Käyttötaiteen tuotteiden muotoilun laittoman ja laillisen kopioinnin välinen rajanveto tekijänoikeuksien näkökulmasta

Siihen, millä perusteella käyttötaiteen tuotteiden muotoilu on sallittua tekijänoikeuksien näkökulmasta, ei voida antaa täsmällistä vastausta, sillä teoskynnyksen täyttyminen on aina tapauskohtaista ja rajanveto laillisen kopioinnin ja tekijänoikeusrikkomuksen välillä riippuu monesta eri tekijästä, jotka muodostavat tämän artikkelin punaisen langan, eli teoksen tekijänsä henkisenä luomistyönä pitämisen.

Tekijänoikeudellisessa merkityksessä teos on henkisen luomistyön tuote, ja tekijänoikeussuojan yleisenä edellytyksenä on pidetty teoskynnyksen täyttymistä. Tekijänoikeuslain 1§:n luonnehdinnoista ”teos” ja ”luoda” on lain esitöiden mukaan johdettavissa se, että tuotteen on oltava ”itsenäinen ja alkuperäinen” sekä ”uusi ja omaperäinen”, jotta se saisi suojaa tekijänoikeuden nojalla. Näistä luonnehdinnoista on oikeuskirjallisuudessa muodostunut teoksen edellytyksiksi itsenäisyys ja omaperäisyys. Puhtaimmillaan työ voidaan katsoa itsenäiseksi tilanteessa, jossa se on syntynyt ilman esikuvia, ulkoisia rajoitteita, ohjeita tai kopioimatta jo olemassa olevia tuotteita. Jo olemassa olevan työn kopioiminen ei ole uuden luomista, mutta joskus tuotteen luonne sanelee pitkälle sen ulkomuodon. Esimerkiksi valmistettaessa käyttötaiteen tuotteita, tuotteen käyttötarkoitus saattaa rajoittaa itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä.

Kansainvälisissä sopimuksissa tekijänoikeuden yleisenä edellytyksenä pidetty sitä, että teos on ”original”, eli alkuperäinen. Sanan merkitystä ei ole määritelty yhdessäkään kansainvälisessä tekijänoikeussopimuksessa, kuten ei myöskään sitä tasoa, milloin tuotteen voidaan katsoa täyttävän alkuperäisyyden vaatimuksen. Bernin yleissopimus on vanhin ja merkittävin aihetta käsittelevä sopimus, ja sekin asettaa alkuperäisyyden vaatimuksen varsin epäsuorasti.

Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä käy ilmi, että teoksen alkuperäisyyttä arvioitaessa on merkitystä nimenomaan tekijän luomisprosessin aikana tekemillä persoonallisilla valinnoilla, jotka yhdessä muodostavat teoksesta sellaisen omaperäisen kokonaisuuden, joka kussakin yksittäistapauksessa on käsillä.  Yksittäiset elementit voivat olla kuinka ilmeisiä tai yksinkertaisia tahansa, esimerkiksi yksittäisiä sanoja,  mutta mikäli teoksen tekijä kykenee kokoamaan näistä yksittäisistä elementeistä sellaisen hänen omaa persoonaansa heijastavan omaperäisen luomuksen, voidaan teosta pitää tekijänsä henkisen luomistyön tuotteena ja näin ollen alkuperäisenä teoksena. Alkuperäisyyden kannalta ei ole merkitystä käytetyillä työtunneilla tai vaadittavilla taidoilla. Teos voi olla vaikka kuinka yksinkertaisen luomisprosessin tulos, kunhan siitä käy ilmi tekijänsä omaleimaisuus.

Unionin tuomioistuimen tuore ratkaisu asiassa Cofemel, C-683/17 (uutinen tapauksesta luettavissa täältä) yhdenmukaisti käyttötaiteen teosten teoskynnyksen arviointia EU lainsäädännön ja jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön välillä. Aiemmin jäsenvaltiot olivat voineet säätää kansallisissa tekijänoikeuslaeissaan, että saadakseen tekijänoikeussuojaa, teoksella on oltava tietynlaisia esteettisiä ja taiteellisia ominaisuuksia EU lainsäädännössä säädetyn teoskynnyksen edellytysten lisäksi. Unionin tuomioistuin päätyi siihen, että jäsenvaltioiden tekijänoikeussuojalle asettamat lisäedellytykset eivät olleet sopusoinnussa EU lainsäädännön kanssa. Ratkaisun myötä teos saavuttaa teoskynnyksen, jos teos itsessään voidaan katsoa henkisen työn luomukseksi riippumatta sen esteettisyydestä tai taiteellisista ominaisuuksista.

Yhteistä̈ kansallisella ja EU:n tasoisella tekijänoikeussääntelyllä on se, että̈ tekijänoikeudelliset käsitteet on jätetty varsin ympäripyöreiksi. Se, ettei tekijänoikeudellisten käsitteiden sisältöä̈ ole määritelty EU:n direktiiveissä̈, on asettanut EU:n tuomioistuimen vaikeaan asemaan ja johtanut siihen, että̈ sillä on huomattavan paljon vastuuta käsitteiden määrittelemisessä̈.

Käyttötaide – tuote jolla on käyttötarkoitus

Käyttötaiteella viitataan sellaisiin tuotteisiin ja niiden muotoiluun, joilla on jokin käyttötarkoitus. Käyttötaiteen teos voi olla esimerkiksi tuoli tai vaate. Oikeuskäytännössä- ja kirjallisuudessa käyttötaiteen teoskynnystä on pidetty korkeampana kuin esimerkiksi perinteisessä kuvataiteessa. Tämän voidaan katsoa johtuvan siitä, että käyttötaiteen teoksen muotoilun lopputulokseen vaikuttavat tekijän luovan panoksen lisäksi myös teoksen käyttötarkoituksesta johtuvat seikat. Myös tekijänoikeuslain esitöissä todetaan, että käyttötaiteen teoksen kohdalla itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimukset olisi asetettava korkealle. Teoskynnyksen alentaminen olisi myös omiaan rajoittamaan kilpailua, sillä pahimmillaan siitä voisi seurata monopoliaseman syntyminen tietylle markkinoilla toimivalle toimijalle. Tekijänoikeusneuvosto on ratkaisukäytännössään katsonut, ettei käyttötaiteen teoskynnystä tulisi lähtökohtaisesti arvioida eri perustein, kuin muiden teosten. Tekijänoikeuslain esitöiden mukaan taideteollisuuden ja taidekäsityön tuote tulee osalliseksi lain suojasta vain sillä yleisellä edellytyksellä, että sitä käytännöllisestä tarkoitusperästään huolimatta voidaan pitää taiteellisena teoksena, eli mikäli teos täyttää itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimukset.

Esineen teosluonteesta ei kerro mitään se, että sillä on myös käyttötarkoitus. Rajanveto tapahtuu siinä, että mikäli teoksen käyttötarkoitus lähes yksinomaan sanelee lopputuloksen ennemmin kuin tekijän oma luova panos, kyseessä on luultavasti sellainen tuote, jota ei voida pitää tekijänoikeudellisessa mielessä tarpeeksi itsenäisenä ja omaperäisenä tuotoksena. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvosto katsoi lausunnossaan 2007:7, ettei tunnetun ruotsalaisen muotoilijan suunnittelema marjapoimuri ollut katsottavissa niin luovan ja omaperäisen työn tulokseksi, että se nauttisi tekijänoikeussuojaa Suomessa. Tekijänoikeussuojan kannalta ei ole merkitystä teoksen kirjallisella tai taiteellisella tasolla, eikä lopputuloksen vaatimalla työmäärällä tai sen edellyttämillä tiedoilla. Laissa ei ole säädetty teostason arvioimisesta, vaan arviointi tehdään aina tapauskohtaisesti. Vaikka kyseessä oli laajalti tunnetun muotoilijan muotoilema tuote, tapauksesta käy ilmi, että marjanpoimuri on esineenä sellainen, jonka muotoa ohjaa niin pitkälle käyttötarkoitus, että sen kohdalla teoskynnystä voidaan pitää erityisen korkeana. Myös EU:n tuomioistuin on todennut tapauksessa Bezpecnostní softarová asociace – Svaz softwarové ochrany vs. Ministerstvo kultury, että teoksen tekninen tehtävä saattaa rajoittaa tekijän mahdollisuutta ilmaista luovuuttaan riittävän omaperäisellä tavalla.

Käyttötaiteen teoskynnyksen voisi asettaa kuvaajalle, josta kävisi ilmi se, miten teoskynnys kasvaa lineaarisesti siinä suhteessa, missä tuotteen käyttötarkoitus sanelee sen muotoilua. Tekijänoikeusneuvoston lausuntoja tulkiten sellaisen käyttötaiteen teoksen teoskynnystä, jonka käyttötarkoitus ei sanele muotoa laisinkaan, tulisi arvioida ”tavanomaisen” taiteen kriteerein. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvosto arvioi lausunnossaan 2008:11, ettei teoksen valaisinominaisuus määrittänyt sen muotoa siinä määrin, että sitä olisi voitu pitää niin sanottuna valoteoksena. Valaisimen käyttötarkoitus on valaista ympäristöä, ja sen funktionaalinen ominaisuus on omiaan rajoittamaan vain vähän tekijän luovia asettelullisia valintoja. Tällaisessa tilanteessa tekijällä on lukemattomia mahdollisuuksia ilmaista luovuuttaan, ja tilannetta voisi lähes verrata tyhjään pensseliin ja kankaaseen. Tilanne muodostuu päinvastaiseksi sellaisen tuotteen kohdalla, jonka käyttötarkoitus asettaa tiukat rajat asettelullisille valinnoille, ja jonka kohdalla luovat valinnat saattaisivat jopa haitata sen käyttötarkoitusta.

Vaikka estettä sille, että käyttötaiteen teosta suojattaisiin tekijänoikeuksin ei ole, monille käyttötaiteen tuotteille mahdollisesti parempi suojamuoto on mallioikeuslaissa säädetty mallioikeus. Kuten edeltä käy ilmi, vain riittävän omaperäiset käyttötaiteen teokset nauttivat tekijänoikeussuojaa. Mallioikeus luotiin tarpeesta suojella sellaisia henkisen luomistyön tuotteita, jotka edustivat uutta luomusta, mutta jotka eivät kuitenkaan saavuttaneet tekijänoikeuslain teoskynnystä.

Rajanveto laillisen ja laittoman kopioinnin välillä

Mikäli funktionaalisen käyttötarkoituksen omaavan teoksen tekijä̈ on onnistunut luomaan teoksestaan teoskynnyksen ylittävän tekijänoikeussuojaa nauttivan teoksen, ja toisen teoksen tekijä̈ valmistaa alkuperäistä̈ teosta niin läheisesti muistuttavan teoksen, että̈ jälkiperäisen valmistajan tekemää̈ teosta voidaan pitää̈ kappaleena alkuperäisestä̈, voidaan katsoa, että̈ alkuperäisen tekijän nauttimaa tekijänoikeussuojaa on rikottu. Tekijänoikeusneuvosto katsoi lausunnossaan 1999:16, että̈ vastapuoli on loukannut hakijan tekijänoikeutta myymällä̈ ja markkinoimalla hakijan teosta yleisilmeeltään ja yksityiskohdiltaan vastaavaa mattoa. Pienistä̈ kuvioinnin yksityiskohtien eroavaisuuksista huolimatta, vastapuolen mattoa voitiin pitää̈ kappaleena alkuperäisestä̈ teoksesta.

Sellaisten käyttötaiteen tuotteiden muodon kopiointi voidaan katsoa tekijänoikeuksien näkökulmasta sallituksi, missä alkuperäisen tuotteen funktionaaliset ominaisuudet rajoittavat tekijän mahdollisuuksia luovan teoksen luomiseen siinä määrin, ettei tuotteen ominaisuuksien ympärille kyetä luomaan niin omaperäistä teosta, joka saavuttaisi teoskynnyksen. Vaikka tuotteen funktionaaliset ominaisuudet eivät rajoittaisikaan tekijän luovuutta ja tuotteessa mahdollisesti olisi tilaa tekijän persoonalliselle elementtien asettelulle, mutta tekijän asettelullisia valintoja ei voida pitää tämän henkisen työn luomuksena, teoskynnys voi jäädä täyttymättä, eikä teos tällöin nauti tekijänoikeussuojaa.

Designin kopiointi on yksi laillisen kopioinnin muodoista, mikäli se tapahtuu tekijänoikeuksia loukkaamatta. Designin kopiointi on yleistä etenkin käyttötaiteen tuotteiden osalta, koska teoskynnys niiden kohdalla on varsin korkealla. Designkopio voi olla esimerkiksi tuote, joka on käytännössä suora kopio alkuperäisestä̈ tuotteesta, mutta eroaa esikuvastaan siinä, että̈ tuotteessa on kopioijan oma tavaramerkki. Kyseessä̈ voi olla esteettisiltä ominaisuuksiltaan lähes alkuperäistä vastaava tuote, mutta ainoa ero on tehty vaihtamalla rekisteröity tavaramerkki omaan.

Designkopion syntyminen voi tapahtua esimerkiksi siten, että  yksittäinen suunnittelija käyttää̈ suuren määrän pääomaa valmistaakseen uuden luomuksen ja myydäkseen sitä eteenpäin kuluttajille. Myöhemmin suuryritys valmistaa alkuperäisen luomuksen muotoilun pohjalta oman tuotteen halvalla halpatyömaassa, liittää̈ designkopion mallistoonsa ja myy sitä alle alkuperäisen suunnittelijan valmistuskustannuksin. Ilmiö asettaa erityisesti pienet suunnittelijat vaikeaan tilanteeseen. Designkopiointi ei ole kuitenkaan pelkästään pienten suunnittelijoiden ongelma, vaan myös suuret yritykset kärsivät halpojen kopioiden takia. Designkopiot saattavat laimentaa alkuperäisten arvostettujen brändien arvostusta, mikäli arvostetun brändin tuotteesta on valmistettu huomattavasti halvempaa sen kanssa lähes identtistä̈ tuotetta. Tämä on saattanut johtaa siihen, että alkuperäisen arvostetun brändin asiakkaat eivät ole enää halunneet alkuperäistä tuotetta, etteivät leimaantuisi halpojen kopioiden käyttäjiksi.

Ympäristön antamien vaikutteiden on aina oltava oikeassa suhteessa

Olisi mielenkiintoista ajatella John Rawlsin tietämättömyyden verhon kaltaista tilannetta, jossa henkilön tulisi luoda esimerkiksi itsenäinen ja omaperäinen käyttötaiteen teos ilman, että hän tietäisi millaisia tyylisuuntauksia kyseisellä alalla on tai edes sitä, miten ylipäätään kyseiset tuotteet on tehty. Loppujen lopuksi maailma tarvitsee tietyn asteista plagiointia, sillä kukaan ei luo tyhjiössä, ja kehitys edellyttää olemassa olevien ideoiden uudelleenkäyttöä ja kehittelyä. Kopiointi ei kuitenkaan koskaan saisi olla orjallista, vaan lähinnä vaikutteiden ottamista ympäröivästä maailmasta, ja sen tulisi olla oikeassa suhteessa tekijän omaan henkiseen työhön. Tyylisuuntaukset ja muoti antavat aina tekijälle vaikutteita luomisprosessiin, mutta lähtökohtaisesti teoksen tulisi ilmentää tekijänsä persoonaa. Toisen tekijänoikeudella suojatun luomuksen muokkaaminen oman näköiseksi tavoitellen tilannetta, jossa tasapainoillaan sallitun kopioinnin ja tekijänoikeusrikkomuksen rajalla juuri sallitun rajamaastossa, ei ole toivottua, vaan se on systeemin väärinkäyttämistä. Tekijän tulisi aina pyrkiä luomaan uutta ja persoonallista muokkaamalla lopputulosta mahdollisissa myynninedistämistarkoituksissa yleisen ajan hengen ja vallitsevien tyylisuuntausten mukaiseksi. Loppujen lopuksi on tärkeää ymmärtää, että toisen maineella ratsastaminen ja se, miten suuryritykset vievät pieniltä suunnittelijoilta muotoilun on ilmiö, joka tulisi saada kuriin.

4. joulukuuta järjestettävässä koulutuksessa käydään läpi Cofemel tapauksen vaikutuksia muotoilun suojaamiselle. Tarkemmat tiedot koulutuksesta löydät täältä.