Jo laulu runolinnun vaikenee?

(IPRinfo 5/2008)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT) ennakkoratkaisu 9.10.2008 C-304/07 tietokantadirektiivin tulkinnasta kopioinnin käsitteestä.

Professori Knoop oli vetänyt Albert-Ludwig -yliopistossa Freiburgissa ”Klassikkosanasto”- projektia, jonka tuloksena yliopisto julkaisi ”Freiburgin antologian”, joka on kokoelma saksalaisia runoja vuosilta 1720-1933. Se pohjautuu Knoopin listaan Saksan kirjallisuuden 1 100 tärkeimmästä runosta vuosilta 1730-1900, ”runoluetteloon”, joka on julkaistu myös internetissä.
Valmistaessaan omaa, CD-levynä myytävää kokoelmaansa ”1 000 runoa, jotka jokaisella on oltava” kustannusyhtiö Directmedia Publishing GmbH sai vaikutteita Knoopin runoluettelosta.

Yritys oli tarkastellut kriittisesti jokaista Knoopin valintaa ja sen seurauksena jättänyt pois joitakin runoja ja lisännyt toisia. Directmedia keräsi tekstit omista digitaalisista aineistoistaan. CD- kokoelman 1 000 runosta 856 on mainittu myös runoluettelossa.

Knoop ja yliopisto katsoivat, että Directmedia loukkasi sekä Knoopin tekijänoikeutta antologian tekijänä että yliopiston tietokantaoikeutta runoluetteloon. Tästä syystä nostetun vahingonkorvaus- ja kieltokanteen olivat hyväksyneet sekä ensiasteen tuomioistuin että muutoksenhakutuomioistuin.

Directmedia valitti Saksan korkeimpaan tuomioistuimeen, Bundesgerichtshofiin (BGH), joka esitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle (EYT) ennakkoratkaisupyynnön tietokantadirektiivin (1996/9/EY) 7 artiklan 2a kohdan tulkinnasta.

Jatkoa neljälle 2000-luvun tietokantaratkaisulle
EYT:n mukaan ennakkoratkaisukysymyksellä halutaan selvittää, kattaako tietokantadirektiivin 7 artiklan 2a kohdassa tarkoitettu kopiointi myös toimen, jolla tietokannan aineistoa toisinnetaan toisessa tietokannassa siten, että ensimmäistä tietokantaa tarkastellaan visuaalisesti ja siitä valitaan tietoja toimen suorittajan henkilökohtaisen näkemyksen mukaisesti, vai edellyttääkö se aineistokokonaisuuden fyysistä kopiointia.

Tietokantadirektiivin johdanto-osan 44. perustelukappaleessa todetaan, että mikäli jo pelkkä sisällön katselu näytöltä edellyttää suojatun tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan siirtämistä toiselle tallennuslaitteelle, tällainen toimi edellyttää tietokannan oikeudenhaltijan suostumusta.

Sui generis -suoja ei rajoitu teknisen kopioinnin kieltoon
Tuomioistuimen mukaan direktiivin 38. perustelukappale havainnollistaa sitä erityistä vaaraa, joka tietokantojen valmistajille aiheutuu digitaaliteknologian yhä kasvavasta käytöstä. Kohtaa ei tule ymmärtää siten, että siinä rajoitetaan sui generis -oikeuden nojalla suojaa saavien toimien ala teknisiin kopiointitoimiin, sillä muutoin seikat, jotka puoltavat kopioinnin käsitteen laajaa tulkintaa, jätetään huomioon ottamatta.

Jos oikeuden tavoitetta ei oteta huomioon, tietokannan valmistajalta poistetaan suoja sellaista kopiointia vastaan, jossa ei käytetä erityistä teknistä menettelyä, mutta joka loukkaa valmistajan etua samalla tavalla kuin tekniseen menetelmään perustuva kopiointi.

Ennakkoratkaisukysymykseen EYT vastasi, että suojatun aineiston toisintaminen toisessa tietokannassa sillä tavoin, että ensimmäisestä tietokannasta on etsitty tietoja näytöllä ja siihen sisältyviä aineistoja on arvioitu yksittäin, on tietokantadirektiivin 7 artiklassa tarkoitettua kopiointia edellyttäen, että toimi vastaa suojatun tietokannan sisällön laadullisesti tai määrällisesti olennaisen osan siirtämistä tai sellaisten epäolennaisien osien siirtämistä, jotka jatkuvuutensa ja järjestelmällisyytensä vuoksi ovat johtaneet tämän sisällön olennaisen osan uudelleen muodostumiseen.

Se, vastaako kopiointitoimi jompaakumpaa vaihtoehtoa, on tuomioistuimen, tässä BGH:n, ensin selvitettävä.

Kopiointi ymmärrettävä laajasti
EYT:n kanta on selkeä ja tietokantadirektiivin perustelukappaleista ja artikloista ilmenevän tarkoituksen mukainen. Kopiointi tulee ymmärtää laajasti. Myös kopiointi, jossa ei käytetä erityistä teknistä menettelyä tai suoraa siirtoa, loukkaa tietokantojen valmistajien etuja.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa. Samankaltainen laaja kopioinnin tai toisintamisen luonnehdinta löytyy esimerkiksi Suomen tekijänoikeuslain 7 §:n 2 momentista, johon saman lain 49 §:ssä viitataan.

Edelleen EYT:n tuomiossa mainitaan se, että tietokannan sisällön katselu näytöltä edellyttää sui generis- oikeuden haltijan lupaa vain silloin, kun se edellyttää tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan pysyvää tai väliaikaista siirtämistä toiselle tallennusalustalle.

Yliopisto oli sallinut kolmansille, tässä tapauksessa kenelle tahansa, sekä pääsyn runoluetteloon että oikeuden etsiä tietoja sieltä. British Horseracing Board -tapauksen ratkaisujen perusteluissa todettiin, että sui generis-suoja ei muilta osin kata tietojen etsimistä tietokannasta.

Kirjoitustapa johtaa epätietoisuuteen
Tässä valossa ennakkoratkaisun kirjoitustapa saattaa aiheuttaa epätietoisuutta. Kuulostaa ensin kummalliselta, että kopiointia on tietojen toisintaminen toisessa tietokannassa sillä tavoin, että ensimmäisestä tietokannasta etsitään tietoja näytölle ja ne arvioidaan yksittäin. Onkin otettava huomioon myös ratkaisun jälkimmäinen osa: kopioinnin käsite edellyttää, että menettely vastaa suojatun tietokannan tai sen olennaisen osan siirtämistä toiseen, kerralla tai osittain.

Tämän edellytyksen täyttyminen on BGH:n selvitettävä. Vasta, jos tietoihin perehtyminen, niiden kriittinen arviointi ja kopiointi aivan muualta kuin yliopiston tietokannasta vastaisi tietokannan suojattujen osien siirtämistä, kyseessä olisi tietokantadirektiivissä kielletty kopionti.

”Kirjaaminen” on kopiointia
Julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotuksesta löytyy pohjaa ratkaisulle, jolla tietokannan haltijan sallima tietokannan selaus internetissä sekä siitä erillinen materiaalien kerääminen ja toisintaminen muualta kuin suojatusta tietokannasta tai sen kopiosta voidaan kuitenkin katsoa kielletyksi suojatun tietokannan kopioinniksi.

Julkisasiamiehen mukaan tietokannan sisällön ”kirjaaminen”(1), kuten suomennos asian ilmaisee, sen jälkeen, kun tietoja on haettu näytöltä, ja sen sisällyttäminen eri tietokantaan aiheuttaa yhtä todennäköisesti vahinkoa tietokannan valmistajan investoinnille kuin tietokannan kopiointi elektronisesti tai valokopiomalla.

Näkökanta on mielenkiintoinen. Kun mitään ei ole ilmeisesti kopioitu millään tavoin yliopiston tietokannasta, vaan sitä on luvallisesti tarkasteltu ja haettu vastaavat materiaalit muualta laillisesti, se onkin epäsuoraa kopiointia.

Julkisasiamiehen lisäperuste on EYT:n British Horseracing-tuomion kohdassa 53 mainitsema: koska sellainen luvaton kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö, jotka joku ulkopuolinen suorittaa muusta lähteestä kuin kyseessä olevasta tietokannasta, ovat omiaan loukkaamaan investointia, on syytä katsoa, että kopioinnin ja uudelleenkäytön käsitteet eivät edellytä suoraa pääsyä kyseessä olevaan tietokantaan.

Tämä mahdollistaakin Sharpstonin mukaisen tulkinnan. Lause on kuitenkin irrotettu asiayhteydestään. Juuri sitä ennen on British Horseracingin tuomiossa todettu, että kopioinnin ja uudelleenkäytön käsitettä ei voida tulkita niin, että niillä tarkoitettaisiin ainoastaan sellaista kopiointia ja uudelleenkäyttöä, jotka tapahtuvat suoraan alkuperäisestä tietokannasta, koska silloin tietokannan oikeudenhaltija jäisi vaille suojaa sellaiselta luvattomalta kopioinnilta, joka tapahtuu tietokannan kopiosta.

Kyse onkin siis eri asiasta. Näin irrotettuna ja yleistettynä sen voi lukea jopa niin, ettei se koskisi tietokannan kopioista suoritettua siirtämistä, vaan mistä tahansa, jopa täysin laillisista muista lähteistä suoritettua toisintamista.

Tämä on suojan ulottamisena kyseenalaista. Minkä tahansa tietokannan X, joka sisältää saman materiaalin joko kokonaan tai osittain kuin tietokanta A, voi silloin katsoa olevan kopio, jos vielä ”syyllistyy” A:n haltijan sallimaan tietokannan katseluun, vaikkei mitään olisi tietokannasta tai sen kopioista toisintanutkaan.

Tekijänoikeudella ja sui generis -oikeudella suojatut tietokannat
Mikä tähän julkisasiamiehen mielipiteeseen on mahdollisesti johtanut? Ratkaisuehdotuksen mukaan tällainen laaja kopioinnin käsite on tarpeen, koska tavasta riippumatta kopiointi vahingoittaa investointia, mikäli kopiointiprosessi koskee tietokantaan sisältyvien kaikkien tietojen tai niiden olennaisen osan lisäksi myös järjestelmällistä ja menetelmällistä tapaa, jolla tiedot on järjestetty tietokantaan.

Tietojen järjestämistapa ei kuitenkaan ole se, mitä sui generis -oikeus on tarkoitettu suojaamaan. Tietojen valinta ja järjestäminen kuuluu tietokantadirektiivin 2. luvun mukaisesti nimenomaisesti tekijänoikeudella suojattujen tietokantojen alaan, joissa juuri aineiston valinta tai järjestäminen oikeuttaa tekijänoikeussuojaan. Runoluettelo-tapauksessa on kuitenkin kysymys sui generis -suojan tulkinnasta.

Sivumennen voi toistaa sen, että professori Knoop sai tekijäoikeudellista suojaa kokoomateokselleen eli Freiburgin antologialle. Tekijänoikeudellista suojaa materiaalin järjestämiseen runoluetteloon ei taas ollut ilmeisesti haettukaan.
Nähtäväksi jää, toteaako BGH asian ratkaistessaan Directmedian sui generis -suojan vastaisesti kopioineen yliopiston tietokantaa, kun yhtiö runoluetteloa internetissä tarkasteli ja arvioi ja sen perusteella sitten materiaalit itse keräsi. Jos näin käy, on mielenkiintoista lukea, miten se tämän kopioinnin oikeastaan teki.

Perttu Virtanen
Tutkijaopettaja, Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto, HIIT

(1) englanninkielinen termi ”extract” tarkoittaa pikemminkin tietojen tai aineiston poimimista tietokannasta kuin ”kirjaamista”.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY tietokantojen oikeudellisesta suojasta (annettu 11.3.1996) keskeiset artiklat ja perustelukappaleet, joihin EYT viittaa:

7 artiklan 2a kohta:
– (tarkoitetaan)`kopioinnilla` tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan pysyvää tai väliaikaista siirtämistä tallennusalustalta toiselle millä tavalla ja missä muodossa tahansa.

38. perustelukappale:
digitaaliteknologian yhä kasvava käyttö lisää tietokannan valmistajan riskiä siitä, että tietokannan sisältö luvatta kopioidaan ja muunnetaan elektronisesti siten, että siitä tulee uusi, samansisältöinen tietokanta, joka ei kuitenkaan loukkaa alkuperäisen tietokannan sisällön järjestämiseen sovellettavaa tekijänoikeutta

44. perustelukappale:
jos tietokannan sisällön esiin ottaminen näyttöpäätteelle edellyttää koko tämän sisällön tai sen olennaisen osan pysyvää tai väliaikaista siirtämistä tallennusalustalta toiselle, toimi edellyttää oikeudenhaltijan lupaa

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisut 9.11.2004 tietokantadirektiivin 96/9/EY tulkinnasta

Asia C-46/02 (kansallinen tuomioistuin/Suomi: Fixtures Marketing Ltd vastaan Oy Veikkaus Ab)
Asia C-338/02 (kansallinen tuomioistuin/Ruotsi: Fixtures Marketing Ltd vastaan Svenska Spel AB)
Asia C-444/02 (kansallinen tuomioistuin/Kreikka: Fixtures Marketing Ltd vastaan Organismos prognostikon agonon podosfairou AE (OPAP))
Asia C-203/02 (kansallinen tuomioistuin/Yhdistynyt kuningaskunta; The British Horseracing Board Ltd (BHB) ym. vastaan William Hill Organization Ltd )