Immateriaalioikeudellista suojaa saavien tunnusten käyttö käsitöissä – mikä on sallittua, mikä ei?
Erilaisten brändien logot, kuosit ja muotoilu inspiroivat kuluttajia ja näkyvät trendeinä muun muassa muodissa ja sisustuksessa, mikä heijastuu myös käsityöharrastukseen ja tee-se-itse-ilmiöön. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä, milloin toisen immateriaalioikeuksilla suojattuja elementtejä on sallittua käyttää käsityönä tehdyissä tuotteissa, ja milloin ei.
Lähtökohdat
Erilaisia brändielementtejä sisältäviä ja muiden luomuksia imitoivien käsityötuotteiden tekemisen taustalla voivat olla taloudelliset syyt, laatuun ja alkuperään liittyvät tekijät sekä halu personoida tuotetta.[1] Viime vuosina on kuitenkin herännyt vilkasta keskustelua immateriaalioikeuksista, erityisesti siitä, missä määrin muotibrändien tunnusmerkkejä saa hyödyntää käsityönä tehdyissä ja myytävissä tuotteissa.
Käytän artikkelissa sanaa brändi kuvaamaan yrityksen tai tuotteen tunnistettavuuteen liittyvää kokonaisuutta. Brändi ei ole juridinen termi, vaan sitä käytetään usein tavaramerkin synonyyminä, vaikka käsite on tavaramerkkiä laajempi ja muodostunut erityisesti mainonnan kautta luoduista mielikuvista.[2] Tässä artikkelissa brändillä viitataan kokonaisuuteen, joka kattaa sekä oikeudellisesti suojattavat tunnusmerkit että niihin liitetyt mielikuvat ja arvot.
Brändien immateriaalioikeudet
Huomionarvoista on, että brändeillä on käytettävissään useita oikeudellisia keinoja suojata tuotteitaan ja niihin liittyviä luovia ratkaisuja.[3] Syitä suojan tarpeelle voi olla useita ja suojaamisen keino on myös osaltaan riippuvainen siitä, millaisista tuotteista on kysymys.
Artikkelissa tarkastellaan tavaramerkkien, mallisuojan ja tekijänoikeuksien merkitystä käsitöissä, painopisteen ollessa erityisesti tavaramerkeissä. Artikkeli käsittelee myös sitä, missä määrin käsityöntekijä voi käyttää tai inspiroitua brändien tunnusomaisista piirteistä yksityisessä käytössä ja myyntiin valmistettavien tuotteiden yhteydessä.
Tavaramerkki
Tavaramerkeistä säädetään sekä Suomen tavaramerkkilaissa (TML, 544/2019) että Euroopan Unionin tasolla tavaramerkkidirektiivissä (2015/2436) ja asetuksessa (16.6.2017/1001). Tavaramerkillä tarkoitetaan elinkeinotoiminnassa tavaroiden ja palvelujen tunnuksena käytettävää merkkiä, johon on saatu yksinoikeus. Yksinoikeus koskee nimenomaan elinkenotoimintaa.[4]
Tavaramerkkinä voidaan rekisteröidä mikä tahansa merkki, jos sillä voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavaramerkin haltijan tavarat tai palvelut toisen tavaroista tai palveluista. Tavaramerkkinä voi olla esimerkiksi sana, kuvio, kirjain, numero, ääni, väri taikka tavaran tai sen päällyksen muoto.[5] Tavaramerkki ei myöskään voisi olla merkki, josta on tullut elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys tavarasta tai palvelusta – näin ollen tavaramerkiltä vaaditaan erottamiskykyisyyttä.
Tavaramerkin tarjoama suoja
TML 5 § antaa tavaramerkin haltijalle yksinoikeuden käyttää merkkiä elinkeinotoiminnassa. Ilman tavaramerkin haltijan suostumusta ei saa käyttää merkkiä, joka on sama kuin samoja tavaroita tai palveluja varten rekisteröity tai vakiintunut tavaramerkki. Ilman suostumusta ei saa myöskään käyttää merkkiä, joka aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, joka on rekisteröity tai vakiintunut samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten. Kielto koskee myös merkkejä jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin Suomessa laajalti tunnettu tavaramerkki. Tällaisen merkin aiheeton käyttö on kiellettyä myös silloin, kun tavarat tai palvelut eivät ole samankaltaisia, mikäli käyttö johtaa laajalti tunnetun tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaiseen hyödyntämiseen tai niiden heikentymiseen. Tavaramerkkiä voi vahingoittaa muun muassa sellainen hyväksikäyttö, jossa tavaran erottamiskykyä ja mainetta käytetään epäoikeudenmukaisesti.[6]
Vielä käsitöitä silmällä pitäen esittelen TML 6 §:n, jonka mukaan tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää tavaramerkin käyttäminen elinkeinotoiminnassa, mikäli merkin haltija havaitsee, että kysymyksessä on merkin käyttäminen tavaroissa tai tavaroiden päällyksissä sekä tavaroiden tarjoaminen, markkinoille saattaminen tai niiden varastoiminen tarjoamista tai markkinoille saattamista varten merkkiä käyttäen. Tätä kielto-oikeutta voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä keinoista, joilla yksinoikeutta voidaan toteuttaa.[7]
Esimerkki tavaramerkin käytöstä käsityönä tehdyssä tuotteessa
Korostettakoon vielä, että tavaramerkin loukkaus on säännöksen mukaan mahdollista ainoastaan elinkeinotoiminnassa.[8] TML 5 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä on linjattu, että elinkeinotoiminnasta on kyse silloin, jos merkkiä käytetään liiketoiminnassa, jossa tavoitteena on taloudellisen hyödyn saaminen eikä sitä käytetä yksityisesti.[9]
Rahan vastaanottaminen tehtyä työtä vastaan voisi kuitenkin olla sallittua siinä tapauksessa, että sillä katetaan tarvikekulut.[10] Näin ollen tavaramerkillä varustetun tuotteen valmistaminen yksityisesti esimerkiksi itselle tai lahjaksi olisi sallittua, kunhan se ei ole elinkeinon harjoittamista. Etenkin tavaramerkin tunnistettava toisintaminen myytävässä käsityössä edellä esitetyn perustella on nähdäkseni helposti perusteltavissa kiellettynä.
Esimerkiksi Marimekko Oyj on hakenut kuvassa 1 näkyvälle Unikko-nimiselle kukalle tavaramerkkiä. European Union Intellectual Property Officen (EUIPO) mukaan kuvio on rekisteröity luokkiin 18, 21, 24 ja 25. Luokat sisältävät muun muassa erilaisia asusteita, tekstiileitä, vaatteita sekä käyttö- ja kodintavaroita.[11]
Alla olevissa kuvissa näkyvissä puu- ja epoksityönä tehdyissä tarjottimissa sekä neuletyönä tehdyissä lapasissa on käytetty yllä mainittua Marimekon tavaramerkillä suojattua Unikko-kuviota. Näitä tuotteita ei saisi myydä voittoa tavoitellen, mutta niiden lahjaksi antaminen olisi sallittua. Raja kaupallisen ja ei-kaupallisen käytön välillä voi kuitenkin olla epäselvä. Esimerkiksi, jos lapasia myydään yksittäisinä pareina kirpputorilla, eikä vastaavia Unikko-kuvioisia tuotteita ole laajasti myynnissä, eikä hinta poikkea tavanomaisten lapasten hinnasta, taloudellinen hyöty olisi vähäistä. Tällöin huomioon voisi esimerkiksi ottaa sekä langan kustannukset että käsityöhön kuluneen ajan. Lisäksi elinkeinonharjoittamisen näkökulmasta merkitystä voisi olla sillä, että käytettyjen lapasten myynti ei olisi elinkeinonharjoittamista.
Tavaramerkin erottamiskykyisyys ja sekaannusvaara
Kun käsityöntekijä siirtyy käsityönä tehtyjen tavaroiden tekemisessä elinkeinon harjoittamisen puolelle, täytyy asiaa arvioida uudelleen. Tilanne korostuu erityisesti silloin, kun käsityöntekijä on saanut inspiraatiota toisen tuotteesta, joka voi olla tavaramerkin, tekijänoikeuden tai mallioikeuden suojaama. Tällöin hän voi luoda teoksen, jossa alkuperäinen muotoilu tai kuosi on sinänsä tunnistettavissa, mutta joka kuitenkin joissain määrin poikkeaa siitä. Mikäli käsityönä tehdyssä tuotteessa on selvästi jäljitelty esimerkiksi toisen tavaramerkkinä käyttämää logoa ja se on selvästi tunnistettavissa, nähdäkseni edellä tavaramerkistä annetun esimerkin perusteella on selvää, että tällaisten tuotteiden myynti on kiellettyä.
Lähtökohtaisesti tapaa käyttää tavaramerkkiä tulisi arvioida kokonaisuutena ja huomioon voidaan ottaa muun muassa se, hyödynnetäänkö käytössä merkin erottamiskykyä ja mainetta. Lisäksi huomioon voidaan ottaa tavaramerkkidirektiivin 14 artiklan mukainen hyvän liiketavan mukaisuus.[12]
Toiselle kuuluvan tavaramerkin käyttäminen ei ole hyvän liiketavan mukaista, erityisesti jos käyttämisen perusteella voi syntyä vaikutelma siitä, että käyttäjän ja tavaramerkin haltijan välillä on liikesuhde, käyttämisellä heikennetään tavaramerkin arvoa hyödyntämällä perusteettomasti tavaramerkin erottamiskykyä tai laajaa tunnettuutta, käyttämisellä vähätellään tai panetellaan tavaramerkkiä tai käyttäjä esittää oman tavaransa sellaisella tavaramerkillä varustetun tavaran jäljitelminä tai toisintoina, jonka haltija se ei ole.[13]
Yleisesti juridisessa maailmassa tunnetaan myös niin sanotut look a like -tuotteet, joissa esimerkiksi tunnetun tuotteen värejä tai samankaltaista kirjasintyyppiä kopioidaan omaan tuotteeseen. Tämän avulla kuluttaja saa assosiaation alkuperäisen tuotteen tavaramerkkiin. Pelkkä väriyhdistelmien käyttö voidaan perinteisesti nähdä pelkästään tavanomamaisena kilpailuna, kun taas esimerkiksi samankaltaisten kirjasimien käyttö voi rinnastua helposti merkin maineen hyväksi käyttämiseen.[14] Tällaisissa hyväksikäyttötilanteissa kyseessä voisi yleisimmin olla tavaramerkin loukkaus ja arviointikriteerinä etenkin sekaannusvaaran tutkiminen.[15]
Käsitöiden kontekstissa edellä mainittu sääntö ei kuitenkaan näyttäydy yhtä yksiselitteisenä. Säännöt ovat nimittäin ainakin sanamuotonsa mukaan helposti tulkittavissa niin, että ne ovat laadittu tilanteisiin, joissa on jäljitelty samaa tuotetta ja myös tuotteiden ulkoasu on samankaltainen. Muun muassa Palm luonnehtii asiaa näin: ”kilpailija voi jäljitellä sellaisia elementtejä, jotka ovat heikosti erottamiskykyisiä ja osoittaa tällä tavalla kuluttajalle, että tuote soveltuu samaan käyttötarkoitukseen ja on laadultaan samankaltainen.”[16]
Miten edellä kuvattua tulisi arvioida silloin, kun immateriaalioikeudellista suojaa nauttivasta tuotteesta on saatu inspiraatiota, mutta inspiraatio on siirretty täysin erilaiseen tuotteeseen? Esimerkiksi elintarvikkeen tunnusomaisesta etiketistä voi saada vaikutteita neuletyön väreihin ja fontteihin. Tilanne mutkistuu, jos tällaisia tuotteita myydään pienimuotoisesti esimerkiksi myyjäisissä tai omissa sosiaalisen median kanavissa. Vaikka kuluttaja ymmärtäisi, ettei tuotteella ole liiketaloudellista yhteyttä alkuperäiseen brändiin ja että se on käsityönä valmistettu sekä vain tavaramerkistä inspiroitunut, hän saattaa silti yhdistää tuotteen tunnettuun brändiin. Tällöin pelkkä sekaannusvaaran arviointi ei välttämättä riitä, vaan tilannetta tulisi tarkastella myös brändin maineen hyväksikäytön näkökulmasta. Lisäksi, voisiko kuluttajalle syntyä sekaannusvaaraa, jos käsityöntekijä käyttää tavaramerkin sijasta muuta brändiin liittyvää tunnusmerkkiä, esimerkiksi vakiintunutta fonttia, värejä tai kuviointia.
Mallioikeus
Myös mallioikeudella on oma merkityksensä käsitöiden kontekstissa. Malliasetus (Neuvoston asetus EY N:o 6/2002 yhteisömallista) on implementoitu kansallisesti mallioikeuslailla (221/1972). Mallioikeuslain 1 §:n mukaan yksinoikeus malliin voidaan saada rekisteröinnillä (mallioikeuden). Mallioikeuslain 1 a §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan mukaan mallilla tarkoitetaan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen tai sen koristelun piirteistä kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista. Lista ei kuitenkaan ole tyhjentävä.[17] Näin ollen mallioikeus suojaa ensisijaisesti tietyn esineen tai tuotteen ulkomuotoa ja muotoilua.
Saman säännöksen toisen kohdan mukaisesti tuote voi olla teollisesti tai käsityönä valmistettu tavara, mukaan lukien osat, jotka on tarkoitettu koottavaksi moniosaiseksi tuotteeksi. Näitä voisi olla pakkauks, pakkauksen ulkoasu, graafinen symboli tai kirjasintyyppi. Myös erilaiset koristeet, eli ornamentit ovat tuotteen osia. Näin ollen voidaan rekisteröidä esimerkiksi pintakoriste tai kuvio.[18] Suojaa voi saada myös esimerkiksi kangasprintti tai muunlainen malli, jonka ulkomuoto perustuu estetiikkaan.[19] Mainittakoon, että suojaa voi saada myös esimerkiksi erilaiset pakkaukset, huonekalut ja kuljetusvälineet sekä niiden osat.[20]
Mallioikeuden loukkausta arvioidaan mallioikeuslain 5 §:n mukaisesti sen kannalta, että saako asiaan perehtynyt käyttäjä vertailemistaan tuotteista samanlaisen yleisvaikutelman. Lisäksi kokonaisvaikutelman arvioinnissa huomioidaan mallin luojalla ollut vapaus mallin kehittelyssä.[21] Lisäksi poikkeavaan yleisvaikutelmaan voi johtaa myös eroavaisuudet yksityiskohdissa.[22] Tämä yleisvaikutelman arviointi on siis hyvin tapauskohtaista.
Tekijänoikeus
Tekijänoikeuden sääntely saa vahvimmin vaikutuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (2001/29/EY, tietoyhteiskuntadirektiivi). Tekijänoikeuksien viimeaikainen unionin tasoinen kehitys on muuttanut tekijänoikeuden piirteitä etenkin muoti- ja design-alan tuotteiden kontekstissa. Näin siksi, koska nykyisin käyttötaiteen tuotteet kuten vaatteet ja asusteet saavat myös entistä vahvemmin tekijänoikeuden suojaa.[23] Tässä kehityskulussa tärkeässä roolissa on ollut Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu C-683/17 Cofemel, jonka mukaan myös vaatemallit voivat saada tekijänoikeussuojaa siinä missä muutkin teokset, kunhan ne ovat omaperäisiä ja selvästi tunnistettavia. Suomessa tämä merkitsee muun muassa sitä, että vanhentunut ajatus käyttötaiteen erityisen korkeasta ”teoskynnyksestä” olisi hylättävä.[24]
Toinen merkittävä tapaus on ollut Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu C-310/17 Levola Hengelo, jossa linjattiin, että tekijänoikeudellisen suojan saamista voidaan arvioida niin sanotun kahden kohdan testin avulla. Ensinnäkin suojan kohteen on oltava omaperäinen ja toiseksi suojan kohteen on oltava tunnistettavissa riittävän tarkasti ja objektiivisesti.
Tuoreen Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun Mio/Konektra (yhdistetyt asiat C‑580/23 ja C‑795/23) mukaan luomus saa tekijänoikeussuojaa, jos se on omaperäinen siten, että se heijastaa tekijän vapaita ja luovia ratkaisuja. Ratkaisut eivät ole luovia, jos ne johtuvat ulkoisista (kuten teknisistä) rajoitteista tai eivät ilmennä tekijän yksilöllistä kädenjälkeä. Tekijän aikomuksia, inspiraationlähteitä, olemassa olevien muotojen käyttöä, itsenäisen samankaltaisen luomuksen mahdollisuutta tai teoksen ammatillista tunnustusta voidaan tarvittaessa huomioida, mutta mikään näistä ei ole välttämätön eikä ratkaiseva omaperäisyyden osoittamisessa. Tekijänoikeuden loukkausta tulisi arvioida sen perusteella, ovatko suojatun teoksen luovat ja tunnistettavat elementit kopioitu toiseen tuotteeseen. Pelkkä samanlainen yleisvaikutelma tai teoksen omaperäisyyden taso eivät vaikuta tähän arvioon. Myöskään se, että samankaltainen teos voisi olla olemassa, ei ole peruste sivuuttaa suojaa. Tekijänoikeus ei kuitenkaan anna yksinoikeutta jonkin idean hyödyntämiseen, vaan se ennemminkin suojaa ideassa käytettyä omaperäisyyttä.[25] On myös mahdollista, että jokin tekijänoikeudella suojattu teos – vaikkapa kangasprintti – rekisteröidään tavaramerkkinä, jolloin suojan olemassaolo on yksiselitteisempää.[26]
Tietoyhteiskuntadirektiivin 5(2)(b) artiklan sekä Suomen tekijänoikeuslain (404/1960) 12 §:n mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen. Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa myös antaa ulkopuolisen suoritettavaksi. Näin ollen siis esimerkiksi käsityönä vastaavia tuotteita saisi valmistaa muutamia kappaleita vapaasti yksityiseen käyttöön.
Maineen hyväksikäyttö
Epäasianmukaiselta kilpailulta on ollut vuodesta 2012 eteenpäin mahdollista suojautua aiempaa tehokkaammin, kun markkinaoikeus on antanut ratkaisun, jossa se hyväksyi maineen norkkimisen osaksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL 1061/1978) 1.1 §:n soveltamiskäytäntöä.[27]
SopMenL 1.1 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Ratkaisussa MAO 121/2012 markkinaoikeus totesi, että maineen norkkimisesta on kyse silloin, kun elinkeinonharjoittaja markkinoinnissaan viittaa oikeudettomasti esimerkiksi toisen elinkeinonharjoittajan toimintaan, tuotteisiin tai tunnukseen. Lisäksi markkinaoikeus totesi, että maineen norkkimisesta on kyse silloin, kun elinkeinonharjoittaja on sopimattomaksi katsottavalla tavalla, saadakseen taloudellista etua, käyttänyt hyväksi toisen elinkeinonharjoittajan kuluttajissa luomaa myönteistä mielikuvaa.
Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) mainonnan ja markkinointiviestinnän säännöt markkinoinnista ovat eettistä ohjeistoa, joka on tunnettu ja tunnustettu maailmanlaajuisesti. ICC:n markkinointisääntöjen 15 artiklan mukaan markkinoinnissa ei saa oikeudettomasti, sopimattomasti tai ilman suostumusta hyödyntää toisen yrityksen tai muun yhteisön nimeä, lyhennettä, logoa, tavaramerkkiä tai muuta tunnusmerkkiä. Markkinoinnissa ei saa hyödyntää toisen henkilön, yrityksen tai muun yhteisön mainetta ja tunnettuutta (goodwill), joka liittyy nimeen, tunnukseen tai muuhun yksinoikeuteen. Samoin markkinoinnissa ei saa ilman etukäteen hankittua suostumusta käyttää hyväksi henkilön tai yhteisön markkinointikampanjallaan hankkimaa mainetta ja tunnettuutta.[28]
Maineen norkkiminen voi käytännössä tapahtua esimerkiksi logon tai muun tunnuksen jäljittelynä. Kuitenkin vaatimukseksi oikeuskäytännön pohjalta näyttäisi muodostuneen se, että vastaajan on tullut luoda mielleyhtymä jäljittelyn kohteeseen. Esteeksi mielleyhtymän luomiselle voisi muodostua kuitenkin se, että toiminnassa on käytetty omaa nimeä tai tunnusta.[29]
On myös mahdollista, että brändit ovat voineet suojata logojensa lisäksi esimerkiksi kuosejaan tavaramerkillä tai mallisuojalla. Kuvassa 4 esitelty Burberryn ruutukuvio on rekisteröity tavaramerkkinä kun taas kuvassa 5 esitelty Fiskars Finland Oy Ab:n ”Sarastus” -niminen kuvio on reksiteröity yhteisömallina (EU-Mallina). Kuten jaksossa 2.1. on esitelty, mallisuojan avulla voidaan suojata esimerkiksi juuri kangasprinttiä.[30] Myös tällaisia kuvien 4 ja 5 kaltaisia printtejä, kuten esimerkiksi Burberryn ruutukuviota, olisi mielestäni suhteellisen helppo jäljitellä neuletyössä. Sarastusta taas voisi olla helppo jäljitellä vaikkapa erilaisissa puu- tai savitöissä. Pidetään mielessä se, että yksityiseen käyttöön tehtyjen tuotteiden osalta ongelmia ei nähdäkseni voisi tulla.
Kuitenkin kaupallisiin tarkoituksiin tehtynä tällaisissa tilanteissa arvioitavaksi tuleekin se, kuinka selkeän mielleyhtymän käsityönä tehty tuote luo alkuperäiseen tuotteeseen. Aiemmin julkistetuista tuotteista inspiroituminen tai niistä saatavien ideoiden yhdistely ei mitätöi mallisuojan saantia omalle käsityölle.[31]
Käsityössä hyödynnettyä inspiroitumista arvioitaessa on siis huomioitava se, missä määrin tehdyssä tuotteessa on jäljitelty alkuperäistä tuotetta ja missä määrin siinä on hyödynnetty tekijän omia, itsenäisiä luovia ratkaisuja. Tekijänoikeudellisesta näkökulmasta loukkauksen edellyttämän mielleyhtymä alkuperäiseen teokseen tulisi olla varsin selvä.
Esimerkiksi Burberryn ruutukuviosta inspiroitumisen yhteydessä voidaan ottaa huomioon, että ruutukuvio on yleisesti käytetty ja tavanomainen. Tämän vuoksi jo pienetkin muutokset kuviointiin voivat riittää siihen, ettei lopputulosta voida pitää alkuperäisen teoksen jäljitelmänä. Keskeistä on lisäksi se, ettei käsityön tekijä nimeä tuotettaan Burberryksi tai muuten anna vaikutelmaa liikesuhteesta alkuperäiseen brändiin ja näin ollen oikeudettomasti hyödy toisen elinkeinonharjoittajan maineesta.
Esimerkiksi kuvassa 6 esitettyjen villasukkien myynti ei mielestäni vielä täyttäisi maineen hyväksikäyttämisen tai sekaannusvaaran tunnusmerkistöä. Sukat saattavat herättää joitakin mielleyhtymiä Kari Traa -kuviointiin, mutta pelkkä visuaalinen vaikutelma ei riitä täyttämään maineen norkkimisen edellytyksiä. Lisäksi lumihiutalekuvio on melko tavanomainen ja laajasti käytetty, eikä Kari Traa ole myöskään suojannut kuviointiaan rekisteröinnein.
Tilanne voisi kuitenkin muuttua, jos lumihiutalekuvio, sen toisteisuus ja värimaailma olisi jäljitelty selvästi tarkemmin. Tällöin olisi arvioitava, kuinka tunnettu Kari Traan kuviointi on ja liittyykö siihen sellaista goodwill-arvoa, että se voisi saada suojaa SopMenL:n nojalla. Loukkaus voisi myös tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa villasukkia markkinoitaisiin nimellä Kari Traa -villasukat tai jos ne esitettäisiin mainoskuvissa yhdessä alkuperäisen aluskerraston kanssa.
Johtopäätökset
Artikkeli perustui Turun yliopistossa erikoistumisjaksolla Muodin, muotoilun ja luovan työn oikeustutkimus kirjoittamaani tutkielmaan. Tutkielmassani päädyin lopputulemaan, jossa voidaan todeta, että toisen tuotteesta inspiroituminen ja tämän inspiraation hyödyntäminen ei ole täysin yksiselitteistä. Näyttäisi siltä, että yksityiseen käyttöön valmistettujen tuotteiden osalta toisen brändistä inspiroituminen on varsin vapaata. Tilanne muuttuu kuitenkin silloin, kun tuotteita valmistetaan tai myydään laajemmalle yleisölle. Rajanveto on erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa toisen brändin tunnusomaisista yksityiskohdista tehdään luovien ja vapaiden valintojen kautta uudenlaisia versioita. Tällöin merkitystä on muun muassa sillä, miten ja millaista suojaa inspiraation kohteena oleva tuote saa immateriaalioikeudellisesti.
Tavanomaiset kuvioinnit ovat yleisesti immateriaalisen suojan kannalta heikommassa asemassa, kun taas omaperäiset kuvioinnit voivat saada vahvempaa suojaa. Mikäli tavanomaisia tai yksinkertaisia kuviointeja ja yksityiskohtia halutaan suojata vahvemmin, näyttäisi se vaativan rekisteröintiä esimerkiksi tavaramerkkinä tai yhteisömallina. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että rekisteröintikään ei voi estää suojatusta kuvioinnista inspiroitumista.
Inspiroitumisen yhteydessä loukkausta arvioitaessa voidaan tarkastella muun muassa sitä, esiintyykö uudessa tuotteessa tekijän itsenäisiä, omia luovia ratkaisuja, viittaako tuote oikeudettomasti toisen elinkeinonharjoittajan toimintaan, tuotteisiin tai tunnukseen, tai pyritäänkö tuotteella saavuttamaan taloudellista etua toisen tuotteiden myönteisen mielikuvan avulla. Kuten todettu, tarkastelu on hyvin tapauskohtaista, ja se vaatii myös alkuperäisen tuotteen immateriaalioikeudellista arviointia.
Tietyissä tilanteissa voi olla myös mahdollisuus saada oikeus käyttää toisen immateriaalioikeuksin suojattua teosta. Esimerkiksi Fazer on ilmoittanut myöntävänsä rajoitettuja käyttöoikeuksia (ts. lisenssejä) käsitöitä harrastaville, joilla ei ole laajamittaista yritystoimintaa. Kyse ei ole täysimääräisestä myyntikiellosta, mutta yhtiö haluaa silti ohjata ja valvoa sitä, että toiminta pysyy aidosti pienimuotoisena.[32] On myös mainittava mahdollisuus, että toisesta tuotteesta inspiroitunut käsityö voisi olla oikeutettu esimerkiksi parodian tai pastissipoikkeuksen perusteella. Tällaiselle tarkastelulle ei kuitenkaan ole tässä kirjoituksessa tilaa, vaan se vaatisi laajemman tutkimuksen tekemistä.
____________
Viitteet
[1] Härkönen 2018b, s. 862.
[2] Haarmann 2014, s. 305.
[3] Hodge – Härkönen 2024, s. 14.
[4] HE 201/2018 vp., s. 80.
[5] HE 201/2018 vp., s. 92.
[6] Pihlajarinne 2010, s. 134; Pihlajarinne on myös tarkemmin arvioinut vahingoittavia käyttötapoja EU:n ratkaisukäytännön valossa.
[7] Salmi ym. 2001, s. 153; ks. esim. Euroopan Unionin Tuomioistuimen tuomio Arsenal Football Club plc v. Reed, C-206/01.
[8] Näin siksi, koska ensinnäkin tavaramerkki on elinkeinotoiminnassa tavaroiden ja palvelujen tunnuksena käytettävä merkki (TML 2 §). Lisäksi tavaramerkki antaa sen haltijalle yksinoikeuden käyttää elinkeinotoiminnassa merkkiä, ellei haltija ole antanut siihen nimenomaista suostumusta (TML 5 §). Lopuksi TML 6 §:n mukaisesti tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää merkin käyttäminen elinkeinotoiminnassa.
[9] HE 201/2018 vp., s. 83.
[10] Hodge – Härkönen 2024, s. 55.
[11] EUIPO on Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto, joka vastaa EU:n tavaramerkkien ja rekisteröityjen Euroopan unionin mallien sekä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen hallinnoinnista. (https://www.euipo.europa.eu/fi).
[12] Artiklan mukaan tavaramerkki ei anna tavaramerkin haltijalle oikeutta kieltää kolmatta osapuolta käyttämästä tavaramerkkiä elinkeinotoiminnassa tietyissä määrätyissä tilanteissa.
[13] KKO 2006:17 kohta 20; C-228/03, The Gillette Company ja Gillette Group Finland v. LA-Laboratories, 17.3.2005, kohta 49.
[14] Palm 2002, s. 224.
[15] Palm 2002, s. 251; Schröder, 2015; ks. esimerkiksi MAO 82/05 (LEGO).
[16] Palm 2002, s.224.
[17] HE 6/2002 vp., s. 12.
[18] Haarmann 2014, s. 268.
[19] Hodge – Härkönen 2024, s. 214
[20] Haarmann 2014, s. 267-269.
[21] Haarmann 2014, s. 282.
[22] Hodge – Härkönen 2024, s. 242.
[23] Hodge – Härkönen 2024, s. 124-126.
[24] Hodge – Härkönen 2024, s. 127.
[25] Härkönen 2018a, s. 917.
[26] Härkönen 2018a, s. 916; ks. jäljempänä jakso 3.1.
[27] MAO 121/2012 (Granströms Båtvarv); Schröder, 2013.
[28] ICC:n markkinointisäännöt 2024.
[29] Schröder, 2015; ks. esimerkiksi MAO 82/05 (LEGO).
[30] Hodge – Härkönen 2024, s. 213.
[31] Hodge – Härkönen 2024, s. 228.
[32] Koskela 27.10.2021.
________________________
Kirjoittajat
