EK:n Ahtela haluaa saada päättäjät kiinnostumaan innovaatioiden suojaamisesta:

(IPRinfo 1/2006)

Immateriaalioikeus tulisi liittää tiiviiksi osaksi suomalaista innovaatiopolitiikkaa, sanoo EK:n johtaja Jukka Ahtela.
Hän uskoo, että suomalaisilla korkean osaamisen palveluyrityksillä on hyvät vientinäkymät, jos ne rohkenevat kehittää innovaationsa tuotteiksi asti.

IPR-kysymyksiä pidetään usein vain juristien, insinöörien ja erilaisten pellepelottomien alueena, naurahtaa Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jukka Ahtela. Hänen vastuualueenaan Eteläranta kympissä on toimintaympäristö. Siihen luetaan esimerkiksi yritysten hyvinvointiin vaikuttava lainsäädäntö, niin kansallinen kuin EU-sääntely.

Innovaatiopääomien suojaaminen on tärkeä osa kilpailukykyä, kun toimitaan kansainvälisillä areenoilla, Ahtela muistuttaa.

– Tarvitaan selkeät ja ennustettavat säännöt sekä toimiva suojajärjestelmä, hän tiivistää.

Sekä Suomessa että muualla Euroopassa on ihasteltu kaukaisen pohjoisen maan rohkeaa panostusta tutkimus- ja kehitystyöhön. EU-tason ylittävä satsauksemme, kolmisen prosenttia bkt:sta, ei kuitenkaan pelkästään riitä takaamaan menestystä, Ahtela teroittaa.

– Olen usein puhunut siitä, että Suomesta puuttuu ihan oikea kilpailupolitiikka. 

Mallioppilas tarvitsee uudet eväät

Mitä tämä kilpailupolitiikka sitten on? Jukka Ahtelan mukaan kysymys on yksinkertaisesti Suomen ja suomalaisten yritysten pärjäämisestä. Kova mutta reilu kilpailu ja toimivat markkinat ruokkivat innovaatiotoimintaa. Esteet tulee raivata tämän tieltä, hän vaatii.

– Suomi on Euroopan mallioppilas, mutta päätökset tehtiin pakon edessä laman jälkeen. Mistä ne menestyksen eväät nyt löydetään?

Ahtelan mukaan EU-maissa tavataan pallotella hankalia päätöksiä sillä perusteella, että ne ovat ”EU-tason kysymyksiä”.

– Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on tyypillisesti asia, jossa konkreettiset päätökset tehdään jäsenvaltioiden tasolla. Kyse on poliittisista valinnoista.

– Yritysten ja yliopistojen yhteistyöllä on saatu paljon tuloksia aikaan. Voisiko tätä vielä tehostaa lisäämällä yliopistojen taloudellista autonomiaa, Ahtela pohtii.

Yksi kieli riittäisi patenttiasioissa

Immateriaalioikeuden saralla EU ei saa Jukka Ahtelalta kovin korkeaa arvosanaa viimeaikaisten päätöstensä perusteella. Patenttijärjestelmä on edelleen hankala ja kallis tärkeimpiin kilpailijoihin verrattuna. Yhdysvalloissa patenttipäätöksen kustannus on noin kuudesosa EU-alueen patenttiin verrattuna. Eräs tärkeä syy tähän on EU:n kielisekamelska.

– Pitäisi ehdottomasti päästä yhden kielen järjestelmään. Tämä on tosin hyvin vaikea poliittinen kysymys, jolle ei ole näköpiirissä ratkaisua ihan lyhyellä aikavälillä. Se on silti selkeästi elinkeinoelämän toive.

Vaatimus tuntuu yllättävältä ottaen huomioon, että sen esittää pienen kielialueen yritysten edusmies.

– Ne kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset, jotka pyrkivät hyödyntämään patenttijärjestelmää, kyllä pärjäävät vieraalla kielellä, Ahtela sanoo.

Ohjelmistopatenttia ei kaivata

EK kannatti ohjelmistopatenttihanketta, joka lopulta kaatui parlamentin käsittelyssä. Ahtela ei kuitenkaan jää sitä haikailemaan, sen verran pahasti se hänen mielestään vesittyi EU-myllyssä.

– Aika onneton näytelmähän se oli. Mutta elinkeinoelämä pärjää kyllä vastaisuudessakin ilman huonoa ohjelmistopatenttia, hän napauttaa.

Toinen vastatuulessa seilannut patenttihanke, yhteisöpatentti, saattaa Ahtelan arvion mukaan vielä herätä henkiin, mutta mahdollisesti uuteen uskoon muotoiltuna.

– Komissio on nyt käynnistänyt asiasta konsultaation. Tämä saattaa merkitä sitä, että palataan lähtöruutuun. 

– Tämä on tärkeä keskustelu. Mihin suuntaan eurooppalaista ipr-järjestelmää pitää kehittää, vai halutaanko sitä kehittää ollenkaan? Meidän mielestä sitä pitää kehittää niin, että se on olennainen vahvuus innovaatiopolitiikassa.

– Mitä yksinkertaisempi järjestelmä, sen parempi elinkeinoelämälle, Ahtela tiivistää.

Palveluita innovoimaan

Korkeatasoisten palveluiden viennissä on Jukka Ahtelan mukaan Suomen suuri mahdollisuus. Täällä on osaamista, mutta sen tuotteistaminen ja markkinointi ontuvat vielä. Merkittävä este on tietenkin jäsenmaiden epäluulo palvelumarkkinoiden avaamista kohtaan.

Palveluilla tarkoitetaan EU-keskustelussa yleensä perinteisiä palveluita kuten vaikkapa siivousta, putkitöitä tai hoivaamista. Suomen valtteja saattaisivat kuitenkin olla esimerkiksi juridiikkaan, kartoitukseen, testaukseen taikka teollisuuden huoltopalveluihin liittyvät työt.

– Ensin pitäisi tietenkin kehittää omia palvelumarkkinoitamme. Sitten voisi syntyä vientikelpoisia innovaatioita.

Risto Paananen