Banksy: Anonymiteetin ja tekijänoikeuden ristiaallokossa

6/2021 25.11.2021
Banksy7

Kuluneiden vuosien epäilemättä kuuluisin nykytaiteilija, on nimettömänä vaikuttava Banksy. Virkavaltaa pakoileva, anonyymina toimiva katutaiteilija, jonka henkilöllisyyttä ei tänä päivänäkään varmuudella tiedetä, on taidemaailman kapinallinen, jonka kaupallisuutta irvailevista teoksista keräilijät maksavat huippuhintoja.

Perinteistä poiketen Banksyn teosten arvoa eivät ole määritelleet galleristien tai taidekriitikoiden suopeat arviot. Sen sijaan niiden arvoa ovat nostaneet ennen kaikkea suurta yleisöä puhutellut oivaltavuus, kyky haastaa yhteiskunnallisia normeja ja arvoja, sekä taito ottaa voimakkaasti ja nasevasti kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin ilmiöihin ympäri maailmaa.

Katutaiteen kaupallistuminen – ”The Banksy Effect”

Katutaiteesta rahallisesti hyötyminen on haastavaa – maalataanhan teokset usein anonyymisti ja luvattomasti muiden omistamien rakennusten ulkopinnoille, joiden osia on lähtökohtaisesti vaikea irrottaa ja myydä. Osittain Banksyn ja tämän tahattomasti vauhdittaman niin kutsutun ”Banksy Effectin” ansiosta katutaide on kuitenkin vähitellen kaupallistunut. Katutaiteen luonteen muuttuessa ja kehittyessä myös siihen liittyvät oikeudelliset ja eritoten tekijänoikeudelliset kysymykset ovat muuttaneet muotoaan. Yhä ajankohtaisempia ja kiistellympiä ovat esimerkiksi kysymykset siitä, kuka omistaa luvatta seinään maalatun katutaideteoksen, ja siitä, pitäisikö immateriaalioikeuden ulottaa suojansa katutaiteeseen samalla tapaa kuin tavallisiin taideteoksiin, ja näin ollen estää teosten luvaton kopiointi, poistaminen ja myynti. Mitä Banksyn teoksiin tulee, etenkin teosten poistaminen ja myynti on tuottanut tekijänoikeudellista päänvaivaa.

Anonyymiteetin hyväksikäyttö

Banksyn teosten keräämä valtava julkisuus on johtanut huomattaviin tulovirtoihin, joista taiteilija itse ei ole täysin pystynyt anonymiteettinsä takia nauttimaan. Markkinaraon haistaneet kolmannet osapuolet ovat enenevissä määrin pyrkineet hyötymään taiteilijan anonymiteetin aiheuttamasta tekijänoikeudellisesta väliinputoamisesta. Taidevälittäjät ja rakennusten omistajat ovat irrottaneet kokonaisia Banksyn teoksin koristeltuja seiniä vain voidakseen myydä teoksia hyvään hintaan. Esimerkiksi seinästä irrotettu Mobile Lovers-teos myytiin seinästä irrottamisen jälkeen kiinteistön omistajan toimesta yksityiskeräilijälle 403 000 punnan hintaan.

Myyjiä on kritisoitu laajasti Banksyn taiteen ja heikon tekijänoikeudellisen aseman hyväksikäytöstä. Kritiikki on ollut vahvaa muun muassa siksi, että teosten poistaminen niiden alkuperäisestä ympäristöstä johtaa teosten ytimen, eli niiden sisältämien kantaaottavien ja satiiristen viestien katoamiseen. Teosten irrottaminen estää yleisöjä näkemästä ja nauttimasta taiteilijan töistä siinä kontekstissa ja ympäristössä, joissa niitä on tarkoitus tarkastella. Koska konteksti on etenkin katutaiteessa erityisen tärkeä osa teosta, olennainen osa teoksen sisältöä katoaa ja tuhoutuu, kun se siirretään. Toisaalta kaupallisuutta kovin sanankääntein kritisoineen Banksyn teoksia käsiteltäessä kritiikki on kohdistunut myös siihen, että oikeus määrätä teosten myymisestä ja muuttamisesta kuuluu kritisoijien ja yleisten tekijänoikeusperiaatteiden mukaan teoksen tekijälle. Banksyn todettua toistuvasti esimerkiksi, ettei ”ihmisten tulisi ostaa mitään, mitä ei ole alun perin luotu myytäväksi” on kenties aiheellista kyseenalaistaa teosten kaupallinen käyttö ja myynti vastoin taiteilijan tahtoa.

Teoksia välittävät ja myyvät tahot kiistävät toimivansa epäeettisesti. Välittäjien ja myyjien mukaan toiminta on laillista liiketoimintaa, jonka ainoana tavoitteena on suojella ja säilyttää ihaillun taiteilijan töitä. Eräs galleristi argumentoi esimerkiksi vetoamalla siihen, että osa niistä rakennuksista, joiden seinille Banksyn työt on maalattu, on tuomittu purettaviksi. Ellei töitä pelasteta, ne tuhoutuvat.

Myyjien kritisoijat ovat olleet vahvasti eri mieltä. Banksy on ennen kaikkea katutaiteilija, joka ymmärtää täysin, mitä teoksen luvaton maalaaminen purku-uhan alla olevan rakennuksen seinälle tarkoittaa. Teoksen tuhoutuminen ja kuluminen on luonnollinen osa katutaidetta. Kritisoijien mukaan myyjiä ja välittäjiä ajaa vain ja ainoastaan rahanahneus, eikä suinkaan epäitsekkyys tai aito halu suojella taidetta.

Banksy 1

Anonyymin taiteilijan oikeus tekijänoikeuteen

Bernin sopimuksen mukaan jokaisella taiteilijalla on oikeus työhönsä. Näin on myös silloin, kun teos on tehty julkiseen tilaan eikä taiteilijaa ole nimetty. Sopimuksen seitsemännen artiklan neljännen kohdan mukaan anonyymien taiteilijoiden työt nauttivat samaa tekijänoikeudellista suojaa kuin nimettyjen taiteilijoiden työt. Tekijällä on koko elämänsä ajan oikeus vaatia teokseen kohdistuvan tekijänoikeutensa tunnustamista, sekä vastustaa kaikkea sanotun teoksen muuttamista ja muita teokseen kohdistuvia toimenpiteitä, jotka vahingoittavat taiteilijan kunniaa ja mainetta.

Bernin sopimuksen selväsanaisuudesta huolimatta Banksyn anonymiteetti on vaikeuttanut taiteilijan tekijänoikeudellista asemaa huomattavasti. Voidakseen estää teoksiinsa kohdistuvat tekijänoikeusrikkomukset ja tehokkaasti määrätä teostensa myynnistä, siirtämisestä ja poistamisesta tekijänoikeutensa nojalla, Banksyn olisi EUIPO:n valituslautakunnan taiteilijan Flower Thrower ja Bomb Hugger teoksia koskeneiden päätösten mukaan pakko paljastaa menestyksensä pohjana toiminut salainen identiteettinsä.

Kiertotien kautta tekijänoikeuteen?

Tekijänoikeuden ollessa anonyymina pysyttelevän taiteilijan ulottumattomissa, Banksy on töitänsä hallinnoivan Pest Control-toimistonsa kautta pyrkinyt hallitsemaan töittensä julkista käyttöä rekisteröimällä teoksiaan tavaramerkkeinä. Tavaramerkkirekisteröinti ei edellytä samanlaista yksityishenkilönä tunnistautumista kuin tekijänoikeudellisen suojan hakeminen.

Tavaramerkkisuojan hyödyntäminen on kuitenkin niin ikään osoittautunut mutkikkaaksi. Full Colour Black Limited (FCB), joka valmistaa liiketoimintansa yhteydessä kopioita Banksyn teoksista erilaisiin postikortteihin, haastoi vuonna 2019 Pest Controllin tekemät tavaramerkkirekisteröinnit väittäen, että ne oli tehty vilpillisin mielin. Banksy kiisti Pest Controllin välityksellä väitteet, mutta todettuaan tuttuun ironiseen ja ivailevaan tyyliinsä tuottavansa myytäviä tavaramerkkiteoksin koristeltuja tuotteita vain täyttääkseen EU-oikeuden tavaramerkkikategorioita koskevat vaatimukset, pilkka osui taiteilijan omaan nilkkaan. Esimerkiksi taiteilijan Flower Thrower-teosta koskeneessa päätöksessä, provosoinnista kimpaantunut EUIPO:n valituslautakunta tuomitsi kitkerin sanankääntein Banksyn toimet yrityksenä kiertää EU:n tavaramerkkisääntöjä ja peruutti teosta suojanneen EU-tavaramerkin. Lautakunnan mukaan oli selkeää näyttöä siitä, ettei Pest Controllilla ja Banksylla ollut pienintäkään aikomusta aidosti hyödyntää haettuja tavaramerkkejä, vaan pelkästään käyttää niitä tekijänoikeuden kaltaisen suojan saamiseen.

Mahdollista tavaramerkkioikeudellista suojaa käsitellessään valituslautakunta argumentoi lisäksi, ettei taiteilijaa voida tunnistaa töittensä kiistämättömäksi tekijäksi, ellei tämä paljasta salattua identiteettiään. Lisäksi valituslautakunta huomautti, ettei ylipäätään ole selvää, että taiteilijan graffitit todella nauttisivat tekijänoikeudellista suojaa edes identiteetin paljastuttua. Käsitellessään graffitien tekijänoikeudellista luonnetta lautakunta totesi, että teoksia maalataan isoksi osaksi muiden ihmisten omistamien kiinteistöjen pintoihin ilman omistajien lupaa sen sijaan, että niitä maalattaisiin taiteilijoiden omistamille kankaille tai kiinteistöille. Koska tekijänoikeus ei suojaa rikollisen toiminnan myötä tehtyä taidetta, oli valituslautakunnan mielestä epäselvää, voitiinko tekijänoikeuksien katsoa koskevan Banksyn tekemää katutaidetta ollenkaan. Koska tekijänoikeudellisen suojan tila oli EUIPO:n valituslautakunnan mielestä epäselvä, ei tavaramerkkisuojaa voitu myöskään tämän syyn varjolla myöntää.

EUIPO:n Banksyn oikeuksia käsitteleviä päätöksiä voidaan pitää jossain määrin ristiriitaisina Bernin sopimuksen selväsanaiseen anonyymeihin taiteilijoihin ulottuvaan suojaan ja tekijänoikeuden ydinajatukseen nähden. Koska tavaramerkkejä on valituslautakunnan toimesta tiukkasanaisin perustein peruttu useilta Banksyn tunnetuimmilta teoksilta, kuten teoksilta Flower Thrower, Laugh Now ja Bomb Hugger, vaikuttaa nyt siltä, että Banksyn koko tavaramerkkiportfolio on uhattuna. Banksyn mahdollisuudet hallita teostensa kaupallista käyttöä ovat hitaasti mutta varmasti lipumassa tämän ulottumattomille.

Koska nykyinen oikeudentila ei Bernin sopimuksen selkeydestä huolimatta tunnu tarjoavan tapaa, jolla anonyymi taitelija voisi suojata teoksiaan, tuntuu EUIPO:n tulkinta siitä, että Banksy olisi toiminut ensisijaisen vilpillisesti rekisteröidessään teoksiaan tavaramerkkeinä jossain määrin epäreilulta. Yritys suojella teoksia tavaramerkkioikeuden kautta ei mielestäni kieli vilpillisyydestä, vaan ennen kaikkea siitä, ettei suojaa ole tarjolla millään muulla tavalla. Onkin kenties aiheellista pohtia, onko identiteetin paljastaminen todella tekijänoikeudellisen suojan myöntämisen edellytys ja onko EUIPO:n melko henkilökohtaisesti ja napakasti muotoiltu päätös oikeudenmukainen.

Anonymiteetin ja tekijänoikeusomistajuuden ristiaallokossa

Banksy seilaa anonymiteetin ja tekijänoikeuden ristiaallokossa. Arvioiden mukaan on epätodennäköistä, että taiteilija paljastaisi menestyksensä kulmakivenä toimineen mystisen identiteettinsä. Onkin arvailtu, että Pest Controllilta ja Banksyltä on odotettavissa muunlaisia luovia immateriaalioikeudellisia ratkaisuja, joilla taiteilijan anonymiteetti voidaan säilyttää teosten suojaamisesta tinkimättä.

Tekijänoikeuden, katutaiteen ja nykyisen oikeuskäytännön ristiriidan lisäksi Banksyn tarina kielii immateriaalioikeuksien välttämättömyydestä. Vaikka anonyymi katutaiteilija on toistuvasti ilmaissut halveksuntansa immateriaalioikeuksia kohtaan todeten esimerkiksi, että ’tekijänoikeudet ovat luusereille’, vaikuttaa hän nyt kääntäneen kelkkansa. Ironinen u-käännös kielii joskus väitettyä tekopyhyyttä enemmän immateriaalioikeudellisen järjestelmän välttämättömyydestä. Ilman sitä taiteilijan keinot hallita teostensa kaupallista käyttöä ovat hyvin rajalliset.

EUIPO:n valituslautakunnan Banksyn Flower Thrower-teosta koskeneen päätöksen pääset lukemaan täältä. Laugh Now-teosta koskeneen päätöksen pääset lukemaan täältä ja Bomb Hugger-teosta koskeneen päätöksen täältä.

Banksyn Pest Control-toimiston sivustolle pääset täältä.

Kuvat: 1. Nicolas J Leclercq sivustolta Unsplash.  2. Niv Singer sivustolta Unsplash  3. Hannes Richter sivustolta Unsplash.

Kirjoittajat