IPR-ihmisiä: Viivi Rankka, IPR University Center

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:
Viivi Rankka
Projektitutkija
IPR University Center

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Tiesin jo oikeustieteen opintojen alussa, että haluan erikoistua immateriaalioikeuksiin ja sopimuksiin. Minulla on taide- ja musiikkitausta, joten tekijänoikeudet tuntuivat alusta asti luontevalta tutkimuskohteelta. Maisteriopinnot tein Edinburghin yliopistossa, missä tutkintoni keskittyi immateriaalioikeuksiin ja sopimuksiin – gradun kirjoitin sopimuslisenssistä ja tekijöiden yksinoikeudesta. Pidin gradun kirjoittamisesta niin paljon, että jäin jo silloin pohtimaan väitöskirjan mahdollisuutta. Palasin kuitenkin Suomeen ja menin töihin Helsingin yliopistolle, missä toimin tutkimusjuristina. Tein käytännön sopimuslakimiehen työtä ja pääsin ratkomaan kiinnostavia ja monimutkaisia IPR-kuvioita ja sopimustilanteita. Jossakin kohtaa aloitin sitten samanaikaiset väitöskirjaopinnot Helsingin yliopistolla. Väitöskirjani aiheena on kohtuullisen korvauksen sääntely tekijänoikeussopimuksissa, eli olen kiinnostuksessani ollut aika johdonmukainen. Nykyiseen tehtävääni IPR University Centerille päädyin, kun väitöskirjaohjaajani Juha Vesala pyysi minut ”Tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden suoja sopimussuhteissa” -tutkimushankkeeseen projektitutkijaksi. Hanke sivuaa väitöskirjani aihetta, joten se on minusta äärimmäisen kiinnostava.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Valitsen tähän nyt niinkin tuoreen tapahtuman kuin parin viikon takaiset kaksi tekijänoikeussopimuksia koskevaa seminaaria (13.2. ja 15.2.2024), jotka järjestettiin IPR University Centerillä osana tutkimushanketta, jossa työskentelen. Ensimmäinen seminaari oli suunnattu alan asiantuntijoille, ja meillä oli siellä todella hyvä ja ajatuksia herättävä paneelikeskustelu. Toisessa seminaarissa, joka oli suunnattu tekijöille ja esittäville taiteilijoille, pääsimme vastaamaan yleisön erittäin kiinnostaviin kysymyksiin. Oli hienoa molemmissa seminaareissa päästä esittelemään tutkimuksen tuloksia, ja oli mahtavaa keskustella alan asiantuntijoiden kanssa tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden suojasta sopimussuhteissa.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Direktiivin tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi) 18–23 artikloissa vahvistetaan tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaa sopimussuhteissa. Kun DSM-direktiivi hyväksyttiin EU:ssa 2019, nämä artiklat eivät aiheuttaneet yhtä kiivasta keskustelua, kuin mitä jotkin direktiivin muut artiklat aiheuttivat (kuten esimerkiksi 17 artikla ja verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien toteuttama suojatun sisällön käyttö). Vaikka 18–23 artikloista on keskusteltu ja niitä on tutkittu, jäi sopimussuhteiden vahvistaminen mielestäni muiden, hieman kiistanalaisempien muutosten alle akateemisessa ja muussakin keskustelussa. Mielestäni näihin säännöksiin pitäisi kuitenkin kiinnittää nyt ja jatkossakin paljon huomiota, koska ne eivät vaikuta pelkästään tekijän ja esittävän taiteilijan sopimusasemaan, vaan myös tekijän ja esittävän taiteilijan sopimuskumppaniin – ja ylipäätään luovien alojen sopimuskäytäntöihin.

Kehu kollegaa

Törmäsin ensimmäisen kerran professori ja tutkija Séverine Dusollierin (Sciences Po Law School) tutkimukseen kirjoittaessani kandidaatintutkielmaani. Dusollierin tutkimus keskittyy tekijänoikeuksiin, erityisesti EU:n sääntelykehyksessä. Hänen artikkelinsa saivat minut alun perin kiinnostumaan DSM-direktiivistä (silloin kyseessä oli vasta säädösehdotus). Ihailen Dusollierin tapaa kirjoittaa taidokkaasti, selkeästi ja ytimekkäästi. Hän osaa perustella argumenttinsa hyvin ja johdattaa lukijaa tekstin mukana. Dusollier käyttää huomiota herättäviä otsikoita artikkeleissaan, ja ottaa rohkeasti kantaa akateemiseen keskusteluun. Dusollier on myös yksi European Copyright Society:n perustajista. European Copyright Society on julkaissut vuosien varrella paljon kiinnostavia kannanottoja tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista.

Toinen henkilö, jonka tuon tässä esille, on tuomari Sir Richard Arnold (Judge of the Court of Appeal of England and Wales), joka on kirjoittanut loistavan kirjan esittäjien oikeuksista (”Performer’s Rights”, kuudes painos ilmestyi 2021). On hienoa, että hän on keskittynyt nimenomaan esittäjien asemaan – esittäjät saattavat joskus jäädä tekijöiden varjoon oikeustieteellisessä keskustelussa. Kerran minulla oli mahdollisuus tavata hänet, ja hän oli todella karismaattinen ja hyvä puhuja.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Olen soittanut rumpuja lapsesta saakka. Kävin pitkään jazz-rumputunneilla oppimassa teoriaa, mutta rock on se, mitä olen aina itse soittanut. Keikat ja kiertueet ovat soittamisessa se paras juttu, studioäänitysten lisäksi. Töiden jälkeen vietänkin paljon aikaa treenikämpällä. Soitamme nykyisen bändini kanssa 2000-luvun alun nostalgiarockia. Toimin myös säveltäjänä, sanoittajana ja sovittajana. Rakastan rummuissa niiden akustisuutta ja sitä, miten pienetkin nyanssit vaikuttavat instrumentin kokonaissoundiin. Jokaisella yksityiskohdalla pääsee itse muokkaamaan ääntä – asiaan vaikuttaa esimerkiksi rumpujen puulaji, hardware, viritystapa, lyöntikulma, rumpukapulan puulaji, soittovoimakkuus ja rumpujen koko. Soundin saa luoda itse, ja se on minusta mahtavaa.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Rakastan vuoristoja. Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut geologiasta, ja minusta piti alun perin tulla geofyysikko. Oikeustiede vei kuitenkin mennessään – edelleen silti tykkään matkustaa paikkoihin, joissa pääsee katselemaan vuoria. Se onkin Suomen haittapuoli, että täällä sellaista mahdollisuutta ei oikein ole.

____

Kuvat: Viivi Rankan arkistosta