Lisää selkeyttä tekijänoikeuksien yhteishallinnointiin

Uusi laki selkeytti tekijänoikeuksien yhteishallinnointia, mutta lain soveltamiseen tarvitaan lisää tietoa. Martti Kivistö ja Valtteri Niiranen tarttuivat toimeen ja kirjoittivat laista käsikirjan.

Laki tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Se on alalla virstanpylväs, sillä tekijänoikeuksien yhteishallinnointia ei ole aiemmin säännelty erillisellä lailla.

”Järjestelmä on aikanaan rakentunut markkina- ja järjestökäytäntöjen varaan. Bisneksessä mukana olevat tuntevat tekijänoikeusjärjestöjen aseman, mutta ennen lainsäädäntöä sitä ei ollut kodifioitu kovinkaan paljon”, Teosto ry:n strategiasta ja toimintaympäristöstä vastaava johtaja Martti Kivistö sanoo.

Yhteishallinnointilaki perustuu kollektiivihallinnointia sääntelevään EU-direktiiviin vuodelta 2014. Järjestelmän selkeyttämisen ja avoimuuden lisäämisen ohella tavoitteena on yhtenäistää käytäntöjä eri maissa.

Suomessa yhteishallinnoinnista vastaa seitsemän tekijänoikeusjärjestöä eli yhteishallinnointiorganisaatiota: APFI, Gramex, Filmex, Kopiosto, Kuvasto, Sanasto ja Teosto. Kaikki ovat voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, joiden yhteinen liikevaihto on noin 170 miljoonaa euroa vuodessa.

Järjestöt keräävät korvauksia teosten ja muiden suojattujen aineistojen käytöstä ja tilittävät rahat koti- ja ulkomaisille tekijöille, esittäville taiteilijoille, kustantajille, tuottajille ja muille oikeudenhaltijoille.

”Tekijänoikeuskorvausten merkitys erityisesti näinä epävarmoina korona-aikoina on merkittävä. Tulot mahdollistavat muun muassa uusien teosten tekemisen ja luomisen sekä turvaavat toimeentuloa”, Kopioston toimitusjohtaja Valtteri Niiranen korostaa

Ensimmäinen lakia koskeva perusteos

Kivistö huomauttaa, että tekijänoikeusjärjestöt myöntävät lupia hyvin laajalle asiakaskunnalle. Siksi on tärkeää, että yhteishallinnointia koskeva laki ja siihen liittyvät käytännöt tunnetaan mahdollisimman hyvin.

Kattavaa perusteosta aihepiiristä ei vielä ole, joten Kivistö ja Niiranen päättivät kirjoittaa sellaisen itse.

”Lain voimaan tulosta on nyt kulunut reilut 3 vuotta, ja päätimme koota osaamisemme, näkemyksemme ja tietämyksemme yhteen ja tehdä lain käyttäjien ja soveltajien avuksi käsikirjan ja kommentaarin”, Niiranen perustelee.

Kivistöllä on lähes 30 vuoden kokemus tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista Teostossa ja Kopiostossa. Niiranen on puolestaan toiminut Kopioston toimitusjohtajana vuodesta 2015, ollut Kopioston hallituksessa useita vuosia ja työskennellyt aiemmin pitkään yksityisen median toimialajärjestöissä asiantuntija- ja johtajarooleissa.

”Käsikirjoituksen valmistuttua lähetimme tekstin laajalle kommenttikierrokselle, josta saimme arvokkaita huomioita ja lisäyksiä. Esimerkiksi muilta järjestöiltä saimme lukuisia käytännön esimerkkejä lain soveltamiskäytännöistä”, Kivistö sanoo.

Lain tueksi taustaa ja käytännön esimerkkejä

Editan kustantaman Laki tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista – kommentaari ja käsikirja -teoksen on määrä ilmestyä loppuvuonna. Kivistön mukaan tavoitteena on ollut tehdä tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista kattava ja käytännönläheinen kommentaari, jossa laki analysoidaan pykälä kerrallaan ja annetaan käytännön esimerkkejä lain soveltamisesta.

”Laki ja sen perustelut voivat käsitellä vain suhteellisen lyhyesti ja tiiviisti isojakin asioita. Siksi olemme taustoittaneet tekijänoikeuden yhteishallinnoinnin historiaa, miksi tietyt toimintatavat ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Toisaalta kerromme myös periaatteista, joita käytännön tilanteissa noudatetaan”, Kivistö toteaa.

Kivistön ja Niirasen mukaan kirja on tehty apuvälineeksi kaikille, jotka soveltavat työssään yhteishallinnointilakia.

Tulkintakysymyksiin törmäävät niin tekijänoikeusjärjestöjen asiantuntijat kuin tekijänoikeuslupien hankkijatkin. Myös tekijänoikeusasioita käsittelevät tuomioistuimet, asianajajat ja valvovat viranomaiset tarvitsevat kattavaa tietoa.

Kirjoittajat toivovat myös, että kirja toimii hyödyllisenä lisänä yliopistojen ja korkeakoulujen immateriaalioikeuden opetuksessa.

Ei isoja muutoksia nykyjärjestelmään

Yhteishallinnointilakiin sisältyvät muun muassa säännökset oikeudenhaltijoiden oikeuksista ja etujen valvonnasta yhteishallinnointiorganisaatiossa. Laissa määritellään myös tekijänoikeusjärjestöjen käyttäjäasiakkaiden oikeuksia ja velvollisuuksia suhteessa järjestöihin sekä säännellään tekijänoikeuskorvausten hallinnointia.

Suomessa toimivien tekijänoikeusjärjestöjen toimintaan uusi laki ei kuitenkaan tuonut merkittäviä muutoksia, sillä niiden toiminta oli jo ennestään pitkälti lain vaatimusten mukaista.

Tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa on tähän saakka säännellyt yhdistyslaki, mutta uusi laki sääntelee niitä tietyissä asioissa hieman tarkemmin.

”Yhteishallinnointilaki luo puitteet sille, miten tekijänoikeuden yhteishallinnointia pyöritetään yhdistysmuotoisessa yhteishallinnointiorganisaatiossa”, Niiranen tiivistää.

Uusi laki on lisännyt vaatimuksia avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.

Järjestöt ovat esimerkiksi aiemmin julkistaneet vuosikertomuksensa ja tilinpäätöksensä, joista selviää niiden liikevaihto ja toiminta. Laki edellyttää nyt entistä yksityiskohtaisemmin toiminnasta kertovaa avoimuusraporttia, jonka perusteet määrää kollektiivihallinnoinnin direktiivi.

”Avoimuusraportti on väline, jolla käyttäjäasiakkaat, oikeudenhaltijat, viranomaiset ja suuri yleisö näkevät, mitä tekijänoikeusjärjestössä on vuoden aikana tehty”, Niiranen sanoo.

PRH:sta valvova viranomainen

Kivistön mukaan direktiivi ja laki eivät tuo juurikaan muutoksia tekijänoikeusjärjestöjen suhteisiin oikeudenhaltijoihin ja asiakkaisin. Lain mukaan hintojen on oltava kohtuulliset, mutta näin on ollut hänen mukaansa aiemminkin.

”Käyttäjien suuntaan tärkeä muutos liittyy käyttöraportointiin, jota ei ole aiemmin laissa säännelty. Aineistojen käytöstä on toki raportoitu tekijänoikeusjärjestöille aiemminkin, mutta nyt lakiin kirjattu velvoite terästää käytäntöjä. Aiemmin asia on perustunut pelkästään sopimuksiin”, Kivistö mainitsee.

Uutena asiana on myös se, että lain mukaan tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa valvoo nyt Patentti- ja rekisterihallitus.

”Aiemmin tekijänoikeusjärjestöjen yleisvalvonta on ollut lakia valmistelevalla ja toimialan kehitystä seuraavalla opetus- ja kulttuuriministeriöllä. Nyt lakiin on kirjattu yhteishallinnointiorganisaatioita valvova viranomainen”, Niiranen toteaa.

Tuliko laista kerralla kunnollinen vai löytyykö siitä valuvikoja?

Kivistön mielestä laista tuli hyvä. Ensimmäinen vuosi tekijänoikeusjärjestöiltä meni sääntöjen ja toiminnan muuttamisessa lain mukaiseksi. Myös lain edellyttämät rutiinit alkoivat muotoutua.