IPR-ihmisiä: Juha Vesala – IPR University Center

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Juha Vesala

Co-director (IPR University Center)
Yliopistotutkija (Lapin yliopisto ja Helsingin yliopisto)

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Kiinnostuin tekijänoikeudesta jo ennen opiskelujen alkua törmätessäni harrastuksissani muun muassa sämpläämiseen ja internettiin liittyviin kysymyksiin. Tästä syystä en kuitenkaan hakeutunut opiskelemaan oikeustiedettä, enkä suunnitellut erikoistuvani immateriaalioikeuteen. Tein kuitenkin joitakin valinnaisia opintoja aiheesta ja pääsin jossakin vaiheessa Rainer Oesch tutkimusavustajaksi selvitystehtäviin. Niissä sain varsin hyvän yleiskuvan silloin ajankohtaisen TRIPS-sopimuksen vaatimuksista ja eri pohjoismaiden IPR-järjestelmistä. Samoihin aikoihin internettiin alkoi tulla yhdysvaltalaisten yliopistojen IPR-kurssien materiaaleja, joihin perehdyin omasta mielenkiinnosta, ja törmäsin immateriaalioikeuden opinnoissa muihin aiheesta kiinnostuneisiin, joista monet muutkin päätyivät alalle.

Pääsin opiskelemaan Yhdysvaltoihin Minnesotan yliopiston lakikouluun, jossa vuoden ajan keskityin immateriaali- ja kilpailuoikeuteen, minkä jälkeen työskentelin harjoittelijana asianajotoimisto Roschierissa ja Euroopan patenttivirastossa, mikä perehdytti monipuolisesti alaan. Valmistumisen lähestyessä olin erityisesti kiinnostunut patenttialan urasta, mutta minulle avautui mahdollisuus työskennellä Risto Koulun ja Rainer Oeschin immateriaalioikeuksia insolvenssissa koskevassa tutkimushankkeessa. Hankkeessa tein monenlaisia tehtäviä Helsingin yliopistolla, kirjoitin julkaisuja tekijänoikeudesta tutkielmani pohjalta, ja aloin suunnitella jatko-opintoja, joiden aiheeksi valitsin teknologian lisensoinnin ja kilpailuoikeuden. Siitä todennäköisesti sai alkunsa immateriaali- ja kilpailuoikeuteen keskittyminen ja lopulta ura yliopistomaailmassa. Uraa ja tutkimusta edesauttoi myös se, että väitöskirjan tekemisen aikana työskentelin jaksoja Kilpailuvirastossa (nykyisen Kilpailu- ja kuluttajaviraston edeltäjä), ja siten sain käytännön tuntumaa kilpailuoikeudelliseen arviointiin.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Ulkomailla opiskelu ja tutkimusvierailut, sekä monet konferenssit ovat jääneet parhaiten mieleen. Münchenissä olen viettänyt niin paljon aikaa jo opiskeluajoista alkaen, että se alkaa tuntua jo melkein toiselta kotikaupungilta. Myös Stanfordissa vierailevana tutkijana oleminen oli ikimuistoinen kokemus ja mahdollisuus nähdä Piilaakson elämää.

Mieleen on myös hyvin jäänyt pari yksittäistä episodia. Ensimmäinen on, että väitöskirjani alkuvaiheessa Rainer Oesch pyysi minua ja Taina Pihlajarinnettä mukaan konferenssimatkalle Parmaan, ja minulla tarjoutui mahdollisuus pitää ensimmäinen väitöskirjaani koskeva esitelmä suuremmalle joukolle. Vasta paikan päällä valkeni, että kuulijakuntana olisi alan nimekkäimpiä professoreja kaikilta mantereilta –  sellaiset, jotka olivat tuttuja vain kirjojen kansista. Onneksi olin valmistautunut hyvin, ja pari heistä tuli juttelemaan esityksen jälkeen ja joku jopa pyysi esitysmateriaaleja. Se oli innostava alku väitöskirjatyölle.

Toinen on väitöstilaisuus, tai pikemminkin samana päivänä tapahtuneet laajat työnseisaukset ja Porthanian valtaus. Niiden seurauksena oli hetken epäselvää, voiko tilaisuutta lainkaan järjestää. Onneksi asia kuitenkin varmistui, ja kaikki onnistui jokseenkin normaalisti. Väitöksen ajaksi salin ovet tosin laitettiin lukkoon, salin ulkopuolella soitti rumpupiiri, ja kahvitilaisuuden pitopaikkaa piti muuttaa. Erityistä hupia liittyi siihen, että valtaajilla oli salin ulkopuolella banneri, jossa kritisoitiin innovaation käyttämistä perusteluna hallituksen toimille (ks. kuva) – väitöksen aiheena nimittäin oli innovaation merkitys IPR:iä koskevassa kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

IPR-alalla on Suomessa kansainvälisesti korkeatasoista osaamista ja mukava, innostunut ilmapiiri. Huomiota on vaikea olla kuitenkaan kiinnittämättä alan tutkimus- ja opetusresursseihin, jotka vaikuttavat moneen eurooppalaiseen maahan verrattuna pieniltä. Näkisin myös tarvetta panostaa valtion IPR-alan tehtäviin enemmän, muun muassa alan lainvalmisteluun. On huolestuttavaa, jos IPR-asiantuntemuksen ja IPR-toimintaympäristön kehittämiseen ei määrätietoisesti ja järjestelmällisesti panosteta, sillä ne ovat keskeisiä monien Suomen vahvuuksien kannalta. Suomessa on myös sellaista IPR-alan osaamista, johon liittyisi paljon tarjottavaa ja potentiaalia myös EU:n tasolla.

Kehu kollegaa

Olen pitkään tehnyt yhteistyötä Taina Pihlajarinteen ja Rainer Oeschin kanssa, viime vuosista alkaen myös Rosa Ballardinin kanssa. Meillä on hieman eri fokuksia ja näkökulmia, jotka täydentävät hyvin toisiaan. Työskentely yhdessä sujuu hyvällä huumorilla ja muutenkin mutkattomasti, ja sen kautta on avautunut monia mahdollisuuksia. Kiitos teille!

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Harrastan liikuntaa monessa muodossa. Lempiurheilulajini on sähly (pelasin salibandya ja jääkiekkoa nuorena), mutta se ja kuntosaliharjoittelu ovat korona-aikana olleet tauolla. Onneksi mahdollisia ovat juokseminen ja ulkoilu, joita harrastan lähes päivittäin Espoon rannoilla ja metsissä. Kuuntelen paljon musiikkia ja teen omaksi ilokseni musiikkia pienessä kotistudiossa. Lisäksi harrastan ruoanlaittoa ja kahveja. Tänä vuonna olen myös kerrannut saksaa katsomalla elokuvia ja lukemalla, koska ennen koronatilanteen alkamista tarkoituksena oli lähteä tutkimusvierailuille maahan.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Kavereideni kanssa julkaisimme ennen opiskeluaikoja kourallisen teknokappaleita ja remiksauksia (mm. erään suomalaisen televisiojuontajan kappaleesta), ja olemme mukana tiettävästi Suomen ensimmäisellä teknomusiikin kokoelmalevyllä. Kokoelmaan oli hauska törmätä aihetta koskevassa museonäyttelyssä pari vuotta sitten – harvemmin omat tuotokset päätyvät museokamaksi!