IPR-ihmisiä: Eki Korpiola – Huhtamäki Oy
Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.
Esittelyssä:
Eki Korpiola, Vice President, IP, Legal, Huhtamäki Oyj.
Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?
IPR-uralle päätymisellä sattumalla ja vuosituhannen lopun teknologiabuumilla oli minun tapauksessani suuri merkitys. Urani kannalta ehkä ratkaisevin askel oli kuitenkin osallistuminen Rainer Oeschin järjestämään Helsingin yliopiston kauppaoikeuden harjoitusseminaariin ”Immaterieriaalioikeudet – tietoverkot ja muu uusi tekniikka.” Tietoverkkoala oli juristeille uusi alue, ja IPR-kysymykset ylipäänsä kiinnostivat verrattain harvoja juristiopiskelijoita. Itseäni suuresti kiehtova aihepiiri tuntui erittäin inspiroivalta tenttikirjojen jälkeen. Jäin koukkuun aiheeseen ja käytin tuohon seminaariin enemmän aikaa kuin itse lopputyöhöni.
Pääsin oikeustieteen opintojeni alkupuolella vuonna 1995 töihin asianajotoimisto Roschierille, jossa vietin koko opiskeluaikani lukuun ottamatta yhtä kesää, jolloin suoritin pari isompaa tenttiä. Toimin aluksi Roschierin riidanratkaisutiimin harjoittelijana, mutta Rainer Hillin IPR-tiimissä sain samoissa tehtävissä auttaa erittäin mielenkiintoisten IPR-oikeudenkäyntien ja muiden toimeksiantojen kanssa. Huomasin kiinnostuvani aihepiiristä yhä enemmän. Ennen valmistumistani sain iloisen uutisen siitä, että minulla olisi juristin posti Roschierilla kunhan valmistuisin ja niinpä jäin sille tielle.
Vuosituhannen vaihteen lähestyessä internetkupla alkoi näkyä Roschierilla ja muissa asianajotoimistoissa monina IPR-juttuina. Pääsin softa- ja tietoverkkopuolen toimeksiantojen pariin Roschierilla, koska olin ahminut yliopistolla ison määrän teoriaa uudesta oikeudenalasta. Erittäin pätevät ja paljon minua kokeneemmat juristit priorisoivat usein muita kysymyksiä kuin uudenlaisia tietoverkko- ja tietokonepuolen toimeksiantoja, joihin heillä ei ollut taustaa. Tapahtunut murros ja siirtymä infomaatio-oikeuteen tarjosi nuorille juristeille täysin poikkeuksellisen mahdollisuuden kasvaa sisään tietoverkkoihin, tietosuojaan ja softapuoleen liittyviin juttuihin vastuullisemmassa roolissa kuin mikä ehkä nykyisin olisi mahdollista.
IPR-juristiksi kouluttautumisen kannalta tärkeä asia tapahtui myös vuonna 1998, kun Roschier perusti sivutoimiston Oulun Technopolikseen, joka lukeutui tuolloin maailman johtavin teknologiakeskittymiin. Sinne tarvittiin avustavaa IPR juristia, ja näin muutin itse puoleksitoista vuodeksi Ouluun valmistumiseni yhteydessä.
Palattuani Roschierin Helsingin toimistolle siirryin Soneralle puoleksi vuodeksi vuokralle Mika Kervisen tiimiin. Pian tämän komennuksen päätyttyä Roschier perusti Tampereen Hermian teknologiakeskittymään uuden sivutoimiston, jonka perustamista lähdin avustamaan vuodeksi. Tämän komennuksen jälkeen minut lainattiin vuokrajuristiksi Nokia Mobile Software yksikköön Reetta Härkin tiimiin. Kun tuo rooli vakinaistettiin Nokialla vuonna 2002, päätin osallistua hakuun. Onnekseni tulin valituksi.
Yksi pääasiallisista syistäni vaihtaa asianajopuolelta Nokialle oli se, että olin kiinnostunut työskentelemään ulkomailla, ja Nokia tarjosi tuolloin monille työntekijöilleen mahdollisuuden ulkomaankomennuksille. Muutimme perheeni kanssa Yhdysvaltoihin ja vuosien 2006-2009 välillä asuimme reilut pari vuotta Connecticutissa työpisteeni ollessa Nokian New Yorkin White Plainsin toimipisteellä.
Palattuani Suomeen aloin tajuta, että olin spesialisti varsin kapealla teknologiasektorilla, ja kokonaisvaltaisemmaksi osaajaksi kehittymiseksi olisi syytä saada hieman monipuolisempia juristihommia hoidettavaksi. Kun Amer Sports haki tytäryhtiö Suunnolle lakiasiainpäällikköä, päätin osallistua hakuun. Sattumalta Suunnon talousjohtaja, joka haastatteli minua, oli Harri Leiviskä, jonka kanssa olin ollut tekemisissä Nokian Mobile Software -yksikössä. Meillä synkkasi hyvin, ja olin erittäin onnekas, kun sain vastuulleni Suunnon lakiasiat, minkä lisäksi myöhemmin Suunnon ja Amer Sportsin digitaaliyksikön IPR -asiat siirtyivät tontilleni. Suunnolla ja Amer Sportsilla vierähtikin reilut kymmenen työntäyteistä, hienoa ja opettavaista vuotta.
Noin vuosi sitten sain kuulla, että Huhtamäki haki Vice President IP Legalia, mikä kuulosti upealta mahdollisuudelta. Suunnon päälakimiehen laajan työnkuvan jälkeen iski halu saada jälleen fokusoitua oman IPR-intohimoni pariin saatuani Suunnolla ja Amer Sportsilla rautaisannoksen kansainvälisestä juridiikasta sekä kaupallisten kysymysten että IP-kysymysten tiimoilta. Huolellisen hakuprosessin päätteeksi sain kuulla tulleeni valituksi Huhtamäelle, mistä olen erittäin iloinen. Huhtamäellä on hieno tunnelma, erittäin osaavia kollegoita, ja IPR-puolen kysymykset ovat Huhtamäen liiketoiminnan ytimessä. On suuri kunnia saada olla kehittämässä IPR-strategiaa maailmanluokan toimijalle.
Mieleen painuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?
Upeita työmuistoja on vuosien varrelta ihan valtavasti. Jos yksi ammatillinen muisto pitää nostaa esille, täytyy mainita Polarin miltei kymmenenvuotinen patenttioikeudenkäynti Suuntoa ja Firstbeatia vastaan Yhdysvalloissa, joka saatiin Suunnon ja Polarin osalta päätökseen New Yorkissa hetkeä ennen kuin Covid-19 sulki rajat keväällä 2020. Tuota oikeudenkäyntiä käytiin vuodesta toiseen eri osavaltioissa. IPR-juristille se tarjosi oppia patenttioikeudenkäynneistä, discovery-prosessista, deposition-menettelystä sekä siitä, kuinka pitkiä oikeusprosesseja ylipäätään tuetaan yrityksissä.
Pehmeämmältä puolelta voi mainita, että olin vuosituhannen vaihteessa Taitotalolla luennoimassa multimedian IPR-kysymyksistä IIR Finlandin seminaarissa. Kiinnitin tuolloin huomioni erittäin pätevään projektipäällikköön, johon pari vuotta myöhemmin törmäsin kesällä Kaivohuoneella. Asiat johtivat toiseen, ja näinpä immateriaalioikeudet tavallaan johdattivat minut vaimoni Marin luokse.
Mitä muuttaisit IPR-alassa?
Kuten kaikilla elämän aloilla, on tarpeen ymmärtää asioiden iso kuva, ennen kuin lähdetään ratkomaan detaljeja. Tämä näyttää olevan yleisesti ottaen ehkä isoin haaste sekä liiketoiminta- että IPR-kysymyksissä. Parhaat suojamuodotkaan eivät ole avuksi, jos yrityksen strategia ei ole hyvä tai riittävän rohkeasti uudistu kilpailutilanteen muuttuessa. Kannustan IPR-ammattilaisia aktiivisesti osallistumaan yritysstrategiaprosesseihin ja mahdollisuuksien mukaan ajamaan IPR strategian kytkemistä riittävän tiiviisti osaksi yritysstrategiaa, jotta synergiat säilyvät puolin ja toisin.
Kehu kollegaa
Olen niin paljon velkaa kollegoilleni työurallani saamista mahdollisuuksista, tuesta, ja arvokkaista opeista sekä upeista muistoista, että yhden henkilön nimeäminen johtaa aina tärkeiden ihmisten unohtumiseen.
Roschierin Oulun toimiston ajalta on kuitenkin jäänyt yksi episodi mieleeni, joka muovasi vahvasti ajattelumaailmaani työelämässä. Erään rankan työviikon päätteeksi minuun iski kesäflunssa kuumeineen, joka vei täysin jalat alta. Loikoilin viikonloppuna vuokra-asuntoni olohuoneessa katsellen jalkapallon MM-kisoja televisiosta. Yhtäkkiä kuulin parvekkeelta koputuksen, ja hämmästyneenä raotin kaihtimia.
Oulun toimiston perustajaosakas Jan-Anders Wik oli tavanomaisellaan juoksulenkillään päättänyt tulla katsomaan, miten jaksan ja kysyi voiko tuoda jotain syötävää tai muuten auttaa. Jan-Andersin empatia nuorta flunssaista IPR-kollegaa kohtaan teki suuren vaikutuksen minuun ja on toiminut esikuvana itselleni, miten lähestyä toisia työelämässä. Miellyttävällä käytöksellä pääsee nykymaailmassa useimmiten parhaaseen lopputulokseen. Joukkueesta saadaan eniten irti, kun sitoutuneet yksilöt kokevat olonsa turvalliseksi eivätkä työskentele pelon ilmapiirissä. Näin toimivat nykyään huipputiimit niin työmaailmassa kuin urheilussa.
Miten vietät vapaa-aikaasi?
Vapaa-aika sujuu pääasiassa perheeni kanssa. Vaimon lisäksi minulla on kaksi teini-ikäistä poikaa, jotka pelaavat jääkiekkoa. Olen nuoresta saakka ollut koukussa urheiluun: olen vuosikymmeniä treenannut ja valmentanut judoa ja pelaan jalkapalloa, jääkiekkoa, mailapelejä sekä harrastan kamppailulajeja yleisemminkin. Tämän lisäksi musisoin välillä harrastebändeissä kitaran ja mikrofonin äärellä.
Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?
Opiskeluaikana tein töitä turvamiehenä monissa konserteissa, urheilukisoissa ja muissa tapahtumissa. Urani kohokohta oli varmaankin turvamiehenä toimiminen Arnold Schwartzeneggerin vierailulla Planet Hollywood-ravintolan avajaisissa Helsingissä vuonna 1996.
