EP, IP ja AI

Euroopan parlamentin (EP) lakivaliokunta julkaisi hiljattain alustavan raporttinsa IPR:stä tekoälyteknologioiden kehittämiseksi (Draft Report on intellectual property rights for the development of artificial intelligence technologies (2020/2015(INI)). Esittelijänä on toiminut Stéphane Séjourné, parlamenttiin viime vuonna valittu ranskalainen juristi ja politikko.

Raportti on jaettu kahteen pääosaan. Ensimmäinen on ehdotus Euroopan paralamentin päätökseksi (Motion for a European Parliament Resolution), jossa luetellaan varteenotettavat selvitykset ja relevantti lainsäädäntö, ehdot päätökselle ja mitä on syytä sisällöllisesti ottaa huomioon päätöksessä.

Toinen pääosa on selittävä kannanotto (Explanatory Statement). Kannanotossa korostetaan lainsäädännöllisten kehysten omaksumisen tärkeyttä eurooppalaisen tekoälyn (AI) kehittämiseksi. Huomiota on kohdistettava  patenttilainsäädännön arvioimiseen tekoälyn kehityksen valossa. Lisäksi kaikkia aineettomia oikeuksia (IP) pitäisi arvioida siten, että päätöksentekoprosessien itsenäistyessä, ne voivat saada aikaan teknillisiä ja taiteellisia luomuksia. Myös EU:ssa generoitua dataa pitäisi voida jakaa tekoälyinnovaatioiden aikaansaamiseksi.

Huomio kiinnittyy muun muassa seuraavaan:

1. Selvityksiä aineettomista oikeuksista ja tekoälystä on tehty paljon. Raportissa mainitaan mm. WIPO:n selvitys ”Draft Issues Paper on intellectual property policy and artificial intelligence” vuoden 2019 joulukuulta sekä vuoden 2020 helmikuulta oleva komission valkoinen kirja ”Artificial Intelligence – A European approach to excellence and trust” (IPRinfo 1/2020). Raportissa  viitataan myös Euroopan patenttitoimiston (EPO) ohjeisiin. Tekijänoikeutta ja sitä sivuavaa lainsäädäntöä on myös runsaasti. Liikesalaisuusdirektiivi ja datasuojeluasetus mainitaan erikseen.
2. Raportissa korostetaan tekoälyn luomia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita Euroopan kansalaisille, yrityksille ja luovalle alalle (Raportti kohta C). Samalla kuitenkin muistutetaan ihmislähtöisestä lähestymistavasta tekoälyyn, jotta tekoäly toimisi ihmisiä ja yhteistä hyvää palvelevana keinona (kohta E). Tältä osin myötäillään kommission valkoista kirjaa. Tämä koskee myös pyrkimystä nousta maailman kärkeen tekoälyn osalta (kohta D).
3. Raportti kiinnittää huomiota siihen, ettei komissio ole tarkastellut immateriaalioikeuksien suojaamista AI-teknologioiden kehittämisessä oikeuksien tärkeydestä huolimatta (kohta 1).
4. Eurooppalaisen AI:n kehittämisessä tulee lähteä olemassa olevasta IPR-järjestelmästä EU-tasolla kansallisen fragmentoinnin välttämiseksi (kohta 6).
5. Lähtökohtana tulee olla, ettei AI-teknologialle anneta oikeushenkilöllisyyttä (kohta 9)
6. Käsittelijän, ei algoritmin, tulee viime kädessä ratkaista patentoitavuuden, rekisteröitävyyden tai IPR-loukkauksien toteamisen (kohta 12).

Kirjallisuutta tarkasteltaessa käy ilmi, että keskustelua on käyty tekoälyn suojaamisesta IP-oikeuksilla, datan käyttämisestä AI-ratkaisujen kehittämisessä (training of AI) ja AI:n selittämisen, läpinäkyvyyden ja IP:n vuorovaikutuksesta (Maria Iglesias, Sharon Shamulia, Amanda Anderberg:  Intellectual Property and Artificial Intelligence, A literature review, European Commission 2019)

Aineettomien oikeuksien ja tekoälyn välisestä suhteesta on erilaisia näkemyksiä. Jotkut tutkijat tukeutuisivat nykyiseen IPR-järjestelmään ja pohtisivat patentti- ja tekijänoikeuksien kehittämisen tarvetta. Toiset loisivat uutta suojaa. Kolmas taho luopuisi suojauksista kokonaan AI:n osalta. Nykytiedon valossa ensimmäinen vaihtoehto lienee realistisin ja se on myös, kuten edellä käy ilmi, lakivaliokunnan valitsema tie.

Amerikkalaisen ekonomistin Fritz Machlupin toteamus vuodelta 1958 oli seuraava, kun hän arvioi Yhdysvaltain patenttijärjestelmän toimivuutta taloudellisesta näkökulmasta: ”If we did not have a patent system, it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge of its economic consequences, to recommend one. But since we have had a patent system for a long time, it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge, to recommend abolishing it.” Nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin ei ehdoteta järjestelmän romuttamista, mutta jotkut esittävät, ettei sitä sovellettaisi AI-teknologiaan. Ottaen huomioon AI-patenttien lukumäärän huomattava nousu viime vuosina, tämäkin seikka puhuu nykyjärjestelmän kehittämisen puolesta. Järjestelmä ei näytä olevan este innovaatioille AI-teknologian osalta.

Uuden tekijänoikeusdirektiivin (EU 2019/790) valossa datan käyttämismahdollisuudet AI:n harjoittamiseksi (training) näyttäisivät kohtuullisilta. Läpikäydystä kirjallisuudesta selviää, että aineettomien oikeuksien rooli tekoälyä koskevaan läpinäkyvyys- ja varmenettavuusvaatimukseen nähden on tärkeä. IPR:iä koskevat tutkimus- ja rekisteröintiprosessit takaavat tämän.

Edelleen on kuitenkin liuta kysymyksiä, jotka kaipaavat selkeitä vastauksia:

• Tarvitaanko laisinkaan uusia tekoälylle tarkoitettuja oikeuksia?
• Kuinka itsenäisiä tai autonomisia erityyppiset koneet voivat olla?
• Mikä vaikutus regulaatiolla on keksijöihin ja taiteilijoihin?
• Mitkä ovat suojaamisen tai suojaamattomuuden vaikutukset?
• Kuinka maantieteelliset säätelyeroavuudet vaikuttavat eurooppalaisiin yhtiöihin?
• Kuinka korjata tehdyt virheet?
• Mikä on oikeuksien tehokas allokaatio?

Töitä riittää aineettomien oikeuksien ja tekoälyn välisen optimaalisen suhteen aikaansaamiseksi. EU komission ja Euroopan Parlamentin lakikomitean ihmiskeskeinen lähtökohta on mielestäni erinomainen pohja jatkotyöskentelylle.