Hyvä tapa ja tekijänoikeus

Informaatiolukutaitoa tarvitaan tiedon kriittiseen ja eettiseen käyttämiseen.

Informaatiolukutaidon (information literacy) käsite on lanseerattu jo 1974, mutta arkipäiväisempään käyttöön termi on tullut vasta 2000-luvun alussa. Käytännössä termi liitetään useimmiten korkeakoulukirjastojen opiskelijoilleen tarjoamaan tiedonhankinnan opetukseen. Tiedonhankinta on kuitenkin vain osa informaatiolukutaitoa.

Käsitteen taustalla on ajatus itsenäisestä, itseohjautuvasta ja elinikäisestä oppijasta. Informaatiolukutaito on kykyä tunnistaa tiedontarve, hakea ja paikantaa tietoa sekä kykyä arvioida ja käyttää tietoa kriittisesti ja eettisesti.

Informaatiolukutaitoinen henkilö pystyy määrittelemään tarvittavan tiedon laajuuden ja pääsee käsiksi tarvittavaan tietoon tehokkaasti. Hän pystyy arvioimaan tietoa ja tietolähteitä kriittisesti sekä liittämään valitun tiedon omaan tietopohjaansa ja käyttämään tietoa tehokkaasti saavuttaakseen tietyn päämäärän.

Mahdollisuudet ja rajoitteet tunnistettava

Informaatiolukutaitoon liittyy myös ymmärrys tiedon käyttöön liittyvistä taloudellisista, oikeudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä eli hyvän tieteellisen käytännön mukaan toimiminen. Tietoa hankittaessa ja käytettäessä on osattava toimia eettisesti ja laillisesti, tiedettävä yksityisyyteen ja tietoturvaan liittyvät seikat sekä tunnistettava tiedon saatavuuden mahdollisuudet ja rajoitteet.

Informaatiolukutaitoinen henkilö osoittaa ymmärtävänsä, mitä on henkinen pääoma, tekijänoikeus ja sääntöjenmukainen tekijänoikeuksin suojellun materiaalin käyttö. Hän pystyy toisin sanoen laillisin keinoin hankkimaan ja käyttämään tietoa erilaisista lähteistä ja tietää, mikä on plagiointia, eikä esittele toisten tekemää työtä omanaan.

Yhä useammin korkeakouluissa opinnäytteiden ja muiden kirjallisten töiden tarkistusprosessiin kuuluu plagioinnin tarkistaminen siihen tarkoitetulla ohjelmalla. Sähköisessä muodossa olevaa tekstiä verrataan internetissä saatavilla olevaan aineistoon, julkaisutietokantoihin sekä muihin plagiaatintunnistusjärjestelmään tallennettuihin dokumentteihin. Koska tekijänoikeus koskee myös näitä dokumentteja, opiskelijalla on mahdollisuus kieltää oman työnsä tallentaminen vertailukäyttöön.

Loukkauksina vilppi ja piittaamattomuus

Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) uusi ohjeistus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkausepäilyjen käsittelemisestä (HTK-ohje) astui voimaan 1.3.2013. Ohjeiden soveltaminen on tutkijayhteisön itsesäätelyä, jonka rajat kuitenkin määritellään lainsäädännössä. Vastuu niiden noudattamisesta kuuluu koko tiedeyhteisölle, ja korkeakoulujen tulee huolehtia, että perus- ja jatkokoulutuksessa huolehditaan hyviin tieteellisiin käytäntöihin perehdyttämisestä.

HTK-ohjeissa hyvän tieteellisen käytännön loukkaus kuvataan epäeettisenä ja epärehellisenä toimintana, joka vahingoittaa tieteellistä tutkimusta ja pahimmillaan mitätöi sen tulokset. Loukkaukset jaetaan kahteen luokkaan: vilppiin tieteellisessä toiminnassa ja piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Ne voivat ilmetä tutkimuksen suunnittelussa ja tekemisessä sekä tutkimustulosten ja johtopäätösten esittämisessä.

Vilppi voi olla tekaistujen havaintojen tai tulosten sepittämistä, havaintojen vääristelyä, plagiointia tai anastamista. Piittaamattomuutta on muun muassa toisten tutkijoiden osallisuuden vähättely, tutkimusmenetelmien ja -tulosten huolimaton tai harhaanjohtava raportointi, tulosten ja aineistojen puutteellinen kirjaaminen ja säilyttäminen sekä itsensä plagioiminen eli samojen tulosten julkaiseminen näennäisesti uusina.

Tutkimustyössä voi tulla esille myös muita vastuuttomia menettelyjä, kuten tekijyyden manipulointia, omien tieteellisten ansioiden paisuttelua ja tutkimusviittausten määrän keinotekoista lisäämistä. Toisen tutkijan työn viivyttäminen tai epäasiallinen vaikeuttaminen katsotaan myös vastuuttomaksi menettelyksi, samoin suuren yleisön harhauttaminen vääristelevällä tai harhaanjohtavalla tutkimustiedottamisella.

Epäilyjä kymmenkunta

Ohjeistukseen sitoutuneet organisaatiot ilmoittivat vuonna 2012 TENKille kahdeksasta hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyistä. Saman vuoden aikana organisaatioissa oli saatettu päätökseen kymmenen HTK-tutkintaa. Näistä tapauksista viidessä todettiin piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Kolmessa tapauksessa tutkijan nimi oli jätetty pois artikkelin kirjoittajatiedoista. Yksi tuli esille plagiointiepäilyn yhteydessä, jossa tutkimushankkeen vastuullinen johtaja oli laiminlyönyt tutkimuksen asianmukaisen suunnittelun ja tutkimusryhmän jäsenten oikeuksien, aseman ja tekijyyden täsmällisen määrittämisen. Yksi loukkaus koski lääketieteen alan tutkimuksessa tapahtunutta tutkimusmenetelmien ja sidonnaisuuksien puutteellista raportointia.

Uusi tieto pohjautuu aiempaan tutkimukseen, joten siteerausoikeus on tieteen tekemisen elinehto. Oikeanlainen lähteiden käyttö ja siteeraaminen on osa jokaisen tieteellisen tekstin kirjoittajan perustyökaluista ja osa hyvää tieteellistä käytäntöä. Informaatiolukutaidon opetus voi tuoda tähän oman panoksensa, mutta kuten HTK-ohjeessa on sanottu, vastuu kuuluu koko tiedeyhteisölle.

Soile Manninen

Siteeraajan muistilista

Rajat siteeraamiselle asettaa tekijänoikeuslain 2 luvun 22 § ja 25 §.

• Lainaaminen sallittua julkistetusta teoksesta eli teoksesta, jonka tekijä on jollakin tavalla saattanut yleisön saataville. Tekijä ei voi kieltää siteeraamista.
• Lainaamisen tapahduttava hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Koko teosta ei saa ottaa oman teoksensa osaksi, mutta liian lyhyt lainaus saattaa antaa väärän kuvan lainattavasta teoksesta tai sen tekijästä. Pelkistä lainauksista koostuvaa teosta ei ole luvallista tehdä.
• Lainauksilla on asiayhteys lainaajan teokseen ja siteerauksesta tulee olla apua siteeraajan omassa luomistyössä.
• Hyvä tapa edellyttää lähteen mainitsemista, eli teoksen nimi ja sen tekijä ilmoitetaan lainauksen yhteydessä. Lainauksen on selvästi erotuttava teoksessa. Verkkomaailmassa on mainittava, mistä ja milloin teos on paikannettu.
• Sitaattioikeutta ei rajoiteta vain kirjallisiin tai kirjoitettuihin lähteisiin. Sitaatin voi ottaa myös sävellysteoksesta, taideteoksesta tai elokuvasta.
• Kuvasitaatista puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten missä, milloin ja miten kuvataideteos voidaan toisintaa eli ottaa kokonaisuudessaan omaan teokseen lupaa pyytämättä. Sana ”kuvasitaatti” on harhaanjohtava, koska kyseessä on koko teoksen toisintaminen ja siten kokonaan toisesta tekijänoikeuslain pykälästä.
• Teosten käyttäminen lähteenä on eri asia kuin siteeraaminen. Tieteellisissä julkaisuissa ja eri tieteenaloilla on omat sääntönsä lähdekirjallisuuden mainitsemisesta, ja ne perustuvat tiedeyhteisön käyttäytymissääntöihin.
  Mansala, Marja-Leena: Sitaatti, plagiaatti ja huono käytös. IPRinfo 2/2005, s. 22 – 23.

Informaatiolukutaidon osaamistavoitteet yliopisto- ja korkeakouluopetuksessa: American Library Association: http://www.ala.org/ > The Association of College and Research Libraries (ACRL) > Guidelines & Standards > Information Literacy Competency Standards for Higher Education.
Suomenkielinen käännös: http://www.helsinki.fi/infolukutaito/ILopetus/osaamistavoitteet.htm

Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa. Toimittanut Anne Nevgi. Palmenia, 2007. ISBN 978-951-570-746-8.

Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja opettajien käyttöön tehty ”Älä kopsaa” -sivusto tieteellisen kirjoittamisen harjoitteluun ja opettamiseen: http://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa: tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012: http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimintakertomus 2012: http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/file /toimintakertomus_2012_SU.pdf