IPR-ihmisiä: Kaisu Korpua – Roschier

4/2020 10.8.2020
Pentagonal Mirror tunnel - EMMA

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

kaisu korpuaEsittelyssä

Kaisu Korpua
Brand Protection Counsel
Roschier

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Opiskellessani oikeustieteellisessä pääsin hyvin erityyppisiin harjoittelupaikkoihin – eläkeyhtiön lakiasiainosastolta ympäristöoikeuteen erikoistuneeseen lakitoimistoon. Kaikissa paikoissa oli omat hyvät puolensa, mutta mikään ei oikein tuntunut omalta jutulta. Toiseksi viimeisen opiskeluvuoden aikana pääsin kuitenkin harjoittelijaksi Suomen Unileverille hoitamaan tavaramerkkiasioita ja silloin klikkasi. Työssä näki hyvin konkreettisesti oman työn osuuden isossa kuvassa, mikä oli – ja on edelleen – hyvin motivoivaa. Kiinnostus johti tavaramerkkiaiheiseen graduun ja aikanaan auskultoinnin jälkeen työpaikkaan tavaramerkkeihin erikoistuneessa lakiasiaintoimistossa. Ollessani äitiyslomalla esikoisemme kanssa minulta kysyttiin kiinnostusta hakea vapautuvaa Nokian tavaramerkkijuristin paikka. Koska vastaavia in-house paikkoja on Suomessa hyvin vähän tarjolla, tartuin ehdotukseen ja minut onnekseni valittiin tehtävään. Nokia oli siihen aikaan yksi maailman arvokkaimpia brändejä ja yrityksen tavaramerkkisalkusta vastaaminen oli todella opettavainen ja arvokas kokemus. Koska yritys toimii globaalisti, myös tavaramerkkiasioihin liittyvät haasteet olivat maailmanlaajuisia ja vuosien varrella pääsin tutustumaan erittäin moninaisiin käytäntöihin, lainsäädäntöihin ja prosesseihin. Lisäksi opin todella paljon siitä, kuinka suuri, lähes kaikilla mantereilla operoiva yritys toimii ja mitä haasteita ja etuja siihen liittyy. Jossain vaiheessa minulle ehdotettiin, eikö näitä oppeja olisi hyvä tuoda myös muiden yritysten käyttöön ja vuonna 2011, pitkällisen pohdinnan jälkeen, päätin palata takaisin yksityiselle puolelle.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Olen ollut mukana lukuisissa uusien globaalien brändien lanseerauksissa ja suuryritysten nimenvaihdoissa ja nämä ovat aina mielenkiintoisia ja jännittäviäkin projekteja: lanseerauksen jälkeen tuntuu vähän siltä, kuin lähettäisi oman lapsensa maailmalle ja toivoisi, että kaikki menee hyvin ja sille oltaisiin kilttejä.

Henkilökohtaisella tasolla mieleenpainuvin kokemus on kuitenkin hyvin erilainen: olen ollut lapsesta saakka suuri Tove Jansson fani ja muutama vuosi sitten tiimimme pääsi tutustumaan yleisöltä normaalisti suljettuun Toven kotiateljeehen Ullanlinnassa. Kokemus oli todella hieno: aikaisemmin olin vain lukenut ja nähnyt kuvia paikasta ja nyt pääsin paikan päälle aistimaan tunnelmaa.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Toivoisin, että edes perustiedot IPR-asioista olisivat paremmin suomalaisten yritysten hallussa. Moni tuntuu pelkäävän koko kirjainyhdistelmää, vaikka ei tämä suurimmaksi osaksi mitään rakettitiedettä ole. Muutaman oikean asian tekeminen oikeaan aikaan pelastaisi usein isoilta ongelmilta. Valitettavan usein yritykset havahtuvat tähän kantapään kautta, eli kun ongelmia on jo aiheutunut. Nykyisessä työssäni pääsen auttamaan yrityksiä sisäisten prosessien kehittämisessä niin, että IPR-liitännäiset ongelmat voidaan minimoida – mutta nämä yritykset ovat jo puoliksi voiton puolella osatessaan hakea asiaan apua. Moni ei osaa tai uskalla etsiä ennakoivaa apua.

Kehu kollegaa

Väittäisin, että ainakin Suomen IPR-alan ammattilaiset ovat erittäin mukavia, ammattitaitoisia ja kollegiaalisia. Asiat hoituvat yleensä hyvin sujuvasti: ehkäpä piirit ovat niin pienet, että sana epäasiallisuuksista leviäisi pian. Erityiskiitoksen ansaitsee kuitenkin Unileverin aikainen esimieheni Ritva Hanski-Pitkäkoski, jonka työssä korostui kaiken aikaa se, että lakiasiat ovat osa liiketoimintaa. Vain yhdessä ratkaisuja etsimällä päästään lopputulokseen, joka on yrityksen edun mukaista. Lakimiehen ehkä tärkein kyky on kuunnella asiakasta niin, että tosiasiallinen päämäärä on molemmille yhtä kirkas. Ja Ritvan kanssa oli myös superhauska tehdä töitä!

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Minulla on kaksi lasta, eli pitkään on menty perheen ja lasten menojen ehdoilla. Nyt pojat ovat kuitenkin jo 12- ja 15-vuotiaita, eli varsin itseohjautuvia ja kulkevat jo harrastuksiinkin pääosin itsenäisesti, joten aikaa itselle ja harrastuksille alkaisi taas olla. Hyötyliikun työmatkapyöräilemällä ja nyt korona-aikanakin etätyöpäivät alkavat useimmiten aamuisella pyörälenkillä. Läppäriselkää hoidan tekemällä astangajoogaharjoituksen pari kertaa viikossa. Luen paljon ja kaikenlaista, lähinnä kaunokirjallisuutta, ja varsinkin keväällä suoratoistopalveluiden tv-sarjat ja elokuvat olivat kovassa käytössä. Arkisin meillä syödään nopeaa ja helppoa ruokaa (usein myös Saarioisten äitien valmistamana), mutta jos on kunnolla aikaa, nautin ruuanlaitosta ja leipomisesta pitkän kaavan mukaan. Lapsuudenkodissani on aina rakastettu ruualla, joten varsinkin sisarusteni kanssa meillä voi illalliset mennä välillä vähän kilpavarustelun puolelle…

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Mietin lukioaikaan pitkään ja vakavissani psykologian opintoja. Se haave törmäsi tilastomatematiikan kurssiin, josta en ymmärtänyt tuon taivaallista. Siihen aikaan tilastomatematiikka oli osa psykologian pääsykoevaatimuksia, joten tulin siihen tulokseen, että meitä ei vain ole tarkoitettu toisillemme. Näin jälkikäteen ajateltuna tulkinta taisi olla täysin oikea.

Kuvat: Kaisu Korpuan arkisto

Kansikuvan taideteos: Olafur Eliassonin teos “Pentagonal mirror tunnel” , Taidemuseo EMMA