Käyttötaiteen teoskynnyksen murrosvaihe ja tulevaisuuden näkymät

Suomessa teoskynnystä ei ole määritelty lainsäädännössä lainkaan, mutta vallitsevan kannan mukaan teoskynnys ylittyy, kun luomistyö on itsenäinen ja omaperäinen. Teoksen on siis ylitettävä  teoskynnys, jotta se saa tekijänoikeussuojaa. Omaperäisyyden edellytys täyttyy, jos katsotaan ettei kukaan muu olisi voinut päätyä samaan lopputulokseen vastaavassa luomistyössä. Tätä varsin yksinkertaista kaavaa ei kuitenkaan ole Suomessa suoranaisesti sovellettu käyttötaiteen teoksiin. Käyttötaiteen teokset eivät ole saaneet tekijänoikeussuojaa, jos niiden käyttötarkoitus on merkittävältä osin sanellut teoksen lopputuloksen. Oikeuskirjallisuudessa esitetty näkemys on myös tukenut tätä kantaa. Näkemyksen mukaan luovuudelle ei jää tarpeeksi tilaa, jos teoksen ulkomuoto tai ilmaisu on liiallisesti ulkoisten tekijöiden määrittelemä. Kansallisesta käytännöstä käy selkeästi ilmi, että käyttötaiteen teoksille on, puhtaasta taiteesta poiketen, asetettu vaikeasti ylitettävä teoskynnys.

Euroopan unionin jäsenvaltiolla on ollut tähän mennessä toisistaan eroava suhtautuminen käyttötaiteen tekijänoikeussuojaan. EU-tuomioistuin, viimeistään Cofemel-ratkaisun myötä, tuntuu pyrkivän koko EU:n alueella harmonisoituun käytäntöön siitä, että käyttötaiteelle ei asetettaisi puhdasta taidetta ankarampia edellytyksiä tekijänoikeussuojan saamiseksi. Koska Suomen tekijänoikeuslaissa ei ole nimenomaisesti määritelty omaperäisyysvaatimusta, oikeuskäytännössä ja tekijänoikeustraditiossa on mahdollista joustavasti omaksua EU:n tasolta tulevat muutokset.

Mihin kansallinen käytäntömme teoskynnyksen suhteen on sitten perustunut, jos sitä ei säädellä lainsäädännön tasolla? Tekijänoikeuslain esitöistä ja siihen liittyvästä vuoden 1953 komiteamietinnöstä löytyy tähän vastaus. Kyseisessä mietinnössä todetaan, että käyttötaidetta koskeva teoskynnys on asetettava varsin korkealle. Tällä mietinnöllä on ollut ratkaiseva merkitys, sillä tekijänoikeusneuvosto on viitannut siihen lähes jokaisessa käyttötaidetta koskevassa lausunnossaan. Tämän mietinnön ja tekijänoikeusneuvoston lausuntojen myötä käyttötaiteen teosten teoskynnys on kotimaassamme asettunut korkealle. Tähän odotetaan kuitenkin nyt muutosta, sillä unionin oikeutta tulee soveltaa yhtenäisesti jäsenvaltioissa, joten Suomessa omaksuttua käytäntöä tulisi päivittää. Edellä mainittujen lisäksi käyttötaiteen teoskynnystä on käsitelty korkeimmassa oikeudessa. Tapaukset ovat vanhoja, viimeisin vuodelta 1976, mutta niiden oikeusohjeita sovelletaan edelleen.

Käyttötaiteen teoksille asetettua korkeampaa teoskynnystä on esimerkiksi perusteltu kilpailullisilla syillä. Aiemmin on ajateltu kilpailun rajoittuvan, mikäli käyttötaiteen eli muotiteollisuuden tuotteille annetaan tekijänoikeussuojaa. Kilpailun rajoittumisen myötä on pelätty, että tietyt toimijat saavat markkinoilla monopoliaseman. Monet käyttötaiteen piiriin lukeutuvat tuotteet tehdään massatuotannossa. Massatuotannon tuotteiden ja tekijänoikeuden yhdistäminen on koettu ongelmalliseksi sekä kilpailullisista syistä että trendeihin osallistumisen takia. On syytänhuomioida, ettei kaikkia käyttötaiteen teoksia ole edes suunniteltu massatuotantoon. Kilpailuun liittyvien seikkojen kannalta on myös olennaista, onko teoksen luomiseen käytetty vapaata luovuutta. Mikäli luomistyö on vapaan luovuuden tulos, teoksen suojaaminen ei aiheuta kilpailullisia ongelmia.

On oltava tarkkana sen kanssa, miten alas käyttötaiteen teosten teoskynnys tulevaisuudessa lasketaan. Sitä ei ole järkevää asettaa niin alas, että trendien toimivuus muuttuisi ongelmalliseksi. Muotisuunnittelijoilla tulee olla keskenään mahdollisuus osallistua samoihin trendeihin ilman pelkoa siitä, että he tahattomasti loukkaisivat toisen suunnittelijan yksinoikeuksia. Tekijänoikeus ei siis anna muotisuunnittelijoille yksinoikeuksia trendeihin.

Käyttötaiteen korkeampaa teoskynnystä on myös perusteltu sillä, että mallisuoja sopii paremmaksi suojamuodoksi kyseisille teoksille. Mallisuoja ja tekijänoikeussuoja eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevat ja niillä on eri tarkoitusperät. Teos tai sen osa on mahdollista suojata mallisuojalla eikä teokselta tässä yhteydessä vaadita taiteellisuutta. Mallisuojan edellytyksenä on kuitenkin uutuus ja yksilöllisyys. Cofemel-tapauksen ratkaisussa ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todetaan, että mallisuojan saaminen ei merkitse sitä, että sama teos ei voisi olla myös tekijänoikeussuojan alainen. Molemmat tahot kuitenkin painottavat sitä, etteivät kummankaan suojamuotojen tavoitteet ja tehokkuus saa vaarantua. Suojien päällekkäisyyden mahdollisuus käy myös ilmi sekä mallioikeusdirektiivistä että yhteisömalliasetuksesta. Suojien päällekkäisyyttä on myös käsitelty EU-tuomioistuimessa aiemmin tapauksessa Flos vuodelta 2011.

Cofemel-tapauksen vaikutus Suomen tekijänoikeustraditioon ei ole vielä konkretisoitunut, sillä vielä ei ole saatu käyttötaiteen teoskynnykseen liittyvää lausuntoa tekijänoikeusneuvostolta tai tuomiota miltään tuomioistuimelta. Kansallisten tuomioistuinten ja painoarvollisia lausuntoja antavien elimien tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota EU-tuomioistuimen tapauksiin, joiden ratkaisut on annettu varsinaisten direktiivien ja asetusten jälkeen. Vaikka korkeimman oikeuden ratkaisut, aikaisemmat tekijänoikeusneuvoston lausunnot ja komiteamietinnöt ovat merkittäviä, tulisi uudet ratkaisut ja lausunnot perustaa EU-tasolta tuleviin linjauksiin. Linjauksilla tähdätään siihen, että EU-alueella vallitsee harmonisoitu oikeuskäytäntö.

Muotiteollisuuden tuotteiden suojaaminen tekijänoikeudella on myös odotettu parantavan muodin kestävää kehitystä. Pikamuoti-ilmiö on monin tavoin ongelmallinen, sillä se on haitaksi ympäristölle, kulttuurilliselle arvoille ja jopa ihmisoikeuksille. Mikäli käyttötaiteen teoksiin lukeutuville muotiteollisuuden tuotteille myönnettäisiin aikaisempaa helpommin tekijänoikeussuojaa, se tekisi teosten kopioinnista oikeudellisesti vaikeampaa. Tällä uskotaan olevan laajamittaisesti myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan. Vaikutukset perustuvat siihen, että teoskynnyksen madaltuminen hidastaisi haitallista pikamuoti-ilmiötä. Tällöin toisten teosten kopiointi olisi entistä vaikeampaa eikä muotiteollisuuden tuotteita voitaisi tuottaa yhtä nopeasti ja yhteiskuntaa rasittavalla tavalla. Nähtäväksi jää, millaiseksi Suomen ja myös Euroopan käytäntö käyttötaiteen teosten, erityisesti muotiteollisuuden tuotteiden, kohdalla muodostuu. Teoskynnyksen mahdollinen madaltuminen herättää toiveita kestävän kehityksen ja ympäristövaikutusten edistymisestä.

Käyttötaiteen teoskynnyksen tulevaisuus on ajankohtainen aihe, sillä OTM, varatuomari Heidi Härkönen on syventynyt tähän aiheeseen väitöskirjassaan ”Fashion and Copyright: Proctection as a Tool to Foster Sustainable Development”. Väitöstilaisuus pidetään perjantaina 10.9.2021 klo 12 Lapin Yliopistolla. Tilaisuutta on mahdollista seurata myös etänä täältä.