IPR-ihmisiä: Tiina Orre – Asianajotoimisto Castrén & Snellman

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Tiina Orre
Counsel, asianajaja, VT
Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Olen päätynyt IPR-uralle melko sattumalta. Monilla opiskeluaikana tapaamistani IPR-alan asiantuntijoista on ollut suuri vaikutus lopulliseen uravalintaani.

Ensimmäisessä oman alan työhaastattelussa oikisopintojen ensimmäisenä vuotena minua haastatellut Roschierin osakas Stefan Wikman kysyi, että mihin olen ajatellut erikoistua. Vastasin olevani kiinnostunut liikejuridiikasta, johon Stefan hienovaraisesti totesi, että siinä olisi vielä hieman täsmentämisen varaa. En muista mitä vastasin, mutta tuskin ainakaan, että erikoistuisin immateriaalioikeuteen. Sain kuitenkin tästä tarkentumattomasta näkemyksestä ja haparoivasta ruotsin kielen taidosta huolimatta paikan Vaasan toimistolta, mistä tuli ensikosketus asianajotoimistotyöskentelyyn. Sillä tiellä olen pitkälti pysytellyt siitä saakka.

Ensimmäinen harjoittelujakso johti toiseen ja kolmanteen, ja lopulta vähän ennen valmistumista päädyin silloisen Asianajotoimisto Juridian / Heinosen IP-ryhmään harjoittelijaksi. Toimiston IP-ryhmä oli aivan mieletön oppimisympäristö nuorelle juristinalulle – siellä oli todella hyvä tekemisen meininki ja monia oppiäitejä ja -isiä.

Pian valmistumisen jälkeen auskultoin kotikaupungissani Oulun käräjäoikeudessa. En tehnyt vuoden aikana mitään immateriaalioikeuksiin liittyvää, mutta ymmärrys riidanratkaisusta ja rikosprosesseista kasvoi erittäin työntäyteisen ja intensiivisen vuoden aikana.

Immateriaalioikeudessa oikeudenalana onkin aina vetänyt puoleensa myös mahdollisuus päästä hoitamaan erilaisia riitoja ja konflikteja. Toisaalta pidän paljon myös alan kansainvälisestä luonteesta ja siitä, että saatan hyvinkin olla päivän aikana yhteydessä kollegoihin maapallon ympäri.

Nykyiseen tehtävääni Castrén & Snellmanin IP-tiimin juristina päädyin, kun Juridian ja Heinosen aikaisia hyviä kollegoita oli siirtynyt kehittämän Cassun IP- ja prosecution praktiikkaa, olin kuullut talosta ja sen IP-tiimistä paljon hyvää, ja ajattelin sen olevan hyvä paikka jatkaa oman osaamisen kehittämistä. Olen viihtynyt kohta seitsemän vuotta.

Mieleen painuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Mieleen painuvimmat kokemukset liittyvät hoidettuihin toimeksiantoihin ja niissä sattuneisiin vauhdikkaisiin tilanteisiin, erityisesti erilaisiin oikeudenkäynteihin, joissa pääsin onnekseni avustamaan jo opiskeluaikana.

Lisäksi viimeisimpänä kohokohtana uralla on osallistuminen ensimmäistä kertaa International Trademark Association INTA:n vuosittaiseen konferenssin, joka järjestettiin tänä vuonna Singaporessa. Tapasin viikon aikana valtavasti vanhoja ja uusia IP-tuttavuuksia kaikkialta maailmasta ja se oli kaikin puolin inspiroiva tapahtuma.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Alentaisin markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksua valitusasioissa. Toinen muutos koskisi koko tuomioistuinlaitosta: ohjaisin nykyistä huomattavasti enemmän rahoitusta tuomioistuinlaitokselle resurssipulan korjaamiseksi. Etenkin yleisten tuomioistuinten jutturuuhkat ja pitkät käsittelyajat ovat todellinen ongelma niin yksityishenkilöiden kuin yritysten oikeusturvan kannalta kuin myös tuomioistuimissa työskentelevien henkilöiden työssäjaksamisen näkökulmasta.

Kehu kollegaa

IPR-alalla työskentelevät ovat järjestäen todella mukavaa porukkaa, ja minulle on osunut matkan varrelle valtava määrä huikeita alan ammattilaisia ja myös mahtavia persoonia, joilta on saanut oppia niin immateriaalioikeuksista, asianajotyöstä kuin elämästä yleensä.

Jos valitsen vain yhden, haluan kehua julkisesti pitkäaikaista kollegaani ja nykyistä esihenkilöäni Sakari Salosta, joka on ollut vaikuttamassa omaan kasvutarinaani oikeustieteen opiskelijasta nykyiseen rooliini asianajajana. Sakke on paitsi taitava juristi, myös aina kannustamassa ja tukemassa nuorempia tieteenharjoittajia eteenpäin uralla.  Sakke on ollut myös hyvä roolimalli asianajotyön ja perheen ja muun vapaa-ajan yhteensovittamisessa sekä erittäin kannustava esihenkilö pahimpia tai parhaimpia ruuhkavuosia elävälle juristille.  Asianajajaliittokin on tunnistanut haasteen, että naisjuristit nostavat asianajotoimistoista usein kytkintä lapsen tai lasten saamisen jälkeen. Väitän esihenkilön kannustavalla ja myötätuntoisella suhtautumisella olevan valtavan suuri merkitys jatkuvasti sairastelevien pienten lasten ja päiväkotiin ajoissa ehtimisen kanssa rimpuilevan vanhemman ja haastavaa asiantuntijatyötä tekevän asianajajan työssä viihtymiseen ja jaksamiseen.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Minulla on kaksi pientä lasta, 1-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. ”Vapaa-aika” kuluukin pitkälti heidän kanssaan hiekkalaatikon reunalla ja pikkulegoilla rakennellessa.

Pidän todella paljon lukemisesta ja olen osallistunut viime vuosina 50 kirjan vuosittaiseen lukuhaasteeseen. Välillä se toteutuu ja välillä ei. Tänä vuonna luetuista tähän mennessä vaikuttavimmat kirjat ovat olleet oikeuspsykologi Julia Korkmanin Muistin varassa, jota olen suositellut laajasti muillekin kuin juristeille, sekä Benjamín Labatutin Maailman kauhea vihreys. Olen myös innokas leipuri ja omakotitaloasumisen myötä pakon edessä itseoppinut, aloitteleva hortonomi.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Minulla on merkittävää lääketeollisuuden alan työkokemusta, jota ei ole mainittu LinkedIn-profiilissani. Elämäni ensimmäinen työpaikka oli Orion-Farmoksen tehtaalla pussipakkauksessa 1990-luvun alussa. ”Työsuhde” kesti yhden päivän ja sain palkaksi 50 markkaa.

Kannen kuva: Tiina Orren omat arkistot