vaatii tiettyä pitkäjännitteisyyttä. Kuitenkin lisätty todellisuus on Happosen mukaan hyvä kehitysaskel, josta voi olla monenlaista hyötyä. Esimerkkinä Happonen mainitsi lukuhetken muuttamisen perheen yhteiseksi hetkeksi, kun lapsi saattaa tarvita apua teknologian käyttöön. Muutenkin Happonen katsoi, että teknologian vuorovaikutuksellisuuteen on tärkeää panostaa.

Esitysten jälkeen järjestettiin paneelikeskustelu, jota veti Rovio Entertainment Oy:n lakimies Saila Löfström. Esiintyjien lisäksi paneeliin osallistui opetus- ja kulttuuriministeriön hallitusneuvos Anna Vuopala.

Keskustelun tärkeimmiksi teemoiksi nousivat lisätyn teknologian hyödyt ja haasteet. Panelistit katsoivat, ettei teknologia vie lukukokemukseen liittyvää mielikuvitusta pois. Jouslehto pikemminkin esitti, että lisätty todellisuus toimii ihmiskunnan mielikuvituksen pelastajana mahdollistamalla helpon luomisen ja innostamalla käyttäjiä kokeilemaan asioita.

Myös tekijänoikeus nostettiin keskustelussa esiin. Tällä hetkellä toiminta on vielä alussa, että aiheesta riittää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kaikki panelistit toivoivatkin, että aihetta käsitellään aktiivisesti ja alalla työskentelevät pääsevät osallistumaan keskusteluun mahdollisista lainsäädännön kehityssuuntauksista.

Ninni Hamberg
oikeusnotaari
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana IPR University Centerissä keväällä 2017.