Kulkevatko innovaatiot ja IPR:t käsi kädessä?

Innovaatiota voidaan edistää monella tavalla. Eräs tapa on käyttää veropoliittisia keinoja tutkimuksen ja kehityksen (T&K) lisäämiseksi. Toinen liittyy valtiollisten tutkimusapurahojen myöntämiseen ja kolmas kannustaa koulutukseen ja työperäiseen maahanmuuttoon. Kilpailupoliittiset ja immateriaalioikeudelliset toimenpiteet kuuluvat myös yhteiskunnan innovaatioita edistävään työkalupakkiin.

Veropolitiikka, apurahat, koulutus

Mitä veropoliittisiin kenoihin tulee, niihin liittyy sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Empiirisissä tutkimuksissa on päädytty siihen, että erilaiset lisävähennykset T&K-kustannusten osalta, jotka vähentävät yrityksen verokantaa, lisäävät T&K:tä sekä tuottavuutta ja innovaatioita. Ongelmana on, että yritykset saattavat yrittää ”muuntaa” tavanomaisia kustannuksia T&K-kustannuksiksi. Toinen haaste liittyy siihen, että verokannustimet eivät välttämättä lisää yhteenlaskettua T&K:tä, vaan ainoastaan siirtävät mainittua toimintaa maantieteellisesti verokilpailun seurauksena. Suoraan T&K:hon kohdistuvat verohelpotukset katsotaan tehokkaammaksi keinoksi kuin alemman verokannan soveltaminen esim. patenttien generoimiin tuloihin. ”Patent box”-tyyppinen verokeino on omiaan lisäämään verokilpailua ja vesittämään verojärjestelmää. On väitetty, että erityisesti monikansalliset yritykset voivat verosuunnittelussaan käyttää tämän tyyppisiä järjestelyitä hyväkseen kohdistamalla tulot verotuksellisesti edulliseen maahan. Tutkimus- ja kehitystoiminta on kuitenkin, ainakin periaatteessa, sidottu tiettyyn paikkaan.

Apurahojen suhde innovaatioihin ei ole myöskään ongelmaton. Myöntäjä ei voi etukäteen olla varma, että tuettava projekti on tuloksellinen. Ellei projekti onnistu, tuki valuu hukkaan. Tähän keinoon liittyy informaatio-ongelma. Lisäksi informaatio on epäsymmetrinen, koska myöntäjä ei tiedä, kuinka sitoutunut apurahan saaja on projektin loppuun saattamiseen. Apurahahakemusten läpikäynti ja projektien seuranta aiheuttaa myös transaktio- eli hallinnollisia kustannuksia.

1960 ja -70-luvun Suomessa vallitsi käsitys, että korkeakoulutuksen hajasijoittaminen on omiaan pitämään korkeakoulua ympäröivän seudun asuttuna ja houkutuksena yritystoiminnalle. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan muutto suurimpiin kaupunkikeskittymiin on jatkunut. Lisäksi moni opettaja tulee paikalle vain opetusjaksoa varten. Eräässä tutkimuksessa on kuitenkin osoitettu, että ne henkilöt, jotka kasvoivat teknisen yliopiston lähistöllä, olivat taipuvaisempia hakeutumaan yliopistoon ja valmistumaan insinööreiksi sekä ryhtymään keksijöiksi.

Yhdysvalloissa tehtyjen selvitysten mukaan noin 18 % 25 vuotta täyttäneestä tai vanhemmasta työvoimasta on maahanmuuttajia, mutta 26 % heistä työskentelee luonnontieteellisillä, teknisillä, insinööritieteellisillä tai matemaattisilla aloilla. Heistä 28 %:lla on hallussaan patentteja ja kaikista tohtoritutkinnoista he edustavat 31 %. USA:ssa tutkimustulokset puhuvat sen puolesta että maahanmuutto, varsinkin hyvin koulutettujen suhteen, on edistänyt innovaatioita.

Yleisesti ottaen kovempi kilpailu ja avoimet markkinat lisäävät innovaatiota. Empiiriset tulokset ovat kuitenkin epäselviä.

Teollis- ja tekijänoikeudet eli IPR:t

Yritystoiminnan kannalta IPR:t ovat avainasemassa. Digitalisoitumisen myötä tekijänoikeuksien rooli korostuu. Patenttien merkitystä tekoälyn nopeassa esiinmarssissa ei ole syytä aliarvioida. Vuodesta 1960 vuoden 2018 alkuun WIPO.n tietojen mukaan on julkaistu 340 000 tekoälyä koskevaa patenttihakemusta. Jotta yrityksen tuotteet tai palvelut eroaisivat riittävässä määrin kilpailijoiden tuotteista tai palveluista tavaramerkin (brändin) rooli on ratkaiseva. Tavaramerkki voi myös toimia vakuutena tai se voidaan myydä. Ilman aineettomia oikeuksia start-upin arvo on kyseenalainen.

Innovaatioiden edistämistä koskevissa tutkimuksissa IPR:ien merkitys näyttää jäävän T&K:ta koskevien veronalennusten, maahanmuuton ja kilpailun taakse. Ellei yritys suojaa innovaatioitaan, ei niistä ole hyötyä, ainakaan yritykselle. Innovaatiot ja IPR:t tukevat siten toisiaan vaikka jälkimmäiset eivät välttämättä suoraan johda ensin mainittuihin. Syy-yhteys voi empiirisesti olla vaikeasti todennettavissa, mutta näiden välillä on selvä korrelaatio. EUIPO:n ja EPO:n viime vuoden lopussa julkaisemasta tutkimuksesta käy ilmi, että ne PK-sektorin yritykset, joissa suojaukset eli IPR-asiat ovat kunnossa, menestyvät paremmin. Voi toki olla monia muita syitä vaikuttamassa tähän, mutta selvää on, että IPR:ien asianmukaisen suojauksen ja menestymisen välillä on selvä yhteys. Ellei yrityksellä ole suojattuja oikeuksia, ei sillä todennäköisesti ole innovaatioita pohjustamassa menestystä. Suojaus on yksi kilpailukyvyn tärkeä väline.

Ei ole sattumaa, että jo Vanhasen II hallituksen ohjelmassa päätettiin, että on luotava  sekä innovaatio- että IPR-strategia. Valtioneuvoston periaatepäätös aineettoman arvonluonnin kehittämisohjelmasta on myös hyvä esimerkki tästä.