IPR-ihmisiä: Tuomas Mylly – Turun yliopisto

3/2020 11.6.2020
Kuva Tuomas Myllystä

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Tuomas Mylly
Professori
Turun yliopisto

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Kiinnostuin immateriaalioikeuksista opiskellessani Tukholman yliopistossa Nordplus-vaihdossa vuonna 1993. Kirjoitin siellä eurooppaoikeuden kurssilla esseen ja pidin esitelmän silloisen EY-tuomioistuimen ratkaisuista tavaramerkkioikeuden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden konflikteista. Pidin – ja pidän edelleen – kysymyksiä immateriaalioikeuden ja yleisen EU-oikeuden kohtaamisista huippumielenkiintoisina. Tämän jälkeen kirjoitin gradun Turun oikiksessa yhteisöpatentista ja patenttoikeuden sammumisesta vuonna 1995. Yhteisöpatentin piti tulla tuolloin voimaan lähikuukausina… Valmistuttuani Turusta palasin Tukholmaan tekemään eurooppaoikeuden LL.M.-tutkinnon. Kirjoitin siellä loppututkielman kilpailuoikeuden ja patenttoikeuden suhteesta standardisoinnissa. Valmistuttuani Tukholmasta aloin valmistella väitöskirjasuunnitelmaa Turkuun. Ohjaajanani toimi prof. Niklas Bruun, koska Turun yliopistossa ei ollut tuolloin IPR-alan asiantuntijoita. Toimin eri opettaja- ja tutkijapositioissa pitkään. Kirjoitin nykystandardien näkökulmasta luvattoman paljon väitöskirjaan välittömästi liittymättömiä artikkeleja esimerkiksi tekijänoikeudesta ja toimitin myös väitöskirjaan suoraan liittymättömiä IPR-alan kirjoja. Opetin ja tutkin immateriaali- ja kilpailuoikeuden lisäksi erityisesti yleistä eurooppaoikeutta. Tällainen akateeminen haahuilu ei enää ole mahdollista väitöskirjantekijöille. Olen kuitenkin iloinen siitä, että loin samalla itselleni laajan oikeudellisen pohjan. Välillä olin töissä myös asianajotoimistossa ja matkapuhelinvalmistaja Nokiassa hankkimassa käytännön taitoja ja näkemystä. Halusin nähdä, miltä käytännön juristin työtehtävät näyttävät. Ne olivatkin antoisia ja opettavaisia ja tutkimuksenkin kannalta avartavia tehtäviä. Tähtäimeni oli kuitenkin yhä selkeämmin juuri akateemisessa urassa ja tutkimuksessa. Olen nyttemmin pysynyt tutkija-opettajan tiellä ja ollut valintaani tyytyväinen. Koen kuitenkin yhteistyön käytännön IPR-alojen toimijoiden kanssa yhä virkistäväksi ja antoisaksi. Ala kehittyy nopeasti ja tutkimuksellisestikin kiinnostavia kysymyksiä nousee esiin käytännön tilanteista.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Vierailin EU-tuomioistuimen kirjastossa tekemässä tutkimusta muistaakseni loppukesästä 1998. Keskustelin tauolla erään herrasmiehen kanssa EU:n tuomioistuimen juuri antamasta Silhouette-ratkaisusta, joka koski tavaramerkkioikeuden kansainvälistä sammumista. Pidin ratkaisua huonona. Tämä herra oli kuitenkin minua vielä paljon kriittisempi, kovasanaisempi ja tietäväisempi ratkaisusta. Muistan ajatelleeni, että Suomessa harvemmin törmää näin kriittisiin ja samalla asiantunteviin kantoihin juuri missään oikeudellisessa asiassa. Myöhemmin minulle selvisi, että tämä herrasmies oli toiminut asiassa tuomarina. Sittemmin kirjoitin tapauksen ja keskustelun inspiroimana ensimmäisen kansainvälisen artikkelini juuri tavaramerkkioikeuden kansainvälisestä sammumisesta. Kriittinen otteeni oli saanut vahvistusta tuosta keskustelusta. Koin, että minkä tahansa instituution ratkaisujen haastaminen on paitsi sallittua ja itselle antoisaa, myös mahdollisesti hyödyllistä kyseiselle instituutiolle.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Yliopistoihin ja korkeakouluihin tulisi saada merkittävästi lisää pysyviä IPR-alan tehtäviä. Niitähän ei ole nyt juuri lainkaan. Minäkin olen kauppaoikeuden professori. IPR-asioiden syvällinen asiantuntemus on liian kapealla ja epävakaalla pohjalla Suomessa, vaikka ala onkin mennyt eteenpäin esimerkiksi IPR University Centerin perustamisen ja toiminnan myötä. Takamatkaa suhteessa muihin oli kuitenkin 1990-luvun puolivälissä niin paljon, että olemme yhä suhteellisestikin jäljessä maista, jotka ovat IPR-alojen isoimpia toimijoita. IPR-asiantuntemuksen kapeus ja tehtävien epävakaus yliopistoissa ja korkeakouluissa heijastuu väistämättä ammattikoulujen, lukioiden ja peruskoulun opetukseen. Se heijastuu myös IPR-alojen käytännön toimijoihin. Monet käytännön juristit ovat kyllä kehittyneet kouluttautumalla töidensä ohessa ja työkokemusta kerryttämällä IPR-kysymysten ehdottomiksi asiantuntijoiksi. Ollakseen kestävällä ja riittävän lavealla pohjalla käytännön osaamisenkin tulisi kuitenkin perustua riittävän laajaan, korkeatasoiseen ja institutionaalisesti vakaaseen tutkimukseen ja opetukseen Suomen korkeakouluissa. Muuten IPR-intensiivisen liiketoiminnan nykyistä intensiivisemmälle kehittymiselle Suomessa ei ole kestäviä edellytyksiä. Tilanne on kokemukseni mukaan aivan toinen esimerkiksi Ruotsissa, Britanniassa, Saksassa, Alankomaissa ja Yhdysvalloissa. Immateriaalioikeus on ollut pitkään esimerkiksi näissä maissa aivan eri painotuksella mukana korkeakoulujen tehtävä- ja kurssirakenteissa. Tämä näkyy väistämättä alan yleisessä osaamisessa ja asiantuntemuksen laveudessa.

Kehu kollegaa

Nostan tässä framille IPR-alan tuoreen emerituksen. Niklas Bruun on vienyt suomalaista immateriaalioikeutta eteenpäin merkittävällä tavalla niin yliopistoissa kuin käytännön toimijoiden tasollakin. Nikken aikaansaannos IPR University Center on merkittävä virstanpylväs suomalaisen immateriaalioikeuden ja sitä koskevan monipuolisen yhteistyön kehityksessä. Tätä proggista pitäisi nyt vain viedä eteenpäin. Jos pysymme paikoillamme, jäämme muista jälkeen, koska ala kehittyy kansainvälisesti erittäin nopeasti ja voimakkaasti.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

En osaa aina kovin hyvin erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Unohdan välillä syödä tai mennä nukkumaan ajoissa, kun jokin asia imaisee sisäänsä. Olenko töissä vai vapaalla, kun kuuntelen maantiellä juostessa tiede -pod castia geeniteknologiasta tai kun luen illalla twiittiä patenttien pakkolisensiointia koskevasta Saksan lainsäädäntöuudistuksesta? Tietotyöläinen on tavallaan töissä 24/7.

Teen toki muutakin. Rentoudun juoksentelemalla metsissä, soilla ja poluilla. Juoksen yksin, koiramme kanssa tai juoksukaveri(e)n seurassa. Hölkkä on minulle luontaisin etenemistapa, minkä tajusin vasta keski-iässä. Yksin tai koiran kanssa metsässä juostessa kuuntelen vain luonnon ääniä. Lähestyvä karhu tai susihan pitää havaita ajoissa! Yritän tehdä paluuta maratoneille, joissa pärjäsin ikäluokassani jopa kansallisella tasolla vielä 2010-luvun alkupuolella. Pelailen myös tennistä, katselen paljon elokuvia, kuuntelen monenlaista musiikkia klassisesta poppiin ja joskus soittelen itsekin.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Minut tunnetaan asuinpaikkakunnallani Raisiossa nuorison erään ikäluokan keskuudessa Raision Rockyna, koska harjoittelin jossain vaiheessa välillä kuntonyrkkeilyä omatkotitalomme terassilla, kun poikani kavereita lappasi kylässä.