IPR-ihmisiä: Tuomas Mattila – Helsingin yliopisto

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Tuomas Mattila
OTT, VTM
Helsingin yliopisto

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi? 

Olen aina ollut kiinnostunut kirjallisuudesta, musiikista ja taiteesta ylipäätään. Nuorempana tämä näkyi bändiharrastuksessa ja erilaisten kaunokirjallisten tekstien kirjoittelussa. Edelleenkin kokoonnumme vanhojen ystävieni kanssa kuukausittain tapaamisiin kirjakerhoomme, joka aloittaa pian kolmannen vuosikymmenensä. Nuorempana myös erilaisten pelien maailma, niin rooli- kuin strategiapelienkin, oli minulle hyvin läheinen.

Joskus lukioaikoina myös yhteiskunnalliset kysymykset ja politiikka alkoivat kiinnostamaan minua ja kävimme kiivaitakin poliittisia keskusteluja ystävieni kanssa. Muistan yhteiskuntaopin, historian ja lakitiedon kurssien olleen minulle opetusohjelman motivoivimmasta päästä. Ehkä tämän taustalla näkyi se hyvä pohja mitä vaikkapa Sid Meyerin strategiapelejä pelaillessa olin saanut.

Aloitin yliopisto-opintoni aikoinaan Helsingin valtiotieteellisessä tiedekunnassa, jossa pari vuotta opiskeltuani hain oikikseen ja pääsin tuolloin sisään. Siitä pikakelattuna nykypäivään, olen työskennellyt juridiikan parissa eri näkökulmista, niin asianajotoimistoissa kuin EU:ssa hallintovirkamiehen tehtävissä, josta olen siirtynyt nyt akateemisella puolelle ja tutkimustyön pariin.

Nykyinen tutkimuksellinen näkökulma tuntuu sopivan minulle näistä parhaiten. Akateemisessa työssä yhdistyvät perinpohjaisuus, sekä pohdiskeleva lähestymistapa ja tiedollinen pyrkimys oikeudellisten kysymysten ratkaisemisessa.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta? 

Vastaanpa tähän kaksi muistoa, joista vain jälkimmäinen on tosin tarkalleen ottaen IPR-alalta. Ensimmäinen muisto on sen sijaan yleisesti ottaen matkalta kohti juristin tointa, ja tuohon mieleenpainuvaan hetkeen voinee kuka tahansa oikeustieteellisen tutkinnon Suomessa suorittanut samastua.

Kyse on tietenkin hetkestä jolloin sain tiedon pääsystäni sisään oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Tästä voisi kertoa pidemmänkin version, mutta lyhyesti läpikäytynä: pääsykokeiden kesänä tiedettiin tulosten tulevan tietyllä viikolla heinäkuussa ja kyseisen viikon perjantaina. Oli silti yleisesti tunnettua (tai ainakin huhuttua), että pääsykokeet läpäisseet saisivat tiedon sisäänpääsystään postitse jo torstaina. Olin tuona kyseisenä torstaina ollut koko aamun poissa kotoa ja palasin sen verran myöhään, että posti oli jo varmasti käynyt. Tiesin siis ovea avatessani, että jos kynnysmatolla lojuisi vain jokin mainos tai sähkölasku, koko kevään raadanta ja siihen liittyvä stressaavakin jännitys olisi jäänyt tuloksetta, mutta jos lattialla odottaisi suurehko kirjekuori, tällöin todennäköisesti koko tuo valtava ponnistelu olisi sujunut suunnitelmieni (ja unelmieni) viitoittamalla tavalla.

Muistan elävästi tuon hetken, miten nousin vanhan hissittömän talon rappukäytävää neljänteen kerrokseen, työnsin haparoiden avaimen lukkoon ja riuhtaisin oven auki. Näin ensimmäisenä lattialla makaavan ison kirjekuoren ja ehdin vielä nostaa sen ylös tarkistaakseni lähettäjäksi Helsingin yliopiston, ennen kuin taisin hypätä ilmaan jonkun epämääräisen riemunhuudahduksen saattelemana.

Toinen mieleenpainuva hetki – joka taas on tuoreessa muistissani viime keväältä – toimii myös jonkinlaisena päätöslukuna tuon opiskelupaikan varmistukseen liittyvän jo kaukaisen muiston kanssa. Sain viimein tohtoriopintoni päätökseen, väittelin maaliskuussa ja työni julkaistiin Suomalaisen lakimiesyhdistyksen A-sarjassa. Työni kruunasi hetki kevään 2022 IPR Gaalassa, kun sain vuoden tekijänoikeusteko -tunnustuksen Suomen tekijänoikeudelliselta yhdistykseltä väitöstyöni ansiosta. Väitöstyöni loppuun saattaminen on ollut varmasti yksi merkittävimpiä jaksoja urallani juridiikan parissa ja tämä tunnustus kulminoi upealla tavalla tämän pitkän ja raskaankin taipaleen. Samalla se kannusti ja motivoi jatkamaan tällä akateemisella suunnalla. Väitöstyöni on vapaasti luettavissa osoitteessa: https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/220

Mitä muuttaisit IPR-alassa? 

Ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden lisääminen erityisesti tekijänoikeudellisissa tekijyys- ja loukkauskysymyksissä olisi tärkeää. Osittain tämä voisi toteutua jo yleisesti tekijänoikeudellista tuntemusta lisäämällä luovien alojen tekijöiden parissa, ja siten edistämällä sitä, että tekijänoikeuksista sovittaisiin riittävällä tavalla jo luovaan yhteistyöhön ryhdyttäessä. Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä oleva mahdollisuus rekisteröidä tekijänoikeus tiettyyn teokseen mahdollistaisi viranomaisen kannanoton tekijänoikeuden olemassaoloon ja voisi lisätä rajatapauksissa varmuutta siitä onko ylipäätään tekijänoikeutta syntynyt ja kenelle se kuuluu. Tekijänoikeusneuvostolta voidaan toki kysyä lausuntoa yksittäisissä tapauksissa tekijänoikeuden syntymisestä ja tekijyydestä, mutta toisaalta mikään suurissa massoissa lausuntoja antava instanssi sekään ei voi olla.

Laajemmin IPR-alaa ajatellen ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden kysymykset ovat tärkeitä myös muiden aineettomien oikeuksien kohdalla. Kustannukset IP-suojan suunnittelussa ja rekisteröintien tekemisessä voivat nousta hyvinkin korkeiksi, mutta suojan laajuutta (esimerkiksi sitä, mitä lopulta saadaan patentoitua tai missä laajuudessa tavaramerkki rekisteröityä) tai tehokkuutta on käytännössä vaikea ennakoida. Erityisesti aloitteleville yrityksille, kuten startupeille, nämä voivat olla vaikeita kysymyksiä kun resurssien kanssa ollaan muutenkin tiukoilla.

Kehu kollegaa 

Olen siinä määrin onnekas, että olen urani varrella saanut tavata useita kollegoita, jotka ansaitsisivat suuretkin kehut. Mainitaan tässä Harri Salmi, Euroopan unionin teollisoikeuksien virastosta Alicantesta. Aloitin EUIPO:ssa (silloisessa OHIM:issa) työharjoittelijana joskus ennen viime vuosikymmenen alkua ja olin tietenkin jo virastoon tullessani kolunnut Harrin ja kumppaneiden kirjoittaman tavaramerkkiteoksen kannesta kanteen. Harrin tapaaminen oli minulle suuri kunnia. Lopulta olimme Harrin kanssa virastossa kollegoita melkeinpä vuosikymmenen, ja hetken aikaa toimimme myös samassa valituslautakunnassa. Harria rautaisempaa EU:n tavaramerkkijärjestelmän tuntijaa saa hakea (ja tuskinpa sellaista löytyisikään). Tavaramerkkien ohella Harri tuntee myös Espanjan läpikotaisin – niin sen kielen kuin kulttuurinkin – ja siten Harri oli minulle tärkeä henkilö jolta sain myös neuvoja ja näkemystä oman ulkomaan taipaleeni alkaessa. Harrin kanssa taistelimme myös yhdessä katsomosta käsin Alicante Herculeksen rinnalla useissa jalkapallo-otteluissa loistokkaalla kaudella 2010–2011, jolloin paikallisjoukkue pelasi Espanjan pääsarjassa.

Miten vietät vapaa-aikaasi? 

Erityisesti Suomeen käymään päästessäni yritän tavata vanhoja ystäviäni ja pitää tuttaviini muutenkin yhteyttä. Olen edelleen mukana mainitsemassani kirjakerhossa ja erään toisen kaveriporukan kesken olemme pelailleet vuoden verran Blood bowl -fantasiajalkapalloa verkossa omassa liigassamme.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä? 

Julkaisin esikoisromaanini vuonna 2021. Hammasratas (www.hammasratas.org) on psykologinen draama, joka kertoo erään tavaramerkkivirkamiehen eksistentiaalisesta kriisistä ja laajenee tutkielmaksi työelämän mielekkyydestä ihmiselämän merkityksellisyyden lähteenä. Hammasratas on virkamiesromaani ja sitä voi sellaisenaan pitää työläisromaanienkin perinteiden jatkajana. Romaani on saanut erinomaisia arvioita ja sitä voi suositella kenelle tahansa näyttöpäätetyötä tekevälle henkilölle, joka huomaa joskus pohtivansa oman työnsä mielekkyyttä. Hammasrattaan lukeminen saattaa auttaa tai pahentaa tuonkaltaisessa tilanteessa (tarkastelukulmasta riippuen). Teoksen voi hankkia omakseen Basam booksilta tai lainata joistakin kirjastoista, tai kuunnella Vesa Vierikon lukemana äänikirjana suurimmista äänikirjapalveluista.

Kuvat: Tuomas Mattilan arkisto