IPR edistämässä kestävää kehitystä

Viime aikoina on kantautunut uutisia eri mantereilta lämpöennätyksistä, tulvista ja kovasta kuivuudesta. Helleaallot ovat aikaistuneet, pitkittyneet ja voimistuneet. Ei ole epäilystäkään ilmaston lämpenemisen kielteisistä vaikutuksista ja tarpeesta pysäyttää se.

Myös IPR-piireissä on kiinnitetty yhä enemmän huomiota siihen, miten immateriaalioikeuksia muuttamalla tai tulkitsemalla niitä väljemmin, voitaisiin edistää kestävää kehitystä. Samalla on oltava tietoinen siitä, että nämä keinot ovat vain yksi osa monista muista keinoista pysäyttää kielteiset ympäristövaikutukset. Seikka, joka kuitenkin tekee immateriaalioikeudesta erityisen mielenkiintoisen, on teknologisten innovaatioiden yhdistyminen esimerkiksi kiertotalouteen.

Kirjoituksessa ”Aineettomat oikeudet ja kestävä kehitys” (IPRinfo 2/2022) käsitellään aihetta yleisemmin.

Patentit

Patenttien osalta ratkaiseva käsitepari on ”repair – korjaaminen” ja ”reconstruct – muuttaminen”. Ensin mainittuun saa ryhtyä tavaran normaalina elinaikana tai -ikänä, jälkimmäiseen taas ei voi ryhtyä patentinhaltijan suostumuksetta. Avainasemassa on oikeuden sammuminen, joka lasketaan tavaran ensimarkkinoinnista. Tarkoituksensa mukaisesti käytettyä patentoitua ”tavaraa” voi korjata sen elinaikana, mutta sitä ei voi muuttaa, koska silloin saatetaan loukata patenttioikeutta välittömästi tai välillisesti.

Kierrätykseen liittyy ainakin kolme haastetta. Ensinnäkään käsitteitä korjaaminen ja muuttaminen, ei ole harmonisoitu kansainvälisellä eikä eurooppalaisella tasolla. Tämä johtaa ennakoimattomuuteen. Toinen haaste sisältyy käsitteeseen normaali elinikä, ”normal lifespan”. Käsitys tavaran eliniästä määräytyy usein tavaran valmistajan näkemyksen mukaan. Tämä aika saattaa olla lyhyempi kuin kuluttajan käsitys elinajasta. Jos normaalin elinajan sijasta käytettäisiin käsitettä ”kestävä elinikä –sustainable lifespan”, mahdollisuus korjata tuotetta lisääntyisi ja samoin kuin tuotteen käyttöikä.

Kolmas haaste on mitä todennäköisimmin yhteydessä tuomioistuinten varovaisuuteen antaa enemmän tilaa käsityksille kestävästä kehityksestä niin kauan kuin tähän ei ole saatavissa lainsäädännöllistä tukea.

Tavaramerkit

Tavaramerkit, ainakin utilitaristisen näkemyksen mukaan, nähdään usein kannustimina investoida mainostamiseen ja imagon luomiseen, eikä merkkien edustamien tavaroiden kestävyyteen, niin sanottu ”upcycling” saattaa vaikeutua. Upcycling tarkoittaa uusien tuotteiden valmistamista käytetyistä tuotteista. Tästä esimerkkinä valaisimen valmistaminen käytetyistä Coca-Cola tölkeistä tai käsilaukun valmistamista Fazerin makeiskääreistä.

Tunnetun tavaramerkin haltija voi kääntyä uuden tuotteen valmistajan puoleen väittämällä, että kyse onkin tunnetun tavaramerkin hyväksikäytöstä tai sen maineen pilaamisesta. Sekaannusvaarasta voi tuskin olla kysymys, kun kyseessä on eri tuote.

Aika voisi olla kypsä uuden tavaramerkkifunktion kehittämiselle. Voimme puhua anonyymistä alkuperäfunktiosta sekä erottamis-, mainos- ja investointifunktioista, mutta voisimme näiden lisäksi puhua myös kestävän kehityksen funktiosta. Se voisi toimia vastapainona liialliselle argumentoinnille tunnetun tavaramerkin hyväksikäytöstä. Pelikenttä siirtyisi näin enemmän kysymykseen maineen mahdollisesta pilaamisesta. ”Upcycling”-tapauksissa monesti kyse on vain huomion kiinnittymisestä uusien tuotteiden materiaaliin, joka sinänsä voi olla ilmaista mainosta alkuperäisille tuotteille.

Mallit

Mallisuojan kohdalla paljon huomiota on kiinnitetty autojen varaosiin. Auton valmistajat ovat lobanneet tiukempien tai ainakin nykysäännösten säilyttämisen puolesta ja näitä säännöksiä varaosavalmistajat ovat puolestaan halunneet höllentää, jolloin heidän tuotteensa markkinat laajenisivat. Kädenvääntöä on käyty vuosikausia. Varaosamarkkinat ovat myös auton valmistajille tuottoisaa liiketoimintaa.

Voi olla, että vapaampi kilpailu suuntaisi autonvalmistajien huomion kestävämpien tuotteiden kehittämiseen.

Tekijänoikeudet  

Tekijänoikeusneuvosto on viime vuoden marraskuussa antanut lausunnon astiakoruista ja tekijänoikeudesta (Lausunto 2021:9), jossa oli kysymys tuotteen uudelleen käytöstä. Astianpalasista oli tehty korvarenkaita ja kaulakoruja.

Astiakorujen valmistaja oli pyytänyt lausuntoa tekijänoikeusneuvostolta muun muassa siitä ylittävätkö koruihin sisältyvät alkuperäiset astianpalaset alkuperäisine kuvioineen teoskynnyksen? Valmistaja kysyy myös liittyykö korujen valmistaminen toimiin, joita ei voida kieltää levittämisoikeuden raukeamisen takia, koska astiat on aiemmin myyty Euroopan talousalueella? Onko korujen valmistus tekijänoikeuslain sallimaa vapaata muuntelua ja voivatko astiakorut olla sitaattioikeuden piirissä?

Neuvosto oli sitä mieltä, että astianpalat voivat saada teossuojaa. Alkuperäisen tekijän lupa korujen valmistamiseen olisi tarvittu. Neuvosto oli katsonut, että levittämisoikeus ei ole sammunut, koska kysymys on uusista esineistä. Astiakoruja ei myöskään neuvoston mielestä voida pitää uusina ja itsenäisinä teoksina. Sitaattioikeudesta ei myöskään ole kysymys, koska ei ole havaittavissa mitään vuoropuhelua alkuperäisten astioiden ja astiakorujen välillä.

Mielenkiintoisinta ja tässä yhteydessä relevanttia lausunnon osalta on sen eriävä mielipide. Siinä todetaan muun muassa, että koska tekijänoikeusneuvoston tarkasteltavana olevassa toiminnassa ei ole tapahtunut kappaleen valmistamista, niin tekijänoikeussuojaa saavien astiakappaleiden levitysoikeus on sammunut. Poikkeaminen tästä voi tapahtua ainoastaan, jos se on perusteltua sellaisten oikeuksien suojaamiseksi, jotka ovat osa teollis- ja kaupallisten oikeuksien ydinsisältöä. Näin ei kuitenkaan ole eriävän mielipiteen mukaan. Astioiden sirpaleiden käyttö koruina ei ole tällaista ydinaluetta, jota tulisi suojata rajoittamalla astioiden levitysoikeuden sammumista, kirjoittaa eriävän mielipiteen jättänyt tekijänoikeusneuvoston jäsen Maria Rehbinder.

Rehbinderin mukaan tässä pitäisi punnita EU:n perusoikeuskirjan vaatimusta ympäristönsuojelun korkeasta tasosta kestävän kehityksen muodossa perusoikeuskirjan suojaamaa omistusoikeutta vastaan.  Perusoikeuspunninnassa edellinen ajaisi jälkimmäisen ohi, hän päättelee. Tämä johtuisi siitä, että käyttötarkoituksen muuttamisen oikeudellisen merkityksen tarkastelussa on perustellusti mahdollisuus päätyä erilaisiin tulkintoihin.

Päätelmiä

Edellä olevasta lyhyestä katsauksesta voidaan päätellä, että antamalla kestävän kehityksen suosimille tulkinnoille enemmän tilaa, voitaisiin ilman suoranaisia lainsäädännöllisiä muutoksia jo päästä varsin pitkälle. Käsitteistä ”sustainable lifespan” patenttien osalta, ”sustainability function” tavarmerkeistä puhuttaessa ja antamalla painoa EU:n perusoikeuskirjan ympäristösuojelun korkealla tasolle tekijänoikeuksien kohdalla, olisi tässä varmasti apua.

Loppujen lopuksi omistamisesta ei ole paljon iloa eikä hyötyä jos ”maa vajoaa alta”. Tässäkin asiassa on siis pyrittävä järkevään tasapainoon.