Google saa digitoida alkuperäisiä teoksia Yhdysvalloissa

2/2016 10.5.2016
(Photo: iStockphoto.com/ktsimage)
Yhdysvaltojen korkein oikeus päätti 18. huhtikuuta 2016, ettei se anna valituslupaa Googlen kirjastoprojektia koskevassa oikeustapauksessa. Tapaukseen sovellettiin fair use -doktriinia ja tuomioistuimet pitivät Googlen toimintaa Yhdysvaltojen lakien mukaisena. Alkuperäisten tekijöiden tekijänoikeutta ei ollut loukattu.

Tapauksessa oli kysymys Googlen luvattomasti digitoimista tekijänoikeudenalaisista teoksista. Julkaistujen teosten kirjoittajat (edustajanaan kirjailijajärjestö Authors Guild) olivat nostaneet kanteen Yhdysvaltojen yleisessä tuomioistuimessa (District Court for the Southern District of New York). Kanne oli koskenut Googlen kirjastoprojektia (Library Project), jossa Google oli valmistanut ja säilyttänyt digitaalisia kopioita kirjoista, sallinut kirjastojen ladata ja nähdä digitaalisia kirjoja sekä sallinut yleisön hakea tekstiä digitaalisesti kopioiduista kirjoista ja nähdä osan tekstistä. Projektin aikana Google oli valmistanut digitaalisia kopioita yli kymmenestä miljoonasta kirjasta ilman oikeudenomistajien lupaa.

Uudistavaa käyttöä?

Yleisen tuomioistuimen mukaan Googlen suorittama kopiointi oli ollut ns. fair use –doktriinin (suom. kohtuullisen käytön periaate) mukaista, ja siksi sallittua. Kantaja oli valittanut ratkaisusta muutoksenhakutuomioistuimeen (Court of Appeals for the Second Circuit). Valittajien mukaan yleisen tuomioistuimen päätös oli ollut virheellinen muutamassa kohdassa.

Google oli kopioinut digitaalisesti koko kirjan ja sallinut käyttäjien lukea osan kirjan tekstistä. Kantajan mukaan Google oli tarjonnut korvikkeen alkuperäisistä teoksista yleisön saataville eikä kyseessä ollut ns. uudistavaa käyttö (transformative use), jota tuomioistuin oli tarkoittanut Campbell-tapauksessa.

Huolimatta siitä, että Google oli tarjonnut yleisölle pääsyn hakemaan ja näkemään osan tekstistä maksutta ja mainoksitta, Google pohjimmiltaan tavoitteli kaupallista voittoa. Sen valta-asema internetin hakukoneena, mitä kirjaprojekti oli edistänyt, esti
fair use -doktriinin käytön.

Vaikka kopioiminen ja tekstin näyttäminen eivät olisi loukanneet kantajien teoksia, Googlen hakutoiminto oli loukannut tekijöiden oikeuksia jättämällä heidät ilman tuloja tai muita hyötyjä, joita he olisivat voineet saada hakutoimintomarkkinoiden lisensoimisesta.

Google säilytti teoksista digitaaliset kopiot mikä kantajien mielestä oli laajentanut riskiä siihen, että hakkerit voisivat saada heidän teoksensa käsiinsä, saattaa ne vapaasti saataville internetiin ja näin tuhota alkuperäisteosten tekijänoikeudellisen arvon.

Digitaalisten kopioiden levitys osallistuville kirjastoille ei ollut uudistavaa käyttöä ja se oli altistanut kantajat häviämisriskille tekijänoikeudellisista tuloista, joita he olisivat voineet saada kirjastoilta.

Kantajien mukaan nämä seikat heikensivät Googlen fair use -käytön oikeutusta.

Googlen mukaan digitaalisten kopioiden tekeminen ja hakutoiminnon tarjoaminen olivat uudistavaa käyttöä, koska yleisön tietoisuus lisääntyy. Yleisön saataville tarjottiin informaatiota kirjoista ilman, että yleisölle tarjottiin olennainen korvike tai jäljitelmä alkuperäisistä teoksista. Lisensointimarkkinat tarjosivat hyvin erilaisen vaihtoehdon kuin Google. Googlen kaupallinen toiminta ei näissä olosuhteissa antanut aihetta kieltää fair use:n käyttöä eikä Googlen projekti laajentanut kantajien riskiä joutua hakkereiden kohteeksi. Myöskään se, että kirjastot olisivat antaneet käyttäjiensä kopioida luvattomasti, ei tekisi Googlea loukkauksen myötävaikuttajaksi.

Päämääränä tieteen ja taiteen edistäminen

Tekijänoikeuden perimmäinen tavoite on laajentaa yleisön tietämystä ja ymmärrystä, jonka tekijänoikeus saavuttaa antamalla potentiaalisille luojille yksinomaisen kontrollin heidän töidensä kopiointiin. Hieman tekijänoikeuden syntymisen jälkeen, yli kolme sataa vuotta sitten, tuomioistuimet Englannissa huomasivat, että tietyissä tilanteissa yksinomaisen kontrollin antaminen kaikenlaisten töiden kopioimiseen tarvitsi rajoitusta mieluummin kuin laajentamista. Tuomioistuimet kehittivät fair use -doktriinin, joka sallii kopioinnin ilman lupaa tietyissä tilanteissa.

Edellä mainittu Campbell-tapaus antoi kokonaisvaltaisen analyysin fair use -doktriinin vaatimuksista, keskustellen lainkohdan jokaisesta osasta. Samaan aikaan Yhdysvaltojen korkein oikeus (Supreme Court) teki selväksi, että osa lainkohdassa listatuista tekijöistä oli merkittävämpiä kuin toiset.

Ensimmäinen tekijä koski uudistavaa käyttöä, hakutoimintoa, osan näyttämistä teoksesta sekä Googlen kaupallisia tarkoitusperiä. Uudistava käyttö ei ollut absoluuttinen edellytys tarkasteltaessa fair use:a. Campbell-tapauksen näkemys kuitenkin selitti, että tekijänoikeuden päämäärä, tieteen ja taiteen edistäminen, on yleensä kauaskantoisempi kuin uudistavan teoksen luominen ja sellainen teos on fair use -doktriinin mukainen.

Tässä tapauksessa pohdittavaksi tuli, olivatko Googlen hakutoiminto ja tekstin näyttämisfunktiot täyttäneet ensimmäisen fair use:n edellyttämän tekijän samalla kunnioittaen kantajien oikeutta heidän teoksiinsa. Googlen digitaalisiinn kopioihin kohdistettu hakutoiminto oli uudistavaa käyttöä juuri siinä merkityksessä kuin Campbellissa tarkoitettiin, joten kyse oli fair use -doktriinin mukaisesta toiminnasta.

Kantajat osoittivat selvästi, että tapaus Hathi Trust oli erilainen. Google salli hakijoiden nähdä osan etsimänsä teoksen tekstistä, kun taas Hathi Trust-tapauksessa hakijoiden ei sallittu nähdä otteita teoksista. Googlen tarjoama ote tekstistä näytti tarpeeksi ympärillä olevaa kontekstia, joka auttoi hakijaa arvioimaan teoksen soveltumista hänen intresseihinsä.

Tuomioistuin on jatkuvasti torjunut väitteen, että kaupallisilla vaikuttimilla pitäisi olla suurempi painoarvo kuin uudistavalla tarkoituksella (ks. esim. Cariou v. Prince). Tuomioistuin ei nähnyt syytä, miksi Googlen ylipäänsä voittoa tavoitteleva toiminta olisi este fair use -doktriinin soveltamiselle. Monet hyväksytyistä fair use:n käyttömuodoista on normaalisti tehty kaupallisessa tarkoituksessa, esim. raportointi ja kommentointi, lainaaminen historiallisista ja analyyttisistä kirjoista, kirja-arvostelut sekä parodiat.

Toinen tekijä koski ns. tekijänoikeudellista luonnetta (nature of the copyrighted work). Faktoja on ollut sallitumpaa käyttää kuin fiktiota. Yhdysvaltojen oikeuskäytännössä tälle tekijälle ei ole yksinään annettu suurta painoarvoa. Mikään Googlen tapauksessa ei vaikuttanut suunnasta tai toisesta kunnioittavan tätä tekijää yksinään.

Kolmas tekijä vaikutti määrään ja olennaisesti käytettyyn osuuteen koskien tekijänoikeudellista teosta kokonaisuutena. Jos Google olisi kopioinut vähemmän kuin koko alkuperäisen teoksen, sen hakutoiminto ei olisi voinut auttaa hakijaa luotettavasti. Digitaalista teosta ei myöskään julkaistu kokonaisuutena yleisölle, vaan hakija sai nähtäväkseen noin 16 prosenttia. Näin ollen Google täytti tämän ehdon. Google ei näyttänyt osia tekstistä lainkaan tietynlaisista kirjoista, kuten keittokirjoista, joissa pienen osan näyttäminen olisi voinut tyydyttää hakijan tarpeet.

Neljäs tekijä koski kopioinnin vaikutusta käyttöön potentiaalisilla markkinoilla tai kopiointityön arvoa. Tarkastelun kohteena oli se, antoiko kopio kilpailevan tai jäljittelevän korvikkeen alkuperäiselle teokselle niin, että mahdollinen ostaja ottaisi ennemmin kopion kuin alkuperäisen teoksen. Tuomioistuin päätyi siihen, että tekstin osittainen näyttäminen ei johtanut tällaiseen tilanteeseen.

Googlen toteuttama osittaisen tekstin näyttäminen hakijalle ei antanut kilpailevaa korviketta, eikä aiheuttanut huomattavaa vahinkoa tekijänoikeudelle. Tuomioistuin kuitenkin myönsi, että tekstin osittainen näyttäminen saattoi aiheuttaa hieman myyntimenetyksiä, koska oli mahdollista, että osittainen tekstin näyttäminen tyydytti hakijan tarpeet. Tätä mahdollisuutta pidettiin kuitenkin hyvin harvinaisena. Googlen toimintaa pidettiin fair use -doktriinin mukaisena, eikä sen katsottu loukkaavan kantajien tekijänoikeuksia heidän alkuperäisiin teoksiinsa.

Kopiointi ei altista hakkeroinnille

Kantajat väittivät, että heillä oli johdannaisia oikeuksia hakutoimintojen sekä tekstin osittaisen näyttämisen toiminnoissa heidän teostensa osalta, ja että Google oli anastanut heidän yksinoikeutensa markkinoida näitä. Tuomioistuimen mielestä  väitteille ei ollut tukea. Google ei ollut loukannut kantajien tekijänoikeutta tekemällä digitaalisia kopioita heidän teoksistansa. Tekijöille ei ollut syntynyt yksinomaista oikeutta toimittaa yleisölle Googlen tarjoamia tietoja alkuperäisistä teoksista.  

Kantajat vetosivat myös mahdollisiin lisenssimaksuihin teostensa digitalisoimisesta. Tuomioistuin totesi, että mahdollinen olemassaolo lisenssimaksuille ei tukenut kantajien argumentteja. Lisenssimaksut koskevat yleensä kokonaisia teoksia, mikä on eri asia kuin Googlen yleisölle tarjoama palvelu.

Kantajien mukaan Googlen säilyttämät digitaaliset kopiot teoksista lisäsivät riskiä tulla hakkeroiduksi. Hakkerit voisivat päästä käsiksi teoksiin ja tehdä kirjoista yleisölle helposti saatavia, sekä pilata niiden tekijänoikeudelliset arvot.

Googlen digitoimien teosten kopiot eivät olleet yleisön saatavilla internet-yhteyden kautta. Lisäksi teokset oli suojattu samalla tavalla kuin Google suojasi omat luottamukselliset tietonsa. Google oli suojannut riittävästi digitoimansa kopiot kantajien teoksista kattaakseen tämän aspektin fair use -doktriinista.

Google jakoi projektiin osallistuville kirjastoille digitaaliset kopiot kantajien teoksista. Kantajien mukaan kyse ei ollut fair use -doktriiniin kuuluvasta toiminnasta ja toiminta lisäsi kantajien riskiä taloudellisiin menetyksiin, jos kirjastot käyttäisivät digitaalisia kopioita loukkaavalla tavalla. Vahinkoa voisi aiheutua myös siitä, että kirjastot saattaisivat epäonnistua suojauksen ylläpitämisessä ja tämän seurauksena hakkerit pystyisivät levittämään teosta vapaasti.

Tuomioistuimen mukaan tämä väite oli epäonnistunut. Sopimus Googlen ja projektiin osallistuvien kirjastojen välillä velvoitti kirjastot käyttämään digitaalista kopiota ainoastaan tekijänoikeuslain mukaisella tavalla, ja suorittamaan varotoimenpiteitä estääkseen digitaalisen kopion levittämisen yleisölle kokonaisuutena. Googlen luoma digitaalinen kopio kirjastoille, jotka jo omistivat kyseisen teoksen paperiversion, oli fair use -doktriinin mukainen, eikä digitaalisen hakutoiminnon järjestäminen ollut loukkaus. Tuomioistuin huomioi, että kirjastot voivat käyttää Googlen digitoimia kopioita väärin, mutta tällöin ne olisivat vastuussa suoraan kantajille.

Google noudattaa lakia

Tuomioistuimen ratkaisun mukaan Googlen luvaton digitointi tekijänoikeudellisesti suojatuista teoksista, hakutoiminnon luominen ja tekstiosien näyttäminen teoksista ovat fair use -doktriinin mukaisia. Kopioinnin tarkoitus oli hyvin uudistava, yleisölle näytetty teksti rajallista ja eikä kopiota katsottu alkuperäisen teoksen korvikkeeksi markkinoilla. Googlen palveluiden kaupallinen luonne ja voiton tavoittelu eivät antaneet aihetta fair use -doktriinin epäämiseen.

Toiseksi Google järjesti digitaaliset kopiot kirjastoille ymmärryksessä, että kirjastot tulevat käyttämään kopioita tekijänoikeuslain mukaisesti, joten sekään perustanut loukkausta. Muutoksenhakutuomioistuin vahvisti yleisen tuomioistuimen päätöksen.

Kantelijat valittivat muutoksenhakutuomioistuimen päätöksestä Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen, joka päätti 18. huhtikuuta 2016, ettei se anna asiassa valituslupaa. Muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisu jäi voimaan ja Googlen kirjaprojektin toiminta noudattaa Yhdysvaltojen lakia.

Teksti perustuu muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisuun Authors Guild v. Google, Inc. (13-4829-cv), joka annettiin 16.10.2015.

Krista Turunen
oikeusnotaari
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja toimi harjoittelijana IPR University Centerissä keväällä 2016.