Algoritmit tekijänoikeusloukkauksia ratkaisevina tuomareina verkkosisällönjakopalveluissa
Videopalvelu YouTube julkaisi hiljattain ensimmäisen raporttinsa tekijänoikeusloukkausten valvonnasta sivustolla. Tämän tarkoituksena on parantaa käytäntöjen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, kuten raportin englanninkielinen nimi (Copyright Transparency Report) osoittaa. Raportti on herättänyt kysymyksiä erityisesti automaattisista sisällöntunnistusmekanismeista ja niiden vaikutuksesta käyttäjien ilmaisunvapauteen. Toimivatko algoritmit jo nyt eräänlaisina tekijänoikeusloukkauksia ratkaisevina internettuomareina? Millainen on tulevaisuuden kehityskulku erityisesti EU:n uuden tekijänoikeussääntelyn valossa?
YouTuben tuore raportti
YouTuben toiminta perustuu siihen, että se toimii alustana, jolle käyttäjät voivat ladata videosisältöä. Tällaisessa toiminnassa on siten aina olemassa riski siitä, että käyttäjä lataa sivustolle aineistoa, joka on suojattu tekijänoikeudella. Tällaisen sisällön julkaiseminen loukkaa tekijänoikeutta, jos lupaa julkaisulle ei ole eikä sisältö kuulu tekijänoikeussuojatun aineiston käytön sallittujen poikkeusten tai rajoitusten piiriin. YouTuben ja muiden samankaltaisten verkkosisällönjakopalveluiden intressissä onkin ehkäistä tekijänoikeusloukkauksien tapahtuminen alustoillaan.
YouTube tarjoaa oikeudenhaltijoille kolme pääasiallista tapaa ilmoittaa tekijänoikeusloukkauksista. Ensimmäinen on verkkolomake, joka on tarkoitettu kenen tahansa käyttöön. Copyright Match Tool -väline puolestaan oli aiemmin ensisijaisesti tarkoitettu YouTube Partner Program -osallistujille, mutta hiljattain sen käyttöalaa on laajennettu. Kolmas väline on Content ID -sisällöntunnistusjärjestelmä, joka tunnistaa automaattisesti mahdollisia tekijänoikeusloukkauksia. Content ID:n toiminta yhdistää oikeudenhaltijoiden ilmoittamia tietoja ja sisällöntunnistusta. Se sisältää dataa noin 9 000 kumppanilta, joita ovat suuret toimijat kuten elokuvastudiot ja levy-yhtiöt.
YouTuben raportin sisältämä data on kerätty vuoden 2021 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. Raportin mukaan seuranta-aikana YouTubelle ilmoitettiin 729,3 miljoonaa väitettä tekijänoikeusloukkauksesta. Jo tämä luku havainnollistaa osaltaan sitä, kuinka massiivista palvelun käyttö on. 99 % palvelussa tehdyistä tekijänoikeustoimenpiteistä oli seurausta automaattisen sisällöntunnistusjärjestelmän Content ID:n valvonnasta. Vaikka Content ID -kumppanit edustavat vain pientä osaa YouTuben ilmoitusvälineiden käyttäjistä, niiden aineisto on luonteeltaan sellaisia, jota käyttäjät yleisimmin lataavat internetiin.
Content ID:n suorittamaan valvontaan kohdistui 3,7 miljoonaa riitautusta sisältöä ladanneilta käyttäjiltä, joiden mukaan toimenpide ei ollut oikeutettu. Tämä merkitsee alle yhtä prosenttia kaikista Content ID:n toimista. 60 % riitautuksista ratkaistiin käyttäjien hyväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2021 ensimmäisen puoliskon aikana Content ID:n suorittama tekijänoikeuksien valvonta sai aikaan ainakin 2,2 miljoonaa oikeudetonta toimenpidettä. Tällöin käyttäjien palveluun lataamaan sisältöön kohdistettiin toimenpiteitä ilman syytä. Content ID:n toimenpiteet vaihtelevat videon mainostulojen menettämisestä videon poistamiseen tai blokkamiseen kokonaisuudessaan palvelusta. Vaikuttaakin selvältä, että automaattinen valvonta havaitsee tekijänoikeusloukkauksia liian innokkaasti. YouTuben sisällöntuottajat ovatkin kritisoineet palvelua siitä, kuinka se hoitaa ja tutkii sille ilmoitetut tekijänoikeusloukkaukset. YouTube pyrkii kuitenkin toimillaan noudattamaan lainsäädännön vaatimuksia ja välttämään syytökset tekijänoikeusloukkauksista. YouTubeen ladataan yli 500 tuntia videomateriaalia joka minuutti.
EU:n tekijänoikeusdirektiivi algoritmisen valvonnan vauhdittajana?
YouTuben raportti havainnollistaa, kuinka automaattiset, algoritmiperustaiset sisällöntunnistusmekanismit toimivat yhä enenevissä määrin eräänlaisina tuomareina tai lainvalvojina internetin alustapalveluissa. Esimerkiksi YouTuben kohdalla tämä tarkoittaa, että algoritmi arvioi, milloin tekijänoikeuden loukkaus on tapahtunut sen sijaan, että ratkaisun toiminnan loukkaavuudesta tekisi ihminen. Tämä vaikuttaa olevan tulevaisuuden kehityskulku, jota Euroopan unionin uuden tekijänoikeussääntelyn voi nähdä osaltaan vauhdittavan. YouTuben uudet toimenpiteet ja raportointi ovatkin luultavasti jossain määrin seurausta EU:n vuonna 2019 hyväksymästä tekijänoikeusdirektiivistä. Sen kansallinen implementointi on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi, ja se on edelleen kesken useassa jäsenvaltiossa, Suomi mukaan lukien. Vaikuttaa siltä, että YouTube on EU:n sääntelyyn valmistautuessaan ja mukautuessaan muuttanut tekijänoikeusloukkausten valvontaa koskevia käytäntöjään palvelussaan kokonaisuudessa globaalilla tasolla. Tätä ilmiötä voidaan kuvata termillä Brussels effect.
EU:n tekijänoikeusdirektiivin 17 artikla koskee verkkosisällönjakopalvelujen toimintaa, ja se on herättänyt paljon keskustelua. Sillä muutetaan verkkosisällönjakopalvelujen vastuuta siten, että ne ovat jatkossa suoraan vastuussa käyttäjien niille lataamasta tekijänoikeuksia loukkaavasta sisällöstä. Vastuun välttämiseksi niiden tulee estää laittoman sisällön julkaisu alustoilla sekä poistaa viipymättä alustoille päässyt tekijänoikeutta loukkaava sisältö. Alustapalvelujen tulee toimenpiteillään saavuttaa artiklassa asetettu ”parhaansa mukaan” -vähimmäistaso. Tähänastisen EU-sääntelyn mukaan palvelujen vastuu alkaa vasta silloin, kun ne havaitsevat tekijänoikeusloukkauksen, eivätkä ryhdy toimenpiteisiin.
17 artiklan 7 kohdan mukaan verkkosisällönjakopalvelujen toiminta ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että käyttäjien palveluun lataaman suojatun aineiston saatavuus estyy silloin, kun sisältö ei loukkaa tekijänoikeutta tai kun se kuuluu poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisalaan. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että käyttäjille mahdollistetaan tietyt tekijänoikeussuojatun aineiston käyttöä koskevat poikkeukset ja rajoitukset. Näitä ovat lainaukset, arvostelu, selostus, karikatyyri, parodia ja pastissi. Tämä merkitsee sitä, etteivät alustapalvelujen toimenpiteet tekijänoikeussuojatun sisällön julkaisun estämiseksi saa johtaa liialliseen blokkaamiseen ja ennakkosensuuriin. Direktiivin sääntelyssä tasapainoillaankin käyttäjien sananvapauden ja tekijöiden oikeuksien turvaamisen välillä.
Kesällä 2021 Euroopan komissio julkaisi 17 artiklaa koskevan tiedoksiannon, jonka tarkoituksena on ohjeistaa jäsenvaltioita direktiivin kansallisessa implementoinnissa. Se sisältää ohjeita muun muassa sisällöntunnistusteknologioiden käytöstä. Komission mukaan on odotettavissa, että jatkossakin palveluntarjoajat turvautuvat teknisiin välineisiin noudattaakseen niille asetettuja velvoitteita. Komissio muun muassa ohjeistaa, että käyttäjälähtöisen sisällön julkaisun automaattinen estäminen olisi rajoitettava vain selvästi tekijänoikeutta loukkaaviin julkaisuihin. Näin varmistettaisiin, että aineiston poikkeukseen tai rajoitukseen taikka lupaan perustuva oikeutettu käyttö on mahdollista.
Internetin muuttuva arkkitehtuuri
Tekijänoikeusdirektiivin on katsottu tuovan mukanaan niin perustavanlaatuisia muutoksia alustapalvelujen toimintaan, että on puhuttu jopa internetin arkkitehtuurin muutoksesta. Ennakoiva algoritmiperustainen valvonta vaikuttaisi olevan nykypäivän internetin oletusarvoinen toimintatapa. 17 artikla näyttää asettavan tosiasiallisen automaattisten sisällöntunnistusmekanismien käyttöpakon, vaikkei tätä suoraan direktiivissä edellytetä. Tämän käytännön toteutus jää direktiivin implementoivien jäsenvaltioiden toimenpiteiden ja harkinnan varaan.
17 artiklan ja siitä tosiasiallisesti aiheutuvan algoritmien käyttöpakon merkittävänä ongelmana on tekijänoikeuksien valvonnan ja tätä koskevan päätöksenteon yksityistyminen. Alustayhtiöiden käyttämät sisällöntunnistusalgoritmit tulevat kansallisten implementointien toteuduttua luultavasti yhä enenevissä määrin tekemään merkittäviä päätöksiä siitä, milloin kyseessä on tekijänoikeusloukkaus. YouTuben tuore raportti osoittaa tätä kehityskulkua jo selvästi, vaikka sen data oli kerätty ennen kuin direktiivi olisi tullut kesäkuussa 2021 panna kansallisesti täytäntöön. Alustapalveluntarjoajat eivät kuitenkaan ole oikeusistuimia, joten tätä kehityskulkua voidaan perustellusti pitää ongelmallisena.
Automatisoitu valvonta nostaa esiin kysymyksen käyttäjien perusoikeuksista, erityisesti sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden toteutumisesta. Algoritmeihin perustuvat sisällöntunnistustekniikat eivät pysty erottamaan tekijänoikeussuojatun aineiston lupaan tai poikkeukseen perustuvaa sallittua käyttöä laittomasta käytöstä. Ne vain tunnistavat tekijänoikeussuojatun aineiston olevan käytössä. Automaattisen sisällöntunnistuksen korostunut asema voi toisaalta myös kannustaa jäsenvaltioita implementoimaan direktiivin tavalla, joka suosisi edistyneiden sisällöntunnistusmekanismien kehittämistä. Kehittyneet mekanismit saattaisivat osata tunnistaa esimerkiksi sallitun tekijänoikeussuojatun aineiston vapaan muuntelun. Tietysti myös verkkosisällönjakopalvelujen rooli mekanismien kehitystyössä on merkittävä.
Käyttäjien oikeussuojan turvaamisen kannalta tärkeä on 17 artiklan 9 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä valitus- ja oikeussuojamekanismista, joka tulee verkkosisällönjakopalvelujen käyttöön. Tällainen mekanismi olisi käyttäjien saatavilla riitatilanteissa, jotka koskevat käyttäjien palveluun lataaman aineiston saannin estämistä tai niiden poistamista. Tässä vaiheessa ihmisen on tehtävä arvio riitautetun toimenpidepäätöksen asianmukaisuudesta. Kärjistetysti kuvailtuna tällaisessa menettelyssä ensimmäisenä oikeusasteena toimii algoritmi, kun taas valitustuomioistuimena toimii ihminen päätöksentekijänä.
Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamies on tänä vuonna asiassa C-401/19 antamassaan ratkaisuehdotuksessa katsonut, ettei alustapalvelua voida asettaa tuomarin asemaan, jossa sen tulisi arvioida käyttäjälähtöisen aineiston lainvastaisuutta eli sitä, loukkaako aineisto tekijänoikeutta. Ratkaisuehdotus liittyy alustapalveluiden vastuusääntelyyn sananvapauden näkökulmasta. Asian käsittely Euroopan unionin tuomioistuimessa on kesken.
Jää nähtäväksi, millaiseksi EU:n tekijänoikeussääntelyn tulkinta tulee muodostumaan tulevaisuudessa erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen käytännössä. Niin ikään mielenkiintoista on seurata, kuinka verkkosisällönjakopalvelut toteuttavat niille asetetut velvollisuudet, ja tuleeko tämä merkitsemään hyvin laajamittaista algoritmista päätösvaltaa. YouTube kertoo aikovansa julkaista raportistaan uusia versioita tästä lähtien kaksi kertaa vuodessa. Jatkossa on helpompaa seurata, kuinka yksi maailman suurimmista internetalustoista käyttää valtaansa ja käsittelee sille ilmoitettuja tekijänoikeusloukkauksia.
Kirjoittajat
